Monet koirarodut on alunperin jalostettu metsästykseen. Nykyisessä arjessamme synnynnäinen metsästysvietti voi kuitenkin nopeasti koitua ongelmaksi. Jos koirasi jahtaa jokaista metsäjänistä ja lintua unohtaen samalla kaikki käskyt, sillä voi olla vaarallisia seurauksia. Mutta voiko koiran metsästysvietin tukahduttaa? Milloin on oikea aika puuttua asiaan, ja miten koulutus oikein tapahtuu?
Olipa sitten kyse peurasta, jäniksestä, linnusta tai naapurin kissasta – jotkut koirat metsästävät yksinkertaisesti kaikkea, mikä liikkuu. Kun metsästyskuume on iskenyt koiraan, viittomiset, kovaääniset huudot, käskyt tai vihellykset eivät yleensä enää auta. Koirasi päivittäisestä ulkoilusta tulee todellinen vuoristorata, jos koirasi metsästysvietti ei ole enää hallittavissa. Sen seurauksena koira saattaa saalistamaansa eläimen lisäksi vaaraan myös itsensä ja muut liikenteessä olevat osapuolet. Metsästysintoinen koira voi esimerkiksi juosta suoraan vilkkaalle tielle. Ja vaikka koiran jahtaama eläin ei olisikaan joutunut saaliiksi, monet niistä kärsivät vielä pitkään taka-ajon seurauksista, esimerkiksi jos ne on uuvutettu jaksamisensa rajoille ja emoeläimet eivät ole enää kyenneet huolehtimaan poikasistaan.
Onko kaikilla koirilla metsästysvietti?
Kun jotkut koirat menevät sekaisin jo villieläimen hajusta, toiset taas tarvitsevat katsekontaktin eläimeen, ennen kuin niiden metsästysvietti herää. Ja jotkut koirat eivät ole moksiskaan, vaikka metsäjänis hyppelisi ohitse. Huolimatta siitä, mihin kategoriaan koirasi kuuluu, metsästysvietti on koiran geeneissä. Koiran metsästysvaisto on peräisin niiden esi-isiltä, susilta. Nykyiset kotieläinkoirat eivät tarvitse enää mestästystaitoja ruoan hankkimiseen, mutta metsästysvietti on siitä huolimatta tallessa.
Koirarodusta riippuen
Riippuu ensinnäkin koirarodusta, kuinka vahva koiran metsästysvietti on. Aikojen kuluessa on ollut rotuja, kuten esimerkiksi beagle, lyhytkarvainen saksanseisoja, mäyräkoira, weimarinseisoja, terrieri, bassetti ja monia muita rotuja, joita on jalostettu erityisesti metsästystarkoituksiin. Eri asioihin erikoistuneita metsästyskoiria luotiin kohdistetun jalostuksen avulla. Siten joitakin rotuja jalostettiin nimenomaan takaa-ajoon, hiipimiseen, kohdistukseen tai riistan nappaamiseen. Muiden koirarotujen kohdalla metsästysvietti jätettiin sen sijaan vähitellen huomiotta. Kultainennoutaja, bokseri, maltankoira tai mopsi ovat nykyisin suosittuja perhekoiria, jotka tunnetaan niiden erityisen hyvästä sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Muita metsästysvietin laukaisijoita
Se, kuinka nopeasti ja voimakkaasti koiran metsästysvietti herää, riippuu siis koiran perimästä. Mutta myös muut tekijät voivat voimistaa koiran metsästyshalua. Siten myös koirat, jotka eivät koskaan aiemmin ole metsästäneet, voivat yhtäkkiä juosta villieläimen perään unohtaen samantien hyvän kasvatuksensa. Mikä pahinta: jos koirat ovat kerran metsästäneet, ne eivät unohda metsästyshaluaan. Jos on kävelyllä useamman koiran kanssa, yhden koiran metsästysvietin laukaisu yleensä riittää siihen, että kaikki muutkin mukana olevat koirat menevät vanavedessä. Tässä yhteydessä puhutaan laumakäyttäytymisestä. Myös hormonivaihteluilla tai koiran muuttuneella seksuaalikäyttäytymisellä voi olla vaikutusta metsästysviettiin.
Miksi metsästysvietti on niin vaikeasti hallittavissa?
