Schnoodle

Mitä pienempi valittu schnoodlen alarotu on, sitä paremmin se soveltuu kaupungissa pidettäväksi. Isommille yksilöille suosituksena on talo, jossa on puutarha tai maaseutuympäristö.

Koska tämä nelijalkainen ystävä kiintyy läheisesti omistajaansa, sitä ei mieluiten saa jättää tuntikausiksi yksin kotiin.

Schnoodlen oikeanlaiset aktiviteetit

Tämä ketterä hybridikoira nauttii pitkistä kävelylenkeistä ja rakastaa äly- ja ruoanetsintäleikkejä. Suuren oppimisvalmiutensa ansiosta se sopii hyvin erilaisiin koiraurheilulajeihin kuten agilityyn, tottelevaisuuskoulutukseen ja koiratanssiin.

On myös mahdollista kouluttaa tämä uskollinen, huolehtiva nelijalkainen ystävä avustaja-, pelastus- tai terapiakoiraksi.

Kasvatusvinkkejä

Schnoodle soveltuu sekä yksin asuville ja pariskunnille että senioreille ja perheille pidettäväksi. On tärkeää, että sen omistaja viettää paljon aikaa lemmikkinsä kanssa ja kasvattaa sitä rakkaudella johdonmukaisesti ja tiukkojen sääntöjen mukaisesti.

Muussa tapauksessa voi esiintyä käytöshäiriöitä, kuten liiallista haukkumista.

Turkinhoito riippuu siitä, onko hybridikoiralla villakoiraa vai snautseria muistuttava turkki. Pehmeät villakoiran kiharat tulee ajaa säännöllisesti, kun taas snautserin karkea turkki on trimmattava käsin.

Aloittelevat koiranomistajat voivat oppia trimmauskoneen tai trimmausveitsen käsittelyä trimmaajalta.

Korvien ja hampaiden säännöllinen tarkastus

Karvaiset luppakorvat tulisi tutkia ja puhdistaa säännöllisesti, jotta kivuliailta korvatulehduksilta voidaan välttyä. Ennen kaikkea pienempien yksilöiden hampaat on lisäksi tarkistettava rutiiniluontoisesti, jotta hammaskivi ja ientulehdukset voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa.

Schnoodlen oikea ravitsemus

Ruoan tarve riippuu hybridikoiran koosta, iästä ja aktiivisuustasosta. Sille voidaan tarjota sekä märkä- että kuivaruokaa, ja pienemmät koirat tarvitsevat mukautettuja, kokoon sopivia nappuloita. Raakaruokinta on myös mahdollista.

Kaiken kaikkiaan villakoiran ja snautserin sekoituksia pidetään terveinä koirina. Hybridikoirilla, kuten schnoodlella, geenien sekoittumisen ansiosta toivotaan niin sanottua heteroosia (risteytyselinvoimaa).

Sekarotuisten koirien on tarkoitus olla hyväkuntoisempia, suorituskykyisempiä ja vähemmän alttiita sairauksille kuin puhdasrotuiset koirat.

Tästä huolimatta myös näillä eläimillä voi esiintyä perinnöllisiä sairauksia. Mahdollisia ovat esimerkiksi nivelongelmat, kuten lonkka- ja kyynärnivelen dysplasia, mutta myös silmä- ja ihosairaudet sekä allergiat. Isommilla koirilla on lisääntynyt riski saada vatsalaukun kiertymä, pienemmällä polvilumpion luksaatio.

Kuinka vanhaksi schnoodle elää?

Schnoodlen elinajanodote on keskimäärin 10–15 vuotta. Pienistä yksilöistä tulee usein vanhempia kuin isommista sukulaisistaan.

Schnoodle on hybridikoira Yhdysvalloista. Siellä alettiin risteyttää 1980-luvulla kahta valikoitua rotua, jotta saataisiin koira, jolla olisi mahdollisimman positiivisia turkin ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.

Schnoodlesta toivottiin perheystävällistä nelijalkaista ystävää, joka olisi kompaktin kokoinen. Hybridikoirajalostuksessa käytetään usein villakoiraa, sillä niistä ei lähde juurikaan karvaa ja niitä pidetään allergiaystävällisenä.

On kuitenkin selvitettävä tapauskohtaisesti, voiko allergikko todella pitää villakoiraa tai villakoiran sekoitusta. Muita suosittuja designkoiria, joilla on villakoiran ominaisuuksia, ovat muun muassa labradoodle, goldendoodle, maltipoo ja cavapoo.

Ei itsenäinen rotu

Hybridikoiria, kuten schnoodlea, ei ole virallisesti tunnustettu koirarotuna. Ei ole olemassa yhtenäisiä rotuvaatimuksia eikä säänneltyä kasvatusta. Schnoodle-poikueen saamiseksi on joka kerta on risteytettävä villakoira ja snautseri.

Tällä tavalla siitettyjä schnoodleja ei yleensä pariteta enää toistensa kanssa.