Lauman suojelu ja kodin ja pihapiirin vartiointi ovat juurtuneet syvälle tämän laumanvartijakoiran luonteeseen. Kun tähän suojeluvaistoon yhdistetään koiran vaikuttava koko ja valtava voima, lopputulos voi olla vaarallinen. Siksi kaukasiankoira kuuluukin vain kokeneiden koiraeksperttien käsiin.
© Ricant Images / stock.adobe.com
Itsetietoisuutta ei todellakaan puutu tältä vaikuttavalta, Kaukasian alueelta kotoisin olevalta rotukoiralta. Kaukasiankoira, jota kutsutaan myös kaukasianpaimenkoiraksi, venäjänkarhukoiraksi tai kaukasialaiseksi, viihtyy mainiosti yksin. Tämä entisestä Neuvostoliitosta peräisin oleva alkujaan laumanvartijakoira on tottunut elämään päiväkausia ulkona laumansa rinnalla ja suojelemaan ja vartioimaan laumaansa aivan yksin. Kylmyys, tuuli tai sade ei vaikuta koiraan, eikä edes taistelu laumaan hyökkääviä susia tai karhuja vastaan hetkauta tätä itsenäistä ja voimakasta kaukasialaista.
Ei mikään ihme, että tämä rotukoira ei osaa totella. Jopa perhekoirana kaukasiankoira vaalii itsenäisyyttään ja antaa omien ihmistensä tuntea, että koira ei välttämättä tarvitse heitä. Toisin kuin vaikkapa colliet, labradorinnoutajat tai bokserit, jotka haluavat luonnostaan olla mieliksi, kaukasiankoiran ei tarvitse miellyttää ihmisiään. Tämän itsenäisen nelijalkaisen koulutus vaatiikin valtavasti johdonmukaisuutta, empatiakykyä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Siksi on sanomattakin selvää, että tällainen koira kuuluu vain erittäin kokeneiden koiranomistajien käsiin.
Ammattitaitoisessa ohjauksessa ja pidettäessä rotutyypillisesti kaukasiankoirasta kehittyy uskomattoman uskollinen kumppani ja luotettava vahtikoira. Jos koira otetaan alusta saakka osaksi perhettä ja sille osoitetaan kiinteä rooli, joka sopii sen luonteelle, tämä vaikuttava karhukoira näyttäytyy erittäin tasapainoisena, rakastavana ja herkkänä, mutta ei koskaan liian tunkeilevana. Se tulee erittäin hyvin toimeen jopa perheen lasten kanssa, mutta tämä edellyttää varhain aloitettua sosiaalistamista ja johdonmukaista ohjausta. Tämä hallitseva kaukasialainen ei kuitenkaan tule toimeen muiden koirien tai kissojen kanssa.
Mitä rauhallisemmalta ja rakastavammalta kaukasiankoira vaikuttaa oman perheensä kesken, sitä epäluuloisempi ja torjuva se on vieraita kohtaan. Jos joku tunkeutuu kysymättä sen reviirille, koira muuttuu pelottomaksi ja taisteluvalmiiksi vahtikoiraksi, jolle oman perheen suojeleminen on kaikki kaikessa. Rodun synnynnäistä reviiritietoisuutta ja luontaista suojeluvaistoa ei saa koskaan aliarvioida, eikä siihen kaivata koskaan lisävahvistusta esimerkiksi suojelukoirakoulutuksen muodossa. Sillä voi olla massiivisen kaukasialaisen kanssa hallitsemattomia seurauksia. Jotta koira ei ole vaaraksi naapureille ja vieraille, kotipiha on aidattava turvallisella ja kestävällä aidalla. Lisäksi monissa tapauksissa seurakoirakoulutus voi edistää ihmisen ja kaukasiankoiran sopusointuista yhteiseloa.
Jo karhumaisen vahtikoiran näkeminen riittää useimmille murtovarkaille pelotteeksi. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus voi olla jopa 70 cm, ja se voi painaa hyvinkin 75 kg tai enemmän. Myös nartut, jotka ovat yleensä hieman uroksia pienempiä ja kevyempiä, ovat vaikuttavia ilmestyksiä, sillä niiden säkäkorkeus on 68–72 cm ja paino 45–60 kg.
