Rähinöitsijä ja halikoira, hurjapää ja lasten ystävä: irlanninterrierissä on monta puolta samassa paketissa. Tämä rakastettava ja luonteikas nelijalkainen on oiva kumppani kokeneille koiranomistajille, jotka viettävät mielellään paljon aikaa luonnossa koiransa kanssa.
© zelenka68 / stock.adobe.com
Irlanninterrieri on keskikokoinen, kompakti ja tyylikkäältä vaikuttava koira, jonka säkäkorkeus on 45 cm. Urokset voivat painaa jopa 17 kg, mutta nartut ovat jonkin verran kevyempiä.
Kaiken kaikkiaan koon ja painon vaihtelut ovat verrattain suuria rodun sisällä. Samannäköinen mutta suurempi airedalenterrieri sekoittuu helposti irlanninterrieriin.
Irlanninterrierin turkki koostuu pehmeästä aluskarvasta ja karkeasta päällyskarvasta. Turkki suojaa koiraa täydellisesti sääolosuhteilta, ja se on trimmattava säännöllisesti muotoon, joka antaa irlanninterrierille sen ominaisen ulkonäön. Turkki voi olla punainen tai vehnänpunainen – jälkimmäistä kutsutaan joskus kullanväriseksi.
Irlanninterrieriä kutsutaan leikkisästi ”punaiseksi paholaiseksi” tai huimapääksi, ja siihen on syynsä: koira on erittäin temperamenttinen, ja koiran uhmapäisyys saa ominaisuuden toisinaan yltymään.
Lisäksi koira on reviiritietoinen ja usein riidanhaluinen muita koiria tavatessaan. Tämä ominaisuus juontaa juurensa koiran aiemmasta käytöstä koiratappeluissa. Nämä ominaisuudet kuitenkin tekevät irlanninterrieristä pääasiassa hyvän vahtikoiran. Vain tällaisen karkean luonteen ihailijoiden tulisi harkita yhteiseloa tämän rodun edustajan kanssa.
Särmikkääseen olemukseen liittyy myös valtava metsästysintohimo, joka näkyy asiaankuuluvalla tavalla lenkeillä ja retkillä. Jos joku on saanut irlanninterrierin ystäväkseen, hän on kuitenkin löytänyt kirjaimellisesti elinikäisen ystävän.
Koira on omalle ihmiselleen erittäin uskollinen ja rakastaa niin yhteistä tekemistä kuin mukavaa yhdessäoloakin – edellytyksenä on kuitenkin, että tämä viisas energiapakkaus saa riittävästi säännöllistä fyysistä ja henkistä haastetta. Vaikka koira saattaa suhtautua epäilevästi vieraisiin, se on rakastava ja iloinen touhutessaan omien ihmistensä kanssa.
Koska irlanninterrieri on itsepäinen ja sillä on ikävä taipumus kyseenalaistaa jatkuvasti laumanjohtajan ohjausta, se sopii vain kokeneille koiraihmisille.
Sillä on tietty synnynnäinen terävyys, eikä sen metsästysviettiä kannata aliarvioida, sillä terrierinä ja entisenä rottien metsästäjänä se voi tulkita jonkin mahdolliseksi ”saaliiksi” hyvinkin vapaasti. Tämän haastavan luonteen vuoksi on entistäkin tärkeämpää panostaa johdonmukaiseen koulutukseen, jossa ei jätetä tilaa joustolle.
Kun irlanninterrieri hyväksyy sinut laumanjohtajaksi, saat siitä rinnallesi mukavan kumppanin. Matka siihen pisteeseen onnistuu kuitenkin vain riittävällä kokemuksella.
Metsästysvietin vuoksi voit antaa irlanninterrierin kulkea vapaana ilman hihnaa vain harvoissa tilanteissa. Käy koiran kanssa pentuleikkikoulussa, koska se edistää erakkoluonteisen koiran sosiaalisia taitoja. Paras olisi kuitenkin metsästyskoulutus. Tutustu ennen koiran hankkimista sopiviin koirakouluihin, joilla on kokemusta terriereistä.
