Aggressiivinen ja arvaamaton? Bullterrierillä on valitettavasti huono maine. Epäoikeudenmukaisesti! Rotuun perehtyneet rakastavat bullterrieriä, koska sillä on erityisen leikkisä ja ihmisystävällinen luonne.
© Evelina / stock.adobe.com
Bullterrieristä huokuu voimaa ja energiaa. Se on nelijalkainen lihaspaketti.
| Lyhyesti: | rohkea, eloisa koira, jolla on leikkisä luonne; jalostettiin Englannissa 1800-luvulla koirataistelutarkoitukseen |
| Säkäkorkeus: | 45-50 cm |
| Paino: | 20-35 kg |
| Keskimääräinen elinikä: | 10-12 Vuotta |
| Hinta: | 1.200-1.600 € |
| Luonne: | uskollinen, ketterä, iloinen, ihmisystävällinen |
| Turkki: | lyhyt, sileä, ei juurikaan karvanlähtöä |
| Karvan värit: | valkoinen (yleinen), juovikas, musta, punainen, kellertävä, kolmivärinen |
| Koulutustarve: | suuri |
| Aloittelijoille sopiva koira | ei |
| Hoitotarpeet: | vähäinen |
| Liikunnan tarve: | suuri |
| Alkuperä: | Englanti |
| Vaativaisuus: | erittäin vaativa |
Bullterrierin rakenne on kompakti. Tukeva ulkonäkö antaa jo ensivaikutelman vahvuudesta, päättäväisyydestä ja läsnäolosta. Sen melko lyhyet jalat muuttuvat tukevaksi vartaloksi, jossa on leveä rintakehä. Bullterrierin melko pitkä häntä on tyvestä paksu ja kapenee kärkeä kohti.
Bullterrierin kompakti, kaareva pää, jossa on pienet, mantelinmuotoiset vinot silmät, on erityisen silmiinpistävä. Tyypillinen kuono, jossa on niin sanottu Rooman nenä, kaartuu sirppimäisesti maata kohti. Jalostuksessa tätä kutsutaan nimellä ”downface”. Pään ulkosivuilla on pystyt, terävät korvat.
Bullterrierit eivät kasva 45–50 senttimetriä korkeammiksi. Se painaa kuitenkin usein jopa 35 kiloa. Se on siis pikemminkin “neliömäinen” tyyppi.
Hyvällä harjoittelutasolla koiran kompakti vartalo huokuu voimaa. Lihasten liikkeet ovat selkeästi nähtävissä lyhyen karvan ja alhaisen rasvaprosentin ansioista.
Bullterrierin jalostus tavoittelee puhtaanvalkoisia koiria – siksi tämän rodun koirat ovat yleensä täysin valkoisia. Bullterrierin värejä ovat myös musta, juovikas, punainen, kellertävä ja kolmivärinen. Vastaavan värin tulee olla vallitseva. Pään laikut ovat kuitenkin hyväksyttäviä.
Bullterrierin hieman kiiltävä karva on lyhyt ja sileä ja tuntuu karkealta. Jotkut edustajat saavat talvella lämmittävän, pehmeän aluskarvan.
Älä sekoita! Oletko koskaan tavannut tavallista pienemmän bullterrierin? Kyseessä saattaa olla ”minibullterrieri”. Bullterrieriltä näyttävä pienikokoinen versio on itse asiassa oma, erillinen rotunsa.
© EverGrump / stock.adobe.com
Ihmiset ajattelevat usein purevaa taistelukoiraa kuullessaan sanan “bullterrieri”. Tämä ennakkoluulo on yleensä ainoa asia, jota vastaan bullterrieri taistelee. Toisin kuin yleisesti uskotaan, tämä rotu ei ole häijympi tai aggressiivisempi kuin muut koirarodut.
