Koiranpennun koulutus

“Mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi” pätee myös koiranpennun koulutukseen. Koiranpentu on hyvin oppimishaluinen ja se on kaikkien uusien asioiden suhteen vielä avoimen ennakkoluuloton. Tätä vaihetta on syytä hyödyntää ja opettaa koiralle leikkisästi, mutta kuitenkin johdonmukaisesti, mitä siltä odotetaan ja miten käyttäydytään kunnolla.

Koirille on oltava säännöt

Koiran ja omistajan sopuisan ja leppoisan yhdessäolon perustana on lempeä ja johdonmukainen kasvatus. Kun koiranpentu oppii alusta alkaen tietämään oman asemansa perheenjäsenenä sekä sille määrätyt rajat, saadaan perheeseen luotua positiivinen ja tasapainoinen tunnelma ja koira kehittyy halutulla tavalla. Koirat ovat laumaeläimiä ja ne tarvitsevat henkisen hyvinvointinsa vuoksi selkeät käyttäytymissäännöt. Välinpitämätön ja epävarma omistaja, joka antaa lemmikilleen liikaa vapauksia tai kasvattaa sitä epäjohdonmukaisesti, saattaa koiranpennun ymmälleen. Sen seurauksena koira alkaa käyttäytyä epätoivotulla tai jopa vaarallisella tavalla, mitä on vaikea saada enää loppumaan kun koira on kasvanut aikuiseksi.

Koiranpennun kouluts – selkeät säännöt alusta alkaen

Pikkuinen koiranpentu suloisine katseineen ja söpöine tassuineen on omistajalleen kova pala, kun on tarkoitus pitää jatkuvasti ja johdonmukaisesti kiinni säännöistä. Kuinka pystyä vastustamaan hurmaavaa koiranpentua, kun se kerjää herkkupaloja ruokapöydästä tai pyrkii tulemaan sänkyyn helliteltäväksi? Koira ei valitettavasti pysty ymmärtämään, että se ei enää aikuiseksi tultuaan saisikaan nauttia näistä pentuna sille suoduista etuoikeuksista. Omistajan on siitä syystä jo alusta alkaen selvitettävä itselleen, miten haluaa elää aikuistuneen koiransa kanssa, millainen käytös on toivottavaa ja mitä koira ei missään nimessä saisi tehdä. Kun koiranpennun kasvatus on johdonmukaista niin, että koira oppii toimimaan rajojen mukaisesti, se löytää erehtymättä oman paikkansa ja käyttäytyy aikuisena koirana lähes poikkeuksetta aina kunnollisesti.

Kuka on pomo?

Jotta koira noudattaisi omistajansa päätöksiä ja käskyjä, täytyy sen pystyä luottamaan siihen, että omistaja osaa arvioida tilanteet oikein. Selkeät käskyt, rauhallinen mutta päättäväinen äänensävy ja täsmällinen kehonkieli saavat koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Selkeät käskyt ja yksiselitteiset viestit

Koirat ovat taitavia tulkitsemaan ilmeitä ja reagoivat nopeammin pieneen kädenheilautukseen kuin monisanaisiin lauseisiin, jotka ne joka tapauksessa ymmärtävät vain äänensävyn perusteella. Koiranpentua koulutettaessa kannattaa päättää millä sanoilla koiralle opetetaan sellaiset käskyt kuten ”tänne”, ”paikka” ja ”seis” sekä millaisin elein niitä säestetään.

Käskysanojen ja eleiden on oltava helposti opittavissa ja niitä on jatkossakin käytettävä johdonmukaisesti. Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä välttää käskyinä pitkiä lauseita, kuten esimerkiksi: ”Mustiseni, odota tässä pyörätelineen vieressä rauhallisesti, kun minä käyn tekemässä meille sisällä vähän ruokaostoksia”. Tottelevaisuuskoulutuksessa on tärkeää käyttää lyhyitä, yksiselitteisiä käskyjä, jotka koira oppii yhdistämään tiettyyn toivotunlaiseen käyttäytymiseen.

