Beagle

Beagle

Beaglen lyhyistä jaloista ei uskoisi miten nopeasti niillä pääsee liikkumaan. Tämä keskikokoisen koirarodun edustaja on aina liikkeessä ja valmiina yllätyksiin. Ystävälliset beaglet ovat aktiivisia, pelottomia ja kaikin puolin fiksuja koiria.

Ulkonäkö

Beagle on keskikokoinen, vankkarakenteinen koira. Se voi kasvaa jopa 40 cm korkuiseksi ja painaa silloin enintään 18 kg. Sen lyhyenlaiset jalat ovat vahvat, ja koira pääsee liikkumaan niillä nopeasti ja uupumatta. Beaglen pää on pitkä. Kallon takaosassa sijaitsevat pyöreäreunaiset riippukorvat ovat rodun yleinen tunnusmerkki. Beaglelle hyväksyttäviä värejä ovat kaikki paitsi maksanruskea. Sen värinä ovat pääasiassa kahden värin yhdistelmät ruskea/valkoinen, punainen/valkoinen, keltainen/valkoinen ja myös kolmen värin yhdistelmä musta/ruskea/valkoinen. Beaglen hännänpään on rotumääritelmän mukaan oltava aina valkoinen.

Lyhyt kiiltävä turkki on erittäin helppohoitoinen. Esimerkiksi senkin jälkeen kun on käyty lenkillä metsässä, missä beagle kuljeskelee suurimman osan ajasta omilla teillään poluista välittämättä... Onneksi reippaasti ylöspäin sojottavasta hännästä voi seurata missä päin maastoa se milloinkin vilistää – sillähän on metsästyskoiran perintöä veressään.

Luonne

Beagle tietää mitä se haluaa. Metsästyskoiralle kuuluvina ominaisuuksina sillä on hyvä hajuaisti ja se on nopea. Koirasta huomaa selvästi, että sillä on metsästysvietti. Niinpä beagle sukeltaa pusikkoon oikopäätä, kun se on saanut vainuttua vaikka jäniksen, välittämättä omistajansa käskyistä tuon taivaallista. Nokkelat beaglet saattavat näyttää viattoman näköisiltä, mutta ne on pidettävä hyvin ohjaksissa. Jos ei beaglelle tee heti alussa selväksi, ketä on uskottava, ei pidä yllättyä, kun koira päättääkin itse missä mennään, ihan konkreettisestikin. Alkujaan metsästyskoiraksi jalostettu beagle jäljittää energisesti valitsemaansa kohdetta oltiinpa sitten kävelyllä metsässä tai puuhaillaan muualla.

Beagle on ajokoiran lailla seurallinen eläin ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ikään, rotuun tai kokoon katsomatta. Jos se elää yhdessä muiden koirien kanssa, on erittäin tärkeää näyttää missä rajat kulkevat. Beaglea ja sen lajitovereita on kasvatettava hyvin ja johdonmukaisesti. Muussa tapauksessa lyhytjalkainen koiraystäväsi alkaa tavoitella johtajan paikkaa, minkä seurauksena kotisi on sen jäljiltä mullin mallin. Ajokoiran ominaisuuksiin kuuluu myös tietynlainen ravinnon ahneus. Ryhmässä elettäessähän vain nopein tulee viime kädessä kylläiseksi. Beaglella on kyltymätön ruokahalu eikä silloin merkitse mitään, vaikka eteen sattuisi jotain epäterveellistä tai peräti vaarallista haukattavaa – esimerkiksi suklaakonvehteja juhlapäivisin.

Älykkäänä koirana beagle tarvitsee tekemistä. Se pitää kovasti ajattelua vaativista pulmapeleistä, mutta myös ketteryysharjoitukset ja pitkät kävelylenkit omistajan kanssa ovat sen mieleen. Pääasia on että sillä on jotain puuhaa. Beagle tulee kernaasti joka paikkaan mukaan ja se sopiikin hyvin aktiivisille ihmisille. Se viihtyy parhaiten perhe-elämän vilskeessä, missä lapsetkin voivat olla mukana.

Yhtä asiaa ei ehkä painoteta tarpeeksi. Beagle voi olla nimittäin kovin halattavan näköinen, mutta se on lisäksi myös viisas ja itsevarma koira. Nämä ominaisuudet vaativat päättäväistä otetta. Beaglen kanssa elettäessä pitää toimia johdonmukaisesti kaikissa asioissa. Se ei ole luonteeltaan vaikea, eikä kasvatus tuota ongelmia, mutta se tietää mitä haluaa ja voi olla varsin dominoiva eläin, jos se ei tunnusta omistajaansa johtajaksi. Älä siis anna välkkyvien ja pyöreiden koiransilmien kerjäävän katseen kiristää itseäsi, äläkä anna periksi, vaan tee beaglellesi täysin selväksi kuka on joukon johtaja. Viisas beagle on helppo opetettava ja siitä saa johdonmukaisessa käsittelyssä itselleen hyvän nelijalkaisen seuralaisen.

