Mäyräkoira

Mäyräkoira

Mäyräkoiran katseessa on tehoa, ja koira saakin sillä monen eläinystävän sydämen heltymään. Artikkelissamme on monipuolista tietoa mäyräkoirasta sekä mäyräkoiran jo omistaville, että niille, jotka vasta harkitsevat sen hankintaa.

Ruumiinrakenne: lyhyet raajat, pitkä selkä

Mäyräkoira on helppo tunnistaa ulkonäön perusteella. Sillä on lyhyet raajat ja lihaksikas ja pitkänomainen vartalo. Päätään se pitää ryhdikkäästi ja ylväästi pystyssä ja sillä on luppakorvat. Mäyräkoiran erottaa helposti myös sen suhteellisen pitkästä selästä. Vaikka sillä onkin lyhyet raajat, se on liikkuvainen ja ketterä koira.

Rungoltaan tiivisrakenteisista mäyräkoirista suurimmat painavat jopa 9 kg. Hieman pienempikokoisilla kääpiömäyräkoirilla on 30–35 cm leveä rinnanympärys ja ne painavat 6–7 kg. Kaikista pienimpiä mäyräkoiria kutsutaan kaniinimäyräkoiriksi. Niillä on enintään 30 cm leveä rinnanympärys ja painoa enintään 3 kg.

 

Karvapeite ja väritys

Mäyräkoirat jaotellaan karvapeitteen mukaisesti kolmeen ryhmään. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on sileän kiiltävä karva. Karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki on sanan mukaisesti karkea, ja sillä on lisäksi selkeästi erottuva parta. Lyhytkarvaisen mäyräkoiran turkkikarva on lyhyt, tiheä ja pinnanmyötäinen.

Kaikille karvapeitemuunnoksille on sallittu useita värityksiä. Yksivärinen mäyräkoira voi olla punainen, keltainen tai punakeltainen. Kaksivärisellä mäyräkoiralla on mustassa tai ruskeassa turkissa ruosteenruskeat tai keltaiset merkit. Laikullisella tai juovikkaalla mäyräkoiralla on tumma yleisväri ja siinä epäsäännöllisiä harmaita tai kellanruskeita laikkuja. Valkoinen väri ei ole mäyräkoiran rotumääritelmän mukaisesti toivottu, mutta pienet yksittäiset valkoiset täplät ovat sallittuja. Mäyräkoira sulautuu värinsä puolesta hyvin sen perinteiseen toimintaympäristöön eli metsäiseen maastoon.

dackelwelpe mit mutter

Monipuolinen metsästyskoira

Mäyräkoirarotu on kotoisin Saksasta, missä sitä jalostettiin ajokoirista oletettavasti jo keskiajalla. Virallisesti mäyräkoiran kasvatus alkoi 1800-luvun puolenvälin jälkeen, vaikkakin sitä ennen kasvatusta tapahtui jo epävirallisesti ylhäisön parissa. Ensimmäinen mäyräkoiran rotumääritelmä luotiin vasta vuonna 1925. Rodun nimestä ilmeni sen käyttötarkoitus. Mäyräkoirat olivat metsästäjien luotettavia kumppaneita ja toimivat itsenäisesti etenkin mäyriä ja kettuja metsästettäessä.

Lyhytraajaisena koirana se pystyy tunkeutumaan mäyrien ja kettujen koloihin. Niin tehtyään se häätää kolojen asukit metsästäjän ulottuville, eli sen tehtävänä ei ole taistella metsästyseläimiä vastaan. Mäyräkoira on metsästyskoirana taitava myös maan päällä esimerkiksi jäljityksessä. Nykyään mäyräkoira on suosittu seurakoira, ja sitä pidetään vain harvoin pelkästään tehtävien suorittamisen vuoksi.

Historia: ylhäisön koirasta muotikoiraksi

Tunnettu mäyräkoirarodun ystävä oli Napoleon Bonaparte, joka halusi mielellään itseänsä kuvattavan mäyräkoirien seurassa. Hän myös antoi yhdelle koiralleen nimen Napoleon. Kuoltuaan Napoleonin viimeisimmät koirat haudattiin aikoinaan omistajansa komean sarkofagin lähelle.

