Kääpiösnautseri karkeine turkkeineen ja tuuheine partoineen sekä kulmakarvoineen on pienoisversio snautserista. Kestävyytensä, valppautensa ja rohkeutensa puolesta se ei jää yhtään isoveljestään jälkeen.
© Dotana / stock.adobe.com
Tyypillistä kääpiösnautserille ovat tuuhea parta ja paksut kulmakarvat.
Kääpiösnautseri on perinyt tyypillisen ulkonäkönsä keskikokoiselta snautserilta. Tähän kuuluvat ennen kaikkea tuuhea parta ja paksut, pitkät kulmakarvat, jotka varjostavat hiukan silmiä. Myös voimakas, pikemminkin kompakti kuin hoikka ruumiinrakenne ja taaksepäin laskeutuva selkä ovat yhteisiä piirteitä kääpiösnautsereille, snautsereille ja suursnautsereille, samoin kuin karkea päällyskarva, joka myötäilee tiiviisti vartaloa.
Säkäkorkeus on vain 30 – 35 cm. Kääpiösnautserin paino on 5,5 – 9 kg.
Väritykseltään kääpiösnautseri on sen sijaan hiukan monipuolisempi kuin muut snautseriperheen jäsenet. Tutuimpien snautserivärien, ”pippuri & suola” ja ”musta”, lisäksi kääpiösnautsereita on tarjolla myös väreissä ”musta-hopea” ja ”valkoinen”.
Yhdysvalloissa on tunnettu ja suosittu myös parti-snautseri. Parti-väreillä tarkoitetaan mitä tahansa valkoista väriä, joihin lukeutuvat myös värisävyt maksa (ruskea) ja suklaa, jotka liittyvät parti-geeniin. Toisin kuin FCI:n standardit, American Kennel Club (AKC) hyväksyy myös nämä värit.
© pisotckii / stock.adobe.com
Erittäin eloisa, älykäs, valpas, toisinaan jääräpäinen, mutta myös ystävällinen, hyväntahtoinen ja hellä – näin kääpiösnautserin luonnetta voi kuivailla lyhyesti. Näin se muistuttaa molempia isoveljiään, snautseria ja suursnautseria. Pienen kokonsa vuoksi snautseriperheen pikkuisin silti yllättää sitkeydellään, älykkyydellään ja pelottomuudellaan.
Se on luonnostaan erittäin valpas ja ilmoittaa luotettavasti omistajalleen jokaisesta tuntemattomasta äänestä. Niinpä se on perheelleen myös hyvä vahtikoira, jonka ei tarvitse hävetä muiden vahtikoirarotujen joukossa. Vieraita se lähestyy luonteensa mukaisesti aluksi pidättyvästi ja varautuneesti.
Snautseri vaatii jonkin verran enemmän hoitoa kuin monet muut rodut. Karkea turkki on paitsi harjattava säännöllisesti, myös trimmattava kahdesta neljään kertaan vuodessa. Tämän voit tehdä trimmaajalla tai eläinlääkärillä.
Voit myös opetella trimmaamaan turkin itse, jotta voit tehdä sen tulevaisuudessa kotona. Oikeilla työvälineillä ja pienellä harjoittelulla tämän ei pitäisi olla ongelma. Myös parta on leikattava säännöllisesti ja tarkistettava silmät, korvat ja kynnet.
Allergikoille on hyvä uutinen, että snautsereista lähtee vain vähän karvaa, ja niillä ei ole karvanvaihtoa. Niinpä ne sopivat myös koiranomistajille, joilla on lievää karva-allergiaa.
Tarkat tarpeet vaihtelevat paljon koirasta toiseen. Niin kuin ihmisilläkin, riippuu koiran ravintoaine- ja energiantarve sen iästä, sukupuolesta, painosta ja aktiivisuudesta.
Nuori koira, joka liikkuu useampia tunteja luonnossa tai harrastaa koiraurheilua, tarvitsee enemmän proteiinia kuin seniorikoira, joka viettää aikaansa mieluiten sohvalla.
Jotta tietäisit, millainen ruoka koirallesi sopii parhaiten, on parasta keskustella eläinlääkärin tai koiran ravitsemusneuvojan kanssa.
