Tämä koirarotu saa kiittää nimestään englantilaista taidemaalari Edwin Landseeria, joka oli 1800-luvun tunnetuin eläimiä maalannut taidemaalari. Hänen kiinnostuksensa tätä lempeäluonteista valkomustaa jättiläistä kohtaan näkyi lukuisissa hänen maalauksissaan.
© noemie / stock.adobe.com
Vaikka tämä koirarotu on syntynyt jo kauan sitten, landseer on verrattain nuori itsenäisenä koirarotuna. FCI (Fédération Cynologique Internationale) hyväksyi landseerin itsenäiseksi roduksi vasta vuonna 1960. FCI:ssä rotu on luokiteltu nykyisin numerolla 226, ja se kuuluu ryhmään 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat) ja alaryhmään 2.2 (vuoristotyyppiset molossit).
Aiemmin landseer laskettiin newfoundlandinkoiraksi, joka tuotiin Englantiin Atlantilla sijaitsevalta Newfoundlandin saarelta, joka kuuluu Kanadaan. Newfoundlandinkoira niitti nopeasti mainetta brittiläisten kalastajien keskuudessa, sillä se rakasti vettä ja oli erittäin ahkera ja luotettava kumppani. Rotu on todennäköisesti risteytys ensimmäisten eurooppalaisten kalastajien ja kanadalaisen alkuperäiskansan koirista. Koska koiria oli tapana kuljettaa laivoilla, portugalilaisten, baskien ja espanjalaisten (jotka kävivät Newfoundlandin runsailla kalavesillä jo ennen brittiläisiä) suuret koirat sekoittuivat paikallisten koirien kanssa. Siksi newfoundlandinkoiralla, nykyisellä landseerilla ja pyreneittenkoiralla on todennäköisesti samat sukujuuret.
Kun brittiläiset merenkävijät toivat näitä vaikuttavia vesikoiria Englantiin, ”newfoundlandinkoirasta” tuli pian suosittu. Etenkin aateliset ja porvaristo esiintyivät mielellään tämä vaikuttava jättiläinen rinnallaan. Englannissa perustettiin vuonna 1886 ”Newfoundland Club”, joka jalosti standardinsa mukaisesti sekä valkomustaa että kokomustaa ja punaruskeaa tyyppiä. Koska jalostuksessa värejä ei eroteltu, valkomusta tyyppi syrjäytyi yhä enemmän mustan turkinvärin hallitsevan perinnöllisyyden vuoksi. 1800-luvun lopulla valkomusta tyyppi oli vaipunut lähes unholaan Englannissa.
Se, että landseer on nykyään hyväksytty itsenäiseksi rodukseen, on Saksan ja Sveitsin kynologien ansiota. Vuosisadan lopussa saksalaiset ja sveitsiläiset kasvattajat toivat Englannista Manner-Eurooppaan niitä harvoja koiria, joita voitiin vielä käyttää jalostukseen, ja aloittivat puhdasrotuisten valkomustan tyypin koirien jalostuksen. Newfoundlandinkoiran tästä värityksestä jo laajalle levinneen nimityksen mukaisesti uuden rodun nimeksi tuli ”landseer”. Taidemaalari Edwin Landseer, joka suosi teoksissaan juuri näitä valkomustia koiria, oli jo saanut nimeä eläinaiheisilla maalauksillaan 1800-luvun puolivälissä. Englannissa valkomustat newfoundlandinkoirat saivat tuohon aikaan lempinimen ”Landseer dog“.
FCI hyväksyi landseerin omaksi rodukseen vuonna 1960, mutta sen lisäksi myös nykyään on mustavalkoisia newfoundlandinkoiria. Ne ovat kuitenkin vähemmistössä mustiin newfoundlandinkoiriin verrattuna.