Mäyräkoirat olivat metsästyskoirina pitkään ylhäisön etuoikeutetusti pitämiä koiria. Monet omistajat olivat jo silloin niin ihastuneita koiraansa, että antoivat sen hellyttävän katseen vakuuttaa ja niin koira sai mitä halusi. Vilhelm II, yhdistyneen Saksan ensimmäisen keisarin, Vilhelm I:n pojanpoika, pystytti Erdmann-nimiselle mäyräkoiralleen muistomerkin ja kirjoitutti siihen lauseen: “Uskollisen mäyräkoirani, Erdmannin (1890–1901) muistoksi W[ilhelm] II“ . Mäyräkoiran charmi puree myös Englannin kuningatar Elisabet II:een, jonka tiedetään pitävän kovasti corgeista (Welsh corgi eli walesinpaimenkoira). Hän jopa jalostaa dorgeja, jotka ovat mäyräkoiran ja corgin risteytys.

Mäyräkoira on myös taiteilijoiden suosiossa ja monet pitävätkin sitä muusanaan. Pablo Picasso ja hänen Lump-niminen mäyräkoiransa olivat erottamattomat ystävät, mikä näkyy monissa heistä yhdessä otetuista, harmonista yhdessäoloa kuvastavista valokuvista. Andy Warhol ikuisti moniin töihinsä kaksi mäyräkoiraansa, Archien ja Amoksen.

Sen jälkeen kun mäyräkoiraa saivat pitää muutkin kuin aatelisto, mäyräkoirat tulivat nopeasti suosituiksi koko Euroopassa. Saksassa mäyräkoiria alkoi näkyä usein omistajiensa kanssa kävelyllä kaupungin kaduilla ja metsissä. Mäyräkoirasta tuli yhä suositumpi perhekoira. Vuoden 1972 olympiakisojen aikoihin koko maailma tutustui rotuun. Olympiakisojen maskottina oli kirjava Waldi-niminen mäyräkoira, joka edusti kisojen isäntämaata tyypillisenä saksalaisena koirana.

Suomeen tuotiin ensimmäiset mäyräkoirat 1890-luvulla Saksasta. Mäyräkoiraharrastus kuitenkin laantui parin vuosikymmen kuluessa, kunnes 1920-luvulla Suomeen tuotiin Ruotsista koiria, jotka muodostavat vanhimman kannan Suomen nykyisille mäyräkoirille. Vuonna 2016 karkeakarvainen mäyräkoira oli Suomen sadan suosituimman koirarodun listalla sijalla 14. ja niitä oli rekisteröitynä 682 kappaletta. Lyhytkarvaisia mäyräkoiria oli vastaavasti rekisteröity 296 yksilöä ja ne olivat suosituimpien koirien listalla sijalla 44. Myös pitkäkarvainen mäyräkoira sekä lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvaiset kääpiömäyräkoirat lukeutuivat vuonna 2016 Suomen sadan suosituimman koirarodun joukkoon.

Luonne: charmantti ja itsepäinen

Mäyräkoira on pienikokoinen mutta sitäkin itsepäisempi. Alkuperäisessä käyttötarkoituksessa metsästyksessä sen piti suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja niinpä se on vieläkin hyvin omapäinen koira. Tästä saattaa toisinaan aiheutua konflikteja, sillä kun se kohtaa itseään paljon suurempiakin koiria, se kieltäytyy osoittamasta näitä kohtaan kunnioitusta.

Mäyräkoiran itsenäisyys näkyy myös siinä, että se seurakoiranakin päättää mihin mennään. Harvassa ovat sellaiset mäyräkoirat, jotka haluavat miellyttää ja jotka odottavat ystävällisesti saavansa uusia tehtäviä, jotka ne sitten suorittavat vain siksi, että saisivat omistajansa tyytyväiseksi. Mäyräkoiraa onkin jo pentuiästä alkaen koulutettava sekä hyväntahtoisesti että johdonmukaisesti. Se vahvistaa samalla koiran ja omistajan välistä ystävyyttä, jota on rakennettava lempeästi. Vaikka mäyräkoirat eivät yleensä näytä osoittavan kunnioitusta muita nelijalkaisia tai ihmisiä kohtaan, ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti sopusointuisia seuralaisia, eivätkä ole arkoja tai aggressiivisia.

dackel spielt

Sairaudet: selkä heikkoutena

Koiran lyhyistä raajoista voi aiheutua hankaluuksia. Lyhytjalkaisuus johtuu periytyvästä mutaatiosta, joka estää sikiövaiheessa luiden kasvun täyteen pituuteensa. Raajat saattavat luutua aikaisessa vaiheessa, minkä seurauksena niihin voi tulla epämuodostumia. Koska mäyräkoiralla on suhteellisen pitkä selkä ja tietysti myös pitkä selkäranka, se on altis saamaan selkärangan välilevytyrän eli mäyräkoirahalvauksen. Välilevytyrä painaa selkärangan hermosoluja, eikä mäyräkoira voi siitä syystä esimerkiksi enää kontrolloida takajalkojensa liikkeitä.