Vaikka nykypäivän standardissa ei enää tehdäkään alajaotteluja, kaukasiankoirasta voidaan silti havaita pääasiassa kahta eri tyyppiä. Alkuperäalueen mukaan puhutaan tasankoalueen kaukasiankoirista ja vuoristoalueen kaukasiankoirista:
Venäjän ylläpitämässä FCI:n rotustandardissa nämä kaksi tyyppiä on yhdistetty ja vaatimus koosta ja rakenteesta esitetään vastaavasti laajemmin. Myöskään turkin pituudelle ei aseteta standardissa rajoituksia. Niinpä sekä lyhytkarvaiset että pitkäkarvaiset koirat sekä näiden molempien risteytykset ovat sallittuja. Turkista onkin kolmea eri muunnosta:
Kaikissa muunnoksissa karva on suoraa ja karheaa, ja aluskarva on tiheää. Aluskarvan pitäisi olla väriltään peitinkarvaa vaaleampaa. Sallittuja värejä ovat eri harmaan sävyt, lähes koko vaaleasta ruosteiseen. Silti väreinä sallitaan myös oljenkeltainen, valkoinen ja maan sävyt sekä raidalliset, juovikkaat, laikukkaat tai kirjavat yhdistelmät. Mustat tai mustalaikukkaat ovat standardin näkökulmasta virheitä.
Monet eri värimuunnokset ja vaihtelut ruumiinrakenteessa ja koossa eivät tule yllätyksenä, kun otetaan huomioon se valtava alue, jota kutsutaan tämän rodun alkuperämaaksi. Kaukasiankoirien esiintymisalue ulottui silloisesta Neuvostoliitosta aina Iranin ja Turkin rajoille saakka. Suurin keskittymä oli Mustanmeren ja Kaspianmeren väliin levittyvällä Kaukasian alueella. Vaikka kaukasiankoirat ovat edelleen harvinaisia Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, rotu on yleinen Armeniassa, Azerbaidžanissa, Dagestanissa ja Pohjois-Kaukasiassa.
Kaukasiankoira on hyvin vanha koira, jonka on todistettu auttaneen paimenia laumojen suojelussa jo yli 600 vuoden ajan. Se on aina vartioinut ja puolustanut laumaa ja paimenia uskollisesti ja pelottomasti – niin nelijalkaisilta pedoilta, kuten susilta ja karhuilta, kuin kaksijalkaisilta varkailtakin. Nämä vaikuttavat kaukasiankoirat löysivät myös tiensä 1900-luvun puolivälissä entiseen DDR:ään ja muihin itäblokin maihin sotavoimien vahtikoiriksi. Sieltä ne päätyivät lopulta myös muihin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen rotustandardi luotiin Venäjän johdolla. Vuonna 1984 FCI hyväksyi kaukasiankoiran viralliseksi koiraroduksi.
Kotimaansa ulkopuolella kaukasiankoirien kasvatus on vielä alkutekijöissään. Silti tämän karhumaisen rotukoiran ihailijoita on nykyään tiivis joukko, joka omistautuu rakkaudella ja asiantuntemuksella tämän vaikuttavan rodun säilyttämiseen. Luonteen ja rodulle ominaisten ulkoisten piirteiden huomioimisen lisäksi jalostuksen painopisteenä on ennen kaikkea terveys. Rotua pidetään yleensä erittäin kestävänä ja terveenä, mutta muiden isojen koirien tapaan myös kaukasiankoirilla on toisinaan nivelongelmia (lonkka- ja kyynärniveldysplasia [HD ja ED] ja polvivaivat). Jos pentujen ostaminen kiinnostaa, kannattaa huomioida näiltä osin geenitesteistä saadut tutkimustulokset. Lisäksi emolla ja isällä ei saa olla perinnöllisiä silmäsairauksia, joita ovat esimerkiksi ektropium (luomen kiertyminen ulos) ja entropium (luomen kiertyminen sisään).
