Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.

Paimenkoirasta perhekoiraksi

Nykyisen suomenlapinkoiran edeltäjiä on käytetty alun perin saamelaisten toimesta metsästys- ja vahtikoirina ja silloin sitä kutsuttiin myös lappalaiskoiraksi. Myöhemmin niiden tehtävä vaihtui entistä enemmän porojen paimennukseen, mikä oli monen saamelaisen elämän perusta. Koiran optimaalinen tehtävänsuorituskyky oli silloin tärkeämpää kuin sen ulkonäkö. Se johti siihen, että nykypäivänäkin koirien ulkonäkö ei aina ole täysin yhtenäinen. Vasta vuonna 1945 rodusta tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä. Siihen asti koiraa kasvatettiin lappalaiseksi paimenkoiraksi, mutta rodussa esiintyvien erojen myötä se erotettiin 60-luvulla kahdeksi eri roduksi; suomenlapinkoiriin ja lapinporokoiriin. Vasta vuodesta 1993 lähtien virallinen rotunimi on ollut suomenlapinkoira. Viime vuosikymmenten saatossa suomenlapinkoira on menettänyt merkitystään porojen paimentajana, vaikka se edelleen onkin erittäin rakastettu ja tunnettu kotikulmillaan ja yli 1000 koiranpentua syntyy siellä vuosittain. Nykypäivänä suomenlapinkoiraa pidetään ennen kaikkea perhekoirana.

Ystävällinen urheilija

Tämä pirteä ja ystävällinen paimenkoira on ihanteellinen perhekoira urheilevaan perheeseen. Suomenlapinkoira on älykäs, nöyrä ja utelias ja sopiikin sen vuoksi eläimelliseksi seuraksi sellaiselle, joka haluaa seikkailla koiran kanssa. Se sopii lisäksi myös vahtikoiraksi, sillä se reagoi tuntemattomiin haukkumalla, vaikkakin ei yleensä muuten hauku tai välitä tuntemattomista tilanteista. Suomenlapinkoira on hellävarainen lasten kanssa ja käyttäytyy varovaisesti ja huolellisesti myös vanhusten ja liikuntarajoitteisten ihmisten seurassa. Ne voivat elää yhdessä myös muiden kotieläinten kanssa, mikäli ne on totutettu niihin jo pentuna. Monien suomenlapinkoirien paimennusvietti on nykyään matala ja metsästysvietti on pääsääntöisesti olematon. Joka tapauksessa rotu vaatii paljon ajatusta vaativia harjoituksia ja fyysistä liikuntaa.

Suomenlapinkoiran kouluttaminen: hellästi & johdonmukaisesti

Suomenlapinkoira on oppimishaluinen, oppii nopeasti ja on hyvin yhteistyökykyinen. Kiinnitä huomiota jo koiran pentu- ja juniori-iässä, että sen haukkuminen on kontrollissa. Myös aloittelijat voivat onnistua suomanlapinkoiran kouluttamisessa mainiosti. Kouluttamiseen kannattaa kuitenkin käyttää ammattilaisen apua pentu- tai koirakoulussa. Koirakoulusta saa kattavasti tietoa koirankoulutuksesta sekä rodun yksilöllisistä tarpeista. Suomenlapinkoira on älykäs rotu ja käyttääkin nopeasti hyödykseen kaikki sen huomaamat kasvatuksen epäkohdat, ja sen vuoksi on tärkeää, että kouluttamisessa otetaan huomioon kaikki seikat johdonmukaisesti. Suloisen ulkokuoren ei siis saa antaa hämätä, ja koiran ei saa antaa kietoa sinua tassunsa ympärille. Tietynlainen kovuus on tämän herkän ja ystävällisen nelijalkaisen kanssa siis ihan paikallaan.

zweifarbig finnischer lapphund

Vakaa terveys

Pääsääntöisesti tämä rotu kärsii harvemmin perinnöllisistä sairauksista. Sinä voit tukea tätä perustervettä rotua, kun ostat koiranpennun vain sellaiselta kasvattajalta, joka kuuluu liittoon ja kasvattaa terveitä pentuja vastuullisesti. Luotettava kasvattaja näyttää sinulle myös kirjallisen todistuksen pennun vanhempien terveystarkastuksista.