Kehuja vai herkkupaloja? Oppimisen edistäminen myönteisellä vahvistamisella

Miten pennun saa oppimaan iloisesti ja myönteisesti? Kehuminen ja palkkiot ovat tärkeitä motivoitaessa nuorta koiraa oppimaan. Ne eivät tässä suhteessa eroa paljoakaan suurimmasta osasta ihmisiä. Koirat valitsevat käytöksensä sen mukaisesti mikä tuottaa niille parhaimman tuloksen. Syyttely ja rangaistukset vähentävät niiden kiinnostusta, ja ne alkavat käyttäytymään mieluummin toisin kuin on tarkoitettu.

Jotta koira oppisi käyttäytymään halutulla tavalla ja tietämään mistä se saa omistajaltaan sille mieluisia kehuja, koiralle on annettava palkkio välittömästi oikean käyttäytymisen jälkeen. Koirat elävät nykyhetkeä ja yhdistävät omistajansa reaktiot aina välittömästi sen hetkiseen tilanteeseen. Koirat ymmärtävät moitteetkin vain kun ne annetaan välittömästi.

Jos vielä sisäsiistiksi opetteleva koiranpentu on tehnyt tekosensa sohvan viereen, ja omistaja huomaa sen vasta myöhemmin, kun on tarkoitus lähteä sohvalta nukkumaan, ei hyödytä enää nuhdella koiraa. Sen sijaan pentua kannattaa kehua silloin, kun se on jaksanut pidätellä niin kauan, että se on päässyt ulos. Pentua voi palkita herkkupalalla (ei monilla!), ystävällisillä sanoilla tai rapsutuksilla sekä kehuvilla eleillä tai antamalla sille sen mielilelu. Koira ymmärtää saavuttaneensa hyväksyttyjä tavoitteita myös silloin kun sille annetaan pieniä vapauksia, kuten talutushihnan irrottaminen, pääsy leikkimään muiden koirien kanssa tai yhteiset leikit omistajan kanssa.

Liitä koiranpennun koulutus osaksi jokapäiväistä elämää

Oikealla ajoituksella on merkitystä koulutustavoitteiden saavuttamisessa. Koiranpennun on oltava valmis harjoittelemaan, jotta tottelevaisuuteen tähtäävä koulutus tai harjoittelutuokiot tuottaisivat tulosta. Koiranpentua ei siis kannata kouluttaa juuri silloin, kun se touhuaa pihalla ympäriinsä, tutustuu uuteen mielenkiintoiseen leikkikaluunsa tai on väsynyt tai nälissään.

Pennut ovat oppimishaluisia, mutta ne eivät yleensä jaksa kauan aikaa keskittyä yhteen asiaan. Pitkäaikaista keskittymistä vaativat harjoitukset eivät sovi aivan nuorille koirille. Pennun kouluttaminen on syytä sisällyttää osaksi arkipäivän toimia, ja pentu kannattaa mahdollisimman aikaisin totuttaa noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja tapoja. Koiraa voi siis opettaa arkitoimien sivussa. Näin koiranpennun on opittava odottamaan kärsivällisesti kun sille asetetaan ruokaa tarjolle. Koiran kerjäämiselle ei anneta milloinkaan periksi. Sitä kehutaan aina, kun se pysyy rauhallisena ovikellon soidessa. Sille annetaan herkkupala, kun se on tullut vessan oven taakse odottamaan omistajansa paluuta ilman vikisemistä.

Mitä koiranpennun kanssa on hyvä harjoitella?

