Rottweiler

Rottweiler

Kova kuori mutta pehmeä sydän. Rottweiler on vahva, peloton ja itsevarma koira, joka osaa vahti- tai poliisikoirana toimiessaan myös näyttää hampaansa. Perhekoirana tämä aikoinaan jopa teurastajan koirana tunnettu koira näyttää pehmeämmän puolensa ja on ystävällinen, rauhallinen ja varsin lapsirakas.

Ominaisuudet

Kansainvälisen koiranjalostusliiton, FCI:n, koiraroturekisterin numero 147 kertoo rottweilerin rotumääritelmän. Sen mukaan rottweiler on mm. kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työhaluinen koira. Vaikka se onkin pohjimmiltaan rauhallinen ja hyväntahtoinen, sen maineeseen on tullut tahroja. Se luokitellaankin joissakin maissa vaaralliseksi koiraksi. Rottweilerilla on useissa toiminta- ja kauhuelokuvissa aggressiivinen ja vihaisesti purevan pedon rooli ja tosielämässäkin se on silloin tällöin otsikoissa hyökkäysten takia.

Valitettavasti rottweiler ei voi maineelleen mitään, sillä syynä ovat ihmiset, jotka keskittyivät vuosia sitten kasvattamaan siitä aggressiivisen purijan ja opettivat sille häikäilemättä kimppuun hyökkäämistä. Toisaalta syynä on myös koiran epäjohdonmukainen ja osaamaton koulutus.

Rottweilerilla on pohjimmiltaan hyvä luonne, mutta omistajasta riippuu miten se ilmenee käytöksessä. Sama pätee myös useimpiin koirarotuihin. Vastuunsa tunteva ja kokenut kouluttaja tietää miten tärkeää on johdonmukainen luonteen kasvatus. Hyvin kasvatettu rottweiler on lujahermoinen, kiintyvä, kuuliainen ja työteliäs koira, joka ei ole sen vaarallisempi kuin muutkaan samankokoiset koirat. Ihmisiin totutettu ja hyvän kasvatuksen saanut rottweiler sopii myös perhekoiraksi. Se toimii varsin uskollisena ja luotettavana perheenjäsenten seuralaisena. Vaikka se hyväksyykin normaalisti vain yhden johtajan, se osoittaa kiintymystä ja uskollisuutta myös toisia perheenjäseniä kohtaan. Sillä on taito lähestyä lapsia avoimesti ja lempeästi. Pääsääntöisesti se elää totutteluvaiheen jälkeen sovussa ja hankaluuksia aiheuttamatta myös muiden eläinten kanssa. Rottweiler on kotioloissa rauhallinen ja leppoisa eläin, eikä pyri röyhistelemään vahvalla ja lihaksikkaalla olemuksellaan. Ulkona se osaa kyllä päästää urheilullisen voimansa valloilleen. Se leikkii ja touhuaa mielellään ympäriinsä ja nauttii kun voi osallistua kekseliäisyyttä edellyttäviin koiraurheilulajeihin.

Monipuolinen liikunta tekee hyvää myös sen luonteelle. Kun rottweiler saa tarpeeksi sekä ruumiillista että ajattelua vaativaa toimintaa, se on vastapainoksi rento ja tottelevainen seurakoira. Näin rodun edustaja on vain harvoin hermostunut ja hyökkäävä. Se saattaa käyttäytyä vieraita kohtaa epäilyjä herättävästi, mutta hyvin kasvatettuna se pysyttelee etäällä ja tarkastelee tilannetta rauhallisesti.

Rottweilerilla on hyvä suojeluvaisto, peloton luonne ja pystyy vahvana koirana puolustamaan kaikkea omistajaansa liittyvää tehokkaasti. Jos se on hyvin kasvatettu, se tekee niin vain omistajansa käskystä. Rottweilerin vahvahermoisuus ja työteliäisyys tekee siitä erinomaisen palvelus-, käyttö- ja seurakoiran, joka ryhtyy mukisematta sille osoitettuihin tehtäviin.

