Villakoira

Musta ja valkoinen villakoira

”Nyt ollaan villakoiran ytimessä!” Tämä lause on tuttu Johann Wolfgang Goethen tunnetun murhenäytelmän, Faustin, ensimmäisestä osasta, jossa Mefisto esiintyy villakoiran olemuksessa. Mutta mikä on todellisuudessa tämän perinteikkään rotukoiran ydin? Varmaa on ainakin se, että villakoirat ovat paljon enemmän kuin pelkkiä tyyliteltyjä muotikoiria. Seuraavassa käsittelemme tarkemmin, millaisesta rodusta oikein on kyse.

Luonne

Rodun ystävät pitävät villakoiraa usein maailman älykkäimpänä koirarotuna. Eivätkä he ole aivan väärässä, sillä villakoirat ovat todellakin tunnettuja niiden erinomaisesta oppimis- ja koulutuskyvystään. Tunnettu villakoira Munito II, joka esiintyi 1800-luvulla sirkuksessa ja markkinoilla, osasi kertoman mukaan jopa tavata ja laskea. Niin pitkälle ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa päästä, mutta villakoirat oppivat todella nopeasti, ja niillä on erinomainen muisti. Tämä älykäs rotukoira voi siten esimerkiksi panna tarkkaan merkille lelujensa nimet ja tuo pyydettäessä nimenomaan siltä pyydetyn lelun.

Oppimiskykynsä sekä lojaalin ja ihmisläheisen luonteensa ansiosta villakoirat soveltuvat monenlaisiin tarkoituksiin. Olipa se sitten pelastuskoirana, suojelukoirana, terapiakoirana, opaskoirana tai vain perheenjäsenenä – villakoirilta onnistuu monet eri tehtävät. Ne ovat hyvin sopeutuvaisia, ja ne voidaan ottaa kaikkialle mukaan. Villakoirat ovat hyvin avoimia ja ystävällisiä ihmisiä kohtaan. Niiden empaattisuus, rauhallinen olemus sekä se tosiasia, että ne sallivat vieraiden ihmisten kosketuksen, muodostavat erinomaisen lähtökohdan terapiakoirana työskentelyyn. Ei ole ihme, että villakoira on myös suosittu perhekoira. Ihmisten kanssa vahvaluonteinen villakoira osoittaa olevansa ystävällinen, vilkas ja leikkisä.

Se nauttii pallon kanssa leikkimisestä ja keppien noutamisesta. Vaikka se onkin kiintynyt perheenjäseniinsä täydestä sydämestään, se säilyttää silti oman persoonallisuutensa ja on mielellään huomion keskipisteessä. Se ei kuitenkaan koskaan koe ympäröiviä ihmisiä kilpailijoina, vaan ennemminkin tervetulleena yleisönä. Agressiivinen käyttäytyminen tai pureminen on erittäin harvinaista villakoiralle. Villakoira ei aiheuta ongelmia myöskään kohdatessaan muita koiria. Siitä huolimatta ihmisläheinen ja yleisöään rakastava koira on parempi pitää kodin ainoana koirana. Jo pentuiässä ilmenevän oppimishaluisen luonteensa ansiosta villakoira on helppo kouluttaa. Sen seurallinen olemus ja hyvä käytös tekevät siitä erittäin miellyttävän kumppanin kaikissa elämäntilanteissa.

Ulkonäkö

Villakoirat ovat varmasti maailman hienostuneimpia ja ylväimpiä seurakoiria.

Harmoniset mittasuhteet, tanssiva kävely ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä kihara tai nauhallinen turkki, jota näkee mitä erilaisimmissa leikkauksissa, antavat villakoiralle melkein majesteettisen vaikutelman. Villakoiran turkki on hieno, villainen ja tuuhea. Turkilla ei ole kausivaihtelua ja se kasvaa koko ajan. Villakoirista ei lähde karvaa, minkä vuoksi niiden turkki vaatii säännöllistä leikkausta.  Miltä turkin tulee näyttää, eli onko se taidokkaasti trimmattu vai ennemminkin luonnollisessa muodossaan, on nykyisin lähinnä omistajan makuasia. Luonnostaan villakoirat kuitenkin kuuluvat pitkä- ja karkeakarvaisiin koiriin. Kolmannessa valtakunnassa villakoiria, joiden turkkia ei oltu trimmattu, pidettiin kuitenkin ”epäsaksalaisina”, eivätkä ne saaneet ministeriöltä papereita eikä lihaan oikeuttavia kuponkeja. Trimmaamattomat villakoirat eivät vielä tänäkään päivänä voi odottaa voittavansa palkintoa näyttelyissä.

