Tämä rotu on peräisin Venäjältä, ja sen nimi tarkoittaa ”värikästä sylikoiraa” (tsvetnaja bolonka). Sen suosio on kasvamassa myös sen kotimaan ulkopuolella. Eikä ihmekään, sillä venäjänbolonka on varsinainen päivänsäde, joka tuo runsaasti iloa omistajilleen hyväntuulisuudellaan ja mutkattomalla luonteellaan.
© karegg / stock.adobe.com
Venäjänbolonkan tyypilliseen ulkonäköön kuuluvat viikset ja parta.
Pienen rotukoiran paksu turkki on pitkä ja kiiltävä, ja suuret, raskaat kiharat ja kutrit peittävät koiran kehon kauttaaltaan. Sääolosuhteet eivät haittaa koiraa sen paksun pohjavillan ansiosta.
Vaikka venäjänbolonkan säkäkorkeus on vain 20–26 senttimetriä rakenne hento, se on erittäin vankkatekoinen koira. Pieni koira on vartaloltaan hieman pitkulainen ja tasapainoinen. Hieman kohossa olevat keskisuuret riippuvat korvat saavat koiran pään näyttämään suuremmalta kuin se on.
Rodulle tyypillisin piirre on koiran viikset ja parta. Koiralla on pyörät tummat nappisilmät, joilla se tapittaa uskollisena ja valppaana omistajaansa ja jotka antavat sille söpön ja viehättävän ilmeen. Koiralla tulisi olla leikkaava purenta. Yksi hammas lievällä etupurennalla sallitaan.
Kuten venäjänkielinen sana ”tsvetnaja” (suom. ”värillinen”) osoittaa, tämän kippurahäntäisen koiran väritys voi vaihdella suuresti. Kaikki värivaihtelut ja -yhdistelmät sallitaan, paitsi valkoista ja laikukasta. Pienet valkoiset täplät rintakehässä ja varpaissa suvaitaan, kunhan valkoisen osuus ei ole yli 20 prosenttia. Venäjänbolonkan kirsu on mustilla koirilla musta, ja muunvärisillä koirilla se vastaa turkin sävyä.
Tämä pikku pörröpää on luonteeltaan hyvin tasapainoinen ja hyväntuulinen. Se on aina ystävällinen ja se tuntuu olevan aina hyvällä tuulella, ainakin kun se saa olla oman omistajansa lähellä. Uskollinen koira kiintyy vahvasti omaan ihmiseensä ja nauttii hänen kanssaan leikkimisestä ja hellittelystä.
Koira ei tykkää yksinolosta lainkaan. Venäjänbolonka ei siis sovi ihmiselle, jonka työt pitävät hyvin kiireisenä. Tästä ei tietenkään ole haittaa, jos pystyy ottamaan pienen koirakaverin töihin mukaan. Se tulee sulattamaan työtovereiden sydämet.
Söpö venäjänbolonka on myös luonteeltaan hyvin helppo ja sopeutuvainen. Tämä älykäs ja itsevarma kaveri ei lainkaan sorru hermostuneeseen räksytykseen tai aggressiiviseen käytökseen.
Koira ei vaadi runsaasti tilaa ollakseen tyytyväinen, mutta se tarvitsee sitäkin enemmän rakkautta ja huomiota omistajaltaan. Kun koira on varma omistajan rakkaudesta, sen voi ottaa ongelmitta mukaan mihin vain. Vieraita ihmisiä ja lapsia kohdatessaan se on kiltti ja vastaanottavainen. Myös yhteiselo kissojen tai muiden lemmikkien kanssa sujuu tältä sosiaaliselta koiralta tavallisesti ongelmitta.
Hellyydenkipeä venäjänbolonka tarvitsee niin päivittäisiä sylihetkiä kuin päivittäisiä kävelylenkkejä ja leikkituokioita. Pikku koira on todellinen energiapakkaus, joka pitää juoksemisesta ja niityllä kirmaamisesta – se ei tunnu saavan noutoleikistä koskaan tarpeekseen.
