Labradoodle

Labradoodle nurmikolla

Labradoodle, „designerkoirien esi-isä“. Vaikka Australiassa pyritään tekemään tästä villakoiran ja labradorinnoutajan risteytyksestä itsenäistä rotua, useimmat eurooppalaiset koirat eivät noudata mitään yhtenäistä standardia.

Ulkonäkö

Ihanne: nallekarhumainen ulkonäkö

Euroopassa elävillä labradoodleilla ei ole yhtenäistä standardia, joten ne ovat sekä ulkonäkönsä että luonteensa puolesta yllätyspaketteja. Koira on kooltaan keskikokoinen tai suuri, sillä sen risteyttämiseen käytetään isovillakoiraa ja labradorinnoutajaa. Myöhemmissä sukupolvissa saatetaan käyttää myös pieniä villakoiria, mikä tekee niistä vielä erilaisempia keskenään kuin ensimmäisen sukupolven koirat. Värivaihtoehtoja on paljon: (lähes) kaikki värit ovat mahdollisia kermanvalkoisesta mustaan. Sama koskee myös turkkia: labradoodle voi olla lyhyt- tai pitkäkarvainen, ja sen turkki voi olla karkea, kihara tai sileä. Labradoodlen ihanneulkonäkö on nallekarhumainen.

Historia

Australiasta maailmalle

Labradoodlen historia merkitsee samalla syntymää myös muille hybridiroduille, kuten goldendoodle tai maltipoo. Näiden hybridirotujen, joita suuret kattojärjestöt eivät ole hyväksyneet, kasvatuksen ideana on ollut yhdistää villakoiran ominaisuuksia muihin koirarotuihin. Kaikki lähti vuonna 1988 labradoodlesta: Wally Conron halusi kehittää irtokarvoja pudottamattoman koiran avuksi sokeille „Royal Guide Dog Association of Australia“ -järjestöä varten. Terapiakoirana käytetyn labradorinnoutajan ja karvaa pudottamattoman villakoiran risteytyksen toivottiin toimivan oppaina eläinallergisille sokeille.

Conron on kritisoinut itse alkuperäistä ideaansa viime aikoina useasti ja puhunut sen aiheuttamista ongelmista. Näihin kuuluu esimerkiksi se, että monet käyttävät designerrotuja rahan ansaitsemiseen vaikkeivat omaa tarvittavaa tietoa koirista. Tuloksena on monia sairaita ja ei niin hyväluonteisia koiria. Tällä hetkellä labradoodlen kasvatusta pyritään kuitenkin viemään ammattimaisempaan suuntaan: USA:n Continental Kennel Club  on tunnustanut  australialaisen labradoodlen itsenäiseksi roduksi. Euroopassa tästä ollaan vielä kaukana, joten täällä labradoodleja saa vain ilman papereita. Löydät ohjeita kasvattajien löytämiseen artikkelin lopusta.

Labradoodle versus Australian labradoodle

Koirankasvatuksessa pyritään valitsemaan koiria, joiden avulla saavutetaan tiettyjä kasvatustavoitteita. Australialaisten pyrkimykset luoda labradoodlesta oma rotunsa, eroavat merkittävästi yksittäisistä eurooppalaisista labradoodlen „kasvattajista“. Mikä se ero sitten on? Kun risteytetään kaksi rotua, vain F1-sukupolven ominaisuudet periytyvät tasaisesti. Seuraavissa sukupolvissa geenit sekoittuvat värikkäämmin – näin sanoo Mendelin sääntö. Siksi suurin osa kasvattajista risteyttää vain labradorinnoutajia ja villakoiria keskenään, mutta ei niiden jälkipolvea (F1-sukupolvi). Tiettyjen kasvatustavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan paljon know-how'ta. Australialaiset kasvattajat ovat kehittäneet sen pohjalta Australian labradoodlen. Tällä hetkellä muiden noutajien ja cockerspanielin risteyttäminen tähän uuteen rotuun on vielä sallittua, jotta toivotut ominaisuudet ja vakaa terveydentila saavutettaisiin. Näin Australian labradoodlella on mahdollisuus vakiintua rotuna muutaman vuoden kuluessa. Nämä valvotut jalostustoimet eivät ole verrattavissa useimpiin kasvattajiin Euroopassa, mutta yksittäiset kasvattajat kuitenkin käyttävät australialaista standardia labradoodlejen kasvattamisessa.

Labradoodlen pentu

Luonne

Ystävällinen nelijalkainen

Labradoodle ei pelkästään näytä yleensä ystävälliseltä vaan myös on sitä. Sen käyttäytymistä voi kuitenkin ennustaa vain tiettyyn rajaan saakka, koska siinä on kahta eri rotua. Yleensä labradoodlet ovat hellyydenkipeitä, sosiaalisia ja sopivat perhekoiriksi – kunhan ne saavat riittävästi liikuntaa. Sekä villakoira että labradorinnoutaja ovat pohjimmiltaan metsästyskoiria. Hyväluonteisen labradoodlen saa kuitenkin vain etsimällä vakavasti otettavan kasvattajan. Monet, joilla on labradoodleja kasvattaessaan mielessään vain tulot, mutta tutkitut vanhemmat ja kasvatustavoitteet ja taidot puuttuvat, myyvät käytösongelmaisia pentuja. Luonneongelmat voivat periytyä vanhemmilta – joita ei ole käytetty luonnetesteissä – tai olla opittuja. Tällaiset koirat voivat olla pelokkaita tai aggressiivisia.

