Siperianhusky

Siperianhusky

Siperianhuskysta tulee useimmille ensimmäisenä mieleen kirkkaan sinisilmäinen ja linjakas tiheäturkkinen koira vetämässä koiravaljakkoa läpi talvisen maiseman. Nykyään näitä pohjoisia kaunottaria näkee usein myös eteläisemmillä leveysasteilla ja ne näyttävät viihtyvän jopa kaupunkiympäristössä. Esittelemme huomioitavia asioita, kun lemmikiksi aiotaan valita siperianhusky.

Talvea pelkäämätön päästä tassuihin

Pohjoisiin olosuhteisiin hyvin tottunut siperianhusky on yleensä helppo tunnistaa ulkonäkönsä perusteella. Sillä on kaksinkertainen turkki, joka suojaa sitä erinomaisesti kylmältä. Turkki on väriltään etupäässä valkoinen tai valkoiseen viittaava ja pehmeä. Turkissa on tiheä pohjavilla, joka uusiutuu kokonaan kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Koiran liikkuessa pohjavillan pehmeät karvat hankautuvat toisiaan vasten, mistä muodostuu hankauslämpöä, jota varastoituu pohjavillan päällä olevaan peitinkarvaan.

Keskipitkän peitinkarvan väritys vaihtelee puhtaan valkoisesta punaiseen ja mustaan. Useimmilla siperianhuskyilla on selässään voimakkaan värisiä merkkejä, jotka vatsan ja rinnuksen kohdalla häivyttyvät valkoiseksi. Yleisiä ovat myös pään alueen monenlaiset merkit, kuten esimerkiksi erilaiset lakkimaiset kuviot päälaella ja kuonomaski.

Siperianhuskylla on päälaella lähelle toisiaan kiinnittyneet tiheäkarvaiset, keskikokoiset pystykorvat. Silmät voivat olla väriltään joko kirkkaan siniset, meripihkan väriset tai jopa keskenään eriväriset tai sekaväriset. Hännän karvapeite on keskipitkä ja suunnilleen saman pituista yläpuolella, sivuilla ja alapuolella. Koiran ollessa tarkkaavainen häntä kaartuu sirppimäisesti selän päälle. Hännässä ei ole tuskin ollenkaan pohjavillaa, mikä on erittäin käytännöllistä esimerkiksi lumituiskun yllättäessä. Siperianhusky nimittäin käpertyy lumihankeen kerälle ja tuikkaa kuononsa häntänsä lomaan, jolloin häntä toimii ilmansuodattimena ja samalla pitää koiran hengitysilman lämpöisenä.

Myös tassut ovat tottuneet sietämään kovaa kylmyyttä. Ne ovat suhteellisen pienet verrattuna muiden samankokoisten koirien tassuihin. Pienistä tassuista on hyötyä lämpimänä pysymiseen, sillä koirasta ei virtaa niiden kautta niin paljon lämpöä pois. Siperianhusky saatetaan sekoittaa vähemmän tunnettuun alaskanmalamuuttiin, joka sekin on rekikoira ja muistuttaa siperianhuskya turkkinsa ja mittasuhteittensa puolesta. Alaskanmalamuutti on kuitenkin kooltaan siperianhuskya suurempi ja painaa jopa 43 kg. Siperianhusky on sirompi ja painaa 15–28 kg ja säkäkorkeus on 50–60 cm.

siberian husky braun welpe

Jalostus

Nykyisillä siperianhuskyilla on maineikkaat siperialaiset esivanhemmat. Ne olivat aikoinaan Siperiassa asuneitten paimentolaiskansojen tärkeitä seuralaisia. Vuonna 1909 ne saivat kestävän koiran maineen, kun siperialainen turkiskauppias William Goosak otti koirinensa osaa Pohjois-Amerikan All Alaska Sweepstakes -koiravaljakkokilpailuun. Kilpailun alussa alaskanmalamuutteja pienikokoisemmille siperianhuskyille naureskeltiin, mutta yleisön suhtautuminen muuttui 408 km pituisen, vaativan kilpailumatkan edetessä. Turkiskauppiaan joukkue tuli maaliin kolmanneksi parhaana. Myös sitä seuraavina vuosina Siperiasta peräisin olevat koirat sijoittuivat kilpailuissa hyvin, ja niitä alettiin jalostaa virallisesti. Jalostustoiminnan aloitti norjalaisesta kalastajakylästä Alaskaan muuttanut Leonhard Seppala, jolla oli myös suomalaisia sukujuuria.