Landseer ei saa kiitosta vain ”hyvästä käytöksestään”. Myös ulkonäöltään tämä valkomusta koira on kauneuden perikuva, joka takuulla vetää puoleensa monia ihailevia katseita. Urosten säkäkorkeus on 72–80 cm ja narttujen 67–72 cm, joten landseer on eittämättä yksi suurista koiraroduista. Koira todella tekee vaikutuksen mahtavalla olemuksellaan. Urokset painavat vaikuttavat 60–75 kg, kun taas narttujen paino on 50–55 kg. Vaikuttavasta koostaan, pitkästä karvastaan ja vähän rauhallisemmasta luonteestaan huolimatta landseer on kaikkea muuta kuin kömpelö – päinvastoin. Se huokuu lihasvoimaa ja energiaa, ja siksi sitä kunnioitettiinkin sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa kanadalaisten kalastajien työ- ja vesikoirana.
Landseerin valkomusta turkin väri tekee rodusta omaleimaisen, ja juuri se vaikutti ratkaisevasti koko koirarodun kehittymiseen. Pohjaväri on puhtaan valkoinen, ja rungossa ja lanneosassa on epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä. Kaulan, eturinnan, vatsan, hännän ja raajojen on oltava valkoisia. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä mustan pään läpi kulkeva otsapiirto. Mustat, kolmiomaiset luppakorvat ovat keskisuuret. Pään alueella karva on lyhyttä, kun taas muualla turkki on pitkä ja tiheä. Vaikka karvapeite onkin runsas, se tuntuu kosketettaessa hienolta. Karvan pitäisi olla mahdollisimman sileää, mutta hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä on sallittua. Peitinkarvan alla on kauttaaltaan aluskarvaa, joka ei kuitenkaan ole niin tiheää kuin rodun lähisukulaisella, mustalla newfoundlandinkoiralla. Nämä kaksi koirarotua, newfoundlandinkoira ja landseer, jotka kumpikin polveutuvat Newfoundlandin koirista, eroavat toisistaan myös siinä, että newfoundlandinkoiraan verrattuna landseerin pää näyttää vähemmän massiiviselta ja sen kuono on aavistuksen pidempi. Landseer näyttää myös vähän suuremmalta ja ketterämmältä.
Näiden koirien luontainen intohimo vettä kohtaan näkyy erityisesti Landseerin maalauksessa ”Saved“ vuodelta 1856. Siinä mustavalkoinen koira on vetänyt lapsen pois vedestä ja näin pelastanut tämän hengen. Landseer rakastaa vettä yli kaiken ja pystyy toimimaan itsenäisesti vaaratilanteissa, mikä tekeekin landseerista myös nykyään suositun vesipelastuskoiran, jota käytetään niin järvialueilla kuin rannikoillakin. Tämä ihmisrakas nelijalkainen on myös erittäin suosittu perhekoira.
Se kietoo jokaisen perheenjäsenen tassunsa ympärille rauhallisella, tyynellä olemuksellaan, rakastavalla katseellaan ja lähes rajattomalla hyvyydellään. Landseerit ovat erittäin luotettavia ja uskollisia omille ihmisilleen. Ne ovat ystävällisiä ja avoimia, ja ne on helppo ottaa mukaan kaikkialle, koska ne ovat hyvin sopeutuvaisia. Perheen ystäviä kohtaan landseerit ovat erittäin suopeita ja ystävällisiä, ja yhteiselo muiden lemmikkien, kuten kissojen, kanssa sujuu yleensä ongelmitta tavanomaisen totuttelun jälkeen. Jotta kaikki nämä landseerille luontaiset positiiviset ominaisuudet pääsevät täydellisesti oikeuksiinsa, tämä rotukoira tarvitsee läheisen suhteen perheeseensä. Tämä rakkaudennälkäinen ja hyvin kiintyvä koira ei todellakaan sovellu aitauksessa pidettäväksi. Ollakseen onnellinen koira kaipaa läheisyyttä ihmistensä kanssa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Landseer vaatii oman paikkansa perheessä kaikella hyväntahtoisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Koska kyse on käyttökoirasta, se haluaa olla käytössä ja on mielellään perheelleen hyödyksi esimerkiksi auttamalla ostoskassien kantamisessa tai lelujen keräämisessä omakotitalossa. Sitä ei aina tarvitse kouluttaa vastuutehtäviin, kuten pelastuskoiraksi tai lumivyörykoiraksi – landseer nauttii myös arkisista askareista. Johdonmukaisen mutta lempeän käsittelyn lisäksi ei tarvita paljoakaan, jotta landseer pysyy tyytyväisenä ja saa fyysistä ja henkistä aktivointia. Tämä valkomusta rotukoira ei vaadi ihmeitä päivittäisiltä kävelylenkeiltäkään. Rauhalliset kävelylenkit metsän halki tai pellon poikki riittävät mainiosti. Todellisia onnenhetkiä ovat kuitenkin ne, jolloin se pääsee pulahtamaan järvessä tai purossa kävelylenkkien lomassa.