Rottweiler

Ulkonäkö

Rottweilerille on poliisin ja armeijan palveluskoirana etua vahvasta ja voimakkaasta olemuksesta. Voimakkaan lihaksikas vartalo sekä vahva ja leveä 42 hampaan purenta herättää lähes poikkeuksetta kunnioitusta. Sen roteva ulkoinen olemus kuvastaa voimaa ja kestävyyttä. Vaikka rottweilerilla onkin pyylevältä näyttävä ruumiinrakenne, suora selkä ja leveä ja syvä rintakehä, se ei ole kuitenkaan kömpelö. Se liikkuu kevyesti ja voimakkaat nilkat varmistavat ketterän ja jaksavan askelluksen.

Urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja ne painavat noin 50 kg. Narttujen säkäkorkeus on 56–63 cm. Ne ovat uroksia kevytrakenteisempia ja painavat noin 42 kg. Rottweilerilla on tuuhea lyhytkarvainen turkki, jossa on sekä peitin- että aluskarvat. Turkin väri on kiiltävän musta, jossa on selvästi erottuvat punaruskeat merkit. Merkit sijaitsevat poskissa, kuonossa, kurkussa, rinnassa, raajoissa, silmien yläpuolella ja hännän tyven alla. Kolmiomaiset ja riippuvat korvat sijaitsevat etäällä toisistaan ja ovat kiinnittyneet leveältä vaikuttavan keskipitkän kallon yläosaan. Rottweilerin kirsu on hyvin muodostunut, mieluummin leveä kuin pyöreä ja toimii taidokkaasti hyvänä vainukoiran työvälineenä. Kirsun lisäksi suupieliä myöten tiiviit huulet ovat mustat ja ikenet mahdollisimman tummat.

Historia

Jo muinaiset roomalaiset arvostivat suuria ja vankkarakenteisia koiria, jotka olivat samalla ketteriä ja joilla oli lähes rajattomat voimavarat. Roomalaisilla paimenilla oli paimenkoiranaan ja karjanvartijanaan nykyisen rottweilerin esivanhempia. Rottweiler kuuluukin maailman vanhimpiin koirarotuihin.

Antiikin Rooman legioonalaiset kuljettivat karjaa karjamarkkinoille eri puolille Rooman valtakuntaa apunaan nämä kestävät ja pelottomat vartijakoirat. Koirien esivanhempia kulkeutui sillä tavoin myös Saksan kaupunkiin Rottweiliin, joka oli tärkeä karjamarkkinakeskus aina 1800-luvulle asti ja jonka mukaan koirarotu loppujen lopuksi nimettiin. Rottweilin karjamarkkinoilta välitettiin lehmiä ja lampaita Lounais-Saksaan Breisgauhun, Neckartaliin ja nykyisen Ranskan koillisosaan, Elsassiin. Paikalliset teurastajat, jotka kaupittelivat myös karjaa, huomasivat karjamarkkinoilla näkemiensä koirien käyttöarvon ja alkoivat kasvattaa tätä avuliasta työkoiraa.

Teurastajan koirina (Metzgerhund) tunnetuista koirista jalostettiin vuosisatojen kuluessa voimiltaan kestävä ja älykäs koira, joka osasi ajaa ja vartioida karjaa. Koira oli valpas ja tehokas toimissaan ja sillä oli peräänantamaton suojeluvaisto. Tämä teki siitä paikallisten teurastajien korvaamattoman apurin. Urheat ja taitavat koirat paimensivat ja ajoivat karjalaumaa ja vahtivat lisäksi omistajansa omaisuutta, jotta petoeläimet ja varkaat eivät päässeet sitä verottamaan. Kun karjakauppiaat ja teurastajat hoitivat liiketoimiaan keskiaikaisilla markkinoilla, he kiinnittivät koirilleen kaulapantaan nahkaisen kukkaron, jossa säilyttivät ansaitsemansa arvokkaat kolikot. Rotevimmatkaan varkaat eivät uskaltaneet lähestyä tätä vahvaa ja valpasta koiraa.