On yhdentekevää, minkä rotuinen koirasi on: metsästysvietti voi yllättää kaikki koirat. Etenkin pentujen omistajat, joiden koira ei ole varsinaisen metsästysrodun edustaja, voivat olla hyvinkin yllättyneitä, kun heidän koiransa yhtäkkiä pinkaisee menemään, vaikka se hetkeä aikaisemmin tepastelikin kiltisti omistajansa vierellä. Jos koira on aloittanut jahdin, sitä on vaikea pysäyttää. Mutta miksi metsästysvietti on niin voimakas, että koira ei enää kuuntele omistajaansa? Syy siihen on onnellisuushormoneissa. Koiran kehossa vapautuu saalistaessa endorfiinia, joka saa koiran niin kutsuttuun onnentilaan. Saavuttaakseen tämän tunteen koiran täytyy usein vain juosta villieläimen perässä. Koirat eivät tarvitse välttämättä edes onnistunutta saalistuselämystä kokeakseen tämän tunteen. Metsästyksen tuottaessa tulosta tunne on tietysti moninkertainen, mutta monille koirille pelkkä jahti riittää palkinnoksi, sillä hormonit vapautuvat myös silloin.
Koettu onnentunne on niin voimakas, että koiraa ei kiinnosta enää mikään muu. Siinä ei auta omistajan torumiset. Koira tulee juoksemaan myös seuraavan vastaantulevan jäniksen perässä – vain kokeakseen tämän tunteen uudelleen. Kaikkein parasta olisi siis, jos koira ei koskaan pääsisi tilanteeseen, jossa se alkaa metsästää, jotta se ei opi tuntemaan sen aiheuttamaa mielihyvää. Se on valitettavasti kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, minkä vuoksi koiranomistajien pitää olla varautuneita näihin tilanteisiin.
Milloin koira tarvitsee metsästysvietinhallintakoulutuksen?
On todella vaikeaa opettaa koira olemaan metsästämättä, jos se tietää, minkälaisen onnentunteen se sen seurauksena saa. Monet omistajat katsovat neuvottomina, miten niiden rakas karvatassu karkaa otteesta ja juoksee tiehensä metsästysvietin vallassa – ja ovat myös tavattoman helpottuneita, kun koira palaa kaikin puolin kunnossa takaisin luvattomalta metsästysretkeltä. Mutta pelko seuraavaa kävelyretkeä kohtaan kasvaa jokaisen karkailun jälkeen. Koiranomistajana olet nimittäin vastuussa koirasi lisäksi myös siitä ympäristöstä ja eläimistöstä, jossa koirasi kanssa liikut. Useimmat koiranomistajat turvautuvat talutushihnaan välttääkseen koiran aiheuttaman turvallisuusriskin. Mutta pitkäkään hihna, jossa koiralla on suhteellisen suuri liikkumavara, ei ole pitkällä tähtäimellä oikea valinta niin koiran kuin omistajankaan kannalta. Vaaditaan nimittäin melkoinen määrä voimaa, kun täysikasvuinen vihikoira yhtäkkiä alkaa saalistamaan. On kuitenkin olemassa niin vahvan metsästysvietin omaavia metsästyskoiria, että niiden metsästysviettiä ei pysty tukahduttamaan edes kouluttamalla, ja jotka kuuluvat siten aina hihnan päähän. Mutta suurin osa koirista voi kuitenkin oppia vastustamaan metsästysviettiä.
5 koulutusvaihetta, joilla saat koirasi metsästysvietin hallintaan
Jotta koiran voi saada luopumaan rakastetusta ”harrastuksestaan”, se pitää vakuuttaa siitä, että metsästysvietin hallinta johtaa sen kannalta positiivisempaan lopputulokseen kuin metsästys. Sen pitää oppia, että sen kannattaa pysyä omistajansa rinnalla – ei vain siksi, että omistajalla on pari herkkua taskussa, vaan siksi, että se voi kokea omistajansa kanssa paljon jännittävämpiä seikkailuja, kuin jahdatessaan pelästynyttä jänistä. Koiran metsästysviettiä ei pysty kokonaan tukahduttamaan, mutta sen voi muuntaa käyttäytymiseksi, joka on ihmisen kannalta hyväksyttävää. Metsästysvietinhallintakoulutuksen seurauksena koiran metsästyshalu ei siis varsinaisesti häviä. Koulutuksen tarkoituksena on ennemminkin se, että metsästävä koira on paremmin hallittavissa. Saadaksesi koirasi ja sen käyttäytymisen hallintaan, koulutus koostuu erilaisista harjoituksista, jotka erilaisten tekijöiden ansiosta johtavat lopulta menestyksekkääseen lopputulokseen. Koulutus voidaan jakaa viiteen koulutusosioon:
Perustottelun harjoittelu
Koira, joka ei normaalioloissakaan tottele käskyä, ei tule tottelemaan sitä myöskään jahtitilanteessa. Perustottelussa koira hallitsee luotettavasti tärkeimmät käskyt, kuten ”istu”, ”paikka”, ”ei”, ”tänne” ja ”seuraa”. Nämä käskyt ovat välttämättömät onnistuneen koulutuksen kannalta. Parhaassa tapauksessa koira oppii peruskoulutuksen jo pentuna, mutta ei hätää: myös täysikasvuiset koirat, jotka ovat oppineet jo omille tavoilleen, pystyvät vielä oppimaan nämä peruskomennot. On tietysti olemassa koirarotuja, jotka ovat tässä suhteessa helpommin koulutettavissa kuin toiset. Mutta jopa erittäin itsepäiset koirat, kuten afgaaninvinttikoira, vihikoira tai koirasusi voivat oppia tottelemaan.