Labradoodlen luonne lyhyesti:

  • Leikkisä ja sosiaalinen
  • Sopii usein perhekoiraksi
  • Tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia
  • Tulee yleensä hyvin lajitoverien kanssa toimeen
  • Hankittava vakavasti otettavalta kasvattajalta
Wolf of Wilderness Adult "Wild Hills" - Ente

Wolf of Wilderness Adult Wild Hills - ankka

  • Paljon tuoretta, pehmeää kananlihaa
  • 100 % viljaton resepti

Labradoodlen kouluttaminen

Villakoiralla on yleensä enemmän metsästysviettiä kuin labradorinnoutajalla – labradoodlessa se yleensä vahvistuu, joten se on huomioitava jo alusta alkaen. Ole johdonmukainen koulutuksessa, sillä täysikasvuinen koira tekee itsenäisesti kaiken, mitä söpölle koiranpennulle olet sallinut. Kuten kaikkiin koiriin, tämä pätee varsinkin usein aliarvioituihin työkoiriin, kuten villakoirat tai labradorit: vain tasapainoinen koira voi näyttää parhaat puolensa.Osallistu labradoodlen kanssa pentukouluun ja koirakouluun, niin opitte yhdessä ja löydätte mahdollisesti myös uusia ystäviä.

Labradoodle vedessä

Ovatko sekarotuiset terveempiä?

Sekarotuinen on automaattisesti terveempi kuin rotukoira? Tämä on harhaluulo ja vieläpä vaarallinen, kun kyse on rotukoiriksi väitetyistä, sukupuuttomista vanhemmista, joiden terveydentilaa ei tiedetä. Sekä villakoiralla että labradorinnoutajalla voi olla geneettisiä rasitteita. Vanhemmat tulisi ennen jalostukseen käyttämistä tutkia lonkka- ja kyynärdysplasian sekä etenevän verkkokalvosurkastuman varalta. Nivelet tutkitaan röntgenin avulla ja silmäsairauksia varten on geenitesti. Keskustele kasvattajan kanssa ja pyydä tulokset näkyville kirjallisesti.

Villakoiran ja labradorinnoutajan erilainen turkin rakenne voi aiheuttaa iho-ongelmia, kuten kutinaa tai karvanlähtöä. Labradorinnoutajan karvapeite vaihtuu säännöllisesti toisin kuin villakoiralla. Toinen „yhteensopivuusongelma“ on erimuotoisessa kuonossa: labradorinnoutajan kuono on paljon leveämpi kuin villakoiran. Tästä voi aiheutua hammasten virheasentoja tai purentaongelmia.

Labradoodlen ruokinta

Ruokaa tarpeen mukaan

Labradorinnoutajilla on taipumusta ahmimiseen ja ylipainoon, joten niiden ruoka-annoksia on pidettävä silmällä pienestä pitäen. Älä palkitse labradoodlea pelkillä makupaloilla vaan myös rapsutuksilla ja pienillä leikkihetkillä. Anna sille laadukasta ja lihapitoista ruokaa, jossa ei ole viljoja. Noudata valmistajan ohjeita. Ruoka kannattaa punnita, kunnes oppii tunnistamaan oikean määrän. Valmistajan ohjeet ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia: paljon liikkuvat koirat tai koirat, jotka laihtuvat suositusten mukaisesta ruoka-annoksesta huolimatta, tarvitsevat enemmän ravintoa. Ota kuitenkin herkkujen määrä huomioon kokonaisruoka-annoksessa. Jos haluat tarjota koirallesi pureskelunautintoja, tarjoa sille kylmäkuivattuja herkkuja, kuten naudankorvia tai naudannahkaluita. Ruoassa tai makupaloissa ei saisi olla sokeria. Pidä labradoodlella aina raikasta vettä saatavilla.

Tutustu koiranruokavalikoimaamme!

Vaativa turkki

Vaikka näillä hybridikoirilla voi olla hyvin erilainen turkki, se vaatii usein paljon hoitoa. Turkki on pörheä ja vaatii perusteellista harjaamista parin päivän välein, jotta se ei takkuunnu. Villakoira ei pudota irtokarvaa, mutta labradorinnoutajalta sitä lähtee paljon. Labradoodlen osalta tätä on mahdoton ennustaa. Monet labradoodlen omistajat antavat ammattilaisen ajella koiransa turkin säännöllisesti. Tämä ei kuitenkaan ole hyödyllistä kaikenlaisten turkkityyppien osalta.