Kääpiösnautseri kuuluu suosituimpiin koirarotuihin joka puolella maailmaa. Tämä ei johdu vähiten sen ”kätevästä” koosta, jonka ansiosta koiraa voi pitää myös pienessä asunnossa.
Älä silti unohda, että sen liikunnantarve on suhteellisen suuri. Kääpiösnautseri tarvitsee liikuntaa useamman tunnin päivässä, oli se sitten pitkiä kävelylenkkejä luonnossa tai yhteistä urheilua.
Pienestä koosta huolimatta kääpiösnautserin liikunnantarve on huomattavan suuri. Kävelylenkkejä, noutamista, pallo- ja etsintäleikkejä, saalistusta, hölkkäämistä, uintia tai pyöräilyä – pieni, vilkas koira ei saisi niistä ikinä tarpeekseen ja olisi mieluiten aina liikkeessä.
Se tarvitsee viihdytystä ja ajanvietettä. Sohvalla laiskottelu ei ole sen juttu. Jos se kuitenkin saa tarpeeksi liikuntaa ja toimintaa, se on kotona mukautuvainen, rakastava ja hellä koira, joka viihtyy parhaiten omistajansa lähellä.
Eloisan koirarodun suuri liikunnan- ja toiminnantarve edellyttää omistajalta aktiivisuutta ja urheilullisuutta. Vanhusten, joiden jalat eivät enää toimi kunnolla, tai ihmisten, jotka viettävät useampia tunteja päivässä töissä, ei kannattaisi ottaa kääpiösnautseria.
Koiranystävät, joilla on aikaa ja halua yhteiseen ajanviettoon pienen, nelijalkaisen energiapakkauksen kanssa, ja jotka ovat itse urheilullisesti aktiivisia, saavat varmasti paljon iloa leikkisästä ja älykkäästä kääpiösnautserista.
Tämä rotu sopii hyvin myös lapsiperheille. Pieni snautseri on pääsääntöisesti hyvin kiintynyt perheeseensä, oli kyseessä lapsi tai aikuinen.
Ihmisiin kiintynyt luonne, älykkyys ja oppimisenilo tekevät kääpiösnautserista kiitollisen ja kuuliaisen oppilaan. Luonnollisesti edellytyksenä on, että koira saa riittävästi henkistä ja fyysistä haastetta.
Jos näin ei ole, voi hyvinkin käydä, että koiran itsepäinen luonne alkaa näkyä. Jos kääpiösnautseri saa omistajaltaan liian vähän tehtäviä, niin omapäinen ja nokkela koira etsii kyllä mielellään itse ajanvietettä. Tämä tuskin on perheen edun mukaista.
Edellytyksenä harmoniselle yhteiselämälle dominoimiseen taipuvaisen kääpiösnautserin kanssa on sen hyvä sosiaalistaminen. Pentuiässä koira on totutettava hellävaraisesti mahdollisimman moniin erilaisiin eläimiin, ihmisiin, kulkuneuvoihin ja ääniin. Vain näin se oppii suhtautumaan rauhallisesti erilaisiin arkielämän tilanteisiin.
Koska snautsereilla on laajalle levinnyt tapa ilmoittaa jokaisesta pienestäkin äänestä haukkuen, niille on asetettava rajat alusta saakka. Johdonmukaisuuden ja taidon lisäksi tähän vaaditaan ennen kaikkea rakkautta ja kärsivällisyyttä. Kääpiösnautserit ovat hyvin herkkiä koiria ja reagoivat negatiivisesti liialliseen kovuuteen.
Kääpiösnautseri on yleensä vahva ja kestävä koira. Niillä ei ole vikoja tai heikkouksia, joiden kanssa monet muut kääpiörodut kamppailevat.
Kääpiösnautsereille puhkeaa onneksi vain harvoin rotutyypillisiä sairauksia. Ärsyttävää, mutta ei hengenvaarallista, on rodulle tyypillinen vähäinen kyynelnesteen tuotanto, joka voi johtaa silmätulehduksiin.
Kääpiösnautsereilla esiintyy ajoittain myös muita silmäsairauksia, kuten esimerkiksi PRA (progressiivinen retinan atrofia). Lisäksi snautsereilla tunnetaan harvinaisia epilepsiatapauksia ja PL-tapauksia (patellaluksaatio).