Näytä koirallesi, että totteleminen kannattaa. Kehu koiraasi aina, kun se käyttäytyy haluamallasi tavalla, esimerkiksi kun se tulee luoksesi sanoessasi ”tänne”, tai kun se menee makuulle sanoessasi ”maahan” tai odottaa sinua maltillisesti sanoessasi ”paikka”. Silitä sitä, juttele sille mukavasti, anna sille herkku tai sen lempilelu tai leiki sen kanssa muuten. Harjoittele käskyä missä ikinä olettekaan: ensin sisällä, sitten omalla pihalla ja myöhemmin yhteisillä kävelyretkillä. On tärkeää, että koirasi hallitsee peruskäskyt kaikissa tilanteissa, myös silloin kuin sen keskittyminen on herpaantunut. Kärsivällisyydellä, määrätietoisuudella ja positiivisella palautteella voit saavuttaa halutun lopputuloksen.
Tarkkaavaisuusharjoitukset ja suhteen vahvistaminen
Monet koirat näyttävät yhtäkkiä unohtavan hyvän kasvatuksensa, kun ne ovat metsästysvietin vallassa. Ne lähtevät omistajansa luota, juoksevat tiehensä, eivätkä kuule enää kovaäänisiäkään huutoja. Välttääksesi tämän, koirasi täytyy oppia tottelemaan käskyjäsi myös erikoistilainteissa. Se ei ole lainkaan niin helppoa, sillä houkutukset, jotka koira kohtaa metsäkävelyllä, eivät ole aliarvioitavissa. Tuoksut, kiinnostava jälki tai jopa katsekontakti villieläimen kanssa saavat koiran keskittymisen herpaantumaan. On tärkeää, että koirasi ei unohda houkutusten lumossa sinun olevan edelleen laumanjohtaja. Sinun tulee aina olla koirasi huomion keskipisteenä. Jos koirasi orientoituu täysin sinun mukaasi, välillänne oleva tiivis side toimii kuin näkymätön hihna.
Tehokas keino vahvistaa ihmisen ja koiran välistä sidettä on palkita koira sen tarkkaavaisuudesta. Palkitse koirasi aina, kun se antaa sinulle huomiota: jos se etsii katsekontaktia sinuun kävelyn aikana, tulee perässäsi, kun vaihdat suuntaa tai kääntyy katsomaan, jos hidastat vauhtia. Jos huomaat, että koirasi ajatukset ovat jossain muualla eikä se enää reagoi, jos pysähdyt yhtäkkiä, mene piiloon puun taakse. Koirasi hämmentyy ja alkaa etsiä sinua. Palkitse se vuolaasti, kun se on löytänyt sinut – myös tämä vahvistaa sinun ja koirasi välistä suhdetta.
Ohjaa metsästysvaisto yhteiseen tekemiseen
Koira, jolla on vahva metsästysvietti ei tule vakuuttumaan pelkillä herkkupaloilla, että on järkevämpää pysyä omistajansa luona kuin jahdata riistaa. Saalistuksen tuoma onnentunne on yksinkertaisesti liian voimakas. Ratkaisevaa on, että koirasi oppii, että yhteistyö kanssasi on sen kannalta paljon jännittävämpää kuin yksikään jahti. Ota koirasi tarpeet vakavasti ja yritä tyydyttää sen haku-, kaivamis- ja juoksuvietti jollain muulla tavalla. Nouto- ja hakupelit, dummy-aktiviteetit ja tietysti koiraurheilu, kuten esimerkiksi agility, canicross tai mantrailing, saavat lähes jokaisen koiran sydämen lyömään kiivaammin. Harrastukset huolehtivat myös siitä, että koirallasi on tarpeeksi ruumiillista ja henkistä tekemistä.
