Koiran lonkkadysplasia

Koiran lonkkadysplasia (engl. hip dysplasia, HD) on nivelten kehityshäiriö. Se on perinnöllinen sairaus, mutta myös ulkoiset tekijät, kuten ympäristötekijät, hoito ja ravinto, vaikuttavat kielteisesti nivelten kehitykseen. Seuraavasta artikkelista löydät tärkeimmät tiedot koiran lonkkadysplasiasta.

Kuinka vaarallinen on koiran lonkkadysplasia?

Koska koiran lonkkadysplasia on synnynnäinen sairaus, koirat kärsivät HD:n oireista eri tavoin jo pentuiästä alkaen. Koiran elämä on toisinaan niin rajoitettua, että se tuskin pystyy kävelemään. Joka tapauksessa koiran lonkkanivelen dysplasiaan liittyy vähättelemätöntä ja useimmiten elinikäistä kipua.

Oireet: Kuinka lonkkadysplasia ilmenee koiralla?

Nuorilla koirilla (4–8 kuukautta) lonkkadysplasia ilmenee leveinä jalkoina, vaappuvana kävelynä ja vähäisenä liikunnantarpeena. Myöhemmin koirilla ilmenee raajarikkoisuutta, niillä on vaikeuksia nousta ylös ja niiden takajalat muuttuvat liikkumattomammiksi.

Takajalkojen lihakset vähenevät, koska sairastuneet koirat suojaavat takajalkoja kivun vuoksi. Myös lonkkanivelen ympärillä olevat lihakset kärsivät jäykistymistä.

Koiran lonkkanivelen dysplasian oireet vaihtelevat kuitenkin iästä, vakavuudesta ja lonkkanivelen toiminnan heikkenemisestä riippuen.

Diagnoosi: Kuinka lonkkadysplasia koiralla havaitaan?

Eläinlääkäri diagnosoi koiran lonkkadysplasian röntgentutkimuksella. Lonkkanivelten röntgenkuvan arvioimiseksi optimaalisesti HD-kuvaus on aina otettava nukutuksessa koiran ollessa standardoidussa asennossa. Koiran nukuttaminen on välttämätöntä, jotta sen lihakset rentoutuvat ja ettei se tuntisi asennossa ollessaan kipua, kun kuvausta suoritetaan.

Röntgenkuvien perusteella eläinlääkäri arvioi tämän jälkeen lonkkadysplasian vakavuuden ja lonkkanivelen muutokset. Tärkeä arviointiperuste on ”Norbergin kulma”, joka määräytyy molempien reisiluun päiden keskikohtien ja etummaisen nivelkuopan reunan välisen kahden viivan avulla. Jos koiralla ei ole HD:tä, kulman tulisi olla yli 105 astetta.

Muut lonkkadysplasian merkit

Lisäksi seuraavat muutokset viittaavat lonkkanivelen dysplasiaan: lonkkanivelkuoppa, reisiluun pää tai molemmat ovat litteitä. Tämä ei takaa, että reisiluun pää istuisi optimaalisesti lonkkanivelen kuoppaan.

Lisäksi reisiluunkaulan tai -pään kohdalla on usein virheasento. Lisäksi usein havaitaan jo nivelrikon merkkejä, kuten muodostumia etummaisen ja takimmaisen nivelkuopan reunassa sekä reisiluunkaulan ja -pään välissä.

Jalostuseläinten röntgentutkimus

Jalostuseläinten valinnassa tarvitaan tiettyjä kriteerejä röntgenkuvien tekemistä ja niiden arviointia varten. Joiltakin roduilta, joissakin maissa tai ylemmän lausunnon antamiseksi tarvitaan lisäksi ylimääräinen röntgenkuva, jossa reidet ovat levitettynä ja nilkkanivelet ovat kohotettuina (”sammakkoperspektiivi / valokuvaus hyvin matalalta”).

Näin nivelkuopan reunan ja reisiluun muutokset näkyvät paremmin. Jalostuseläimet jaetaan FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) antamien ohjeiden mukaisesti viiteen luokkaan:

• A = lonkkanivelen dysplasiaa ei ole havaittu
• B = rajatapaus
• C = lievä lonkkanivelen dysplasia
• D = keskitasoinen lonkkanivelen dysplasia
• E = vaikea lonkkanivelen dysplasia

Röntgenkuvien lisäksi kliinisen tutkimuksen tulokset ja oireet ovat ratkaisevia lonkkadysplasiaa sairastavan koiran hoidossa.

Hoito: Mitä hoitovaihtoehtoja on saatavilla?

Koiran lonkkadysplasian hoitoon on olemassa useampia vaihtoehtoja. Mikään näistä ei kuitenkaan johda paranemiseen.

Kaikkien hoitomuotojen tarkoituksena on lievittää kipua ja tulehduksia, hidastaa nivelrikon etenemistä sekä parantaa nivelten toimintaa ja liikkuvuutta. Hoitomuodon valinta riippuu monista eri tekijöistä, kuten oireiden vakavuudesta, röntgenkuvien löydöksistä, koiran rodusta, iästä ja painosta sekä koiran omistajasta.