Tämä omapäinen energiapakkaus rakastaa luonnossa liikkumista yhdessä oman ihmisensä kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koiralle riittäisi itsenäinen juoksentelu omalla pihalla samalla, kun luet itse aurinkotuolissa lehteä – se haluaa harrastaa sinun kanssasi.
Koira kaipaa fyysisen aktivoinnin lisäksi myös henkistä aktivointia, sillä se on viisas ja utelias. Siksi teillä onkin lukuisia yhteisiä aktiviteetteja, joita voitte harrastaa – selvitä, mistä te kumpikin nautitte!
Täysikasvuinen irlanninterrieri on esimerkiksi hyvä hölkkäkaveri, mutta se on pidettävä aina hihnassa. Irlanninterrieri tekee töitä mielellään: metsästyskoirakoulutuksen ohella jotkut rodun edustajat ovat menestyneet hyvin pelastuskoirakoulutuksessa.
Agility, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, suojelupalvelu ja vaikkapa koiratanssi – irlanninterrieri voi nauttia näistä kaikista.
Kaikkien koirien tavoin myös irlanninterrieri kaipaa eläinten ruokaa, jonka laadukkaat proteiinit pitävät sen ketteränä ja kaikin puolin terveenä. Irlanninterrierin energiantarve riippuu paljon siitä, kuinka paljon se liikkuu päivän aikana – tarkista täysikasvuisen koirasi paino siksi säännöllisesti ja mukauta kalorien saantia tarpeen mukaan.
Makupalat voivat olla samalla sekä terveellisiä että maukkaita: käytä esimerkiksi hampaidenhoitoherkkuja, jotka tukevat koiran terveyttä, anna naudan korvien kaltaisia kuivattuja pureskelutuotteita täyttämään nelijalkaisen ystäväsi pureskelutarpeet tai tarjoa ilmakuivattuja lihaherkkuja.
Jos haluat muuttaa irlanninterrierisi ruokintaa, tee se uuden perheenjäsenen kohdalla vasta sitten, kun se on tottunut uuteen kotiinsa.
Etene aina hitaasti ja sekoita aluksi pieni määrä uutta ruokaa koiralle jo tuttuun ruokaan, jotta vältytään yliherkkyysreaktioilta, kuten ripulilta tai oksentelulta. Lisää uuden ruoan määrää päivä kerrallaan. Varmista aina, että koiralle on aina tarjolla riittävästi juomavettä.
Irlanninterrierin olisi hyvä tottua säännölliseen hoitoon jo pienestä pitäen. Ihannetilanteessa pennun olisi hyvä olla trimmattu jo kotiisi tullessaan, mikä tarkoittaa, että kasvattaja on huolehtinut sen edellyttämistä valmisteluista. Totutus trimmauspöytään tulisi hoitaa joka tapauksessa jo pentuiässä.
Itse trimmaus on tehtävä kaksi kertaa vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuolleet karvat poistetaan turkin kasvusuuntaan kohdennetusti nyppien. Tämä on paras jättää ammattilaisen, kuten trimmaajan, tehtäväksi.
Harmonisen yleisilmeen saavuttamiseen vaaditaan paitsi taitoa, myös kokemusta ja hyvät trimmausvälineet. Seuraa mielellään sivusta muutamia kertoja ennen kuin itse kokeilet trimmaamista ammattilaisen ohjauksessa. Trimmauksen merkittävin hyöty on siinä, että silloin kotiin päätyy vähemmän karvoja, koska trimmausveitsellä on poistettu jo niistä suurin osa.
Älä käytä saksia eläinystäväsi turkkiin, sillä se vaikuttaa turkin rakenteeseen ja väriin ja sitä kautta irlanninterrierille ominaiseen ilmeeseen.