Koirat, jotka metsästävät tylsyyden vuoksi – ja näitä koiria on huomattavan paljon – jättävät metsästyspuuhat nopeasti, kun ne huomaavat, että annat niille tarpeeksi muuta tekemistä. Huolehdi siitä, että teette muutakin kuin vain tylsiä kävelyretkiä aina samoissa maisemissa. Ole luova: piilota herkkupala tai koiranlelu, jonka koirasi pitää kaivaa esiin, leikkikää piilo- ja hakuleikkejä, heittäkää keppiä, anna koirasi noutaa dummy tai tasapainoilla puupalkkien päällä. Olkaa tiimi ja todista koirallesi, että ymmärrät, mitä se haluaa, ja että myös hyväksyt sen tarpeet – tietysti harjoiteltujen sääntöjen mukaan. Erityisesti metsästysrotuihin kuuluvien koirien tulisi saada toteuttaa metsästysviettiään. Monet koirakoulut tarjoavat metsästyksen korvaavaa harjoittelua mantrailingin tai dummy-harjoittelun muodossa. Tällaisessa harjoittelussa koira saa tyydyttää metsästysviettiään keinotekoisten kohteiden avulla turvallisessa ympäristössä.
Impulssinhallinta
Koulutuksessa, jossa pyritään saamaan koiran metsästysvietti hallintaan, on aina kyse impulssien hallinnasta – koiran täytyy oppia vastustamaan metsästysviettiään. Mutta hallittu käyttäytyminen on ristiriidassa sen eläimellisen perimän kanssa ja johtaa siksi usein turhautumiseen. Impulssinhallinta tarkoittaa siis myös sitä, että koira pystyy sietämään turhautumisen. Ja kuten kaiken muunkin kohdalla, se oppii itsehillintää vain, jos se kokee sen kannattavaksi. Siten esimerkiksi koiran, joka hyppii impulsiivisesti jokaista vierailijaa vasten, täytyy oppia, että se on väärä tapa saada huomiota. Vasta kun se istuu kiltisti, se saa huomiota ja kehuja omistajaltaan. Myös metsästysvietin hallintaan pyrkivä koulutus toimii samalla periaatteella. Vain kun koira näyttää hallitsevansa impulssit, se palkitaan. Jos koira ei vain lähde jahtaamaan saalistaan, vaan ilmoittaa siitä omistajalleen ja odottaa kärsivällisesti omistajansa käskyä, se ansaitsee kehut ja asianmukaisen palkinnon.
Hyvä impulssinhallintaharjoitus on esimerkiksi, kun komennat koiraasi käskyllä ”paikka”, annat koirasi asettua ja heität sitten dummyn. Jos se hyppää pystyyn odottamatta seuraavaa käskyäsi, älä huomioi sitä mitenkään. Jos se kuitenkin onnistuu odottamaan kärsivällisesti ja hyppää pystyyn vasta kun sanot ”nouda” ja hakee sitten dummyn, palkitse se vuolaasti. Tämä harjoitus voi onnistua vain, jos koirasi on rentoutunut ja rauhallinen. Koira, joka juoksee hermostuneesti edestakaisin, ja jonka stressitaso on selkeästi kohonnut, ei pysty keskittymään harjoitteluun. Siinä tapauksessa koirasi pitää ensin saada peuhata liika energia pois. Mene sen kanssa hölkkälenkille, leiki sen kanssa pihalla tai anna sen kulkea pyöräsi rinnalla pyöräillessäsi – vasta kun koirasi on saanut ruumiillista haastetta, ja sen liikkumistarve on taas normaali, se voi keskittyä impulssinhallintaharjoituksiin.
Harjoittele hätäsignaalia tai erityistä paluukäskyä
Jotta voit päästää koirasi hihnasta metsäkävelyllä, sinun on voitava luottaa sataprosenttisesti siihen, että se tottelee, kun kutsut sen takaisin luoksesi. Mutta silloinkin, kun koirasi palaa luotettavasti luoksesi, kun kutsut sitä puistossa muita ihmisiä ja koiria tavatessa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se tottelisi käskyäsi myös silloin, kun sillä on riistaeläin tähtäimessä. Jos koira miettii ensiksi, onko kannattavampaa totella sinua kuin seurata metsästysviettiään, vedät yleensä lyhyemmän korren. Näissä tilanteissa tarvitset jonkin voimakkaamman käskyn, kuin usein käytetyn ja kuluneen ”tänne”. Harjoittele koirasi kanssa tietynlaista superkäskyä, jota käytät vain hätätilanteissa, ja joka lupaa koirallesi jotain todella erityistä palkinnoksi.
