Bokseri

Bokseri

Vanttera mutta ketterä, peräänantamaton ja samalla tasapainoinen, rauhallinen ja aina valmis puolustamaan. Bokserin kuvaus vaikuttaa ristiriitaiselta. Ominaisuudet ovat kuitenkin osoitus bokserin monipuolisuudesta.

Ominaisuudet

Bokseri on nykyisin pääasiassa suosittu perhekoira, mutta sitä käytetään myös vahti-, etsintä- ja pelastuskoirana sekä aktiivisena seura- ja urheilukoirana. Hyväntahtoisen ja leikkisän bokserin voi huoletta laittaa myös lapsenvahdiksi tai leikkikaveriksi. Bokseri suorittaa sille osoitetut tehtävät ammattitaidolla.

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että bokseri on tottelevainen ja siksi myös helppo koulutettava. Se on rehti ja oppivainen koira, joka suhtautuu ystävällisesti ihmisiä kohtaan eikä käyttäydy juonittelevasti. Koska se on luonteeltaan rauhallinen ja tasapainoinen, se sopii erinomaisesti perhekoiraksi. Bokseri on erittäin kärsivällinen eikä menetä malttiaan raisuimpienkaan pikkulasten seurassa. Bokseri onkin lapsirakas ja leikkii ja hyörii pikkulasten seurassa vielä vanhoina päivinäänkin.

Bokseri on lempeä ja uskollinen perheenjäseniään kohtaan ja on aina valppaana havaitsemaan perheen rauhaa häiritseviä asioita. Se suhtautuu vieraisiin viileän epäluuloisesti. Tosi paikan tullen se suojaa ja puolustaa perheenjäseniään pelkoa tuntematta. Rohkeana ja lujahermoisena koirana bokseri on luotettava vahtikoira ja kuuluu niin vahtikoirana pidettävien koirarotujen parhaimmistoon. Bokseri ei ilman syytä pure tai reagoi muuten vihamielisesti. Kun se on saanut omistajaltaan vaara ohi -merkin, se ymmärtää vieraan ystävällisyyden ja ystävystyy mieluusti.

Bokserin lujan ja taipumattoman luonteen ja vahvan itseluottamuksen ansiosta se pysyy rauhallisena ja tasapainoisena tilanteessa kuin tilanteessa, mikä tekee siitä rehdin ja luotettavan seuralaisen.

Ulkonäkö

Bokserin suosio ei perustua ainoastaan sen hyviin ominaisuuksiin vaan myös sen ulkonäkö on monien koirista pitävien mieleen. Bokserin tunnusomaisin piirre on kapea ja kulmikas kallo ja mahdollisimman leveä ja voimakas kuono. Yläleukaa pidempi alaleuka saa ulottua yläleuan eteen vain niin pitkälle, että paksut ylähuulet tukeutuvat alaleuan kulmahampaisiin. Alaleuan tulee olla edestä ja sivulta katsottuna selvästi näkyvissä.

Bokserin kuonossa on tumma maski, jonka tulee erottua selvästi muusta pään ja vartalon väristä. FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) määritelmän mukaan bokserille sallitut värit ovat joko keltainen tai juovikas. Keltainen perusväri voi vaihdella vaaleankeltaisesta tumman punaruskeaan, joskin punakeltaiseen vivahtavat välimuodot ovat toivotuimpia. Juovikkailla boksereilla tummien tai mustien raitojen on erotuttava selvästi keltaisesta pohjaväristä. Lisäksi valkoiset värimerkit ovat hyväksyttyjä ja saavat kattaa vartalosta korkeintaan kolmanneksen.

Lyhyt, sileä ja tiiviisti kehoa myötäilevä turkki tuo selkeästi esiin bokserin vahvan ja lihaksikkaan vartalon. Vaikka bokserilla onkin varsin tanakka ruumiinrakenne, se ei siitä huolimatta ole kömpelö tai raskasliikkeinen. Se liikkuu ketterästi ja etenkin lihaksikkaiden takaraajojen liikkuessa näkyy miten voimakas ja ylevän näköinen rotu on. Bokserin vartalo on neliömäinen, eli säkäkorkeus on yhtäläinen rungon pituuteen nähden. Voimakas ja muodoltaan pyöreä kaula kaartuu tyylikkäästi niskasta lapoihin.