Vuosisatoja rekikoirana

Tuskin mikään muu koirarotu on ollut yhtä kiinteästi käyttötarkoitukseensa yhdistetty kuin siperianhusky. Se on mestarillinen rekikelkanvetäjä ja jaksaa vetää itseään noin yhdeksän kertaa painavampaa kuormaa. Lisäksi sillä on koiraksi uskomattoman hyvä suuntavaisto, mistä on paljon etua lumen peittämillä seuduilla. Näiden taitojen ansiosta inuitit pitävät sitä vieläkin tärkeänä hyötyeläimenään. Rotua kasvatetaan useimmiten perheissä rekikoiraksi, jolloin se myös kiintyy perheeseensä hyvin.

Nykyään rotu on suosittu urheilullisena koirana ja otetaan mukaan vapaa-ajan liikuntaan, mieluusti myös valjakkourheiluun. Koiravaljakkokuskin, eli musherin, tehtävänä on pitää koirien vetohihnat sopivassa jännityksessä, jottei koirat vahingoittuisi valjakkoa vetäessään. Lisäksi hän on valjakon apuna ylämäissä työntämässä rekeä. Valjakkokuski luonnollisesti myös ohjastaa koirajoukkoa, mikä tapahtuu pelkästään äänimerkein. Johtajakoiran merkitys valjakossa on tärkeä, sillä sen on toimittava valjakkokuskin käskyjen mukaisesti. Koiravaljakon koko vaihtelee neljästä kahteenkymmeneen koiraan matkan pituuden ja kulkuolosuhteiden mukaisesti.

Euroopassa toimii useita valjakkokoirajärjestöjä, jotka järjestävät valjakkourheilukilpailuja. Suomessa valjakkourheilun kattojärjestönä toimii etupäässä Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry, VUL. Alaskassa ja Kanadassa järjestään arktisten olosuhteiden koiravaljakkokilpailu, jossa koirien ja ajurin on taitettava yli 1000 km pituisia matkoja.

Luonne - ystävällinen perhekoira joka kaipaa liikuntaa

Olisiko siperianhuskysta vahtikoiraksi? Eipä oikeastaan, sillä rotu on yleensä ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Se on tavoitteellisen jalostustyön tulosta. Koiravaljakossa olevien koirien on toteltava valjakkoajuria, joten kasvatukseen otetaan mukaan pentueen kaikkein yhteistyökykyisimmät yksilöt.

Useimmat siperianhuskyt ovat varsin itsenäisiä ja niillä on lisäksi vahva metsästysvietti. Kun siperianhusky sattuu huomaamaan vaikkapa jäniksen, ryntää se heti sen perään. Siinä kiireessä siltä jää kaikki omistajan käskyt kuulematta. Hyvällä koulutuksella asian saa jotakuinkin hoidettua. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista kouluttaa siperianhusky sellaiseksi, että se tottelee silloinkin kun ei ole kiinni talutushihnassa. Nämä pohjoisen kauniit koirat eivät ole kovia haukkumaan mutta osaavat kiinnittää huomiota ulvomalla susien tapaan. Siperianhusky pitää liikunnasta. Jollei sille järjestä tarpeeksi liikuntaa ja muuta vastaavanlaista toimintaa, se alkaa keksiä itse itselleen tekemistä, mikä ei ole aina ihmisten mieleen.

Vankka terveys

Siperianhuskyt ovat vankkoja koiria, joilla on varsin vähän periytyviä sairauksia. Vaikka rotu onkin perimältään hyväkuntoinen ja terve ja liikkuu tehokkaasti, sitä ei ole hyvä rasittaa liikaa etenkään pentuna kasvuvaiheen aikana. Vasta kun koira on täysi-ikäinen, sen lihaksistoa voi vähitellen kehittää pitkiä juoksumatkoja varten, jotta se jaksaa kulkea esimerkiksi pyörällä ajettaessa mukana tai toimia valjakkokoirana. Kun on hankkimassa itselleen siperianhuskyn pentua, kannattaa varmistaa kasvattajalta, että pennun vanhemmat ja näiden vanhemmat on tutkittu lonkkadysplasian varalta. Siperianhuskyllä on taipumusta ihosairauteen, joka johtuu siitä, että koiran suolisto ei kykene hyödyntämään ravinnosta saatavaa sinkkiä normaalilla tavalla. Sinkin puute voi aiheuttaa koiralle muitakin haittoja. Hoitona on eläinlääkärin ohjeiden mukainen sinkin annostelu koko koiran loppuiäksi. Siperianhusky elää keskimäärin 10–14-vuotiaaksi.

Husky Siberiano

Olisiko siperianhusky minulle sopiva koira?