Aina ei ole selvää, mitä koiranpennun tulisi oppia, eli mistä asioista sitä on hyvä palkita ja milloin sen tekemiset on parempi sivuuttaa olankohautuksella. Tutuilta, ohjekirjoista ja internetin keskustelupalstoilta saadut koulutusvinkit voivat olla niin monilukuisia, että ne saattavat uuvuttaa uutta koiranomistajaa. Omistajan tulee itse päättää, mitkä ovat ne tärkeimmät säännöt, joita koiran olisi opittava noudattamaan, ja tekee niiden käytöstä rutiinia. Tämä on aluksi melkoinen haaste, mutta aikaa myöten ne kuitenkin helpottavat koiran kanssa elämistä. Aluksi voi apukeinoksi kirjoittaa itselleen muistiin, millä periaatteilla aikoo pentua kasvattaa. Seuraavassa vaiheessa voi tehdä päiväkirjamaisia merkintöjä siitä, millainen koiranpennun koulutus on tuloksellista ja millainen tulostensa puolesta heikkoa.

Tärkeimmät koulutuksen periaatteet

Suositeltavaa on olla kotona yhdessä pennun kanssa ensimmäisten päivien ajan, ja viettää aikaa yhdessä sitä hellien ja erityistä huolta pitäen. Koiranpentua on hyvä kutsua useasti nimeltä, pitää sitä sylissä, leikkiä sen kanssa ja antaa sille toisinaan kädestä herkkupaloja. Niin koira oppii luottamaan uuteen omistajaansa ja tuntee olonsa miellyttäväksi. Tällä tavoin rakennetaan pohja tulevalle koiranpennun koulutukselle.

Sisäsiistiksi oppiminen

Koiranpentua voi jo ensimmäisistä päivistä alkaen opettaa sisäsiistiksi sen uudessa kodissa. Tämä on yksi kaikkein tärkeimmistä opeteltavista asioista, jotta koiran kanssa voi asua mukavasti saman katon alla. Niinpä koiranpennun kanssa mennään joka toinen tai kolmas tunti ulos ja sitä palkitaan aina, kun se on tehnyt siellä pienemmät tai suuremmat tarpeensa tien varteen tai heinikolle. Kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ottaa käyttöön säännölliset ulkoiluajat, esimerkiksi aamulla heräämisen jälkeen, keskipäivällä ennen ruokailua tai sen jälkeen ja vähän ennen nukkumaanmenoa.

Pennun käyttäytymistä on tärkeää seurata tarkkaavaisesti. Jos se nuuskii sisällä ympäristöään hermostuneesti, se voi olla merkki siitä, että sen täytyy päästä tarpeilleen. Pentua ei saa rangaista, jos siltä sattuu alussa pääsemään vahinko jo eteisen matolle. Tapahtumaa todistaessa riittää, kun sille sanoo painokkaasti ”ei” tai muuta selkeää, jotta se pystyy ymmärtämään, että teko ei ole hyväksyttävää. Koiranpennun opettaminen sisäsiistiksi ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Rajat haukkumiselle, puremiselle ja raapimiselle

Pentu on parasta jättää huomiotta silloin, kun se murisee tai haukkuu liikaa tai tulee kerjäämään pöydän viereen. Kun koira tekee niin, se haluaa vetää huomiota puoleensa, jotta se saisi lisää omistajan huomiota, yhteisiä leikkihetkiä tai ruoanpaloja. Koira oppii nopeasti, että tällainen käytös ei johda tulokseen, kun sen huomionpyyntöihin ei vastata.

Talutushihnaan opettaminen

Talutushihnasta vetävät aikuiset koirat voivat olla ongelmallisia, sillä niitä ei aina edes saa pidettyä niin hyvin hihnassa kuin kevyitä koiranpentuja. Koiranpennun koulutukseen pitäisikin sen vuoksi kuulua heti alusta alkaen talutettaessa hihnan löysällä pitäminen. Ei pidä antaa periksi, vaikka tuntuisikin siltä, että pikkuisen koiranpennun on annettava hihnassa ollessaan tutkiskella ympäristöä sen oman mielenkiinnon mukaan, ja omistaja seuraa sen kulkua hihnan perässä. Pennulle on heti alussa opetettava, että omistajalla on hihna kädessään eikä toisinpäin. Eli koira ei määrää mihin kuljetaan vaan sen omistaja. Jotta pentu lenkillä käytäessä oppisi sopeutumaan omistajansa kävelytahtiin ja suunnanvaihdoksiin, talutushihnan on pysyttävä jatkuvasti löysällä. On pysähdyttävä heti, kun vallaton koiranpentu alkaa vetää hihnasta. Kävelyä jatketaan vasta sitten, kun pentu palaa omistajan luokse ja talutushihna on löystynyt.