Villakoiran turkin värejä on yhtä monenlaisia kuin leikkauksiakin. Värien moninaisuus on niin laaja, että samanlaista saa monen muun rodun kohdalla etsiä tuloksetta. Värien kirjoon kuuluu mustaa, hopeaa, harmaata ja valkoista, mutta myös ruskeaa, vaaleanruskeaa ja aprikoosia. Kaikkien värien on oltava niin tasaisia kuin mahdollista. Silmäluomet, kirsu, huulet, kehon luonnolliset aukot, polkuanturat ja uroskoirilla kivespussi ovat hyvin pigmentoidut.

Niin sanotulla villapuudelilla on hyvin kihartunut, villakoiralle tyypillinen turkki. Nykyisin harvinaisemman nauhapuudelin turkki puolestaan muodostaa pitkiä nauhoja, joiden tulee olla vähintään 20 cm pitkiä.

Kokonsa mukaan villakoirat jaetaan neljän eri tyyppiin:

  • Isovillakoira: säkäkorkeus 45–60 cm
  • Keskikokoinen villakoira: säkäkorkeus 35-45 cm
  • Kääpiövillakoira: säkäkorkeus 28–35 cm
  • Toyvillakoira: säkäkorkeus alle 28 cm

Kokoeroista huolimatta kaikki neljä villakoiratyyppiä ovat samannäköisiä. Suoralinjainen pää ja hieman vinot silmät antavat villakoiralle itsevarman ja ylvään vaikutelman. Villakoiralla on suhteellisen lyhyt selkä verrattuna pitkiin jalkoihin. Häntä alkaa korkealta ja koiran liikkuessa se on pystysuorassa kulmassa. Takajalat ovat erittäin lihaksikkaat ja menneisyydessä ne usein ajeltiin karvattomiksi, jotta koiralla oli mahdollisimman hyvä liikkumavapaus sen alkuperäisessä tehtävässä vesimetsästyskoirana. Selästä takajalkoihin ulottuvaa leikkausta on hiottu vuosien varrella yhä enemmän ja sitä on muunneltu salongeissa. Näyttelyissä näkee yhä ensisijaisesti trimmattuja villakoiria – osittain hyvinkin erikoisissa variaatioissa. Perhekoirana villakoira on kuitenkin nykyisin yhä useammin trimmaamaton ja sillä on kauttaaltaan kihara turkki.

Villakoiran historia

Villakoiran tarkkaa alkuperää ei ole vielä selvitetty. Jo antiikin aikana, Rooman valtakunnassa ja vanhassa Persiassa oli luultavasti samankaltaisia koiria. Unkarissa, Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa tätä kiharakarvaista koiraa alettiin nähdä keskiajalla. Villakoiran alkuperää koskeva riita päättyi vasta 30-luvulla. Kun FCI tunnusti villakoiran itsenäiseksi koiraroduksi ja villakoira listattiin standardinumerolla 172 suurimpaan kynologiseen katto-organisaatioon, alkuperämaan sovittiin olevan Ranska.

Rodun ranskankielinen nimi ”caniche” liittyy tiiviisti villakoiran alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Termi on peräisin ranskalaisesta sanasta ”cane”, joka tarkoittaa naaraspuolista ankkaa. Villakoiria käytettiin 1300-luvulta lähtien enimmäkseen lintujen metsästykseen. Kuten perinteet ja lukuisat renessanssimaalaukset osoittavat, nämä kiharaiset rotukoirat olivat erikoistuneet pääasiassa vesilintujen (erityisesti ankkojen) metsästykseen. Myös saksankielinen nimi ”Pudel” juontaa juurensa veteen. Sana ”Pudel” tulee vanhan saksan sanasta ”puddeln”, joka tarkoittaa vedessä loiskuttelemista.

Niihin aikoihin villakoiraa oli vain yhden kokoisena, ja se vastasi kooltaan suunnilleen nykyisen keskikokoisen villakoiran kokoa.