Pitää paikkansa: Bullterrieri voi olla elinvoimainen, energinen ja vahvatahtoinen. Tullakseen taisteluvalmiiksi pedoksi se tarvitsee kuitenkin siihen pyrkivän koulutuksen. Se rakastaa lapsia, on hellittelevä ja jopa hauska – se on mielellään perheen pelle ja huolehtii hyvästä tunnelmasta.
Sen leikkisä luonne ja vilkas luonne näkyvät erityisesti lasten kanssa. Pienten lasten ei tulisi kuitenkaan leikkiä koiran kanssa ilman valvontaa. Lasten on myös opittava käsittelemään bullterrierin tulista temperamenttia ja leikkisää räyhäystä.
Bullterrieriä käytettiin aiemmin koirataisteluissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se käyttäytyisi arjessa mitenkään hyökkäävästi. Bullterrieri on rohkea ja uskollinen seuralainen, joka sopii asianmukaisen koulutuksen saatuaan erinomaisesti perhekoiraksi.
Ne ovat kiinteässä suhteessa omistajiinsa ja nauttivat heidän fyysisistä huomionosoituksista täysin rinnoin. FCI-standardin nro 11 mukaan bullterrierit ovat ”erittäin ihmisystävällisiä”, vaikka siinä tunnustetaan myös jonkinasteinen itsepäisyys.
Kuten monilla muillakin koiraroduilla, myös bullterrierillä on taipumus dominoida. Älykkyytensä ja itseluottamuksensa ansiosta ne suhtautuvat toisinaan hieman kriittisesti isäntänsä käskyihin ja suhtautuvat mielellään itsepäisesti tehtäviin, jotka näyttävät niiden silmissä merkityksettömiltä.
Siksi on sitäkin tärkeämpää, että bullterrieri koulutus aloitetaan mahdollisimman aikaisin. Sen tulee tottua ihmisten sääntöihin jo pentuna. Johdonmukaisella koulutuksella ja perinpohjaisella sosiaalistamisella bullterrieristä voi kouluttaa erittäin kurinalaisen ja tasapainoisen perhekoiran.
Bullterrierillä on luonnostaan vahva suojeluvietti. Saadessaan luvan, se yrittää puolustaa ”laumaansa” ja on erittäin uskollinen. Omistaja voi kuitenkin estää tämän helposti johdonmukaisella toiminnalla ja vahvalla johtamisella.
Näin osoitat lemmikillesi, että sinä olet tilanteen herra, ja että sen ei tarvitse reagoida mahdolliseen uhkaan sinun puolestasi. Mene koirasi kanssa koirakouluun. Siellä saat koulutusapua ja koirasi ja sinun välinen suhde vahvistuu.
Jotta bullterrierin energiataso tyydytetään, sille tulee alusta alkaen tarjota runsaasti liikuntaa. Pitkät kävelylenkit ja monipuolinen leikki sopivat koiralle hyvin. Agility-harjoitukset ja kaikenlainen koiraurheilu auttavat kanavoimaan eläimen ylimääräisen energian hallitusti.
Bullterrieri on monissa maissa luokiteltu vaaralliseksi koiraksi. Se tarkoittaa usein sitä, että bullterrieriä ei ole helppo ostaa. Sen pitäminen vaatii monilla alueilla rekisteröintiä ja hyväksyntää. Taustalla on rodun aiempi käyttö niin sanottuina taistelukoirina.
Joissakin Saksan osavaltioissa koiran pitäminen on kokonaan kiellettyä. Toiset puolestaan sallivat koiran, jos eläin voidaan todeta vaarattomaksi.
Bullterrierin omistajan on oltava päättäväinen. Vahvan tahtonsa vuoksi koira tarvitsee kokeneen omistajan, joka luottaa johdonmukaiseen koulutukseen. Aloittelijoille rotu sopii vain ehdollisesti.