Tarkista lisäksi säännöllisesti koiran kynnet ja leikkaa ne tarvittaessa kynsileikkureilla. Tarkista myös koiraystäväsi korvat muutaman päivän välein ja puhdista ne tarvittaessa erityisellä korvienpuhdistusaineella.
Tämä rotu on lujaa tekoa, ja näiden koirien elinajanodote on 13–14 vuotta. Se, että irlanninterrieri ei ole koskaan ollut mikään muotikoira ja että sitä ei ole jalostettu äärimmäisyyksiin, on tehnyt hyvää rodun terveydelle – se on pysynyt kestävänä luonnonlapsena.
Muutama vuosikymmen sitten hyperkeratoosia tavattiin useammin rodun edustajilla. Tauti aiheuttaa kivuliaita sarveistumia iholla. Nykyään kuitenkin geneettinen alttius tähän ongelmaan pystytään pitkälti poistamaan kohdennetun valinnan avulla. Tärkeää: osta vain luotettavalta kasvattajalta!
Joillakin irlanninterriereillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan, iho-ongelmiin tai tassujen virheasentoihin – luotettava kasvattaja auttaa myös näiden estämisessä.
Lisäksi myös irlanninterrieri voi sairastua lonkkanivelen dysplasiaan, mutta riski on melko vähäinen muihin kevyempiin koiriin verrattuna. Siitä huolimatta on järkevää pitää huolta terveellisestä ruokavaliosta sopivassa suhteessa ja rodulle sopivasta liikunnasta.
Hampaidenhoito voi vaikuttaa erittäin myönteisesti nelijalkaisen ystäväsi terveyteen pitkälle vanhuuteen. Jotkut koiranomistajat totuttavat koiransa jo pentuina hampaiden hoitoon hammasharjalla ja erityisellä koirien hammastahnalla. Näin voidaan tehokkaasti estää hammaskiven muodostuminen ja siitä johtuvat sairaudet.
Rodun ystävät kutsuvat irlanninterrieriä leikkisästi ”punaiseksi paholaiseksi”, ja koiran väritys onkin määritelty sen mukaan. Silti tämän alkujaan metsästyskoirana käytetyn rodun menneisyys on varsin värikäs: Sen esivanhempien joukosta voidaan tunnistaa erityisesti musta-vaaleanruskeat englantilaiset terrierit ja vehnänkeltaiset terrierit Irlannista.
Rodun nykyinen ulkonäkö oli olemassa jo 1800-luvulla Etelä-Irlannissa, jossa sitä on jalostettu tavoitteellisesti 1870-luvulta lähtien. Irish Terrier Club perustettiin vuonna 1879.
Alkujaan tätä terrieriä käytettiin lähinnä rottien pyynnissä sekä muussa metsästyksessä ja toisinaan valitettavasti myös koiratappeluissa. Vielä nykyäänkin jotkut metsästäjät kiertävät metsiä ja erämaita irlanninterrieri rinnallaan.
Kirjailija Jack London kirjoitti yhden kauneimmista rakkaudenjulistuksista tälle rodulle kirjassaan ”Jeri: Erään koiran seikkailuja Etelämerellä”. Kirjassa hän kirjoittaa Jeri-nimisestä irlanninterrieristä, joka on ”puhdasta kultaa, sisältä ja ulkoa”.
Irlanninterrierin pitäisi muuttaa vain sellaisen kokeneen koiranystävän luo, joka paitsi rakastaa terrierin omapäistä luonnetta myös osaa ohjata koiraa oikeaan suuntaan.
Tämä edellyttää ajallista panostusta koulutukseen ja yhteiseen tekemiseen luonnossa. Koska irlanninterrieri rakastaa luontoretkiä, se sopii vain harvoin kaupunkikoiraksi.