Suomenlapinkoirilla on kuitenkin todettu taipumusta erilaisiin silmäsairauksiin, kuten harmaakaihiin ja etenevään verkkokalvonrappeumaan (PRA). Nykypäivänä kasvattajat pystyvät poissulkemaan geneettiset sairaudet geenitestin avulla ennen koirien parittamista. Suomessa suomenlapinkoirilla esiintyy enemmän harmaakaihia kuin muissa maissa, mutta Suomessakin vain alle 5% suomenlapinkoirista kärsivät harmaakaihista. Lisäksi tulisi pitää mielessä, että pohjoisesta kotoisin paimenkoirarotu on lämpöherkkä, vaikkakaan ei ihan niin lämpöherkkä kuin muut revontulien alta peräisin olevat rodut, kuten vaikka alaskanmalamuutti. Urheilulliset aktiviteetit tulisi kesäisin suorittaa siis aamuvarhain tai iltamyöhäisellä. Suomenlapinkoirat elävät keskimäärin 12 – 14 -vuotiaiksi, vaikkakin poikkeustapauksissa saattavat elää pitempäänkin.

Suomenlapinkoiran ravinto: Ruokakupissa paljon lihaa

Jotta suomenlapinkoira eläisi mahdollisimman pitkään tervettä elämää, on kiinnitettävä huomiota lajinomaiseen ruokavalioon. Tärkeää on, että liha on ensimmäisenä ainesosalistassa, sillä se osoittaa sen, että liha on ruoan pääraaka-aine. Valitettavasti näin ei aina ole, ja sen vuoksi koiranruoan ainesosiin tulisi aina kiinnittää huomiota.

Korkealaatuinen koiranruoka ei sisällä viljaa täyteaineena, ja se pätee sekä märkä, että kuivaruokiin. Mikäli haluat totuttaa koirasi sekä märkä, että kuivaruokaan, voit hyvin ruokkia ns. sekaruokavaliolla, eli molemmilla vaihtoehdoilla. Jos haluat vaihtaa koiranruokaa, on hyvä sekoittaa uutta ruokaa vanhan joukkoon ja pikkuhiljaa lisätä uuden ravinnon määrää. Tällä tavoin voit ehkäistä koiran herkkyysreaktioita, kuten ripulia tai oksentelua. Aikuiselle koiralle riittää kaksi ruoka-annosta päivässä ja pennuille maksimissaan neljä annosta on sopiva määrä.

Ruokailun jälkeen koiralla tulisi aina olla mahdollisuus rauhoittua ja levätä. Kuohkeasta turkista huolimatta koiran hoikkia kohtia tulisi tarkkailla. Parasta on, että punnitset koiran kuukausittain, jotta voit reagoida ajoissa ilmenevään yli- tai alipainoon. Koiranruokapakkausten ruokintasuositukset ovat vain suuntaa-antavia arvoja, sillä koiran todellinen ravinnontarve riippuu suuresti koiran koosta ja painosta, sekä sen aktiivisuudesta ja yleiskunnosta. Laske koiran päivittäiseen ravinnonsaantiin myös kaikki antamasi koiranherkut, puruluut ja muut palkkiot. Koiralla tulisi lisäksi aina olla tarjolla raikasta vettä, ja tämä tulisi muistaa myös matkoilla ja retkillä.

Helppohoitoinen turkki

Valtava ja kaunis suomenlapinkoiran turkki näyttää vaativammalta hoitaa kuin se oikeasti on. Yleensä on riittävää, että koiran turkki harjataan läpikotaisin kerran tai kaksi viikossa mattamaisen yleisilmeen ehkäisemiseksi. Tarkkailemalla koiran korvien alueen karvoitusta, sekä pitempiä karvoja pakaroissa ja jaloissa, saat nopeasti selville, kuinka paljon koirasi turkki vaatii harjaamista. Pitkissä karvoissa mattamaisuus näkyy ensimmäisenä, joten niitä tarkkailemalla osaat oikea-aikaisesti hoitaa toimenpiteitä mattamaisuutta vastaan. Karvanlähtöaikaan, mikä tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, tulisi koiraa harjata ja kammata useammin, ja sillä voit myös lyhentää karvan lähtöaikaa muutamalla päivällä.

Voit harjata koiraa jo pentuna hellästi, mutta ei liikaa, jottei pentu rasitu. Pennun turkki mattaantuu nopeammin. Päivittäinen pennun harjaus on kuitenkin pieni investointi tulevaisuuteen, sillä silloin pentu on tottunut jo turkinhoitoon ja osaa odottaakin sitä. Suomenlapinkoiraa tulisi pestä parin kuukauden välein, jotta pöly ja lika irtoaa turkista. Käytä mietoa koirashampoota, ja totuta koira hellästi jo pentuna pesutoimenpiteisiin. Lisäksi koiran hampaat, silmät ja korvat tulisi tarkastaa säännöllisesti, ja tarvittaessa käyttää koirille tarkoitettua hampaidenhoitotuotteita sekä silmien ja korvien puhdistustuotteita.