Lian voi yleensä antaa kuivua ja harjata lopuksi pois. Jos labradoodle on kylvetettävä, käytä mietoa koiranshampoota. Jos lemmikkisi korvissa on paljon karvaa, ne kannattaa puhdistaa säännöllisesti korvanpuhdistajalla, jotta kivuliaita, eläinlääkärin hoitoa vaativia tulehduksia ei pääse syntymään. Ota tavaksi vilkaista korvia joka harjaamiskerran jälkeen.

Liikunta

Sekä labradorinnoutaja että villakoira ovat alunperin metsästyskoiria. Molempia on käytetty vedessä, joten useimmat labradoodlet uivat mielellään. Ne ovat erinomaisia seuralaisia pitkillä vaelluksilla, ja täysikasvuisina sekä asianmukaisesti koulutettuina ne sopivat hyvin seuraksi pyöräretkille tai ratsastuslenkeille. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä, ennen kuin kokeilet koiraharrastuslajeja, kuten agility, joissa hypitään paljon. Jotkut labradoodlet ovat liian kömpelöjä eivätkä pidä tästä lajista.Noutaminen ja pienten temppujen opettelu tuovat vaihtelua koirasi arkipäivään. Myös tunnistusjälki ja muu nenällä työskentely voivat olla hyviä vaihtoehtoja. Monet labradoodlet sopivat hyvin terapiakoiriksi tai sokeiden opaskoiriksi. Ne kannattaa hankkia tähän tarkoitukseen kasvatetuista pentueista, koska niillä on oltava oikeat luonneominaisuudet.

Sopiiko labradoodle minulle?

Labradoodle sopii elämään niin kaupungissa kuin maaseudullakin, kunhan se saa riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia. Paras vaihtoehto olisi aidattu puutarha, jossa koira saa peuhata. Jos lemmikkisi on vastuullisesti kasvatettu ja hyväluonteinen, se tulee hyvin toimeen lajitoveriensa kanssa. Se on erinomainen seuralainen lapsille, kunhan heidät on totutettu olemaan koiran kanssa. Älä kuitenkaan jätä pieniä lapsia koiran kanssa yksin. Jos labradoodle totutetaan kissoihin jo pentuna, se tulee niiden kanssa hyvin toimeen – kunhan kissa on samaa mieltä. Pieneläimet, kuten marsut ja hamsterit, saattavat kuitenkin herättää sen metsästysvietin. Labradoodle sopii monille koiranystäville - yksinäisille vanhuksille, aloittelijoille tai kokeneille koiranomistajille, jotka viettävät mielellään aikaa lemmikkinsä kanssa luonnossa.

Tarjoaako se myös allergisille koiranystäville karvaisen seuralaisen? Siitä ei valitettavasti ole takeita. Labradoodle saattaa pudottaa karvaa, joten pelkästään tätä ajatellen villakoira olisi parempi vaihtoehto. Siitä ei nimittäin lähde lainkaan karvaa. Allergeeneja ei kuitenkaan ole pelkästään turkissa vaan myös eläinten syljessä. Jos olet eläimille allerginen, keskustele lääkärisi kanssa ennen koiran hankkimista.

Mistä saan labradoodlen?

Jos haaveilet labradoodlesta, mieti ensin, olisiko labradorinnoutaja tai villakoira parempi vaihtoehto. Näitä rotuja kasvatetaan valvotusti, joten sinulla on paremmat mahdollisuudet löytää vakavasti otettava kasvattaja, joka voi antaa sinulle uuden eläinystäväsi sukutaulun. Kyseessä on muutakin kuin pala paperia: siitä näkyy, että vanhemmat ovat testattu jalostukseen sopiviksi, turvallinen, valvottu sukulinja, ja että kasvattaja kuuluu yhdistykseen.

Näin ei ole labradoodlen kohdalla. Vanhemmilla ei usein ole soveltuvuustestejä jalostuskäyttöön sopivuudesta. Kannattaa miettiä sitäkin, että jalostukseen sopivia villakoiria ja labradorinnoutajia käytetään yleensä näiden rotujen jalostukseen. Jos välttämättä haluat juuri labradoodlen, varmista että vanhemmille on tehty terveystutkimukset, joista on kirjallinen todiste, ja että niillä on sukupuut. Olisi järjetöntä maksaa korkeaa hintaa – ja varsinkin sen suhteen labradoodlen myyjät muistuttavat vakavasti otettavia kasvattajia – nelijalkaisesta ystävästä, jonka taustoja ei tiedä.

Lisää turvallisuutta tuo Australian labradoodle. Suositeltavia yhteydenottotahoja  Euroopassa ovat „Australian Labradoodle Association Europe“ (ALAEU) tai „Australian Labradoodle Founders Alliance“ (ALFA). Mielenkiintoista tätä taustaa vasten on, että uuden rodun nimeksi on annettu „Cobberdog“. Se muistuttaa erittäin paljon Australian labradoodlea, mutta sen esi-isissä on lisäksi Irish Soft Coated Wheaten Terrier. Vinkki: jos etsit aikuista eläinseuralaista, tarkista tilanne myös löytöeläintalosta – monet ihastuttavat lemmikit odottavat uutta kotia!

Toivotamme sinulle paljon mukavia hetkiä eläinseuralaisesi kanssa!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.