Häntä ja korvat ovat luonnollisen muotoiset. Ennen oli tapana typistää bokserien korvalehdet seitsemän viikon iässä, mutta nykyään se on kielletty eläinsuojelulain perusteella ainakin Pohjoismaissa ja Saksassa. Myös hännän typistäminen on kielletty. Typistettyjä boksereita saattaa vielä joskus tulla vastaan, sillä typistäminen on valitettavasti vielä joissain maissa sallittua. FCI ei laske typistystä bokserille virheeksi, vaikka se ei enää olekaan tavoiteltua. Häntä ja korvat ovat sopusuhtaisen mittaiset ja kokoiset ja kiinnittyneet mahdollisimman ylös. Korvalehdet ylettyvät pään sivuilla poskien korkeudelle. Tummat silmät heijastavat tarmoa ja älykkyyttä. Silmäluomien tulee olla tummat.

Historia

Bokserirodun katsotaan polveutuvan Saksan vahvasta ja energisestä Brabantin bullenbeisserista. Keskiajan Euroopassa bullenbeisserit (suomeksi häränpurija) olivat yleisiä. Niitä kasvatettiin etupäässä avuksi puolustuskykyisen riistan, kuten villisikojen ja karhujen metsästyksessä. 1700- ja 1800-luvuilla näitä voimakkaita koiria käytettiin Englannissa myös taistelunäytöksissä, joissa bokserit tappelivat härkiä vastaan vähän samaan tapaan kuin metsästäessä. Ne iskivät leveän hammasrivinsä tiukasti saaliiseen kiinni, kunnes saaliseläin asettui aloillensa.

Häränpurijakoirien kasvatus oli siihen aikaan yleensä metsästäjien tehtävä. He valitsivat kasvatettavakseen koiria, jolla oli mahdollisimman leveä kuono ja nouseva kirsu niin, jotta koira pystyi kunnolla tarttumaan saaliiseen ja saamaan siitä hyvän otteen hampaillaan.

Nykyisen bokserin ulkomuoto on lähes samanlainen kuin bullenbeisserin kuvaus vuoden 1820 Käsikirjassa metsästäjille, jonka on kirjoittanut Saksan Winckellistä kotoisin oleva George Franz Dietrich: ”Härän- ja karhunpurija ei ole kovin suurikokoinen, mutta vahva ja rohkea koirarotu, jonka edustajilla on paksu ja lyhyt kallo. Se käy kaiken sen saaliin kimppuun mitä sille osoitetaan. On tullut tavaksi typistää sen korvat samoin kuin myös häntä. Niin tehdään ennen koiran kuudetta elinviikkoa. Pahaluontoisuutensa vuoksi se voi olla mahdollisesti vaaraksi ihmisille ja eläimille. Sitä ei tästä syystä pidetä monissa maissa metsästyskoirana.“

Vaikka bokserin ulkonäkö onkin varsin samanlainen kuin bullbeisserin, sen luonne on kuitenkin muuttunut noista ajoista paljon. Nykyistä miellyttävää perhekoiraa ei ole helppo tunnistaa sitä edeltäneeksi aggressiiviseksi häränpurijaksi. Luonteen muutos on yhteydessä tuliaseiden yleistymiseen. Aseet tekivät koirat tarpeettomiksi metsästyksessä, joten niiden kasvatuksesta ei enää oltu yhtä kiinnostuneita ja kasvatus väheni.

1800-luvun loppupuolella tavoiteltiin uutta koirarotua risteyttämällä saksalainen bokseri puhdasrotuisen englantilaisen bulldogin kanssa. Rodun haluttiin olevan ulkonäöltään entisenlaisen bokserin kaltainen, mutta luonteeseen ei enää haluttu liittää metsästyksessä tarvittavia ominaisuuksia. Tämän uuden rodun jalostuksen aloittaneet henkilöt perustivat vuonna 1985 Münchenissä ensimmäisen bokseriyhdistyksen.

