Lapinporokoira on harvoin Skandinavian ulkopuolella nähty yleiskoira aktiivisille ihmisille, jotka nauttivat luonnossa liikkumisesta nelijalkaisen ystävänsä kanssa.
© valeriyap / stock.adobe.com
”Kuin bordercollien ja paimenkoiran risteytys” – näin kommentoi eräs maallikko spontaanisti nähtyään lapinporokoiran. Harjaantunut silmä kuitenkin tunnistaa sen samankaltaisuuden muiden pohjoisen koirien, kuten alaskanmalamuutin, kanssa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä suomenlapinkoiran rehevä turkki peittää sen, että lyhytkarvainen lapinporokoira on yksi sen lähimmistä sukulaisista. Mutta miltä se näyttää? Lapinporokoira on hoikka, urheilullinen pystykorvatyyppinen koira, jonka säkäkorkeus on uroksilla noin 51 cm ja nartuilla noin 46 cm. Se painaa noin 25 kiloa – painoa ei ole eritelty standardissa. Koira on pikemminkin pitkä kuin korkea, mikä tarkoittaa, että rungon pituus ylittää säkäkorkeuden 10 prosentilla. Lapinporokoira kantaa korviaan pystyssä, pidempikarvainen häntä roikkuu levossa alaspäin, liikkeessä se on hieman kaareva. Turkin väri vaihtelee mustasta harmaan ja ruskean eri sävyihin. Valkoiset merkit kaulassa, rinnassa ja tassuissa ovat sallittuja. Rodun turkki koostuu kahdesta kerroksesta: tiheästä, hienosta aluskarvasta ja jäykemmästä, pidemmästä peitinkarvasta.
Yhtäläisyydet suomenlapinkoiran kanssa ovat – kuten jo mainittiin – suuret: Saamelaiset, joita aiemmin sanottiin kotiseutunsa mukaan myös lappalaisiksi, käyttivät molempien rotujen esi-isiä metsästys- ja vahtikoirina. Koska poronhoito oli monille saamelaisille erityisen tärkeää, nelijalkaiset ystävät kehittyivät yhä enemmän paimenkoiriksi näiden ihmisten rinnalla ja porojen kesyyntymisen myötä. Lapinporokoiran ketterät ja älykkäät esi-isät suoriutuivat tästä tehtävästä erinomaisesti. Vielä koordinoimattomassa jalostuksessa ulkonäöllä ei ollut niinkään merkitystä vaan koirien luonteella ja paimennuskyvyllä. Tämän seurauksena standardoitua ulkoasua ei ollut olemassa pitkään aikaan. Ensimmäiset standardit kehitettiin 1900-luvun puolivälissä. Tuolloin lapinporokoira ja suomenlapinkoira katsottiin vielä yhdeksi roduksi. Vasta joulukuussa 1966 lapinporokoira tunnustettiin itsenäiseksi roduksi. Sen merkitys porojen paimentajana kuitenkin väheni ajan ja moottorikelkkojen yleistymisen myötä. Nykyään rotu on suurelta osin tuntematon Skandinavian ulkopuolella. Sen kotimaassa on kuitenkin koirien ystäviä, jotka arvostavat ystävällistä ja energistä koiraa perheenjäsenenä. Näitä koiria pidetään enimmäkseen seurakoirina, mutta jotkut niistä toimivat vielä nykyäänkin uskollisina paimenina.
Jos pidät lapinporokoirasta, saatat olla kiinnostunut myös näistä koiraroduista:
Tätä alkuperäistä rotua pidetään vankkana ja sitkeänä, eikä sillä ole juurikaan perinnöllisiä sairauksia. Jos etsit tällaista koiraa, kannattaa aina tukea hyvämaineisten kasvattajien työtä ja ostaa pentu vain sellaiselta. Vastuulliset kasvattajat kiinnittävät suurta huomiota pentujen vanhempien terveydenhoitoon sekä tyyppiin ja luonteeseen. Koska koiran turkki on sopeutunut pohjoismaiseen ilmastoon, sinun ei pitäisi edellyttää koiraltasi vaativia urheilusuorituksia yli 15 asteen lämpötiloissa. Kesällä on yleensä suositeltavaa siirtää pidemmät harjoitukset aamu- tai ilta-aikaan. Rodun edustajat saavuttavat 12–14 vuoden iän.