Myöhäiskeskiajalla suosittu rotu yleistyi ja levisi Saksan Baden-Württembergin karjamarkkinakaupunki Rottweileria laajemmalle alueelle. Rottweilerin alkuperäinen käyttötarkoitus karjalaumojen vartijana ja ajokoirana alkoi samalla menettää merkitystään. Rautateiden ja muiden ajoneuvojen yleistymisen myötä karjaa alettiin kuljettaa nopeammin ja vaivattomammin. Toisin kuin useat muut samanlaiseen käyttötarkoitukseen jalostetut rodut, rottweiler säilytti suosionsa elämäntavan muutoksesta huolimatta.

Kun 1900-luvun alkupuolella etsittiin poliisin käyttöön sopivia koirarotuja, rottweilerin käyttöön soveltuvat ominaisuudet saivat uudelleen huomioita. Se hyväksyttiin Saksassa viralliseksi poliisikoiraksi vuonna 1910. Rottweiler on vielä nykyäänkin usein poliisikoirana sekä rajavartijoiden apuna.

rottweiler

Kasvatus

Rottweilerin kasvatuksessa pääpaino on yhä sen palveluskoiran ominaisuuksissa. Valppauden, pelottomuuden ja voiman lisäksi tehtävänsä vakavasti ottavat kasvattajat arvostavat rottweilerissa myös sen henkistä kestävyyttä ja lujahermoisuutta. Rottweileria voi pitää uskollisena ja luotettavana palveluskoirana silloin kun se myös osaa käyttäytyä itsevarmasti ja rauhallisesti. Tehtäviä suorittaessaan sen pitää olla myös kuuliainen ja antautua omistajansa ohjattavaksi.

Perhekoirana rodun ominaisuuksista tärkeimpiä ovat lujahermoisuus, kuuliaisuus ja tasapainoinen luonne. Nämä luonteen ominaisuudet saadaan esiin koiraa vastuuntuntoisesti ja johdonmukaisesti kasvattamalla. Kasvatus ja sosiaalistaminen on aloitettava jo pentuna. Rottweiler osaa jo pentuna liittyä viiteryhmäänsä ja oppia siltä tarvitsemiaan taitoja. Temperamenttiselle ja lujaluonteiselle rottweilerille kannattaa asettaa rajat jo varhaisessa vaiheessa. Sen pitää ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana oppia käyttämään voimiaan hyväksyttävästi ja noudattamaan omistajalta saamiaan käskyjä. Sen on opittava miten toimia hyvänä perheenjäsenenä. Koska rottweilerin luonteessa on epäileväisiä piirteitä, se on totutettava vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin kärsivällisesti ja johdonmukaisesti.

Rottweilerilla on kehittynyt suojeluvaisto. Jotta siitä kuitenkin voi tulla lempeä ja ystävällinen seura- ja perhekoira, se pitää ensin kasvattaa sellaiseksi oikealla tavalla. Varhain sosiaalistetusta ja hyvin kasvatetusta rottweilerista saadaan uskollinen ja omistajaansa kiintynyt koira, joka on vakaasti omistajansa tukena tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä hyödyttää jokaista koirista pitävää.