Tämän älykkään ja uskollisen rotukoiran jalostus alkoi 1900-luvun alussa. Sen erinomaisen koulutuskyvyn ja oppimishalun ansiosta villakoiria käytettiin usein sirkuksissa, joissa ne esittivät taitojaan iloisen yleisön edessä. Määrätietoisen jalostuksen seurauksena syntyi isovillakoira, keskikokoinen villakoira ja kääpiövillakoira, jotka saavuttivat monipuolisen ulkonäkönsä ja luonteensa ansiosta suuren suosion kansan keskuudessa. Siten alunperin metsästystarkoitukseen käytetystä koirasta tuli yhä enemmän ja enemmän perhe- ja seurakoira. Toisen maailmansodan lopun jälkeen villakoirat saavuttivat suurimman suosionsa perhekoirana. 50- ja 60-luvulla se ohitti jopa suositun saksanpaimenkoiran aseman. Etenkin itsetietoiset ihmiset hankkivat villakoiran rinnalleen. Kuuluisat persoonat kuten Maria Callas, Grace Kelly, Sir Winston Churchill, Thomas Mann ja John Steinbeck olivat ylpeän ja elegantin rotukoiran omistajia.

Jalostus ja terveys

Villakoiraa on jalostettu jalostushistoriansa aikana eri kokoisiksi ja värisiksi, mutta suositun rotukoiran luonteen on aina haluttu olevan oppimishaluinen, uskollinen ja älykäs. Perhekoirana sen metsästyskyvyt eivät olleet enää kysyttyjä, minkä seurauksena villakoiran metsästysvietti on nykyisin olematon. Ainoastaan noutointo, jolla villakoira alunperin nouti lukuisia ankkoja vedestä, yhdistää modernin villakoiran esi-isiinsä. Nykyisin jalostuksessa keskitytään erityisesti terveyteen ja pitkään elinikään. Silti myös villakoirilla esiintyy rotutyypillisiä, perinnöllisiä sairauksia – tilannetta on suosinut se, että jotkut jalostajat ovat pitäneet ulkonäöllisiä seikkoja kestävyyttä tärkeämpinä kriteereinä jalostuseläimiä valitessaan. Yleisimpiin perinnöllisiin sairauksiin kuuluvat silmäsairaudet, kuten progressiivinen verkkokalvon atrofia (PRA) ja kaihi, jotka voivat molemmat johtaa sokeutumiseen ja nivelongelmiin. Niihin kuuluvat etenkin suurilla koirilla esiintyvä lonkan dysplasia (HD) sekä polvilumpion sijoiltaan meno, jonka seurauksena villakoira halvaantuu.

Mainittujen perinnöllisten sairauksien riskiä on saatu viime vuosina vähennettyä vastuullisen jalostuksen ansiosta. On siis erittäin tärkeää, että ostaa villakoiran luotettavalta kasvattajalta. Jos olet kiinnostunut villakoiran pennusta, ota tarkoin selvää jalostuseläimistä, kasvattamon olosuhteista ja terveystarkastuksista, jotka kasvattaja on eläintensä kanssa suorittanut. Luotettavat kasvattajat jalostavat FCI:n ohjeiden mukaan ja ovat pääsääntöisesti jonkin seuran jäseniä. Lisäksi luotettavat kasvattajat ottavat pentujen terveyden lisäksi myös niiden vanhempien ja lähisukulaisten terveyden huomioon, sillä terveet vanhemmat saattavat maailmaan luonnollisesti myös terveitä pentuja. Perinnöllisten sairauksien esiintymisen voi siten estää. Toinen merkki luotettavasta kasvattajasta on pennun hinta, joka on normaalisti 800–1000 euroa villakoiran koosta riippuen. Älä sorru tarjouslöytöihin – säästö näkyy useimmiten koiran terveydessä. Terveiden villakoirien eläinlääkärikustannukset ovat useimmiten hyvin kohtuulliset.

Villakoiran ravinto

Villakoiran terveyteen vaikuttaa tietenkin myös lajinomainen ja korkealaatuinen ravinto. Mitä villakoirasi tarkalleen tarvitsee, riippuu monista tekijöistä. Ikä, paino, aktiivisuus ja terveydentila on otettava huomioon oikean ruoan valitsemisessa. Voit antaa villakoirallesi joko kuiva-, märkä-, tai tuoreruokaa. Kuivaruoan kohdalla sinun kannattaa kuitenkin muistaa, että siinä on märkä- ja tuoreruokaan verrattuna paljon hiilihydraatteja, ja jo pienikin määrä riittää kattamaan päivän energiantarpeen.