Vaikka landseerit ovatkin on erittäin valppaita ja aktiivisia koiria, ne ovat leppoisia ja rauhallisia kotikoiria, joilla ei ole juurikaan metsästysviettiä ja jotka haukkuvatkin vain hyvin harvoin. Myös vieraita kohtaan landseerit ovat pikemminkin varautuneita kuin aggressiivisia. Synnynnäisen suojeluvaistonsa vuoksi ne pysyttelevät valppaina mutta näyttävät nopeasti ystävällisen ja iloisen puolensa huomatessaan, että vieras on tervetullut.
Vaikka landseerit ovat helposti koulutettavia ja rauhallisia luonteeltaan, ne tarvitsevat – kuten oikeastaan kaikki koirat – johdonmukaista koulutusta. Näillä älykkäillä nelijalkaisilla on kuitenkin taipumusta itsenäisyyteen, mikä ei ainakaan kaikissa tilanteissa ole omistajasta niin mieluisa ominaisuus. Koska landseereilla on nopea oivalluskyky ja ne ovat sitoutuneet hyvin vahvasti ihmisiinsä, ne oppivat hyvin nopeasti ja siksi niiden kouluttaminen sujuu helposti myös aloittelijoilta, kunhan tärkeimmistä säännöistä pidetään kiinni.
Vaikka landseer onkin hyvin vankkarakenteinen koirarotu, joka on onneksi säästynyt rodulle tyypillisiltä sairauksilta, se kärsii myös osaltaan etenkin suuria koirarotuja vaivaavista terveyshuolista. Niitä ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia (HD) ja rustosairaudet. Tällä rodulla todetaan myös silloin tällöin sydänsairauksia ja vatsalaukun kiertymää. Onneksi sairastumisriskiä pystytään pienentämään. Muita keinoja rodunmukaisen pidon ja riittävän liikunnan lisäksi ovat ennen kaikkea säännölliset eläinlääkärikäynnit ja oikeanlainen ravinto, jota on tarjottava yhden ison annoksen sijaan useampina pieninä annoksina päivän aikana.
Eläinten terveyttä edesauttaa ensisijaisesti vastuullinen kasvatus. Landseeria saa kasvattaa vain tiukkojen sääntöjen mukaisesti, ja nämä säännöt koskevat sekä siitoskoiria että kasvattajia. Siitoskoirien tiukkojen tarkastusten ja poissulkemismenettelyjen avulla ollaan jo pystytty vähentämään lonkkaniveldysplasian esiintymistä.
Siitoskoirien terveydestä huolehtiminen, rokotukset ja testit sekä emokoiran ja pentujen korkealaatuinen ravinto tulevat tietysti kalliiksi kasvattajalle. Kun pennuista maksetaan 1 000 euroa kappaleelta, kasvattaja saa vain hädin tuskin omansa takaisin. Kannattaakin suhtautua varauksella, jos pentuja tarjotaan selvästi alle tämän hinnan. ”Polkuhinnat” ovat mahdollisia vain silloin, kun kasvatukselle asetettuja tiukkoja ohjeita ei ole noudatettu. Tällöin pennut itse joutuvat maksamaan alehinnoista psyykkisellä ja fyysisellä terveydellään. Hyvä tarjous tarkoittaa usein myös sitä, että ostaja joutuu loppupeleissä kuitenkin maksajan rooliin. Luvassa on nimittäin usein kalliita laskuja eläinlääkärikäynneistä tai koiraterapeuteilta.