Koiranpennun koulutus ja käskyt

Omistaja säästyy stressiltä kun pentu opetetaan jo aikaisin tottelemaan tiettyjä käskyjä, joilla se tulee luokse tai odottaa kunnes saa luvan lähteä liikkeelle ja pystyy jäämään yksin, kun kotiväen on lähdettävä ilman sitä. Näiden oppimiseksi on olemassa paljon erilaisia keinoja.

On itse kokeiltava mitkä keinoista toimivat omalla koiralla parhaiten. Tärkeää on muistaa palkita koiranpentua joka kerta, kun se on käyttäytynyt toivotulla tavalla. Luokse tulemista käskystä (esimerkiksi komennoilla ”tule” tai ”tänne” tai puhaltamalla pilliin) on parasta harjoitella sillä hetkellä, kun huomaa, että koiranpentu on jo itsestään tulemassa luokse. Eli ensin pentua käsketään tai puhalletaan pilliin, ja pennun tultua lähelle sitä palkitaan tuntuvasti. Se oppii, että kannattaa tulla nopeasti omistajan komennosta luokse.

Odottaminen

Odottamaan opeteltaessa toimitaan samantapaisesti. Pennun on opittava, ettei se ei saa hypätä autosta ulos heti, kun se päästetään autossa irti ja auton tai tavaratilan ovi on avoinna. Se ei myöskään saa rynnätä tiehensä heti kun ulko-ovi avataan, eikä käydä ruokansa kimppuun siinä vaiheessa, kun koiranruokapurkkia vasta avataan.

Ruoan tarjoamisen suhteen on toimittava samoin. Ruoka laitetaan koirankuppiin vasta sitten, kun koiranpentu pysyy rauhallisena ja kärsivällisesti paikallaan. Koirankupissa annettava ruoka-annos asetetaan pennun eteen vasta sitten, kun se ei enää hypi tai hauku. Jos pentu hyökkää heti ruokansa kimppuun ilman että se on saanut lupaa aloittaa syöminen, ruokakuppi otetaan sen edestä pois. Se saa ruoan syötäväkseen vasta kun se osaa odottaa rauhallisesti saavansa merkin, että sillä on lupa syödä.

Hoito

Koiranpitoon kuuluu ruokkimisen, liikunnantarpeen tyydyttämisen ja kasvatuksesta huolehtimisen lisäksi lajinmukainen hoito. Turkkia on harjattava säännöllisin väliajoin. Myös tassut, korvat ja hampaat on puhdistettava ja tarkistettava ja kynnet on leikattava tarpeen vaatiessa.

Koiranpennun koulutus on myös tässä hyvä aloittaa heti – koira on jo pienestä pitäen totutettava myös pysymään hiljaa paikallaan sitä hoidettaessa. Koiranpentu on hyvä totuttaa myös siihen, että sen korvia, tassuja ja vatsaa kosketaan. Tällä tavoin eläinlääkärin tutkimukset saadaan myöhemmin sujumaan vaivattomammin. Kun koiranpennun kanssa iltaisin lekotellaan sohvalla, kannattaa silitellä myös sen vatsaa ja korvia, ja pitää sen tassuista vuorollaan pari minuuttia kiinni. Sitä on myös hyvä hieroa ja raottaa kädellä sen kuonoa. Kerta kerralta voi huomata, että koira tulee rennommaksi ja alkaa nauttimaan näistä tuokioista.

Yksinjääminen

Koiranpentua aletaan totuttelemaan 12–18 viikon ikäisenä yksin olemiseen. Koiraa ei tietysti aikuisenakaan voi jättää liian kauaksi aikaa yksikseen, mutta on paljon tilanteita, jonne koiraa ei voi tai saa ottaa mukaan. Koiranpennun on siten opittava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että sitä ei aina oteta mukaan, vaan sen on jäätävä yksin kotiin. Se oppii sen parhaiten niin, että yksinjääminen liitetään osaksi arkipäivän tapahtumia siten, ettei se ei edes huomaa jäävänsä yksin.