Aktiivista venäjänbolonkaa tulisi ulkoiluttaa päivittäin vähintään 1–2 tuntia. Kun koira on saanut tarpeekseen kirmailusta ja leikistä, se nukkuu sikeästi kotonaan omassa pedissään tai pöydän alla toimistossa. Tärkeintä on, että omistaja on lähellä!
Jos ruokailujen jälkeisiä lepotaukoja ei lasketa, venäjänbolonka nauttii lähes kaikista aktiviteeteista omistajansa kanssa. Lyhyistä jaloistaan huolimatta tämä koira muuttuu ulkona todelliseksi energiapakkaukseksi, jolla on eloisa temperamentti ja vaikuttavasti kestävyyttä.
Kävelyt luonnossa, keppien nouto ja pallon sieppaaminen tuottaa leikkisälle venäläiskoiralle suuresti iloa. Reipas koira lähtee innolla mukaan myös koiraurheiluun kuten agilityyn tai naksutinkoulutukseen. Kotioloissa koiran rauhallisuus ja hellyydenkipeys pääsevät esiin. Se ei saa koskaan tarpeekseen omistajan rapsutuksista.
Vaikka venäjänbolonka vaatii keskisuuren määrän liikuntaa, vähintään 1–2 tuntia liikuntaa päivässä, sitä voi hyvin pitää myös pienessä asunnossa. Kotona koira ei vaadi runsaasti tilaa – loppujen lopuksi sen mielestä paras paikka on omistajan jalkojen juuressa.
Koulutus ja tärkeimpien käskyjen opetus sujuu tämän ihmisläheisen ja oppivaisen koiran kanssa tavallisesti ongelmitta. Niinpä tämä rotu sopii hyvin myös aloittelijoille.
Uudet tai kokeneet koiranomistajat, sinkut tai lapsiperheet, pienessä asunnossa elävät vuokralaiset tai luksushuvilan omistajat saavat tästä helposta ja iloisesta kaverista varmasti kaikin puolin herttaisen seurakoiran, joka tuo runsaasti iloa heidän elämäänsä.
Päivittäisten lenkkien ja hellittelyhetkien lisäksi venäjänbolonkan omistajien on huolehdittava tietenkin myös oman pörröpään hoidosta. Venäjänbolonkan turkki on hyvin helppo hoitaa sen pituudesta huolimatta. Turkin perusteellinen harjaus kahden, kolmen päivän välein riittää takkuuntumisen ehkäisemiseksi sekä pölyn ja lian poistamiseksi.
Lisäksi korvat ja kynnet on tarkistettava ja puhdistettava säännöllisesti, jotta sairauksilta tai tulehduksilta voidaan välttyä tai ne voidaan tunnistaa ajoissa.
Venäjänbolonkan hampaat vaativat erityistä huomiota. Ne on tarkistettava mahdollisten vierasesineiden ja hammaskiven varalta, koska ne voivat aiheuttaa pahaa hammaskipua. Hampaiden värjääntyminen, ientulehdus tai koiran suun haiseminen voivat viitata siihen, että jokin on pielessä. Tällöin kannattaa kääntyä pian eläinlääkärin puoleen ja selvittää, mistä on kyse. Venäjänbolonkan hampaita on hoidettava, mikä hoituu ihanteellisesti koiran hammasharjalla ja koiran hampaidenhoitoherkuilla.
Oikeanlainen ravitsemus on ratkaisevaa, jotta koirasi pysyy terveenä. Huolehdi siis koirasi kohtuullisesta ja rodulle sopivasta ruokinnasta. Koiranruoka on ehdottomasti valittava koirasi iän, painon ja aktiivisuuden mukaan.
Pennuille, aikuisille koirille ja iäkkäille koirille tarkoitetut muonat eivät ole vain valmistajien markkinointikikka, vaan niissä on oikeasti järkeä. Jotta pentujen luut kasvaisivat terveiksi, niiden on saatava esimerkiksi kalsiumia ja fosforia. Aikuiselle koiralle näistä kivennäisaineista olisi taasen haittaa.