Jokainen, joka päättää osta tämän erityisen laumanvartijakoiran, on todennäköisesti harkinnut asiaa tarkkaan. Kaukasiankoira ei nimittäin ole mikään helppo koira, ja se soveltuukin perhekoiraksi vain rajallisessa määrin. Jos ammattikirjallisuuden perusteellisen tutkimisen jälkeen uskoo edelleen olevansa sopiva tämän rodun omistajaksi, sopivan kasvattajan ja sopivan pennun löytäminen edellyttää usein vaivalloista etsintää. Suuriksi haasteiksi muodostuvat usein paitsi kaukana sijaitsevat kasvattajat myös pitkät odotusajat ennen seuraavan pentueen syntymistä. Myös kasvattajat itse panevat usein ostajan kovalle koetukselle ja tarkistavat huolellisesti, kelpaako hän jonkin kasvatin omistajaksi.
On siis tärkeää vakuuttaa sekä itselleen ja perheelleen että kasvattajalle, että kaikki omistajalle asetetut vaatimukset täyttyvät. Älä siis koe henkilökohtaisia kysymyksiä asuinympäristöstäsi, työstäsi, harrastuksistasi, naapureistasi ja ystävistäsi hyökkäävinä. Niiden tarkoituksena on antaa kasvattajalle parempi kuva sinusta, jotta hän voi arvioida, sopiiko kaukasiankoira todella osaksi arkeasi. Ei kannata pettyä, jos kasvattava lopulta neuvoo sinua olemaan ostamatta tätä rotua. Kaukasiankoira on nyt ja tulevaisuudessa vain osaaville ihmisille sopiva koira, ja väärissä käsissä se voi olla hallitsematon uhka sinulle itsellesi ja ympäristöllesi.
Kun on voittanut kaikki nämä ”esteet” ja päässyt oikeasti aidon kaukasialaisen omistajaksi, on mietittävä varhain aloitetun sosiaalistamisen ja pennun johdonmukaisen koulutuksen lisäksi myös oikeaa ruokavaliota. Loppujen lopuksi tasapainoisella ruokavaliolla on merkittävä vaikutus lemmikin terveyteen. Mikä sitten on kaukasiankoiran kaltaiselle suurelle koiralle sopiva ruoka?
Kaukasiankoira syö ensinnäkin vähemmän kuin sen koko ja paino ehkä antavat ymmärtää. Laumanvartijakoira, joka on tottunut karuun elämään Kaukasuksen alueen ankarassa ilmastossa, ei tarvitse paljonkaan – edes kaksi päivää ilman ruokaa ei näytä haittaavan sitä.
Silti kaukasiankoiran omistajan tulisi pitää huolta säännöllisistä ruokinta-ajoista ja täyttää täysikasvuisen koiran ruokakuppi kaksi kertaa päivässä tuoreella lihalla, vihanneksilla, hedelmillä tai riisillä. Kaukasiankoiran saaminen syömään vaatii joskus kärsivällisyyttä – ei siis kannata pettyä, jos koira on nirso ja sylkee hyväntahtoisesti annetun herkunkin pois suustaan. Kokeile, mikä omalle koirallesi maistuu parhaiten: itse valmistettu ruoka, raakaruoka (BARF-ruokinta) vai valmis kuiva- tai märkäruoka. Myös näiden ruokien sekoitus on mahdollinen – tärkeintä on varmistaa, ettet vaadi koiraltasi liikaa. Ohjaa koira hitaasti ruoan pariin ja anna sille aikaa tottua siihen. Jatkuvat ruokavalion muutokset hämmentävät koiraa ja voivat olla haitallisia ruoansulatukselle. Jos olet löytänyt kaukasiankoirallesi maistuvan ruoan, älä vaihda sitä. Ei ole niin tärkeää, missä muodossa ruoka on. Sen sisältö ratkaisee. Varmista, että koirasi saa ravinnosta kaikki sen iän ja kunnon edellyttämät ravintoaineet. Tässäkään määrä ei ratkaise, vaan kyse on oikeasta koostumuksesta.
