Schnoodle, jota kutsutaan myös snoodleksi tai schnaupooksi, on snautserin ja villakoiran sekoitus. Se kuuluu niin sanottuihin designkoiriin eli hybridikoiriin, joita maailmanlaajuiset jalostusjärjestöt eivät ole virallisesti tunnustaneet itsenäisiksi roduiksi.
© BenHur / stock.adobe.com
Schnoodle kuuluu hybridikoiriin ja on snautserin ja villakoiran risteytys.
Schnoodle on hybridikoira. Tämä tarkoittaa, että kasvattajat ovat muodostaneet parin puhdasrotuisesta snautserista ja villakoirasta – siinä toivossa, että molemmat vanhemmat luovuttavat parhaita ominaisuuksiaan eteenpäin.
Schnoodlelta ei yleensä jatkojalosteta jälkeläisiä.
Tiukasti ottaen voidaan todeta, että schnoodle on sekarotuinen koira. Villakoiran koosta tai jalostuksessa käytetystä snautserirodusta riippuen on olemassa erilaisia muunnelmia:
Riippuen siitä, kenen geenit vaikuttavat turkin koostumukseen, schnoodlella voi olla pehmeitä kiharoita, kuten villakoiralla, tai karkea snautserin turkki – ja joskus jopa molemmat.
Joillakin schnoodleilla on määrittelevänä ominaisuutena snautserin parta, kun taas toisilla on villakoiran tyypillinen päähine.
Turkki voi olla mustan, harmaan, valkoisen tai ruskean värinen. Myös kirjavia kaksivärisiä tai monivärisiä täplikkäitä koiranpentuja syntyy. Kaikille schnoodleille tyypillistä ovat tummat silmät, musta nenä ja hieman kulmikkaat korvat.
Schnoodle yhdistää villakoiran ja snautserin ominaisuudet. Villakoiria pidetään yleensä erittäin oppivaisina, älykkäinä ja helposti kasvatettavina koirina. Siihen verrattuna snautseri on hieman eloisampi, itsevarmempi ja itsepäisempi.
Kasvattajien toiveena on, että näiden kahden rodun pariutumisesta syntyy koira, jolla on tasapainoinen, miellyttävä luonne – tätä ei kuitenkaan voida taata.
Ihannetapauksessa schnoodle on ystävällinen, hellyttävä ja leikkisä nelijalkainen ystävä, joka tulee hyvin toimeen lasten ja kotieläinten kanssa. Erityisesti pienimmän schnoodle-variantin kohdalla voi kuitenkin ilmetä toyvillakoiran pientä hermostuneisuutta.
Periaatteessa schnoodlea pidetään kiintyvänä, valppaana koirana, joka soveltuu myös aloittelijoiden pidettäväksi. Suosituksena on kuitenkin koirakoulussa käynti, jossa nelijalkaista ystävääsi sosiaalistetaan alusta alkaen.
Siellä voidaan tarvittaessa torjua myös ei-toivottua suojeluviettiä, jos valppaan snautserin geenit ovat vallitsevia.
Mitä pienempi valittu schnoodlen alarotu on, sitä paremmin se soveltuu kaupungissa pidettäväksi. Isommille yksilöille suosituksena on talo, jossa on puutarha tai maaseutuympäristö.
Koska tämä nelijalkainen ystävä kiintyy läheisesti omistajaansa, sitä ei mieluiten saa jättää tuntikausiksi yksin kotiin.
Tämä ketterä hybridikoira nauttii pitkistä kävelylenkeistä ja rakastaa äly- ja ruoanetsintäleikkejä. Suuren oppimisvalmiutensa ansiosta se sopii hyvin erilaisiin koiraurheilulajeihin kuten agilityyn, tottelevaisuuskoulutukseen ja koiratanssiin.
On myös mahdollista kouluttaa tämä uskollinen, huolehtiva nelijalkainen ystävä avustaja-, pelastus- tai terapiakoiraksi.
Schnoodle soveltuu sekä yksin asuville ja pariskunnille että senioreille ja perheille pidettäväksi. On tärkeää, että sen omistaja viettää paljon aikaa lemmikkinsä kanssa ja kasvattaa sitä rakkaudella johdonmukaisesti ja tiukkojen sääntöjen mukaisesti.
Muussa tapauksessa voi esiintyä käytöshäiriöitä, kuten liiallista haukkumista.
Turkinhoito riippuu siitä, onko hybridikoiralla villakoiraa vai snautseria muistuttava turkki. Pehmeät villakoiran kiharat tulee ajaa säännöllisesti, kun taas snautserin karkea turkki on trimmattava käsin.
Aloittelevat koiranomistajat voivat oppia trimmauskoneen tai trimmausveitsen käsittelyä trimmaajalta.
Karvaiset luppakorvat tulisi tutkia ja puhdistaa säännöllisesti, jotta kivuliailta korvatulehduksilta voidaan välttyä. Ennen kaikkea pienempien yksilöiden hampaat on lisäksi tarkistettava rutiiniluontoisesti, jotta hammaskivi ja ientulehdukset voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa.
Ruoan tarve riippuu hybridikoiran koosta, iästä ja aktiivisuustasosta. Sille voidaan tarjota sekä märkä- että kuivaruokaa, ja pienemmät koirat tarvitsevat mukautettuja, kokoon sopivia nappuloita. Raakaruokinta on myös mahdollista.