Jos olet ostanut koirasi kasvattajalta, annat koirallesi todennäköisesti samaa penturuokaa, jota se on saanut kasvattajalla. Hyvässä penturuoassa on runsaasti lihaa sekä sopivasti kivennäis- ja ravintoaineita. Lisäksi ruoassa ei saisi olla keinotekoisia lisäaineita, aromeja tai väri-/säilöntäaineita.
Kun venäjänbolonkasi on 9–10 kuukauden ikäinen, se on täysikasvuinen, ja sille voidaan vähitellen antaa aikuisen koiran ruokaa. Tällöin sinun tulee muuttaa ruokakupin sisällön lisäksi päivittäisten ruokintakertojen määrää. Pentu tarvitsee noin viidestä kuuteen ateriaa päivässä, koska sillä on luontainen taipumus alhaiseen verensokeriin, kun taas täysikasvuinen venäjänbolonka pärjää kahdella tai kolmella päivittäisellä aterialla.
Kun ruoan koostumus on oikea, eli se sisältää paljon lihaa (n. 70 %), hieman kasviksia (n. 25 %) ja jokseenkin vähän viljoja (5 %), vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ei tavallisesti tarvitse lisätä ruokavalioon. Nelijalkainen kaverisi voi kärsiä yhtä lailla niin liian vähäisestä kuin liiallisesta tiettyjen ravintoaineiden saannista.
Ruokinnan jälkeen koiralle on suotava riittävä lepotauko ruuan sulamiseksi ja pelätyn vatsalaukunkiertymän välttämiseksi. Älä vie koiraa kävelylle tai leikkimään, kun sillä on vatsa täynnä.
Jos olet kiinnostunut pennusta, hanki se ehdottomasti luotettavalta ja asiantuntevalta kasvattajalta, joka ei ole vain nopean tienestin perässä vaan välittää ensisijaisesti koirien hyvinvoinnista ja terveydestä.
Halpa löytö ilman papereita voi usein tulla kalliiksi suurten eläinlääkärimaksujen myötä. Sijoita suoraan terveeseen koiraan, koska vain siten voit välttyä perinnöllisiltä sairauksilta, kuten lonkkaniveldysplasialta (HD). Patellaluksaatio ja etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA) ovat myös rodulle tyypillisiä sairauksia.
Aina on mahdollista, että koira kärsii tulehduksista, loukkaantumisista tai muista sairauksista. Mitä aiemmin vaivat tunnistetaan, sitä paremmat ovat parantumisen mahdollisuudet.
Riittävä hoito, rodunmukainen pito ja säännölliset eläinlääkäritarkastukset ovat siksi erittäin tärkeitä. Rokotuksilla voidaan ehkäistä eri tauteja. Kysy omalta kasvattajaltasi tai eläinlääkäriltäsi suositelluista rokotuksista. Venäjänbolonkan odotettu elinikä voi olla jopa 15 vuotta.
Venäjänbolonka on kotoisin Venäjältä. Sitä kasvatettiin ja pidettiin pitkään vain omassa kotimaassaan ja myöhemmän Neuvostoliiton alueella. Kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI (Fédération Cynologique Internationale) ei ole toistaiseksi hyväksynyt tätä venäläisrotua.
Venäjän kennelliitto (RKF), joka edustaa Venäjää FCI:ssä, valvoo rodun standardeja ja sijoittaa venäjänbolonkan FCI-ryhmään 9. Se on tunnustettu omaksi koirarodukseen jo jonkin aikaa myös eri maiden liitoissa, kuten Saksan rotukoirajärjestössä helmikuusta 2011 alkaen.
Venäjänbolonkan tavoitteellinen jalostus alkoi Venäjällä 1950-luvun alussa, kun haluttiin saada oma venäläinen kääpiökoirarotu. Toisen maailmansodan jälkeen pienien seurakoirien suosio kasvoi.
Koirien laillinen tuonti muista maista neuvostovallan aikoina ei kuitenkaan ollut juurikaan toteutettavissa, joten pienten ja kääpiökokoisten koirien ystävien oli tyydyttävä Venäjällä oleviin rotuihin.