Kaukasiankoiran hoidon vaativuus riippuu ennen kaikkea sen turkin pituudesta. Pitkäkarvaiset koirat vaativat luonnollisesti intensiivisempää turkinhoitoa kuin lyhytkarvaiset lajitoverit. Toisin kuin koulutus, hoito ei yleensä vie kovin paljoa aikaa. Pääsääntöisesti riittää, että harjaat koiran kunnolla kaksi kertaa viikossa, jotta saat poistettua takut ja kuolleet karvat. Lisäksi kynnet on leikattava säännöllisesti ja korvat ja hampaat on puhdistettava ja tarkistettava. Kaukasiankoirien jääräpäisyys aiheuttaa kuitenkin usein ongelmia hoitotoimenpiteissä. Kaukasiankoira onkin siksi totutettava pennusta pitäen säännölliseen hoitoon, ja se on opetettava pysymään aloillaan hoitotoimien ajan.
Haluatko pystyttää vähintään kaksi metriä korkean aidan kotipihasi ympärille? Haluatko eristää itsesi naapureistasi? Entä haluatko herätä keskellä yötä kovaan, voimakkaaseen haukkuun, koska ihminen tai vaikkapa pelkkä siili on kävellyt kotipihasi ohi? Jos et ole sataprosenttisen varma, että haluat näitä asioita, kannattaa vielä harkita kaukasiankoiran ostamista. Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta totuus on se, että koiraihmisen ei pitäisi ottaa tätä rotukoiraa noin vain kotiinsa. Tämän vaikuttavan koirapersoonan pitäminen ja kouluttaminen vaatii valtavasti uskallusta, tietotaitoa ja luonteenlujuutta.
Vaikka kaukasiankoira näyttääkin pentuna suloiselta halinallelta, siitä kasvaa pian massiivinen jättiläinen, joka päihittää sinut voimassa mennen tullen. Naapurien tai ystävien ei ole jatkossa niin helppo tulla käymään, koska myös hyvin sosiaalistetut ja koulutetut kaukasiankoirat ovat koko elämänsä epäluuloisia vieraita kohtaan. Koira ei pidä juurikaan kosketuksesta, joten ystävien ei pitäisi milloinkaan antaa silittää sitä. Kaukasiankoira ei ole sellainen, joka noin vain mukautuu elämääsi ja jonka voisi ottaa huoletta mukaan joka paikkaan. Sinun on oltava valmis muuttamaan elämääsi koiran vuoksi. Ainoastaan se, joka hyväksyy täysin sen laumanvartijakoiran luonteen, antaa sille vapaudet ja luonteen edellyttämät tehtävät ja kohtelee sitä lempeällä johdonmukaisuudella ja suvereniteetilla, saa koirasta vuosikausiksi iloa ja luotettavan kumppanin rinnalleen.
| Erikoispiirteet: | Kaukasiankoira haluaa toteuttaa tarkoitustaan ja päästä suojelemaan perhettään. Laumanvartijakoira ei sovellu pelkkään kerrostalo- tai rivitaloasuntoon, vaan se vaatii suuren ja aidatun pihan. |
| Luonne: | Valpas, peloton, luotettava, herkkätuntoinen |
| Säkäkorkeus: | Urokset: 68–75 cm Nartut: 64–70 cm |
| Paino: | Urokset: vähintään 50 kg Nartut: vähintään 45 kg |
| Turkki: | Pitkä-, keskipitkä- tai lyhytkarvainen, karhea turkin laatu, paljon aluskarvaa, väreinä harmaa, oljenkeltainen, valkoinen tai maan sävyt |
| Turkinhoito: | Vähän vaivaa, harjaus silloin tällöin |
| Liikunta: | Vähäinen tai kohtalainen tarve liikkua, aktivointi esimerkiksi kävelylenkkien tai itsenäisen pihapiirin vartioinnin muodossa |
| Sopivuus aloittelijan koiraksi: | Ei |
| Haukkuminen: | Haukkuu usein, kovaa ja matalalla äänellä |
| Odotettu elinikä: | Noin 10–12 vuotta |
| Tavallisia sairauksia: | Lonkka- ja kyynärniveldysplasia, silmäluomien virheasennot |
| FCI-roturyhmä: | Ryhmä 2: pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Alaryhmä 2: vuoristotyyppiset molossit |
| Alkuperä: | Venäjä |
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