Koira tuntee olonsa kotoisaksi asunnossa tai talossa, jonka aidatulla pihalla voi juosta vapaasti ja jota saa vartioida. Varmista kuitenkin, että aidat ovat turvalliset, jotta tämä pieni metsästäjä ei lähde omin päin saaliin perään.
Asianmukaisesti koulutettu irlanninterrieri sopii perheeseen, jossa se tulee enimmäkseen hyvin toimeen kaksijalkaisen jälkikasvun kanssa. Erityisesti silloin, kun lapset ovat jo hieman vanhempia, lasten ja koiran välille voi syntyä syvällisiä ystävyyssuhteita.
Sosiaalistaminen kissojen kanssa voi olla haaste, ja siihen tulisi ryhtyä vain silloin, jos pentu on tottunut kissoihin jo pentuna. Muuten voi olla vaarana, että terrieri näkee samettitassut saaliina – riski on vieläkin suurempi naapurien kissojen kohdalla.
Irlanninterrieriä ei saa koskaan jättää yksin pieneläinten kanssa. Koiralla on yhä veressään rottia metsästäneiden esivanhempiensa perintö.
Myös silloin, jos on jo menettänyt sydämensä irlanninterriereille, uuden karvaisen perheenjäsenen hankintaa tulisi harkita tarkkaan etukäteen. Tämä nelijalkainen kulkee rinnallasi jopa 14 vuoden ajan ja muovaa arkeasi.
Kaikkien perheenjäsenten on syytä olla yhtä mieltä tulokkaasta – erityisesti, koska kyseessä on temperamenttinen rotu terrierimäisine ominaisuuksineen.
Onko sinulla päivittäin riittävästi aikaa luonnossa liikkumiseen ja pitkiin lenkkeihin? Kustannuksia mietittäessä hankintakustannusten ja perusvarusteiden lisäksi on huomioitava myös säännölliset kulut. Näitä ovat laadukas ruoka sekä eläinlääkärimaksut – rutiinikäyntien lisäksi voit joutua maksamaan nopeastikin suuria summia, jos nelijalkainen ystävä sairastuu yllättäen.
Lisäksi kuluja kertyy mahdollisesta koirakoulusta ja trimmauksesta sekä pakollisesta koiraverosta ja koiran vastuuvakuutuksesta. Mahdollisista kuluista kannattaa tehdä etukäteen karkea arvio.
Mieti tarkkaan myös koiran hoidon järjestämistä lomien ajaksi tai sitä, aiotko ottaa koiran mieluummin matkoille. Irlanninterrieri on erinomainen matkakumppani vaelluslomille lauhkeassa ilmastossa.
Tämä temperamenttinen nelijalkainen ei ole mikään muotikoira, mutta silti rodun harrastajia ja kasvattajia on koko Euroopassa. Jos siis harkitset irlanninterrierin ottamista, voit joko hankkia pennun luotettavalta kasvattajalta tai tarjota uuden tulevaisuuden kotinsa menettäneelle irlanninterrierille.
Kierrä kaukaa sellaiset ”kasvattajat”, jotka eivät kuulu mihinkään rotuyhdistykseen. Heitä kiinnostaa yleensä vain nopea taloudellinen hyöty, eivätkä he panosta tämän ei täysin ongelmattoman rodun terveyteen ja sosiaalistamiseen.
Kun olet ensimmäistä kertaa kasvattajan luona, käytä ehdottomasti tilaisuus hyväksesi ja tutustu pentueen vanhempiin ja kysy kasvattajalta kaikki ne kysymykset, joita sinulla on tulevasta perheenjäsenestä ja sen pidosta.
Oma pentusi pääsee muuttamaan luoksesi aikaisintaan kahdeksan viikon ikäisenä. Siihen mennessä se on saanut useamman rokotuksen, se on sirutettu ja sillä on mukanaan lemmikkieläinpassi. Muista ehdottomasti varata aika tehosterokotuksiin.