Siperianhuskyt ovat reippaita ja ystävällisiä, joten niihin on helppo ihastua. Ennen kuin päättää hankkia siperianhuskyn, on syytä miettiä, onko itsestä rodun ominaisuudet huomioivaksi koiranomistajaksi. Siperianhuskyt ovat tottuneet kylmiin olosuhteisiin, ja niinpä ne ovat mielissään kun pääsevät käymään ulkona silloinkin, kun pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa jäätävästi. Jos itse pysyttäytyy sellaisella säällä mieluummin kotosalla lämpimässä ja nauttii ulkoilusta vasta lämpimimmillä keleillä, on valittava koiraksi jonkin muun rodun edustaja. Sanomattakin on selvää, että siperianhuskya ei kannata ottaa lemmikikseen, jos asuu maassa, jossa on lämmintä kaikkina vuodenaikoina.

Alkujaan rekikoirana paljon juoksemaan tottunut siperianhusky tarvitsee myös perhekoirana paljon liikuntaa. Aikuinen siperianhusky juoksee mielellään esimerkiksi polkupyöräilijän tai hölkkääjän rinnalla. Myös pitkät kävelylenkit tekevät sille hyvää. Sää ei saa kuitenkaan olla turhan lämmin. Myös valjakon vetäminen on siperianhuskylle suositeltavaa liikunta, sillä onhan se rodun luonteenomaista toimintaa. Kissatalouksiin siperianhuskya hankittaessa on parasta valita pentuikäinen koira ja totuttaa se sitten elämään yhdessä kissan kanssa. Muussa tapauksessa kissoille saattaa tulla kovat oltavat siperianhuskyn metsästysvietin vuoksi.

Siperianhuskylle sopiva asuinympäristö on pihallinen talo tai asunto, jotta koira voi tyydyttää liikunnantarvettaan muualle karkaamatta myös silloin, kun ei ole liikkeellä yhdessä omistajan tai perheen kanssa. Rodulla on taipumus kaivaa maahan kuoppia, minkä vuoksi puutarhanpitäjän on siedettävä siitä aiheutuvat seuraukset.

Huomioitavaa ennen kuin siperianhusky muuttaa taloon

Jos olet varma, että siperianhusky voisi viihtyä luonasi hyvin, kannattaa vielä huomioida seuraavat seikat. On syytä miettiä jo etukäteen esimerkiksi miten tämän urheilullisen koiran hoito järjestyy silloin, kun itse olet lomailemassa jossain kauempana. Voitko siinä tapauksessa ottaa koirasi mukaan lomalle? Kesämökillä on kaiketi helpointa lomailla koiran kanssa. Jos koira otetaan mukaan hotelliin, on etukäteen selvitettävä, missä majoituspaikoissa se on sallittua. Siperianhuskya ei kannata ottaa mukaan lämpimien maiden lomakohteisiin. Jos koira otetaan lapsiperheeseen, on lapsille jo etukäteen selvitettävä miten uuden perheenjäsenen kanssa toimitaan.

On myös ajateltava jo etukäteen mitä koiran pito maksaa. Ennen kuin koira muuttaa taloon, on sitä varten hyvä hankkia tietyt varusteet, kuten talutushihna, kampoja ja harjoja, kynsileikkuri, makuukoppa, peitto, kuljetuslaatikko automatkoja varten yms. Näistä kertyy kuluja samoin kuin sopivan ruoan ostamisesta ja eläinlääkärikäynneistä. Jos koira osoittautuu sairaaksi, voi eläinlääkärikäynneistä aiheutua melkoiset kulut. On myös syytä selvittää, onko joku perheenjäsenistä allerginen koirille. Vuokralla asuttaessa on kysyttävä vuokranantajalta, onko koiranpito sallittua.

Hoito - ajoittain paljon karvoja tiedossa

Siperianhuskyn hoito ei ole monimutkaista. Turkin saa helposti kammatuksi, joskin karvanlähdön aikaan kannattaa kammata usein, jotta irtokarvat saa poistettua hallitusti. Siperianhuskyn turkista lähtee pari kertaa vuodessa todella runsaasti karvoja. Se ei kaipaa pesemistä, ja yleensä lian saa poistettua turkista pelkästään kuivalla pyyhkeellä pyyhkimällä tai kampaamalla. Jos turkki olisi jostain syystä pestävä, on hyvä käyttää veden lisäksi mietoa koirashampoota.

Urheilulliselle koiralle tekemistä

Rotu tarvitsee liikuntaa. Kesäisin erittäin lämpimällä säällä siperianhuskya on liikutettava tavanomaista vähemmän ja ulkona on varattava paikka viileässä varjossa. Muulloin se lähtee mielellään juoksemaan hölkkälenkille ja pyöräretkille. Siperianhuskyn kanssa voi harrastaa myös tokoa, agilityä sekä koirajuoksua tai -hiihtoa. Koiratanssista se pitää yleensä vähemmän. Tosin kannattaa kuulostella millaisesta liikunnasta oma koira pitää ja toimia sitten sen mukaisesti.

