Dalmatiankoira

Erehtymättömästä mustavalkoisesta turkistaan tunnettu dalmatiankoira on erittäin liikunnaniloinen koira, joka nauttii sekä fyysisestä että psyykkisestä tekemisestä.

Ulkonäkö: ihastuttavat pilkut

Dalmatiankoiran tavaramerkki on ehdottomasti sen valkoinen turkki, jossa on mustia tai ruskeita laikkuja. Koirarotujen keskuudessa ainutlaatuinen turkki on syntynyt geenimutaation seurauksena. Ainutlaatuiset tummat pilkut, jotka jakautuvat ihanteellisessa tapauksessa symmetrisesti koko kehon alueelle, erottuvat selkeästi muuten puhtaanvalkoisesta, lyhytkarvaisesta turkista. Tasaväriset mustat tai maksanruskeat, pyöreät pilkut ovat halkaisijaltaan ihanteellisesti yhdestä kahteen senttimetriä.

Tyypilliset pilkut

Dalmatiankoira on syntyessään puhtaanvalkoinen, ja turkin tyypillinen kuvio alkaa erottua hiljalleen vasta 10–14 päivän iässä. Kaikki laikut ovat muodostuneet koiran ensimmäiseen syntymäpäivään mennessä.

Eläimet, joilla on syntyessään suuria, yksittäisiä mustia pilkkuja, ovat rotustandardin mukaan virheellisiä. Sen vuoksi niitä ei käytetä jalostuksessa.

Rodun silmien väri määräytyy pilkkujen värin mukaan. Mustapilkkuisilla koirilla silmien värin tulee olla tummanruskea, kun taas koirilla, joilla on maksanruskeat läikät, tulee olla meripihkanväriset silmät.

Urheilullinen ruumiinrakenne

Dalmatiankoiran sileä, valkoinen ja lyhyt karva on erittäin tiheä, mutta siinä ei ole lämmittävää pohjavillaa. Se korostaa sen sopusuhtaista ja urheilullista ruumiinrakennetta, joka antaa dalmatiankoiralle erittäin elegantin ulkonäön. Sen hoikassa vartalossa on vahva selkä, suora selkälinja ja lihaksikkaat hartiat.

Sen kaula on pitkä ja vahva eikä siinä ole ihoryppyjä, aivan kuten ei sen päässäkään. Kulmistaan pyöreähköt luppakorvat alkavat kapean pään yläosasta ja roikkuvat tiiviisti päätä vasten. Sirppimäinen, kärkeä kohden kapeneva häntä voi ylettyä nilkkoihin asti.

Koko: kuinka suuri dalmatiankoirasta tulee?

Dalmatiankoirauroksen korkeus on 56–62 cm, ja se luokitellaan siten keskisuurista koirista suuriin koiriin. Naaraat ovat 54–60 cm:n korkeudellaan hieman pienempiä ja vastaavasti myös hieman kevyempiä.

Paino: kuinka painava dalmatiankoirasta tulee?

Dalmatialaisurokset painavat rotustandardin mukaan 27–32 kg, kun taas täysikasvuisen naaraan painon tulisi ihanteellisessa tapauksessa olla 24–29 kg.

InsectDog Hypoallergen

• Erikoisravinto
• Viljaton resepti
• Hyönteisproteiinia
• Valmistettu Saksassa
• 125 % ympäristöpositiivinen Tansaniassa tapahtuvan metsänsuojelun ansiosta

Ominaisuudet: onko dalmatiankoira perhekoira?

Kaksi asiaa ovat tärkeitä huomiota herättävälle rotukoiralle: ensinnäkin läheisyys perheeseen ja toiseksi runsas liikunta. Dalmatialaiset ovat erittäin eloisia perhekoiria, jotka voivat kotioloissa olla rauhallisia ja läheisyydenkipeitä, mutta ulkona erittäin aktiivisia.

Aktiiviset ja urheilulliset koirat ovat todellisia kestävyystaitureita. Niistä on hauskaa juosta tunteja pyörän vierellä tai olla omistajansa seurana juoksulenkillä. Mutta myös uinti, nouto, leikki ja pitkät kävelyretket metsissä ja pelloilla, joilla se voi liikkua vapaasti, ovat hyviä aktiviteetteja lukuisten koiraurheilulajien ohella.