Jos haluat tarjota vanhemmalle irlanninterrierille uuden kodin, ota yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluun tai erityisiin terrieriyhdistyksiin, jotka usein myös välittävät eri syistä uutta kotia etsiviä vanhempia rotukoiria ja sekarotuisia koiria.
Ihannetilanteessa tällaisella koiralla on jo vankka peruskoulutus – tai joitakin koulutuksellisia puutteita, joiden ratkaiseminen vaatii osaamista ja kärsivällisyyttä. Kysy koiraa välittävältä taholta tarkkaan, millaisia ominaisuuksia nelijalkaisella on, ja pohdi niitä oman elämäntilanteesi ja koirakokemuksesi kannalta. Järjestä ennen hankintapäätöstä ensitapaaminen, jonka aikana voitte tutustua toisiinne paremmin.
Täältä löydät vastauksia yleisimpiin irlantilaisesta energiapakkauksesta esitettyihin kysymyksiin:
Irlanninterrieri on temperamenttinen ja ketterä nelijalkainen, joka vaatii paljon liikuntaa. Kun sitä aktivoidaan rodulle sopivalla tavalla, se näyttää kotona rauhallisemman puolensa ja nauttii rapsutuksista.
Pääasiassa irlanninterrierit eivät ole aggressiivisia koiria. Ne voivat kuitenkin olla epäkunnioittavia ja ovat taipuvaisia dominoimaan etenkin toisia koiria. Siksi rodun edustajat on sosiaalisoitava varhain ja huolellisesti.
Tällä rodulla on terrierille ominaista omapäisyyttä, joten koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja empatiakykyä. Kuitenkin kokeneilta koiraihmisiltä irlanninterrierin koulutuksen pitäisi sujua ongelmitta.
Jos irlanninterrierin on oltava yksin kotona tuntikausia, se on totutettava siihen huolellisesti ja asteittain. Kyse on kuitenkin hyvin kiintyvästä rodusta, jonka edustajat viettäisivät mieluiten paljon aikaa omien ihmistensä kanssa.
Irlanninterrieri on itsepäinen koira, joka kyseenalaistaa omistajansa komennot. Jos sitä epäilyttää, se tekee omat päätöksensä. Siksi omistajan on osattava olla laumanjohtaja. Jos kokemus, aika ja empatiakyky riittävät tämän riitapukarin oikeudenmukaiseen kohteluun, koirasta tulee uskollinen ja peloton seuralainen joka tilanteeseen.
| Erityisominaisuudet: | Irlanninterrieri on temperamenttinen metsästys- ja vahtikoira. Kokeneissa käsissä ja riittävästi aktivoituna se sopii myös lempeäksi perhekoiraksi. |
| Luonne: | Älykäs, dominoiva, valpas, sopeutuvainen |
| Säkäkorkeus: | Noin 45,5 cm |
| Paino: | Urokset: 12,25 kg Nartut: 11,4 kg |
| Turkki: | Karkea, punainen, vehnänpunainen tai kellanpunainen |
| Turkinhoito: | Vaatii kohtalaista hoitoa |
| Ulkoilutus: | Tarvitsee paljon aktivointia ja liikuntaa |
| Sopivuus aloittelijan koiraksi: | Ei |
| Haukkuminen: | Valpas, haukkuu toisinaan |
| Odotettu elinikä: | Jopa 14 vuotta |
| Tavallisia sairauksia: | Digitaalinen hyperkeratoosi (päkiänkovettumatauti, ”corny feet”), kystinuria |
| FCI-ryhmä: | 3 Terrierit |
| Liikkumisen tarve: | Suuri |
| Alkuperä: | Irlanti |
"A life without a pug is possible, but pointless," Loriot once said. I would unreservedly agree and add: "A life without horse, cat and rabbit as well!" My heart beats for all animals big and small and I have the great fortune to be able to write about my passion as a freelance author. With my articles I would like to raise awareness for animal welfare and give useful tips to animal lovers.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