Hyvän koiranruoan tunnistaa ravintoaineiden tasapainoisesta koostumuksesta. Karkeana sääntönä voi pitää, että ruoan tulisi sisältää noin 80 % lihaa ja 20 % vihanneksia ja viljaa. Lihan ja sisäelinten sisältämien valkuaisaineiden (proteiinien) ja vihannesten, viljan ja riisin sisältämien vitamiinien ja kivennäisaineiden yhdistelmä on ihanteellinen koirallesi. Päädyitpä sitten kuivaruokaan, märkäruokaan, tuoreeseen tai raakaruokaan (BARF), valitse ruoka sen mukaan, mikä sopii parhaiten arkeenne. On hyvä pysytellä valitussa ruoassa jonkin aikaa. Monien koirien vatsa ei siedä sitä, että ruokakupin sisältö vaihtelee useasti. Jos haluat kuitenkin vaihtaa toiseen ruokaan, sinun tulee tehdä se porrastetusti. Siten villakoirasi voi totutella uuteen ruokaan hitaasti ja nauttia siitä ilman vatsanväänteitä.

Hoito

Villakoiran asianmukaiseen pitoon kuuluu tietysti hyvä hoito. Turkkia pitää hoitaa useamman kerran viikossa harjalla. Se estää turkin huopaantumisen. Koska villakoirista ei lähde karvaa, sen turkki pitää leikata säännöllisesti trimmauskoneella. Minkä muotoisen leikkauksen haluat tehdä, on sinun päätöksesi. Villakoiran trimmauksella oli menneisyydessä pääasiassa toiminnallisia syitä, jotta keuhkot ja sydän oli suojassa kylmältä vedeltä ja samalla jaloilla oli maksimaalinen liikkumisvapaus. Nykyisin lähinnä esteettiset syyt määrittävät perhe- ja näyttelykoirien turkin leikkauksen.

Jotta koira välttyy sairauksilta, ja jotta mahdolliset sairaudet pystytään toteamaan ajoissa, turkin hoidon lisäksi on syytä tarkastaa myös hampaat, silmät ja korvat säännöllisin väliajoin. Lisäksi on syytä tunnustella selkä ja raajat ja pitää kynnet lyhyinä.

Pito ja kasvatus

Villakoiran pito on useimmissa tapauksissa erittäin helppoa. Niiden oppimishalu ja ihmisläheinen olemus tekee niistä suosittuja ja helposti koulutettavia perhekoiria, jotka sopivat myös aloittelijoille. Koska villakoirat ovat jo pentuina erityisen oppimiskykyisiä ja muistavat nopeasti esikuviensa käytöksen, sinun tulee jo varhaisessa vaiheessa opetella koirasi kanssa tärkeimmät käskyt. Myös helposti koulutettavien koirien kohdalla pätee yleinen sääntö: määrätietoinen koulutus on ihmisen ja koiran harmonisen yhteiselon perusta. Laiminlyödyt tai tylsistyneet villakoirat voivat kehittää älykkyytensä avulla omia käyttäytymistapoja, jotka eivät useinkaan ole omistajan kannalta suotuisia.

Villakoirat, jotka puolestaan otetaan tiiviisti mukaan perhe-elämään, ja jotka saavat paljon huomiota, ovat erittäin uskollisia, kuuliaita ja sydämellisiä koiria. Villakoirat ovat erittäin sopeutuvia ja ne viihtyvät myös kaupunkikodeissa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että älykäs ja urheilullinen rotukoira tarvitsee tarpeeksi sekä ruumiillista että henkistä aktiviteettia. Suunnittele siis paljon uusia virikkeitä ja mielenkiintoista vaihtelua villakoirallesi. Koiraurheilu on osoittautunut erinomaiseksi harrastukseksi villakoiralle. Agility, tottelevaisuuskoulutus tai koiratanssi on hauskaa viihdykettä koirallesi ja vahvistaa samalla sinun ja koirasi välistä sidettä.

Hyödyllisimmät artikkelimme
8 min

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.
8 min

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
8 min

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.