Jos adoptoi bullterrierin, joutuu valitettavasti yhä kohtaamaan kanssaihmisten ymmärtämättömyyttä ja kritiikkiä. Koira mielletään taistelukoiran arkkityypiksi ja aiheuttaa pelkoa ja torjuntaa. Hymy ja hyvin kasvatettu koira talutusnuorassa mitätöivät ennakkoluuloja.
Ruoan liian korkea valkuaispitoisuus voi vaikuttaa negatiivisesti ihon terveyteen. Erityisesti valkoiset bullterrierit, joilla on useammin taipumusta iho-ongelmiin, tarvitsevat tasapainoista ravintoa, joka ei sisällä paljon valkuaista.
Alhainen valkuaispitoisuus suojaa bullterrierin elimistöä ja erityisesti munuaisia. Virheellinen ruokavalio voi aiheuttaa vakavia seurauksia koirille, joiden suvussa on jo esiintynyt munuaissairauksia.
Bullterrierit lihoavat nopeasti, joten ruoan määrä ei saa olla liian suuri. Lisäksi ruoan tulee olla vähärasvaista ja hyvin sulavaa. Bullterrierin ravintoaineiden tarpeiden kattamiseksi päivittäisten aterioiden tulisi koostua noin 60 prosentista lihaa (tai muita laadukkaita proteiineja) ja 40 prosentista vihanneksia, hedelmiä ja viljaa tai riisiä.
Kuiva- ja märkäruoan ohella sopiva ruokintatapa on BARF-ruokinta (biologisesti lajinmukainen raakaruoka). Tällöin nelijalkaisen ystäväsi tarkka ravintoaineiden tarve on tiedettävä, sillä muuten voi ilmetä vaarallisia puutosoireita.
Kasvattaja tai eläinlääkäri voi antaa tarkempia tietoja bullterrierisi tarpeista, jotka voivat vaihdella sukupuolesta, painosta, iästä ja aktiivisuustasosta riippuen.
Lisäksi lemmikillä tulee olla aina riittävästi raikasta vettä kupissaan.
Yleisesti ottaen bullterrieri voi lajinmukaisessa hoidossa iloita vakaasta terveydestä. Niillä esiintyy kuitenkin geneettisiä sairauksia.
Erityisesti valkoiset bullterrierit kärsivät toisinaan kuuroudesta. Lisäksi rodulla on taipumusta sydän- ja verenkierto-ongelmiin, kasvaimiin, napatyriin sekä munuais- ja nivelsairauksiin.
Pyydä kasvattajaa osoittamaan, että kaikki tarvittavat lääketieteelliset testit on suoritettu. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään pentuja vaan myös vanhempia eläimiä. Jos asiakirjat ovat puutteellisia tai olet epävarma, kannattaa olla ostamatta koiraa.
Jos terveysongelmia ei ole, odotettavissa oleva elinikä on jopa 12 vuotta.
Bullterrieri on sitkeä eikä halua näyttää kärsivänsä kivuista. Kerran vuodessa koira kannattaa käyttää eläinlääkärillä, jotta varmistetaan, ettei koiralla ole terveysongelmia.
Bullterrierin turkin hoito on helppoa ja vaatii vain vähän aikaa. Lyhyt ja sileä karva tulee harjata kunnolla vain kerran viikossa. Leikkaa vielä kynnet säännöllisesti ja puhdista silmät ja korvat, niin bullterrieri on saanut riittävästi hoitoa.
Bullterrierin juuret ovat 1800-luvun alun Englannissa. Rotu syntyi englanninbulldoggin vanhan tyypin, noin vuonna 1880 sukupuuttoon kuolleen valkoisen englanninterrierin ja dalmatialaisen risteytyksestä.
Kaikki kolme koiratyyppiä yhdistävää monipuolisia koiraa suosittiin. Yhä tänä päivänäkin on kuitenkin olemassa rotujen edustajia, jotka muistuttavat ulkonäöltään erityisesti yhtä näistä kolmesta esi-isästä. Nämä bullterrierit jaetaan kukin dalmatiankoiratyyppiin (melko korkea, hieman kevyempi ja elegantimpi), bulldoggityyppiin (matalampi, painavampi ja hieman kömpelömpi) tai terrierityyppiin.