Välilevytyrän ehkäisy on helpompaa kuin jo syntyneestä välilevytyrästä toipuminen. Kun koira saa paljon liikuntaa, sen selkälihakset pysyvät vahvoina, eikä sille myöskään tule niin herkästi ylipainoa. Jos koira saa mäyräkoirahalvauksen, ei ole enää muuta tehtävissä kuin oireiden lievittäminen lääkinnällä, fysioterapialla tai kirurgisin menetelmin. Portaita pitkin kulkeminen voi aiheuttaa mäyräkoirahalvauksen, joten on hyvä ottaa koira syliin aina kun on kuljettava portaissa. Karkeakarvaisten mäyräkoirien on todettu olevan kaikista mäyräkoiraroduista tervein - ja toisaalta kaikkein itsepäisin.

Mäyräkoira perheenjäsenenä

Ennen kuin mäyräkoira muuttaa taloon, on hyvä tietää, että rodun odotettu elinikä on 15 vuotta tai enemmänkin. Oletko valmis ottamaan koirasta vastuun koko tämän ajan? Mieti myös miten järjestät sen olot, kun itse olet poissa kotoa esimerkiksi loman tai sairauden vuoksi. Nykyään jotkin hotellit sallivat koiran mukaan ottamisen, mutta tiedustele asiasta etukäteen. Kysele jo mäyräkoiran omistavilta millaista sen kanssa on elää. Internetin kautta löytää nopeasti keskustelupalstoja ja vihjeitä. Mäyräkoira ei pienestä koostaan huolimatta ole tyypillinen sylikoira, vaikka se kaipaakin hellittelyjä. Kaikkien perheenjäsenten, myös lasten, on hyvä pitää se mielessä.

Hoito päästä tassuihin

Mäyräkoiran turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, jotta se tuntee olonsa miellyttäväksi. Turkki on syytä harjata useita kertoja viikossa riippumatta siitä, onko kyseessä pitkäkarvainen vai lyhytkarvainen mäyräkoira. Pitkän turkin hoito vaatii tosin vähän enemmän vaivaa. Koska mäyräkoira myllertää ulkona liikkuessaan mielellään tiheissä risukoissa, kannattaa turkkia harjatessa tarkistaa onko siihen tarttunut ötököitä.

dackel glücklich

Pienten jääräpäiden koulutus

Mäyräkoirat ovat omapäisiä koiria, joten niiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, empatiaa ja paljon johdonmukaisuutta. Mäyräkoiran luonne juontuu sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta itsenäisenä luolakoirana metsästettäessä. Koiralla piti olla itsevarmuutta ja sen piti tehdä rohkeita päätöksiä.

Koiraa on kasvatettava selkein säännöin ja sen kanssa on toimittava aina johdonmukaisesti. Mäyräkoira oppii yleensä nopeasti mitä siltä odotetaan ja tekee niin kuin sitä kerran on opetettu. Jos sen mäyräkoiran katseen antaa vaikuttaa koulutettaessa, se oppii oitis saamaan tahtonsa lävitse ja käyttää oppimaansa häpeilemättä hyväksi myöhemminkin.

Rodulla on metsästyskoirille ominainen metsästysvaisto, mikä kannattaa koulutuksessa ohjata haluttuun suuntaan. Koira on jo pentuikäisenä totutettava muiden koirien ja lapsien seuraan, jotta sille ei aiheudu varttuneemmalla iällä hankaluuksia. Sen voi totuttaa myös muihin lemmikkeihin, vaikka sen metsästäjän mieli luokitteleekin sitä pienemmät eläimet yleensä saaliiksi, varsinkin jos liikutaan luonnossa tai ollaan kävelylenkillä. Vain erittäin hyvin koulutetut mäyräkoirat voi päästää juoksemaan vapaana seuduilla, joilla on paljon pieneläinriistaa.