Jos landseereja pidetään rodunmukaisesti ja ruokavalio on terveellinen, ne voivat elää 9–12-vuotiaiksi.
Koirien täydelliseen ruokavalioon ei voi antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä ravinnontarve vaihtelee eri yksilöillä. Siihen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten aktiivisuustaso, terveydentila ja koiran ikä. Yleissääntönä voisi sanoa, että suurilla koirilla on suurempi energiantarve kuin pienillä koirilla. Lisäksi oman nelijalkaisen painoa tulisi seurata tarkkaan, sillä pitkittynyt ylipaino vahingoittaa niveliä ja sisäelimiä. Varmista myös, että lemmikilläsi on aina riittävästi raikasta vettä tarjolla.
BARF-ruokinta (biologisesti lajityypillinen raakaruokinta) on yksi vaihtoehto tavallisempien kuiva– ja märkäruokien lisäksi. Siinä lemmikkiä ruokitaan pääasiassa raa’alla lihalla, vihanneksilla, hedelmillä, sisäelimillä sekä mineraali- ja vitamiinilisillä. Koska tämä ruokintamenetelmä edellyttää erityistä asiantuntemusta, siihen kannattaa perehtyä etukäteen. Asiassa kannattaakin olla yhteydessä omaan eläinlääkäriin. Hän pystyy antamaan täsmällisiä tietoja oman lemmikkisi ravinnontarpeesta. Jos koiraa ruokitaan väärin, se voi johtaa vakaviin puutostiloihin, jotka taas ovat vaaraksi lemmikkisi terveydelle.
Jos päätät ostaa rotukoiran, älä pihistele hankintahinnassa. Käänny sellaisen rekisteröidyn ja luotettavan kasvattajan puoleen, jolle koirien hyvinvointi on taloudellista voittoa tärkeämpää. Luotettava kasvattaja arvioi sinua tarkkaan ja määrittää, oletko sopiva pitämään yhtä hänen pennuistaan. Hän myös neuvoo sinua tarvittaessa miettimään uudelleen näin suuren koiran hankkimista, jos hänen mielestään olosuhteet landseerin pitoon eivät ole ihanteelliset.
Millaiset sitten ovat nämä ihanteelliset olosuhteet? Ensiksi mainittaisiin varmasti käytettävissä oleva tila. Landseerin kaltainen suuri koira vaatii luonnollisesti paljon tilaa niin sisällä kuin ulkonakin. Kaupunkiasuntoon landseer ei sovi. Luonnollinen ympäristö, puisto, metsä tai pelto, joka mahdollistaa monipuoliset päivittäiset kävelylenkit, on yhtä tärkeä kuin oma pihakin, sillä siellä koira pääsee telmimään myös ilman omistajaa ja hihnaa. Tällöin landseer pysyy tyytyväisenä, vaikka päivittäiset lenkit eivät olisi niin pitkiäkään. Jos lähistöllä on puro tai järvi, landseer haluaa mennä uimaan. Koira tulee todella onnelliseksi, jos pidät huolta, että se pääsee nauttimaan säännöllisesti sille rakkaasta vedestä. Landseerin omien ihmisten läheisyys on sille yhtä tärkeää kuin vesikin. Perhe, jossa landseer saa ottaa oman paikkansa ja jossa se tuntee olevansa rakastettu ja tarpeellinen, on siksi yksi perusedellytyksistä tämän lempeän jättiläisen pitoon. Jos aikaa ja rahaa on riittävästi (maksaahan näin ison koiran pitäminen huomattavan summan kuukausittain), mikään ei estä vuosia kestävän onnellisen suhteen syntymistä ihmisen ja koiran välille. Ei varmasti mikään toinen elävä olento tuo mukanaan niin paljon rakkautta, uskollisuutta, hyväntahtoisuutta ja luotettavuutta kuin landseer.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