James Hinks Englannin Birminghamista aloitti bullterrierirodun järjestelmällisen jalostuksen noin vuonna 1850. Koska ensimmäisiltä vuosilta ei ole olemassa kantakirjoja tai muita tietoja, Hinksin täsmällisistä jalostustavoitteista ei ole tietoa.
Uskotaan, että hän näki bullterrierin pikemminkin seuralaiskoirana kuin taistelukoirana, eräänlaisena nousevan keskiluokan herrasmiehen ”muodikkaana varusteena”.
Bullterrieri sai kuitenkin mainetta ennen kaikkea taistelukoirana 1700- ja 1800-luvun pahamaineisissa eläintaisteluissa. Aateliset ja englantilaiset rakastivat koirataistelujen tuomaa jännitystä ja löivät vetoa taistelujen voittajasta.
Lihaksikkaat ja nopeat bullterrierit osoittivat olevansa pelottomia, aggressiivisia ja purevia. Ne tarjosivat katsojille usein julman esityksen.
Kun julma kansanviihdykkeen muoto kiellettiin Englannissa, bullterrierin kuva armottomana taistelukoirana oli jo niin vakiintunut, ettei se ole vielä tänä päivänäkään päässyt maineestaan eroon. Rotua pidettiin jo aikoinaan pohjimmiltaan rauhallisena ja tottelevaisena.
Siksi rakastettava ja uskollinen bullterrieri löysikin nopeasti tiensä taistelupaikalta ihmisten olohuoneeseen. Siitä tuli arvostettu perhekoira.
Tiesitkö tämän? Bullterrieriä käytettiin taistelukoirana vain lyhyen ajan. Taistelut kiellettiin jo vuonna 1835.
© deponte / stock.adobe.com
Terve bullterrierin pentu maksaa 1 200–1 600 euroa. Ruoan, eläinlääkärin ja madotuksen kuukausittaiset kustannukset ovat noin 50 euroa.
Joissakin maissa bullterrieri on luokiteltu vaaralliseksi, joten sen hankkiminen voi olla hieman monimutkaisempaa. Tarkista ennen ostoa, mitkä säännöt koskevat bullterrierin pitoa asuinpaikassasi.
Etsi aina hyvämaineinen Kasvattaja. Vain näin taataan, että nuori koira on standardin vaatimukset täyttävä, aidosti puhdasrotuinen bullterrieri, eikä koira tuota ikäviä yllätyksiä sosiaalisen käyttäytymisen suhteen.
Valitse pentu ja oikea kasvattaja ajan kanssa. Älä pelkää esittää kasvattajalle kysymyksiä saadaksesi tietoa koirien kasvatusolosuhteista ja terveydentilasta. Kasvattajalla tulisi ehdottomasti olla pitkä kokemus bullterrierien hoidosta ja hänen tulisi mielellään olla yhdistyksen jäsen.
Tunnollinen, rodun hyvinvointia sydämen asianaan pitävä kasvattaja antaa mielellään tietoja ja näyttää mielellään kasvatuspaikan, emon ja sen sertifioinnit.
Bullterrieri on ihana koira, joka tuo perhe-elämään paljon hauskuutta ja iloa – mukaan lukien tuntikausia kestävän leikkimisen ja hellittelyn. Bullterrierin huonon maineen vuoksi sinun tulee kuitenkin olla varautunut skeptisiin katseisiin kävelylenkillä.
Since I was a baby, I preferred to cuddle with our Persian cat rather than with my teddy bear. Later I got on my parents' nerves until I was allowed to adopt a horse. I have had many memorable experiences with my pets. And even though life with animals is not always easy, I wouldn't consider any other because pets touch my soul like nothing else. I even feel this magic when I write about them, and I hope some of it touches you as well.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