Älykäs, mustavalkoinen energiapakkaus haluaa sekä ruumillista että ajattelua edistävää tekemistä, ja se on myös pienten temppujen harjoittelussa erittäin oppimishaluinen.

Luonne: erittäin elämäniloinen koira

Dalmatialaiset ovat mielellään seurassa – niin perheen kuin muidenkin eläinten kanssa. Ne ovat mieluiten aina mukana menossa, ja ne ovat erittäin sopeutuvia ja miellyttäviä seuralaisia – jos ne saavat tarpeeksi niin fyysistä kuin psyykkistäkin tekemistä.

Ne ovat erittäin herkkiä ja vetäytyvät mieluummin omiin oloihinsa kodin stressitilanteissa. Koiran rakkautta kaipaava luonne näkyy myös sen kasvatuksessa. Ne reagoivat paljon paremmin kehuihin ja rakastavaan tukeen kuin liialliseen ankaruuteen.

Pakon ja liiallisen paineen alla itsevarma dalmatiankoira on usein itsepäinen, ja sillä on halu toimia itsenäisesti, mikä ei useimmissa tapauksissa ole sen omistajan edun mukaista.

Dalmatiankoira on ystävällinen temperamettipakkaus

Hyvissä käsissä, jotka näyttävät koiralle tietä määrätietoisesti mutta hyväsydämisesti, dalmatialaiset ovat ystävällisiä ja avoimia perhekoiria. Se kyllä ilmoittaa heti vieraista, mutta aggressiivinen tai pelokas käyttäytyminen on vierasta rauhaarakastavalle rotukoiralle.

Lapsiperheissä se on kärsivällinen ja leikkisä – se ei kuitenkaan halua tulla käytetyksi lelun korvikkeena.

Jalostus ja terveys

Tie muotikoiraksi on tuonut useimmille roduille mukanaan ennemminkin haittoja. Enenevässä, ensisijaisesti voittoa tavoittelevassa jalostuksessa tärkeät ominaisuudet, kuten terveys ja vakaa olemus, jäävät usein toissijaisiksi asioiksi.

Siitä johtuen onkin ennemminkin ilo sanoa, että dalmatiankoiran suosio on hieman laantunut. Tämän erityisen koirarodun jalostus vaatii kauaskatseisuutta ja valtavaa vastuullisuutta, sillä dalmatialaisilla ilmenee joitain rotutyypillisiä sairauksia.

Kuurous

Verrattuna muihin koirarotuihin, dalmatiankoiran pentu syntyy keskimääräistä useammin kuurona. Tutkijat ovat jo kauan sitten osoittaneet, että koirien kuurous on yhteydessä valkoiseen turkkiin. Joten kuurouden ilmaantuvuus lisääntyy suhteessa turkin valkoisen osuuteen muillakin koirilla kuin dalmatiankoirilla. Varhaisesta toteamuksesta huolimatta tähänkään päivään mennessä ei olla pystytty kehittämään geenitestiä, joka kertoisi alttiudesta kuuroudelle.

Syy siihen on kuurouden monimutkainen periytyvyys, johon vaikuttaa monet eri geenit. Siten kuuroilla koirilla voi olla fyysisesti täysin terveet vanhemmat, ja puolestaan kaksi kuuroa koiraa voivat saada täysin kuulevia jälkeläisiä.

Jotta voit olla varma, että pentusi ei ole kuuro, sinun tulee ehdottomasti pyytää nähdä kuulotestin tulokset ostaessasi pentua.

Dalmatian syndrooma

Toinen terveysongelma, joka koskee ainoastaan dalmatiankoiria, on geneettisen aineenvaihduntahäiriön vuoksi häiriintynyt virtsahapon kuljetusjärjestelmä.

Sen vuoksi dalmatialaisille muodostuu nopeammin virtsakiviä kuin muille koirille, minkä vuoksi puhutaan myös dalmatiankoiran syndroomasta tai dalmatiankoiran virheestä. Vaikka kaikilla puhdasrotuisilla dalmatiankoirilla onkin vahvasti kohonnut virtsahappoarvo, kaikki yksilöt eivät kuitenkaan sairastu virtsakiviin.

Valitettavasti jalostajat eivät voi estää dalmatian syndroomaa puhdasrotuisilla dalmatiankoirilla, mutta omistaja voi ravinnon avulla alentaa koiran riskiä sairastua.