Bokserin nimi on peräisin müncheniläisestä Bierboxer-nimestä, jolla boksereita kutsuttiin. Omistajat ottivat ilmeisesti siihen aikaan koiransa mukanaan olutterasseille. Müncheniläisillä koirankasvattajilla oli jo varhain mielessä millainen bokserin tulisi olla: “Kaunis ja elegantti perhekoira, jonka ei tule näyttää kömpelöltä eikä varsinkaan luotaantyöntävältä tai pelkoa herättävän rumalta.” Bokseriyhdistyksen vuonna 1905 määrittelemä standardi on suurimmilta osin vielä nykyään voimassa.

Kasvatus ja terveys

Saksalainen Münchenissä sijaitseva bokseriyhdistys (Boxer-Klub e.V.) vastaa yhä bokserirodun standardeista. Ne ovat käytössä kansainvälisessä koiranjalostusliitossa FCI:ssä (Fédération Cynologique Internationale). Bokseria jalostettiin aluksi käyttökoiraksi. Vuonna 1924 se hyväksyttiin kuitenkin virallisesti palveluskoiraksi, mikä nykyään on jalostustavoitteena harvinainen. Alun perin tärkeänä pidetystä käyttökohteenmukaisesta jalostuksesta huolimatta bokseriyhdistyksen jäsenet halusivat keskittyä myös koiran luonteen kehittämiseen. Bokseria ei kasvatettu missään vaiheessa pelkästään hyvää suorituskykyä tai ulkoista kauneutta tavoitellen. Niinpä bokserille kehittyi aikaa myöten paljon hyviä luonteenpiirteitä.

Rotu saavutti maailmanlaajuista suosiota 1930-luvulla, kun koiranjalostaja Friederun Stockmann osallistui vom Dom -nimisillä boksereillaan lukuisiin koiranäyttelyihin ja kilpailuihin. Stockmannin Lustig vom Dom -niminen bokseri on nykyaikaisen bokserinkasvatuksen perusta. Sen avulla Stockmann teki bokserista yhden maailman tunnetuimmista ja pidetyimmistä koiraroduista.

Münchenissä perustettu ensimmäinen bokseriyhdistys on saanut seurakseen monia muita yhdistyksiä ympäri maailmaa. Ensimmäiset bokserit saapuivat Suomeen tiettävästi vuonna 1910. Bokserien kasvatustoimintaa ohjaa Suomessa vuonna 1944 perustettu Suomen Bokseriyhdistys ry - Finlands Boxerförening rf (SBY), joka on Suomen Kennelliiton alainen yhdistys.

Bokserin rotustandardeja säätelee edelleenkin Münchenin bokseriyhdistys. Koira hyväksytään mukaan kasvatusohjelmaan vain silloin kun se täyttää rodulle asetetut standardit. Tällöin tarkastellaan ulkomuodon lisäksi myös koiran terveyttä, luonnetta ja kuntoa. Koiria, jotka eivät ole standardien mukaisia, ei oteta mukaan kasvatukseen. Kasvatusyhdistysten valvojat seuraavat jäseniensä koiranpentuja syntymästä lähtien ja laativat standardien mukaisille pennulle sertifioidun sukutaulun.

Kasvatustoiminnan tiukan kontrollin tarkoituksena on etenkin periytyvien sairauksien leviämisen estäminen. Boksereilla on valitettavasti taipumusta kärsiä nivelten kasvuhäiriöstä, lonkkanivelen kasvuhäiriöstä eli lonkkaviasta (engl. hipdysplasia, HD) ja selkärangan rappeumasairaudesta eli spondyloosista. Boksereilla esiintyy myös syöpää ja sydänsairauksia.

Tämän useille sairauksille taipuvaisen rodun kasvatuksessa on oltava tarkkaavainen. Kasvatuskoiran terveydentilan saa selvitettyä mahdollisimman hyvin, kun vanhempien lisäksi tutkitaan myös sisarukset, sisarpuolet, isovanhemmat, sedät ja tädit. Bokseria itselleen hankkivan kannattaa välttää epäammattimaisten koirankasvattajien halvalla tarjoamia eläimiä. Itseään ammattitaitoisiksi kutsuvien kasvattajienkin tausta on hyvä selvittää etukäteen. Vastuunsa tuntevan kasvattajan tuntee siitä, että hän on jäsenenä rekisteröidyssä kasvattajaliitossa (Suomessa esimerkiksi Suomen Kennelliitto ry:n alainen Suomen Bokseriyhdistys ry) ja virallisin leimoin sertifioiduista koirien sukutauluista.