Lapinporokoira on lihaksikas nelijalkainen ystävä, joka rakastaa liikkumista. Säädä siis ruokamäärä sen ruumiinrakenteen ja todellisen työmäärän mukaan. Pakkauksen tiedot voivat olla vain ohjeellisia. Pidä silmällä hoikkaa vyötärölinjaa, jotta voit ryhtyä vastatoimiin ajoissa, jos porokoirasi alkaa lihoa. Anna pennulle jopa neljä ruoka-annosta päivässä. Aikuinen lapinporokoira tulee toimeen kahdella aterialla. Tärkeää: Anna nelijalkaiselle ystävällesi lepoa ruoan jälkeen – ruoki se siis aina vasta kävelylenkin jälkeen. Ainoastaan määrällä ei ole väliä: etsi laadukas koiranruoka, jossa liha on tärkein ainesosa. Tämän voi tunnistaa siitä, että liha on ainesosaluettelon ensimmäisellä sijalla eikä ruoka sisällä halpoja täyteaineita, kuten viljaa. Tämä pätee muuten sekä kuiva- että märkäruokaan. Voit tyydyttää koirasi pureskelutarpeen tarjoamalla sille säännöllisesti kuivia koirien purutuotteita, kuten naudankorvia. Aivan kuten herkkujen ja muiden välipalojenkin kohdalla, muistathan, että ne on sisällytettävä päivittäiseen ruoka-annokseen liikalihavuuden ehkäisemiseksi. Valitse välipaloiksi sokerittomia herkkuja, kuten kuivattuja lihapaloja, tai palkintoja, joilla on lisäetuja, kuten hampaidenhoitoon tarkoitettuja välipaloja. Nelijalkaisella ystävälläsi tulisi aina olla saatavilla raikasta juomavettä – muista ottaa vettä mukaan, jos et ole varma, pystyykö ystäväsi sammuttamaan janonsa pidemmillä matkoilla.
Lapinporokoiralla on paljon tiheää karvaa, jota se levittää suhteellisen avokätisesti ympäristöönsä. Mitä useammin käytät harjaa, sitä vähemmän karvoja päätyy kotiisi. Lapinporokoiralta irtoaa erityisen paljon karvaa kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan karvanvaihdon aikana, mutta harjaaminen lyhentää ”karvaista jaksoa”. Lika on parasta kammata pois turkista, kun se on kuivunut. Porokoira kannattaa kylvettää vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä, eikä useammin kuin muutaman kuukauden välein. Käytä pesuun mietoa koiran shampoota. Tarkista silmät, korvat ja kynsien pituus säännöllisesti ja käytä tarvittaessa silmien ja korvien puhdistusainetta ja koirien kynsisaksia. Erityisesti nelijalkaisilla ystävillä, jotka kävelevät paljon pehmeällä alustalla, kynnet voivat kasvaa liian pitkiksi ja koira voi jäädä niistä kivuliaasti kiinni johonkin.
Varmaa on, että jokainen koira rakastaa ulkoilua. Mutta lapinporokoira on tässä suhteessa todellinen monitaituri. Kun se on kasvanut täysikasvuiseksi ja koulutettu asianmukaisesti, se on ihana kumppani lenkkeilyyn, pyöräilyyn tai ratsastukseen – ja tietenkin pitkille vaelluksille. Myös koiraurheilu voi olla hauskaa pohjoisen koiran kanssa: agility, koiratanssi, tottelevaisuuskoulutus, nenätyöskentely tai käyttö pelastuskoirana sopivat sille usein. Kokeile erilaisia lajeja, niin löydät sinun ja lapinporokoirasi suosikin. Lisäksi rotu on tietysti tarkoitettu paimenkoiratehtäviin. On tärkeää totuttaa nelijalkainen ystäväsi säännöllisiin lepotaukoihin sopivasta liikunnasta huolimatta, jotta se ei innostu liikaa ja pysyy tasapainossa.
© valeriyap / stock.adobe.com
Oletko urheilullinen, nautitko ulkoilusta kaikissa sääolosuhteissa ja onko sinulla aikaa ulkoiluun nelijalkaisen ystäväsi kanssa joka päivä? Onko sinulla myös kokemusta koirista ja onko talo tai suuri, pohjakerroksessa sijaitseva asunto maaseudulla? Silloin lapinporokoira voisi olla sinulle hyvä kumppani. Se sopii perheisiin – mieluiten sellaisiin joissa on pieniä lapsia, eivätkä kissatkaan yleensä ole ongelma – ja on kaikista mieluiten yhdessä laumansa kanssa. Se voi nukkua ulkona, mistä se pitää erityisesti kesällä, mutta tarvitsee läheistä yhteyttä perheeseensä. Lapinporokoiraa voidaan käyttää myös vahtikoirana, sillä se ilmoittaa vieraista haukkumalla. Ota huomioon haukkumiskäyttäytyminen ennen kuin päätät valita tämän urheilullisen paimenkoiran.