Jos koiranpentu on hyvin kiintynyt omistajaansa ja alkaa heti haukkua tai vikistä, kun omistaja on poistunut huoneesta, yksinoloharjoitusta voi muuttaa siten, että pennun luokse palataan vasta sitten, kun se on hiljaa. Jos hätääntynyttä koiranpentua ei henno jättää yksin, kannattaa se kuitenkin huoneeseen takaisin tultaessa jättää huomiotta. Sitä palkitaan vasta sitten, kun se on ensin itsekseen rauhoittunut.

Nukkuminen

Pentua opetetaan käyttäytymään kunnon koiran lailla luonnollisesti päiväsaikaan. Tärkeää on myös nukkuminen. Koiranpennulle on annettava mahdollisuus riittävään lepoon, jotta sen aivot pystyvät rauhassa käsittelemään kaikki ne uudet asiat, joita se päivittäin oppii – koiranpennun koulutus on pennulle hyvin energiaavievää! Niinpä sen annetaan nukkua, kun se ulkoilulenkin jälkeen menee omaan petiinsä lepäilemään. Sitä ei missään tapauksessa saa rasittaa liian monilla tai liian pitkillä harjoituksilla. Pienelle koiranpennulle ei tarvitse järjestää viihdytystä kellon ympäri, sillä tuskin kukaan pystyy pitämään aikuistakaan koiraa koko ajan toiminnassa. Koiranpentu voi aivan hyvin leikkiä yksinäänkin ja tehdä omia pieniä tutkimusretkiään. Jopa energisemmältäkin pennulta loppuu jossain vaiheessa tarmo ja se haluaa levätä.

Sosiaalistaminen

Koiranpennun koulutus on jokapäiväistä puuhaa ja pennulle kannattaakin joka päivä näyttää jotain uutta. Päivittäisiä ulkoilulenkkejä voi hyödyntää kulkemalla ennestään vieraiden seutujen lävitse. Pentu kuulee uusia ääniä ja tapaa uusia ihmisiä ja eläimiä. Pentua ei saa kuitenkaan rasittaa liikaa kaikella uudella. Aivan aluksi jo muutama minuutti vieraassa ympäristössä riittää. Kun pentu kohtaa ensimmäisen kerran esimerkiksi kovaa ääntä pitävän koululaisryhmän tai se viedään mukaan johonkin vieraaseen paikkaan, on oltava valmis lähtemään muualle mieluiten jo hieman ennen kuin pentu tulee levottomaksi.

Kannattaako mennä pentukouluun vai riittääkö koiranpennun koulutus kotona?

Koiranpennun totuttaminen ympäristöönsä ja sille tärkeiden, yhteiseloon sisältyvien sääntöjen opettaminen vaatii vaivaa ja etenkin paljon kärsivällisyyttä, johdonmukaisia menettelytapoja ja osaamista. Jotta vältyttäisiin virheiltä pennulle tärkeiden ensimmäisten elinkuukausien aikana, ennestään koirista paljon tietämättömän omistajan tulee hankkia riittävästi tietoa koiran hoidosta ja kasvatuksesta. Pentukoulu ja kokeneen koirankouluttajan johdolla tehtävät harjoitukset voivat olla erittäin hyödyllisiä.

Pentukoulussa ei ainoastaan koiranpentu opi käyttäytymissääntöjä, vaan myös omistaja oppii miten opittuja asioita sovelletaan arjessa pennun kanssa yhdessä elettäessä. Omistaja oppii ymmärtämään pennun toimia, ja omistajan ja koiranpennun välille muotoutuu leikkimisen avulla luottamussuhde. Luottamus on tärkein edellytys sille, että molemmat voivat elää yhdessä tyytyväisinä.