On kuitenkin selvää, että rottweiler ei sovi kaikkien koiraksi. Se tarvitsee itselleen osaavan, kokeneen ja olemukseltaan rauhallisen ja tasapainoisen omistajan. Rottweiler ei tottele epävarmaa tai hermostuneesti käyttäytyvää ihmistä. Rodun hankintaa harkitsevan on mietittävä, riittävätkö omat voimat pitämään se vakaasti talutushihnassa. Etenkin uroskoirat voivat 50 kg:n painoisina olla hyvin voimakkaita. Nartut ovat hieman kevyempinä suositeltavampia perhekoiraksi. Rodusta voi tiedustella rottweilereiden harrastustoimintaa valtakunnallisesti kehittävästä Suomen Rottweileryhdistyksestä (SRY), joka on Suomen Kennelliiton hyväksymä valtakunnallinen rotujärjestö.

Rodun ongelmallisuus

Jos rottweilereita ei kasvateta vastuuntuntoisesti tai jos niiden kasvatuksessa on tehty virheitä, koirien käytös voi kehittyä vaaralliseen suuntaan. Vääränlainen kasvatus ja epäammattimainen käsittely voivat tehdä rottweilerista arvaamattomasti päälle käyvän purijan. Tästä syystä rodun pidolle asetettiin esimerkiksi tiettyjä rajoituksia muutamissa Saksan osavaltiossa vuonna 2001 (Listenhund-luokitus). Rottweilereiden on esimerkiksi läpäistävä luonnetesti. Itävallassa rottweilerin omistajalta vaaditaan eräänlainen koira-ajokortti (Hundeführerschein) tai pätevyystodistus (Sachkundenachweis). Sveitsissä rottweilerin pito on yhtä kantonia lukuun ottamatta luvanvaraista. Suomessakin on keskusteltu yksityisten koiranomistajien pitämien taistelukoirien mahdollisesta luvanvaraisuudesta.

rottweiler

Hoito ja terveys

Rottweilereiden pito ja kasvatus ei ole aivan yksinkertaista ja ongelmia voi ilmetä. Koiran hoito onkin sitten varsin vaivatonta. Sen lyhytkarvaista turkkia ei tarvitse harjata kuin harvoin. Karvanlähdön aikaan turkkia on hyvä hieroa näppylähanskoin sopivalta tuntuvin väliajoin.

Roteva ja lihaksikas rotu on yleensä terve. Se, kuten moni muu samankokoinen ja -painoinen koira, on altis etenkin luuston ja nivelten kasvuhäiriöille. Rottweilerilla on alkanut esiintyä lisäksi erilaisia silmä- ja sydänsairauksia, kuten esimerkiksi sydänlihassairautta eli kardiomyopatiaa. Suomen Rottweileryhdistyksellä on käytössään Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), jossa määritellään mitkä terveystestit koiran on läpäistävä, jotta se hyväksytään rekisteröitäväksi.

Sairauksia voidaan niin koirilla kuin ihmisilläkin ehkäistä jossakin määrin oikeanlaisella ravinnolla ja riittävällä liikunnalla. Palveluskoirana toimiva rottweiler on yleensä paljon liikkeessä, mutta perhekoiralle on syytä järjestää monipuolista fyysistä rasitusta vaativa liikuntaa, joka samalla antaa sille virkistävää päänvaivaa. Sopivia aktiviteettejä ovat tottelevaisuuskoulutus sekä jäljittäminen ja agility. Niistä rottweiler pitää, sillä vaikka se lähteekin mielellään mukaan hölkkälenkille, se ei iloitse pelkästä juoksemisesta läheskään yhtä paljoa kuin siitä, että se voi suorittaa jonkin sille annetun tehtävän. Yhdessä liikkuminen tekee myös hyvää omistajan ja koiran ystävyyssuhteelle.

Henkilö, jolla on riittävästi aikaa ja kiinnostusta keskittyä kasvattamaan hyväluontoinen rottweiler kokeneen varmoin ja johdonmukaisin ottein sekä järjestää sille paljon liikuntaa ja mielenkiintoisia tehtäviä, huomaa miten luotettava, ystävällinen ja lempeä se on. Tarpeen tullen se on myös pätevä suojelukoira. Rottweilerissa piilee voiman lisäksi myös reilun koiran mieltä.

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.