Kaiken kaikkiaan villakoiran ja snautserin sekoituksia pidetään terveinä koirina. Hybridikoirilla, kuten schnoodlella, geenien sekoittumisen ansiosta toivotaan niin sanottua heteroosia (risteytyselinvoimaa).
Sekarotuisten koirien on tarkoitus olla hyväkuntoisempia, suorituskykyisempiä ja vähemmän alttiita sairauksille kuin puhdasrotuiset koirat.
Tästä huolimatta myös näillä eläimillä voi esiintyä perinnöllisiä sairauksia. Mahdollisia ovat esimerkiksi nivelongelmat, kuten lonkka- ja kyynärnivelen dysplasia, mutta myös silmä- ja ihosairaudet sekä allergiat. Isommilla koirilla on lisääntynyt riski saada vatsalaukun kiertymä, pienemmällä polvilumpion luksaatio.
Schnoodlen elinajanodote on keskimäärin 10–15 vuotta. Pienistä yksilöistä tulee usein vanhempia kuin isommista sukulaisistaan.
Schnoodle on hybridikoira Yhdysvalloista. Siellä alettiin risteyttää 1980-luvulla kahta valikoitua rotua, jotta saataisiin koira, jolla olisi mahdollisimman positiivisia turkin ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
Schnoodlesta toivottiin perheystävällistä nelijalkaista ystävää, joka olisi kompaktin kokoinen. Hybridikoirajalostuksessa käytetään usein villakoiraa, sillä niistä ei lähde juurikaan karvaa ja niitä pidetään allergiaystävällisenä.
On kuitenkin selvitettävä tapauskohtaisesti, voiko allergikko todella pitää villakoiraa tai villakoiran sekoitusta. Muita suosittuja designkoiria, joilla on villakoiran ominaisuuksia, ovat muun muassa labradoodle, goldendoodle, maltipoo ja cavapoo.
Hybridikoiria, kuten schnoodlea, ei ole virallisesti tunnustettu koirarotuna. Ei ole olemassa yhtenäisiä rotuvaatimuksia eikä säänneltyä kasvatusta. Schnoodle-poikueen saamiseksi on joka kerta on risteytettävä villakoira ja snautseri.
Tällä tavalla siitettyjä schnoodleja ei yleensä pariteta enää toistensa kanssa.
© peter / stock.adobe.com
Schnoodle on todellinen yllätyspakkaus. On vaikea sanoa etukäteen, kuinka koiranpentu kehittyy ja muistuttaako se myöhemmin villakoiraa vai snautseria.
Lisäksi monet koiranystävät suhtautuvat kriittisesti hybridikoirien kasvatukseen, sillä koiran vanhempien ei tarvitse täyttää mitään terveys- tai geneettisiä standardeja.
| Erikoispiirteet: | Villakoiran ja snautserin risteytyksestä syntyvä hybridikoira. Sitä kasvatetaan neljässä eri rotukoossa. |
| Luonne: | ystävällinen, älykäs, valpas, leikkisä |
| Säkäkorkeus: | Toy: n. 25–30 cm Mini: n. 29–35 cm Standardi: n. 36–45 cm Giant: enintään n. 60 cm |
| Paino: | Toy: n. 2–4 kg Mini: n. 4–6 kg Standardi: n. 6–12 kg Giant: enintään n. 45 kg |
| Turkki: | kihara tai karkea, musta, harmaa, valkoinen, ruskea, myös kaksivärinen laikukas ja monivärinen täplikäs |
| Turkinhoito: | vaativa, vaatii säännöllistä ajamista tai trimmausta |
| Liikunta: | kohtuullinen liikkumisen tarve, puuhasteluun soveltuu esim. agility tai tottelevaisuuskoulutus |
| Aloittelijoille sopiva koira: | kyllä |
| Haukkuminen: | melko yleistä |
| Elinajanodote: | 10-15 vuotta |
| Tyypilliset sairaudet: | lonkka- ja kyynärnivelen dysplasia, iho- ja silmäsairaudet |
| Hinta: | alkaen n. 1 000 € |
| FCI-ryhmä: | ei ole tunnustettu |
| Alkuperä: | Yhdysvallat |
Lähteet:
Tunnetusti koiran ikä on helppo päätellä koiran vuosissa: yksi koiranvuosi on yhtä paljon kuin seitsemän ihmisen vuotta, vaikkakin se hieman riippuu koiran rodusta ja painosta. Mutta miten kissan ikä lasketaan? Ja kuinka vanhaksi kissat ylipäätään elävät? Mistä iästä lähtien kissoja voidaan kutsua senioreiksi?
Rakastaako koirani minua? Monet koiranomistajat pohtivat tätä kysymystä.
Kaikkia ruokia, joita me ihmiset syömme, ei saa syöttää koiralle. Toisinaan jo pienikin määrä on koiralle myrkyllistä, kun taas toiset ainekset ovat myrkyllisiä vasta jatkuvasti nautittuna tai tietyllä tavalla valmistettuna. Tästä artikkelista löydät vastaukset kysymyksiin, mitä koira ei saa syödä ja mitä koiralle saa antaa.