Bokserinkasvattaja voi kuulua johonkin Suomen Bokseriyhdistyksen seitsemästä alaosastosta, jotka ovat Turussa, Tampereella, Lahdessa, Uudellamaalla, Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Itä-Suomessa. Alaosastojen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kasvatustoiminnan valvonnan lisäksi toiminnan järjestäminen, kuten maasto- ja tottelevaisuuskoulutusta sekä kerhoiltoja. Alaosastot järjestävät myös yhdessä pääyhdistyksen kanssa erikoisnäyttelyitä ja muita tapahtumia.

Hoito ja koulutus

Bokserilla on konstailematon ja ystävällinen luonne. Se ottaa omistajansa johtajakseen, mutta jotta sen hyvät ominaisuudet pääsisivät edukseen, koira on kasvatettava hyvin ja johdonmukaisesti. Bokseri on oppivainen ja seuraa kuuliaisesti käskyjä, joten sitä on helppo kouluttaa ja koulutus tuottaa nopeasti tuloksia. On tärkeää että bokseria kouluttaa rauhallinen, rento ja huumorintajuinen henkilö. Bokseri saattaa nimittäin tuoda itsepäisen puolensa esiin, jos sitä kasvatetaan pakkoa tai jopa voimakeinoja käyttäen, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Kun bokseri tuntee olonsa hyväksi, se on perheensä uskollinen lemmikki ja seuraa perheensä sääntöjä moitteettomasti.

Urheilu ja liikunta ovat välttämättömiä bokserin hyvinvoinnille. Ne ovat hyvin ketteriä koiria ja haluavat liikkua väsymiseen asti. Ne pitävät pitkistä kävelylenkeistä ja yhdessä luonnossa liikkumisesta tai tulevat mielellään mukaan kun omistaja lähtee hölkkäämään. Bokserin riemulla ei ole rajoja kun se saa ulkona liikkuessaan samalla myös aihetta leikkiin. Bokserin leikkimieltä riittää vielä vanhemmitenkin eikä se jätä palloja, keppejä, vinkuleluja yms. huomiotta.

Bokserit viihtyvät mielellään myös lasten seurassa ja lapsiperheissä. Ne lyöttäytyvät leikkimielisinä reippaasti ja iloisesti lasten leikkeihin mukaan. Perheessä, jossa on pieniä lapsia ja sen vuoksi yleensä kova tohina menossa, bokseri pysyy pitkäpinnaisen luonteensa ansiosta rauhallisena ja ystävällisenä. Nuorten boksereiden kanssa saattaa tulla joskus hankaluuksia, jos ne riehaantuvat leikkiessään liikaa niin, että pienet lapset, tai heidän vanhempansa, pelästyvät.

Pentuiässä bokserin leikkimielisyydellä ei ole rajoja ja käytös voi olla liian energistä. Jotta nuoret bokserit oppisivat käyttäytymään varovaisemmin lasten, ja aikuistenkin, kanssa, ne on koulutettava jo alusta pitäen johdonmukaisesti. Vain niin koira voi oppia, että ihmisten kanssa on noudatettava tiettyjä sääntöjä ja sille asetetut rajoitukset ovat aina sitovia. Toisaalta ei tarvitse huolestua, jos bokseria ei jostain syystä ole nuorena koulutettu noudattamaan sääntöjä. Se oppii asiat vanhempanakin, mikä on hyvä tietää etenkin silloin, jos on hankkimassa itselleen bokseria löytöeläinkodista. Vanhemmankin bokserin saa opetettua hyville tavoille jo muutamien koirakoulutuntien aikana, eli näkemällä vähän vaivaa saa jo paljon aikaan.

Bokseri sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi, sillä se on oppimiskykyinen koko ikänsä ja osaa olla tottelevainen. Koiran hankkimista harkittaessa on joka tapauksessa ensin hyvä selvittää, mitä koiran huolenpito edellyttää. Jos sinulla ei ole vielä ollut omaa koiraa ja nyt haluat itsellesi bokserin, hanki rodusta vielä lisätietoa ja opettele tärkeimpiä koirankoulutustapoja. Mieti myös millaista liikuntaa voit oman bokserisi kanssa harrastaa. Näin teistä tulee varmasti erottamattomat ystävykset.

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.