beagle welpe im garten

Historia

Beaglen ominaisuuksilla on vankka tausta. Niitä on kasvatettu metsästyskoirina vuosisatoja. Beagle pohjautuu rotuna niin kutsuttuun Hubertuksen koiraan tai pohjoiseen ajokoiraan, jonka normannit Britannian valloituksen aikaan vuonna 1066 veivät sinne mukaansa. Se risteytettiin Englannissa vuoden 1400 paikkeilla Etelä-Ranskasta peräisin olevan täplikkään eteläisen ajokoiran kanssa. Jalostuksessa pidettiin silloin tärkeänä ominaisuutena sitä, että koirat soveltuivat metsästämiseen ja että niitä pystyttiin käyttämään ajokoiran tehtävissä. Beagle on nimenä mainittu ensimmäistä kertaa vuonna 1515 kuningas Henrik VIII:n kirjanpidossa. Vuodelta 1615 on peräisin maininta pienestä beaglesta, joka on niin pienikokoinen, että mahtuu metsästäjän satulalaukkuun. Näillä oivallisilla metsästyskoirilla sanottiin olevan hyvä metsästysvaisto. Sanaa ”beagling” on näihin aikoihin käytetty kuvaamaan metsästystä ajokoiran avulla. Britannian Kennelliitto hyväksyi beaglen omaksi koirarodukseen vasta vuonna 1890.

Beaglen kehityshistorialla on ollut vaikutus ulkonäköseikkojen lisäksi myös beaglen ystävälliseksi todettuun luonteenlaatuun. Se tietää metsästys- ja ajokoiran tapaan mitä se haluaa. Beagle on viisas, määrätietoinen ja ystävällinen. Se on erittäin seurallinen koira ja siksi varsin sopiva perhekoiraksi.

Käyttö

Kokonsa puolesta beagle ei sovellu noutajakoiraksi. Jäniskin on tälle keskikokoiselle koiralle jo liian painava. Koska sillä on vahva metsästys- ja vainuvaisto, sitä pidetään erityisesti saalista takaa-ajavana koirana. Se ei pelkää vettä ja toimii mielellään ajueena yhdessä muiden koirien kanssa. Tästä huolimatta beaglea ei kovin yleisesti pidetä metsästyskoirana, vaan siihen tarkoitukseen käytetään yleensä suurempikokoisempia koirarotuja.

Toimeliaassa perheessä se on kuitenkin oiva nelijalkainen perheenjäsen. Nykyään sitä käytetään avuksi myös terapiassa – ja valitettavasti lempeän luonteensa vuoksi myös koe-eläimenä. Itse asiassa beaglet ovat tieteellisissä tutkimuksissa yleisimmin käytetty koirarotu.

Beaglen erinomainen hajuaisti on suureksi avuksi rajavalvonnassa. USA:n tulli- ja rajavalvontaviranomaisilla (USCBP) beaglet ovat 1980-luvulta alkaen toimineet nk. Beagle Brigade -koirina etsimässä laittomasti maahan tuotavia elintarvikkeita, kasveja ja eläimiä.

Terveys ja ravinto

Beaglea on vuosisatojen ajan jalostettu metsästyskoiran ominaisuuksia painottaen. Tarkoitushakuisella jalostuksella on myös varjopuolia: monien muiden koirarotujen tapaan beaglellakin on taipumusta tiettyihin sairauksiin. Tanakan ruumiinrakenteensa vuoksi se voi helposti saada välilevynpullistumia tai aivo- tai nivelkalvontulehduksen tai kärsiä liikalihavuudesta.

Beagle on saalistajaeläin ja sillä on siitä johtuen kyltymätön ruokahalu. Kun joudutaan elämään ryhmässä, on tärkeää päästä ensimmäisenä ruokakupille. Vähän liikkuville perhekoirille tämä ominaisuus kostautuu liian usein ylipainoisuutena. Paras keino torjua sitä on liikkua paljon. On tärkeää järjestää beaglelle paljon tekemistä ja liikuntaa sekä huolehtia sen älyllisestä puolesta. Beaglen hoidossa kaiken perustana on terveellinen ravinto. Älä anna sille periksi, kun se yrittää kerjätä katseellaan makupaloja – ei varsinkaan suoraan ruokapöydästä eikä pelkkiä makeisia. Beagle ei valitettavasti osaa itse valikoida mikä on sille hyvää ja mikä huonoa.

Ylipaino rasittaa selkärankaa ja niveliä. Ylipainon seurauksena pitkähkö ja pienehkö beagle saa helposti välilevynpullistumia. Sillä saattaa usein olla myös aivo- tai nivelkalvontulehdus, johon viitataan myös Beagle Pain Syndrome -nimellä. Tämä suhteellisen yleinen koiran selkäytimen sairaus, jonka syntymissyytä ei tunneta, aiheuttaa selkäytimen seinämissä ja verisuonissa märkivän tulehduksen. Se saadaan parantumaan useita kuukausia kestävällä hoidolla mm. antibioottien avulla.