InsectDog Sensitive

• Helposti sulavaa riisiä
• Gluteeniton resepti
• Hyönteisproteiinia
• Valmistettu Saksassa
• 125 % ympäristöpositiivinen Tansaniassa tapahtuvan metsänsuojelun ansiosta

Dalmatiankoiran ravinto

Dalmatiankoirille suositellaan vähäpuriinista ravintoa. Puriinia välttämällä voidaan laskea virtsahappoarvoa ja siten madaltaa virtsakivien riskiä. Puriinia on muun muassa naudanlihassa, sisäelimissä, kalassa ja hiivassa.

Dalmatiankoirilla on myös usein allergioita, minkä vuoksi monien koirien kohdalla erityinen erikoisruoka on osoittautunut hyväksi. Vaikka tavanomainen kuivaruoka, jossa on matala, 15 %:n raakaproteiinipitoisuus voikin tuoda tuloksia, tavallinen koiranruoka ei useimmiten vastaa dalmatiankoiran erityisiä tarpeita.

Tarkan ravintosuunnitelman laatiminen yhdessä eläinlääkärin tai kasvattajan kanssa on joka tapauksessa avuksi.

Paljon juotavaa

Huolimatta siitä, valitsetko kuivaruoan, märkäruoan vai tuoreen ruoan suoraan omasta keittiöstäsi: on tärkeää, että dalmatiankoira juo paljon, ja että se saa tarpeeksi nestettä.

Koirat, jotka virtsaavat useamman kerran päivässä eivät ole niin taipuvaisia muodostamaan virtsakiviä kuin koirat, joiden täytyy päästä ulos vain kerran päivässä. Lisäksi dalmatiankoiran ruokakupin täyttäminen vain kerran päivässä (mieluiten iltapäivällä) on osoittautunut hyväksi menetelmäksi.

Pito ja hoito

Dalmatiankoirasi terveen ja pitkän elämän kannalta ratkaisevaa on terveen geeniperimän lisäksi myös terveellinen ravinto ja lajinomainen pito.

Lajinomainen pito tarkoittaa dalmatialaisen kohdalla ennen kaikkea sitä, että se saa paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Juoksentelu pihalla ja lyhyet pissakävelyt eivät riitä alkuunkaan urheilulliselle ja kestävälle koiralle. Dalmatiankoirien omistajien tulee omistaa vähintään kaksi tuntia, mieluiten kolme tai neljä tuntia päivässä koiransa urheilullisille ohjelmalle.

Pitkät kävelyt luonnossa, uinti purossa tai järvessä, juoksulenkit sekä pyöräily- tai ratsastusretket ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten voit pitää dalmatiankoirasi aktiivisena ja hyväntuulisena. Oppimishaluinen ja ketterä koira innostuu myös koiraurheilulajeista, kuten clicker-harjoittelusta, koiratanssista, agilitystä, TOKO:sta tai jäljestyksestä.

Dalmatialainen ei sovi sohvaperunoille

On itsestään selvää, että tällaiset vaatimukset mukanaan tuova koira ei sovi sohvakoiraksi kotona viihtyville omistajille. Dalmatiankoira tarvitsee aktiivisen perheen, joka jakaa liikunnanilon koiransa kanssa.

Sen lisäksi, että perhe urheilee ja liikkuu mielellään koiransa kanssa luonnossa, heillä tulee tietenkin olla myös tarpeeksi aikaa.

Täyspäiväisesti työssä käyvät omistajat eivät sovi liikunnaniloiselle koiralle ilman erityisiä lenkkeilyjärjestelyitä. Lisäksi omistajan tulee olla valmis integroimaan koira täysiveroiseksi perheenjäseneksi.

Vaikka sen tuleekin aina olla perheen hierarkiassa alimpana, sosiaalinen koira tarvitsee tiiviin kontaktin perheeseensä ja paljon rakkautta ja kiintymystä. Liian pitkä yksinolo tai kennelissä asuminen ei sovi dalmatiankoiralle.

Aikaa vievä mutta helppohoitoinen

Vaikka dalmatiankoiran pito tuokin tullessaan koiran vaatimia fyysisiä ja psyykkisiä haasteita, tämän koiran hoito on suhteellisen helppoa.

Riittää, kun lyhyt ja sileä turkki harjataan silloin tällöin ja hierotaan kostealla pyyhkeellä. Ainoastaan karvanvaihdon aikaan (kahdesti vuodessa) turkki tulisi puhdistaa päivittäin siihen tarkoitetulla kumisualla tai nystyräkäsineellä.