Aktiivinen ”joka paikan höylä”

Tämän seuralaisen kanssa on monia mahdollisuuksia yhteiseen ajanviettoon. Vaikka rotu ei ole maailmanlaajuisesti kovinkaan laajalle levinnyt, suoriutuvat suomenlapinkoirat urheiluaktiviteeteissa, kuten agilityssä tai paimenkoirakilpailuissa, hyvin tuloksin. Rotu sopii myös tottelevaisuuskoulutukseen sekä terapiakoiraksi vanhustenkotiin tai kouluihin. Suomenlapinkoira rakastaa myös vaeltaa ja lenkkeillä hyväkuntoisenkin omistajansa mukana. Muista myös antaa älykkäälle koiralle ajattelua vaativia tehtäviä. Muita sopivia aktiviteettimahdollisuuksia ovat koiratanssi, vainuharjoittelu ja monet muut harrastukset. Kokeile koirasi kanssa uusia lajeja ja aktiviteetteja – näin löydätte sinulle ja uteliaalle koirallesi varmasti sopivan harrastuksen. Suomenlapinkoira tarvitsee vastapainona myös aikaa rauhoittumiselle ja yksinololle, jossa se voi olla omassa rauhassaan, ilman, että sitä koko ajan innostetaan johonkin. Sen vuoksi tälle rodulle tärkeää ovat ajoittain ja säännöllisesti myös rauhalliset levontäyteiset iltapäivät.

Sopiiko suomenlapinkoira minulle?

Suomenlapinkoira on oiva seurakoira niille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa. Parhaassa tapauksessa sinulla on jo kokemusta koirista, ennen kuin entinen paimenkoira muuttaa luoksesi. Kunnianhimoiset aloittelijatkin onnistuvat rakentamaan tulevaisuuden älykkään suomenlapinkoiran kanssa, jos lähipiiristä tai koiraliitosta saa riittävästi kokenutta tukea ja neuvoja.

Suomenlapinkoira sopii täydellisesti urheilullisiin ja aktiivisiin perheisiin, jossa on pieniä lapsia. Se on oiva myös perheisiin, joissa jonkun perheenjäsen liikuntakyky on fyysisesti rajoittunut, sillä se käyttäytyy liikuntarajoitteisten seurassa – pentuaikaa lukuun ottamatta – hyvin huolellisesti. Se on hyvää seuraa lukuisiin ulkoiluaktiviteetteihin ja sopii lisäksi myös vahtikoiraksi. Tärkeää tälle rodulle on perheenläheisyys – se rakastaa olla joka paikassa mukana.

Koiran voi ottaa useimmiten ongelmitta myös mukaan matkalle etenkin, koska se on niin mielellään lähellä omaa laumaansa. Se on ideaali kumppani vaelluksille, mutta vaelluksien ei tulisi tapahtua liian lämpimissä kohteissa. Kun olet hankkimassa koiraa ja mietit kokonaiskustannuksia, ota huomioon luotettavalta kasvattajalta ostetun koiranpennun ostohinnan ja perustarvikkeiden lisäksi myös seuraavina vuosina aiheutuvat koiran kulut, joihin kuuluvat korkealaatuinen ruoka, eläinlääkärikäynnit sekä koiran vakuutus.

Mistä löydän suomenlapinkoiran?

Suurin osa suomenlapinkoirakasvattajista ovat Suomessa, vaikkakin muissakin Euroopan maissa on muutamia kasvattajia. Esimerkiksi Saksassa vuonna 2016 syntyi 40 suomenlapinkoiran pentua.

Kun olet ostamassa koiranpentua, varmista, että kasvattaja kuuluu johonkin liittoon. Vain niin voit olla varma, että koiralla on parhaat mahdolliset eväät terveelliseen elämään. Käy tutustumassa kasvattajan kotiin sekä pentueen emoon ja isään, sekä muihin pentuihin. Samalla sinulla on oiva tilaisuus kysyä kysymyksiä rodusta ja antaa samalla kasvattajalle kuva hänen kasvattaman pennun potentiaalisesta uudesta kodista. Kasvattajat ovat kiinnostuneita pentueidensa tulevaisuudesta ja haluavat myös tietää, millaiseen kotiin heidän pentunsa päätyvät.

Vai haluaisitko mieluummin jo aikuisen suomenlapinkoiran? Erilaiset liitot auttavat sinua etsimään mahdollisia koiria, jotka ovat vailla kotia. Suomenlapinkoiria saattaa olla kuitenkin vailla kotia melko vähän, ja sen vuoksi jonotuslista on pitkä. Mikäli muutkin pohjoismaiset paimenkoirat ovat sinulle mieleisiä vaihtoehtoja, ovat ruotsinlapinkoira, islanninkoira sekä tietenkin lapin porokoira lähisukulaisia suomenlapinkoiralle. Jos lähdet avomielin liikenteeseen niin mahdollisuudet sopivan uuden perheenjäsenen löytämiseksi kasvavat.

Toivomme sinulle ja lapinkoirallesi iloisia yhteisiä hetkiä!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.