Jos kääpiösnautseria pidetään hyvin ja huolehditaan vastuuntuntoisesti sen terveydestä, se voi elää ongelmitta 14-vuotiaaksi.
Vaikka varsinkin Yhdysvalloissa on tehty kääpiösnautsereiden kasvatuksessa paljon kokeita, ja ”kääpiökokoisen” snautserin lisäksi on kasvatettu myös kiistanalaisia ”toy-kokoisia” ja ”teacup-kokoisia” snautsereita, siitä ei ole koskaan tullut Euroopassa varsinaista muotikoiraa.
Vakavasti otettavat kasvattajat, jotka noudattavat FCI:n standardeja, välttävät ”toy-versioiden” kasvattamista ja keskittyvät sen sijaan terveiden, kestävien ja hyväluonteisten kääpiösnautsereiden säilyttämiseen.
© Andrey Tarakanov / stock.adobe.com
Yleisesti ottaen on ehdottomasti hyvä pysyä kaukana epäammattimaisista tarjouksista, joissa pentuja myydään ilman sukutaulua ”huippuhalvalla”. Vain kunnon kasvattajalta ostaessasi voit olla varma, että koiran perimä on terve, kaikki suositeltavat rokotukset on annettu ja terveystutkimukset tehty ja että koira on hyvin sosiaalistettu tärkeiden ensimmäisten viikkojen aikana.
Vastuuntuntoiselta kasvattajalta ostetun kääpiösnautserin hinta on välillä 1200-1500 euroa.
Karkeakarvaisen pinserin kääpiöversion tavoitteellinen kasvatus alkoi noin vuonna 1880 Saksassa Frankfurt am Mainin ympäristössä. Keskikokoisen snautserin pohjalta haluttiin luoda pieni koira, joka vastaisi ulkonäöltään ja luonteeltaan täysin isoveljeään.
Karkeakarvaisen kääpiöpinserin, millä nimellä rotua aluksi kutsuttiin, pieni koko saavutettiin luultavasti risteyttämällä apinapinsereitä ja kääpiöpinsereitä keskenään.
Ensimmäinen kääpiösnautseri on rekisteröity virallisesti vuonna 1888. Pieni koira pysyi aluksi isoveljiensä varjossa, mutta viimeistään toisen maailmansodan jälkeen, kun sen kasvatusta 50-luvulla edistettiin voimakkaasti, kääpiösnautseri valloitti lukuisten koiranystävien sydämet.
Jo snautserien esi-isät tarvitsivat vahvuutta, rohkeutta, älykkyyttä ja valppautta. Maanviljelijöiden ja hevosvaunujenkuljettajien koirina niiden piti paitsi pitää rotat ja hiiret poissa talosta, pihasta ja vaunuista, myös ajaa pois varkaita ja muita kutsumattomia vieraita.
Niiden oli oltava kestäviä, seuratakseen hevosvaunuja matkoilla, ja ne tarvitsivat vahvan ja säänkestävän turkin. Koska karkeakarvaisia pinsereitä pystyi käyttämään monipuolisesti rottakoirina, tallikoirina ja vahtikoirina, ne olivat hyvin suosittuja 1800-luvun lopulla.
Koirien kotimaassa, Saksassa, tarkemmin sanottuna Baden-Württembergin ja Baijerin alueella, oli tähän aikaan tällainen pinseri lähes joka pihalla.
Nopean oivalluskykynsä sekä leikkisän ja perheeseensä kiintyvän luonteensa ansiosta kääpiösnautseri on oiva koulutettava.
Koulutusharjoitukset ovat niille eräänlaista leikkiä, johon ne osallistuvat mielellään, kunhan niille tarjotaan vaihtelua. Liiallinen yksitoikkoisuus sen sijaan tuo esiin niiden itsepäiset piirteet. Kun lähestyy kääpiösnautseriaan oikealla tavalla, saa tästä rodusta ihastuttavan seurakoiran, joka ei pelkästään tarjoa hauskoja hetkiä perheelle vaan myös suojelee heidän kotiaan luotettavasti tunkeilijoilta.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