Tekemistä hyvälle vainukoiralle

Teräväpäiset mäyräkoirat tarvitsevat paljon tekemistä pitkästymisen välttämiseksi. Noutamisleikit, sisälle tai pihalle piilotettujen esineiden etsintä, temppujen harjoittelu, kaikki nämä ovat älykkäille mäyräkoirille tervetullutta vaihtelua. Leikit myös lujittavat koiran ja omistajan keskinäistä suhdetta. Agility ei ole mäyräkoirille kovin sopivaa urheilua, mutta ne pitävät pitkistä kävelylenkeistä. Liikunta sinänsä on paras keino torjua mäyräkoirahalvausta. Kävelylenkeillä mäyräkoiralle tulee antaa tarpeeksi aikaa pelkkään myllertämiseen ja ympäristön nuuskimiseen.

Mäyräkoiraa etsimässä?

Sopivaa koirankasvattajaa valittaessa on kiinnitettävä huomiota muutamiin asioihin. Kasvattajan on oltava jonkin koirankasvatusliiton tai rotujärjestön, kuten Suomen Mäyräkoiraliiton, jäsen. Vaikka tällaisten jäsenten joukossa voisikin olla mustia lampaita, on jäsenyys sinänsä merkki siitä, että kasvattaja tekee työtään vastuuntuntoisesti.

Kasvattajaa pitäisi voida tavata hänen kotonaan, jotta käynnin aikana saa kuvan siitä, millaisessa ympäristössä mahdollinen oma koira kasvaa. Samalla pääsee tapaamaan myös pennun vanhemmat ja ehkä myös sisarukset. Vastuuntuntoinen kasvattaja on utelias tietämään koiran mahdolliselta ostajalta millaisissa olosuhteissa hänen kasvattamansa koira jatkossa eläisi. Hän myös kyselee ostajaehdokkaalta miten tämä asuu ja viettää vapaa-aikaansa. Kasvattaja laatii erikseen kysymättä koiran ostotodistuksen.

Jos ei välttämättä halua itselleen pentuikäistä koiraa, voi kysyä löytyisikö joistakin monista eläinsuojeluyhdistyksistä sopiva vähän vanhempi koira. Jo aikuistuneet koirat voivat olla hyvin kasvatettuja, minkä eläinsuojeluyhdistysten henkilökunta osaa yleensä arvioida tarkasti. Hyvin kasvatetusta aikuisesta mäyräkoirasta voi olla koirista vähemmän tietäville etua, sillä heidän ei enää tarvitse huolehtia niin tärkeästä pentuiän koulutuksesta. Vanhempia mäyräkoiria voi etsiä koirankasvattajilta tai koiria välittävistä yhdistyksistä. Esimerkiksi Suomen Mäyräkoiraliitto välittää pentujen lisäksi myös aikuisia koiria. Liiton nettisivuilla olevilta listoilta löytyy tiedot välitykseen ilmoitetuista pentueista ja aikuisista kodin vaihtoon sopivista mäyräkoirista.

Mäyräkoiraa, kuten ei muutakaan koiraa, ei kannata hankkia pentutehtailijoilta houkuttelevista hinnoista huolimatta. Asiansa osaava ja sydämellään mäyräkoiria kasvattava huolehtii koiriensa terveydestä ja siitä, että niistä kasvaa hyväluonteisia yksilöitä ja että ne saavat sopivan ajan koittaessa itselleen uuden hyvän kodin.

Pentutehtailijoille on yleensä tärkeää vain pelkkä voiton tavoittelu. Pennut saatetaan erottaa emostaan, joka toimii useimmiten pelkkänä synnytyskoneena, liian aikaisin. Pennuista tulee siten sosiaalisesti epävakaita ja niillä voi olla sairauksia, joiden hoitoon kuluu paljon rahaa. Monilla pentutehtailijoiden koirilla on kroonisia sairauksia ja jotkut huonoissa oloissa kasvamisen vuoksi kehittyvät sairaudet ilmenevät vasta kun koira on uudessa kodissa. Mäyräkoirien ja muiden eläinten ystävien ei kannata hankkia tällaisia pentuja edes säälistä, sillä jos ostaa halvalta tuntuvan pentutehtailijan eläimen, tukee samalla tätä eläimille tuskallista liiketoimintaa. Koiran ystävät tietävät, että hyvästä kodista peräisin olevan mäyräkoiran voi ostaa rahalla, vaikka koiran arvoa ei voikaan rahassa mitata.

Toivotamme sinulle ja pirteälle mäyräkoirallesi kaikkea hyvää!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.