Mitä koiran lonkkadysplasialle voidaan tehdä?

Eläinlääkärit erottavat lonkkanivelen dysplasiaa koskevan konservatiivisen ja kirurgisen hoidon.

Konservatiivisessa hoidossa painopisteenä on kuormituksen vähentäminen ja nivelten tukeminen. Sinun tulee siksi ehkäistä koiran ylikuormittamista liikuttamalla sitä hallitusti pehmeällä alustalla. Tämä suojaa lonkkaniveliä ja edistää lihasten muodostumista. Hyvänä esimerkkinä tästä on uinti.

Äkillisiä liikkeitä, kuten leikkimistä, hyppimistä ja pyörimistä, tulee sen sijaan välttää. Tämä rasittaa liikaa nivelten pintoja, nivelpussia ja nivelen ympärillä olevaa kudosta.

Lisäksi fysioterapia auttaa vähentämään kipua ja tulehduksia sekä vähentämään lihasten jännitystä. Lääkkeinä käytetään usein tulehduskipulääkkeitä ja kipulääkkeitä, osittain yhdistelmänä toistensa kanssa.

Jos koira on ylipainoinen, painonpudotus on lisäksi välttämätöntä, jotta liiallinen ruumiinpaino ei rasittaisi niveliä liikaa.

Operatiiviset toimenpiteet lonkkadysplasiassa

Myös kirurgisessa hoidossa on käytössä useita menetelmiä. Menetelmää valittaessa eläinlääkäri erottaa toisistaan nuoret koirat, joilla ei ole nivelten muutoksia, ja täysikasvuiset koirat, joilla on jo olemassa nivelten muutoksia.

Pahimmassa tapauksessa – kuten ihmisten kohdalla – auttaa vain lonkkanivelen korvaaminen keinotekoisella nivelellä.

Ennuste: Voiko koira elää lonkkadysplasian kanssa?

Koirat voivat joka tapauksessa elää HD:n kanssa. Ennuste riippuu kuitenkin sairastuneen koiran lonkkadysplasian vakavuudesta ja esiintyvistä oireista.

Hoitovaihtoehtojen yhdistelmä parantaa yleensä monien koirien oireita. Näin voidaan saavuttaa mahdollisimman kivuton tai vähän kipuja sisältävä elämä koiralle, mutta lonkkadysplasiaa ei valitettavasti voida parantaa.

Syyt: Kuinka lonkkadysplasia syntyy koiralla?

Koirilla esiintyy lonkkadysplasiaa pääasiassa keskikokoisilla ja suurilla roduilla. Pienet rodut kärsivät niistä harvemmin. Rodut, kuten kultainen- ja labradorinnoutaja, berninpaimenkoira, bokseri, rottweiler, saksanpaimenkoira ja bernhardinkoira kärsivät siitä usein, harvemmin sitä vastoin sitä esiintyy englanninvinttikoirilla tai venäjänvinttikoirilla.

Lonkkadysplasian periytyminen

Koirat eivät sairasta syntyessään lonkkanivelen dysplasiaa. Ne perivät kuitenkin taipumuksen siihen. Vaivoista kärsiville koiranpennuille kehittyy “löysä” lonkka (subluksaatio) noin kahden kuukauden iässä.

Reisiluun pää ei istu riittävän tukevasti lonkan nivelkuopassa, vaan se liikkuu edestakaisin. Seuraavat muutokset, kuten lonkkanivelten nivelrikon muodostuminen, syntyvät neljän kuukauden iästä alkaen.

Riskitekijät

Monilla koirilla, joilla on lievä lonkkadysplasia, ilmenee usein oireita, kuten raajarikkoisuutta, vasta iäkkäänä. Lisäksi tekijät, kuten suuri paino tai nopea kasvu, voivat pahentaa HD:tä entisestään.

Siksi oikeanlainen koiranpennun ravinto, jossa on kohtuullinen energiapitoisuus ja mukautettu kivennäisainepitoisuus, on niin tärkeää. Liian korkea energiapitoisuus tai korkea kivennäisaineiden, kuten kalsiumin, saanti voivat vaikuttaa kielteisesti lonkkadysplasiaan.

Ennaltaehkäisy: Kuinka voin ehkäistä koiran lonkkadysplasiaa?

Koska koirien lonkkadysplasia on perinnöllinen, se voidaan ehkäistä vain tiukoilla jalostustoimenpiteillä. Jalostukseen tulee sallia vain koirat, joilla ei ole HD-tautia.

Jossain määrin myös sinä koiranomistajana voit kuitenkin auttaa ehkäisemään vaikeaa lonkkadysplasiaa. Erityisesti suurikokoisten rotujen kohdalla sinun ei pidä rasittaa koiranpentuasi liikaa. Vältä lisäksi runsaasti energiaa sisältävää ruokintaa ja varmista, että ruoka sisältää tarpeiden mukaisia kivennäisaine- ja vitamiinipitoisuuksia.

Lähteet:

• Barbara Kohn und Günter Schwarz, Praktikum der Hundeklinik, 12. Auflage (2018)
• medpets.de