Venäjänbolonkan esi-isä on valkoinen ranskanbolonka, joka oli 1700-luvun alkupuolen hienoston korea seurakoira. Venäjäksi ranskanbolonka tarkoittaa ”ranskalaista sylikoiraa”, ja se on todennäköisesti päätynyt maahan ranskalaisen ja venäläisen aateliston tiiviiden suhteiden myötä.
Tarinan mukaan Ludvig IV olisi antanut valkoisen pikkukoiran venäläiselle tsaarille lahjana. Napoleon armeijoineen toi luultavasti lisää ranskanbolonkan tyyppisiä koiria Venäjälle.
Sota oli vienyt mennessään paljon koiria, ja 1950-luvulla venäläiset jalostajat risteyttivät ranskanbolonkan muiden pienten rotujen kanssa. Venäjänbolonka on seurausta risteytyksistä kiinanpalatsikoiran, shih tzun, bolognesen ja lhasa apson kanssa.
Venäjänbolonka erottuu ranskanbolonkasta etenkin värillisellä turkillaan, jota esiintyy nykypäivänä kaikkina versioina ja yhdistelminä puhtaanvalkoista lukuun ottamatta. Vuonna 1966 rodulle esitettiin ensimmäinen virallinen rotustandardi, jonka hyväksyi Neuvostoliiton maatalousministeriön koiranjalostusneuvosto.
Koiran rakenteen erot, jotka ovat kehittyneet sen virallisen jalostuksen alusta alkaen, ovat varmasti syntyneet sattumalta ja vakiintuneet ajan kuluessa. Olisi kuitenkin virheellistä sanoa, että rotutyyppi olisi vakiintunut. Entisissä neuvostomaissa järjestetyissä näyttelyissä venäjänbolonkat ovat vieläkin tyypiltään hyvinkin vaihtelevia.
© Jackie / stock.adobe.com
Vaikka FCI ei olekaan hyväksynyt rotua, venäjänbolonkaa on kasvatettu jo pitkään Venäjän rajojen ulkopuolella. Niinpä hyvän ja luotettavan kasvattajan löytäminen järkevältä etäisyydeltä ei pitäisi useimmiten olla kovin vaikeaa. Myös eläinhoitoloissa on aina silloin tällöin tämän pienen rodun edustajia, jotka etsivät uutta kotia. Tällaisen kaverin kotiin vieminen kannattaa aina.
Lukuvinkki:
Venäjänbolonkalla ei ole juurikaan huonoja puolia: pienikokoinen ja luonteeltaan herttainen pieni venäläiskoira sopii hyvin perheisiin, iäkkäille ihmisille ja kaupunkilaisille.
| Erityisominaisuudet: | Venäjänbolonka on pidetty pieni koirarotu, joka ei ole FCI:n hyväksymä. Venäjäksi rodun nimi tarkoittaa ”värillistä sylikoiraa”. |
| Luonne: | Uskollinen, kiltti, hellyydenkipeä, leikkisä |
| Säkäkorkeus: | 20–26 cm |
| Paino: | 3–5 kg |
| Turkki: | Suurina kiharoina laskeutuva, sileä karva kaikissa väreissä paitsi puhtaanvalkoisena ja laikukkaana |
| Turkinhoito: | Tarvitsee harjauksen 2–3 päivän välein, ei juurikaan karvanlähtöä |
| Ulkoilutus: | Paljon ulkoilutusta ja huomiota leikin muodossa |
| Sopivuus aloittelijan koiraksi: | Kyllä |
| Haukkuminen: | Valpas, mutta ei räksytä |
| Odotettu elinikä: | Jopa 15 vuotta |
| Tavallisia sairauksia: | Kyynär- ja lonkkanivelen dysplasia |
| FCI-ryhmä: | Ryhmä 9 (mutta ei hyväksytty) |
| Liikkumisen tarve: | Keskisuuri |
| Alkuperä: | Venäjä |
"A life without a pug is possible, but pointless," Loriot once said. I would unreservedly agree and add: "A life without horse, cat and rabbit as well!" My heart beats for all animals big and small and I have the great fortune to be able to write about my passion as a freelance author. With my articles I would like to raise awareness for animal welfare and give useful tips to animal lovers.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