Monet siperianhuskyt pitävät ulkosalla olosta enemmän kuin sisätiloista. Tällöin on varmistuttava, että ne eivät pääse karkaamaan. Koska siperianhusky viihtyy parhaiten perheessä tai ryhmän jäsenenä, kannattaa pääosin ulkosalla majailevalle siperianhuskylle hankkia seuraa lajitovereista. Rekikoiran luonteen mukaisesti se on tottunut elämään laumassa. Se ei yleensä viihdy yksinään, minkä se saattaa ilmaista ulvomalla. Niinpä siperianhuskyja on hyvä olla ainakin kaksin kappalein. Koirat eivät tällöin tunne oloaan yksinäisiksi, vaikka ihmisillä ei olisi niille aikaa, vaan voivat olla tyytyväisinä omassa seurassaan.

Ei pidä unohtaa rotuominaisuuksien mukaista liikuntaa eli rekikoiraharrastusta, joka voidaan aloittaa aikaisintaan koiran ollessa seitsemän kuukauden ikäinen. Rodulle on useampia sopivia vetolajeja. Niitä voi harrastaa joko kevyesti tai tavoitteellisesti, jolloin tavoitteena on pidempikestoinen retkeily vaativissa olosuhteissa tai kilpaileminen eritasoisissa kilpailuissa. Tarkempia tietoja rekikoiraharrastuksesta voi kysyä Suomalaiselta Siperianhusky -seuralta (SHS) ja sen aktiivisilta paikallisosastoilta.

Näin löydät oman eläinystävän

Siperianhuskya itselleen etsivän kannattaa mennä asiantuntevan kasvattajan puheille. Hän kertoo samalla koiran terveydestä, miten koiraa ja sen terveyttä on hyvä hoitaa, millaista ruokaa on annettava, miten kouluttaa ja millaisesta liikunnasta se pitää. Kasvattajan luona käydessä tapaa koiranpennun lisäksi myös sen vanhemmat. Toisaalta kasvattaja haluaa varmistua, että hänen kasvattinsa pääsevät hyvään kotiin ja esittää siksi myös pentua etsivälle kysymyksiä.

Paperittomia rotukoiria myyviä epävirallisia koirankasvattajia on syytä välttää. Kasvattajien siperianhuskypennut myydään usein suoraan kenneleistä kasvattajien omien verkkosivustojen kautta ja Suomalaisen Siperianhusky -seuran keskustelupalstan myyntiosastolta. SHS:n kennellistasta voi tarvittaessa katsoa siperianhuskykenneleiden yhteystietoja. Vastuuntuntoisesti kasvatetuilla rotukoirilla on myös aito hinta.

Epävirallisten koirankasvattajien pennut tulevat usein maksamaan hankintahintaansa paljon enemmän. Tämä johtuu koirien terveydenhoidon laiminlyömisestä. Pennut eivät ole saaneet asianmukaisia rokotuksia ja ovat joutuneet elämään huonoissa olosuhteissa. Pentuja ei ole sosiaalistettu kunnolla, ja  niiden vanhempia ei ole kohdeltu eläinlajille sopivalla tavalla. Lisäksi vanhempien soveltuvuudesta kasvatukseen ei ole takeita, eikä kennelliiton ohjeita ole noudatettu muiltakaan osin.

Jos koiran ei taloon muuttaessa välttämättä haluta olevan pentu tai jos myös sekarotuinen siperianhusky on toivottu, sopivaa koiraa voi etsiä esimerkiksi SHS:n kotisivujen pentuvälityssivulta, jolla ilmoitetaan myös aikuisista siperianhuskyista. Sivustolla olevien yhteystietojen avulla voi tutustua koiran hoitajaan tai nykyiseen omistajaan ja kysyä koirasta tarkemmin. Näin voi tunnustella miten koira sopisi itselle. Koiraa voi tietysti etsiä myös paikallisista eläinsuojeluyhdistyksistä. Hankintapaikasta riippumatta kannatta lisäksi pyytää koiran rokotustodistus.

Toivotamme vauhdikasta menoa reippaan siperianhuskyn seurassa!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Kultainennoutaja

Keskikokoinen kultainennoutaja on suuri lastenystävä ja sopiva rotu perhekoiraksi. Se on hyvin ihmisläheinen ja sitä on helppo käsitellä, sen turkinhoito ei ole kovin vaativaa, mutta se tarvitsee paljon liikuntaa.