Hyviä apuvälineitä superkäskyn harjoitteluun ovat koirapilli ja erityinen herkku, esimerkiksi pala makkaraa, jonka eteen koirasi on valmis tekemään melkein mitä vain. Harjoittele koiran paluuta luoksesi pillin kanssa ensin kotona ja lisää sitten ulkoisia ärsykkeitä pikkuhiljaa. Seuraava askel voi olla vaikka oma piha, jonka jälkeen voitte siirtyä läheiselle parkkipaikalle ja lopulta metsään tai pellolle. Heti kun koirasi palaa luoksesi pillinvihellyksen kuultuaan, palkitse se erityisellä herkulla. Älä kuitenkaan toista harjoitusta liian usein, sillä se voi johtaa siihen, että erityisherkku ei enää tunnukaan niin erityiseltä ja menettää viehätyksensä. Kun olette harjoitelleet superkäskyä menestyksekkäästi, käytä sitä vain tositilanteissa, eikä jokaisella tavallisella kävelyllä. Jos hätäsignaali säilyttää erityisen merkityksen, on hyvin mahdollista, että koirasi tottelee sitä saaliseläimen ollessa koiran näkökentässä, tai jopa jo koirasi ollessa täydessä jahdissa.
Kuinka hyvin metsästysvietinhallintakoulutus tehoaa?
Menestyksekäs harjoittelu vaatii varmasti paljon työtä. Yksikään kouluttaja ei pysty sammuttamaan koiran metsästysviettiä yhdessä päivässä. Vaatii kärsivällisyyttä, määrätietoisuutta ja empatiaa vakuuttaa koira siitä, että sen kannalta on parempi luopua ihanasta jahdista. Aina voi tulla takapakkia, ja toisten koirien oppiessa parissa viikossa vastustamaan metsästysviettiään, toisilla koirilla siihen voi mennä melkein koko elämä. Miten nopeasti koulutustulokset ovat huomattavissa, riippuu sinusta kouluttajana, mutta myös koirastasi, sen kokemuksista, tarpeista sekä myös koulutusympäristöstä. Erityisesti kokemattomille koiranomistajille tai omistajille, joilla on ensimmäistä kertaa metsästyskoira, ammattilaisen johtaman metsästysvietinhallintakoulun käyminen voi olla hyvä vaihtoehto. Niitä tarjotaan esimerkiksi koirakouluissa sekä koiraurheilu- tai rotuyhdistyksissä.
Minkä tien valitsettekaan: älä luovuta! Pidä aina mielessä, mitä varten koulutat koiraasi: leppoisia kävelyretkiä varten ilman hihnaa sekä sinun ja koirasi elämänpituisen suhteen vahvistamiseksi! Äläkä unohda: jopa intohimoiset metsästyskoirat voivat oppia, että elämä voi tarjota niille paljon enemmän kuin pelkkää metsästystä!
"Mitä varhaisemmassa vaiheessa, sitä parempi" pätee myös koiranpennun koulutukseen. Koiranpentu on hyvin oppimishaluinen ja se on kaikkien uusien asioiden suhteen vielä avoimen ennakkoluuloton. Tätä vaihetta on syytä hyödyntää ja opettaa koiralle leikkisästi, mutta kuitenkin johdonmukaisesti, mitä siltä odotetaan ja miten käyttäydytään kunnolla.
Jo noin kuuden viikon ikäisenä, suloisimmillakin koiranpennuilla on jo yli 28 pientä hammasta, joita ne voi käyttää tehokkaasti. Neulanpäitä muistuttavilla pienillä aseilla koiranpentu puree ikävästi. Koiranpennun hampaat eivät kuitenkaan aiheuta vielä vakavia vammoja. Siitä huolimatta on jokaisen koiranomistajan kiinnitettävä huomiota koiran puremiskäyttäytymiseen, jotta koira oppii olemaan purematta aikuisena. Mitä siis pitäisi tehdä, kun koiranpentu puree?
"Koirat, jotka haukkuvat, eivät pure." Tämä sanonta saattaa äkkiseltään kuulostaa lohduttavalta, mutta jatkuva koiran haukkuminen ei raasta vain sinun hermojasi vaan myös naapureidesi hermoja. Mutta miksi koirat haukkuvat? Ja miten saan koirani lopettamaan haukkumisen?