Turkinhoidon ohella myös silmät, korvat, hampaat ja kynnet tulee kontrolloida ja puhdistaa säännöllisesti. Mitä rutiininomaisemmin hoidat nämä lyhyet hoitotoimenpiteet ja tarkistukset, sitä rennommin koirasi antaa tehdä ne. Ja siten sinulla on enemmän aikaa urheilullisiin aktiviteetteihin laikullisen lemmikkisi kanssa!

Jalostus ja osto: kuinka paljon dalmatiankoira maksaa?

Jos haluaa ostaa dalmatiankoiran luotettavalta kasvattajalta, pitää olla valmis maksamaan pennusta 1100–1700 euroa. Mutta se on sen arvoista! Luotettavat kasvattajat huolehtivat kaikista tarvittavista rokotuksista sekä hyvästä sosialisoinnista. Kaikki nämä asiat ovat tärkeitä ja tinkimättömiä pitkän ja mukavan yhdessäelon kannalta.

Parhaasta ennaltaehkäisystä vastaavat asiantuntevat kasvattajat, jotka käyttävät tietotaitoaan ja lukuisia tutkimuksia varmistaakseen, että jalostukseen käytetään vain terveitä eläimiä. Myös luonteen vahvuus on yksi vastuullisten kasvattajien jalostustavoitteista.

Kun olet ottanut yhteyttä dalmatiankoirien kasvattajaan, voit yleensä käydä tutustumassa kasvattajaan ja pentuihin heidän kodissaan. Vierailun aikana kannattaa kysyä kaikki kysymykset, jotka sinulla on mielessäsi. Kysy myös kriittisiä kysymyksiä. Siten saat nopeasti tietää, onko kyseessä vastuullinen kasvattaja. Kiinnitä huomiota myös pentujen vanhempiin, joiden tulisi tehdä terve ja tasapainoinen vaikutelma.

Historia

Dalmatialaisen alkuperä on vielä epäselvä. Lukuisat teoriat perustuvat vain arvauksiin. Siten Kroatiassa sijaitsevan Dalmatian alueen lisäksi myös Italia, Englanti, Turkki ja Pohjois-Intia ovat mahdollisia kotimaita.

Kreikkalaisten freskojen ja muinaisten egyptiläisten faaraoiden haudoissa olevat kuvat viittaavat siihen, että laikukkaiden koirien esi-isät ovat eläneet jo yli 1000 vuotta sitten.  Minkälainen tarkoitus tai tehtävä niillä alunperin oli, ja mistä niiden nimi on tarkalleen peräisin, on valitettavasti epäselvää.

Vaunuseuralainen ja palokuntamaskotti

Vanhat historialliset teokset, joissa dalmatialainen esiintyy nimillä turkkilainen koira, dalmatialainen koira, petit danois, tiikerikoira tai bengalikoira, osoittavat, että tyypillisesti mustavalkoinen koira oli olemassa jo keskiajalla.

Keskiajan lopusta lähtien se oli suosittu eurooppalaisissa aatelistaloissa ja korkeammissa yhteiskuntaluokissa. Erityisesti Englannissa sitä käytettiin tyylikkäänä ja turvaa tuovana seurakoirana vaunumatkoilla.

Amerikassa se sai mainetta kulkiessaan alun perin hevosvetoisten paloautojen mukana. Huomiota herättävä dalmatialainen juoksi haukkuen auton edessä ja huolehti siten ”elävänä sireeninä” vapaasta tiestä. Vielä tänäkin päivänä se on useiden amerikkalaisten palokuntien maskotti.

Tunnustus itsenäiseksi koiraroduksi

Kun monien koirarotujen puhdasjalostus aloitettiin 1800-luvulla, ja eri roduille luotiin tietyt määritelmät, myös dalmatialainen tunnustettiin itsenäiseksi koiraroduksi.

Ensimmäinen yhtenäinen ja virallinen rotumääritelmä listattiin vuonna 1890. Huolimatta ensimmäisen ja toisen maailmansodan myllerryksestä ja sen roolin menettämisestä vaunujen seura- ja vahtikoirana motorisoinnin alkaessa, dalmatialainen pystyi säilyttämään asemansa rotukoirana. Nykyisin sillä ei ole erityistä tehtävää, mutta se on suosittu seura- ja perhekoira.