Ennakointi on tärkeää myös lomasuunnittelussa: ota ajoissa selvää mahdollisista koiranhoitajista tai koirahotelleista ja tutustu heihin perusteellisesti ennen kuin uskot koirasi heille. Lapinporokoira on – jos se on hyvin koulutettu – ihanteellinen kumppani myös vaellusretkille alueilla, jotka eivät ole liian lämpimiä. Ehkä tämä on tilaisuus viettää rentouttavia päiviä yhdessä nelijalkaisen ystäväsi kanssa. Lapinporokoira arvostaa viileää ilmastoa – sen kanssa ei kannata matkustaa liian lämpimille alueille, eikä kannata valita pohjoismaista koiraa, jos asut sellaisella alueella.
Mieti ennen ostamista myös kustannuksia, joita sinulle aiheutuu nelijalkaisesta ystävästäsi. Hyvämaineiselle kasvattajalle maksettavan ostohinnan ja tarvittaessa perusvarusteiden, kuten kulhojen, hihnan sekä kaulapannan tai valjaiden, huopien, kuljetuslaatikoiden ja hoitovälineiden, kuten harjojen, koirashampoon ja kynsisaksien, lisäksi tulee myös säännöllisiä kuluja. Näihin kuuluvat korkealaatuinen, runsaasti lihaa sisältävä ruoka ja välipalat, eläinlääkärikulut – eläinlääkärissä on syytä käydä vähintään kerran vuodessa tarkastuksessa ja tarvittavissa rokotuksissa – joissakin maissa koiravero sekä koiran vastuuvakuutus. Selvitä, onko sairausvakuutus järkevä koirasi kannalta.
Oletko päättänyt adoptoida lapinporokoiran ja voit tarjota sille kaiken, mitä se tarvitsee onnelliseen koiran elämään? Onnittelut! Nyt saatat kuitenkin kohdata uuden esteen, koska Lapinporokoirat ovat hyvin harvinaisia Suomen ja Skandinavian ulkopuolella. Ota selvää mahdollisista kasvattajista pohjoismaisten koirien yhdistyksestä, jotta voit luoda ensimmäiset kontaktit. Jos harkitset vain ulkomaisia kasvattajia, tutustu ensin pennun ulkomailta adoptoimisen perusteisiin ja maahantulovaatimuksiin. Mahdollisista pitkistä matkoista huolimatta kannattaa ehdottomasti valita koira hyvämaineiselta kasvattajalta rodun terveellisen ja vastuullisen kasvatuksen tukemiseksi. Jos tämän rotuisen pennun löytäminen on liian vaikeaa, tutustu muihin rotuihin tai eläinsuojelujärjestöjen koiriin. Lapin porokoiran kaltainen koira on tietenkin suomenlapinkoira, joka ei myöskään ole yleinen Skandinavian ulkopuolella, mutta ei sentään aivan yhtä harvinainen kuin lähisukulaisensa.
Jos etsit aikuista lapinporokoiraa Skandinavian ulkopuolelta, se vaatii enemmän tai vähemmän tuuria. Pohjoismaisten koirien yhdistykset voivat ehkä auttaa tai antaa sinulle tietoa ominaisuuksiltaan samankaltaisista sekarotuisista koirista. Tällöin kannattaa olla avoin eläinsuojelujärjestöjen sekarotuisille koirille tai muille pohjoismaisille koirille, jotka etsivät uutta kotia. Ota selvää sijoitettavan koiran historiasta, ja jos olet adoptoimassa koiraa ulkomailta, yritä tutustua tulevaan nelijalkaiseen ystävääsi mahdollisimman hyvin välimatkasta huolimatta – ihannetapauksessa voitte haistella toisianne ennen päätöksentekoa, jotta saatte selville, kuinka hyvä mahdollisuus teillä on unelmatiimin muodostamiseen.
Toivotamme sinulle paljon iloa lapinporokoirasi kanssa!
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