Beaglea voi usein vaivata myös niin kutsuttu hound ataxia eli ajokorien pikkuaivojen sairaus. Tämä koirien degeneratiivinen myelopatia (DM) on neurologinen häiriö. Selkärangan ja aivokuoren harmaan aineksen rappeuttamista aiheuttava tulehdus näkyy koirassa liikuntahäiriöinä ja kouristusliikkeinä, mutta siitä ei ilmeisesti aiheudu koiralle kipua. On arveltu että tulehduksen syynä olisi paljon pötsiä sisältävä ravinto.

Valitettavasti beagle saa riippuvat korvansa usein kipeäksi. Jäykkärakenteinen erite tai korviin joutunut ruohonkorsi tai muu vastaavanlainen esine saa aikaan kipeitä tulehduksia. Lisäksi pikkuhyönteiset, esimerkiksi punkit, viihtyvät beaglen korvissa. Korvavaivat näkyvät koirassa niin, että se alkaa kiivaasti puistatella päätään tai pitää päätään vinossa.

Beaglen isot pyöreät silmät ovat nekin alttiita sairauksille. Sitä vaivaa tavallista useammin glaukooma, sarveiskalvon rappeuma ja verkkokalvon surkastuma.

Kaiken kaikkiaan beagle on kuitenkin aktiivinen ja viisas koira, joka voi elää 12–15-vuotiaaksi. Kun haluaa beaglen pysyvän terveenä ja elävän pitkään, kannattaa sitä ruokkia terveellisesti ja tarjota sille paljon liikuntaa ylipainon välttämiseksi. On myös huolehdittava siitä, että sitä käytetään säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa.

Beaglen ikääntyessä

Seniori-ikäiset eläimet vaativat erityistä huolenpitoa. Jos beaglen näkö- ja hajuaisti tuntuvat huononevan ja se alkaa välttää liikkumista, on se syytä viedä eläinlääkärille. Eläinlääkäriltä saa neuvoja ja hän myös tutkii, onko koiralla kenties rappeumasairauksia. Terveellinen ravinto on tärkeää myös vanhemmille beagleille. Kannattaa huolehtia siitä, että koira saa hyviä ravintoaineita eikä joudu kärsimään ylipainosta.

2 Jahre Beagle

Kasvatus

Beaglea on alun perin jalostettu Isossa-Britanniassa, mutta niitä kasvatetaan nykyään ammattimaisesti myös muissakin maissa. Beaglen kasvattajat voivat rekisteröityä johonkin koko maan kattavista rotukoirajärjestöistä.

Vaikka perhekoira ei mielestäsi tarvitsisikaan mitään papereita, ei kannata kääntyä amatöörimäisen kasvattajan puoleen, joka ilmoittaa tarjoavansa paperittomia rotukoiria. Eläinten kasvatus vaatii vaivaa ja se on valitettavasti myös kallista. Kasvattajanhan pitää ruokkia eläintä kunnes se muuttaa uuteen kotiin, ja eläimen luonteen koulutus vaatii aikaa ja rakkautta. Tämän lisäksi asiantunteva kasvattaja huolehtii rodun geenipoolista. Siinä on ulkomuodon lisäksi tärkeää myös eläimen terveys. Jalostusjärjestöt kontrolloivat eläinten kasvatusolosuhteita ja varmistavat että siitokset ovat tarkoituksen mukaisia. Amatöörimäiset kasvattajat eivät välitä, vaikka eläimiä risteytettäisiin sisarustensa tai lähisukulaistensa kesken, jolloin perittävien sairauksien määrä todennäköisesti lisääntyy. Tällaisten kasvattajien tarjoamia pentuja ei useinkaan ole kasvatettu kunnolla, niitä ei ole rokotettu ja niillä saattaa jo nuoresta pitäen olla jokin sairaus.

Asiantuntevalla kasvattajalla on antaa tiedot pennun vanhemmista ja erikseen pyydettäessä myös terveydentilasta. Pentueesta huolehtiminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Ei siis kannata ihmetellä, vaikka luotettavaksi todetuilla kasvattajilla onkin vuosittain vain kaksi pentuetta hoivattavanaan, jolloin pentuvalikoimasta ei tule kovin suurta. Se merkitsee kuitenkin sitä, että emo saa kunnolla levätä poikueittensa jälkeen. Pennut voivat muuttaa uuteen kotiinsa kahdeksasta kymmeneen viikon ikäisenä.

Rotueläimet ovat kalliita, mutta ne ovat hintansa väärttejä.

Kannattaa huomioida sekin vaihtoehto, että monissa löytöeläinkodeissa on koiria odottamassa omaa kotia – mukana on varmasti myös beaglejä. Eläinkotien työntekijät voivat usein kuvailla yksityiskohtaisesti koiran luonnetta ja kertoa sen taustasta. Vaikka aikuiset koirat eivät ehkä ole niin söpön näköisiä kuin pennut, niistäkin on paljon iloa kun niille tarjoaa luonaan hyvän kodin. Aikuisikäinen beagle ottaa mielellään osaa sinun ja perheesi rientoihin ja vastineeksi täydentää tunnelmaa omalla aurinkoisella ja uteliaalla luonteenlaadullaan.

Toivotamme sinulle ja beaglellesi mukavia yhteisiä hetkiä monine seikkailuineen!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.