Keskiajalla skotlanninhirvikoiraa käytetiin saksanhirven metsästyksessä. Nykyään nämä karkeakarvaiset vinttikoirat ovat erityisen suosittuja perhekoiria niiden lempeän luonteen vuoksi. Niiden nopeus, taitavuus ja rohkeus eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään. Lue lisää tästä koirarodusta.
© Sally Wallis / stock.adobe.com
Skotlanninhirvikoira on solakka ja virtaviivainen, ja sillä on karkeakarvainen turkki, joka antaa sille villin ilmeen.
Skotlanninhirvikoira, jota kutsutaan tuttavallisemmin ”skotiksi”, vaikuttaa ensisilmäyksellä aivan tavalliselta vinttikoiralta: Englanninvinttikoiran tapaan silläkin on häntää kohden laskeva, leveä ja lihaksikas takapää, vahva ja tiheä luusto ja hyvin pehmustetut tassut. Tämän koirarodun pienet ruusukorvat ovat levossa taittuneet taakse. Tyvestä paksu häntä on niin pitkä, että se ulottuu melkein maahan saakka.
Arjessa skotti liikkuu ketterästi ja notkeasti, ja sen olemus kuvastaa voimakkuutta ja harmonisuutta. Vapaana juostessaan se saavuttaa vaikuttavan huippunopeuden – yli 50 km/h.
Myös skotlanninhirvikoiran koko tekee vaikutuksen: Urokset kasvavat vähintään 76 senttimetrin korkuisiksi, ja pienemmät nartutkin ovat vähintään 71 senttimetrin korkuisia. Monet rodun edustajat kasvavat vielä tätäkin suuremmiksi, eikä standardissa ole asetettu koolle ylärajaa.
Huomattavasta koostaan huolimatta nämä solakat eläimet painavat kuitenkin vain 36,5–45,5 kilogrammaa. Niiden liikkuminen ei koskaan näytä kankealta, ja vaikka monien muiden koirien liike muuttuu verkkaiseksi iän myötä, skotlanninhirvikoirat pääasiassa säilyttävät arvokkuutensa ja kehonhallintansa myös vanhoilla päivillään.
Hyvä tietää: Sen virheetön näkö, vahvat hampaat ja tarkka kuulo – ominaisuudet, jotka se säilyttää pitkälle vanhuuteen – kertovat skotlanninhirvikoiran menneisyydestä metsästyskoirana.
Lähes aristokraattisesta olemuksestaan huolimatta skotlanninhirvikoira näyttää rotevalta ja alkukantaiselta. Se johtuu etupäässä sen tuuheasta ja karkeasta karvasta. Turkki ei ole liian runsas, mutta se on kuitenkin tiheä ja hylkii luotettavasti vettä.
Skotlanninhirvikoiran turkin väri vaihtelee. Mahdollisia turkin värityksiä ovat seuraavat:
Skotlanninhirvikoira sekoitetaan usein irlanninsusikoiraan. Vaikka molemmilla on samat sukujuuret ja molempia kasvatettiin metsästykseen, kyse on kuitenkin kahdesta erillisestä rodusta. Ulkoisesti irlanninsusikoira on skotlanninhirvikoiraa suurempi ja lihaksikkaampi ja sillä on lyhyempi häntä, joka ei yllä maahan.
Skotlanninhirvikoiran vaikuttavan koon, karkean turkin ja aristokraattisen olemuksen vuoksi ei heti uskoisi, että kyse on lempeästä ja ystävällisestä perhekoirasta, joka on helposti koulutettava, tottelevainen ja sopeutuvainen.
Tämän rodun edustajat rakastavat yhdessäoloa perheensä kanssa, reagoivat herkästi perheenjäsenten mielialoihin ja ovat erittäin miellyttämishaluisia. Skotlanninhirvikoiran lempipuuhaa on olla kaikille mieliksi, eikä se tekisi pahaa kärpäsellekään.
Skotlanninhirvikoirat ovat näön avulla metsästäviä koiria, joten niillä on erittäin tarkat silmät – ne juoksevat saaliin perään jo ennen kuin itse huomaat liikettä. Ratkaisevassa asemassa onkin se, miten nopeasti koira reagoi, kun kutsut sitä takaisin.
Onneksi skotlanninhirvikoirat ovat ihmisläheisiä ja tottelevat omistajiaan mielellään. Jos koira saa elää ihmistä lähellä ja se saa paljon rakkautta, huomiota ja tilaa liikkua vinttikoiralle tyypillisellä tavalla, sen pitämisessä ja kouluttamisessa ei yleensä ole ongelmia.
Skotlanninhirvikoiran metsästystaidot, nopeus, voima ja kestävyys ovat säilyneet tähän päivään saakka.
Kun se käy hihnassa lenkeillä, sen silmät ja korvat ovat jatkuvasti valmiudessa. Skotti havaitsee pienimmänkin rasahduksen ja liikkeen tarkoilla aisteillaan.
Silti tätä armotonta metsästäjää pidetään rauhallisena ja lempeänä nelijalkaisena, ja koska se on hyväkäytöksinen perhekoira, se osallistuu rauhallisesti ja mielellään erilaisiin aktiviteetteihin. Koiran rauhallisuus ja koulutettavuus varmistavat, että metsästysvietti ei aiheuta arjessa juurikaan ongelmia.
Lapsille koira on kärsivällinen leikkikaveri ja luotettava suojelija, ja se on ”lauman johtajalle” aina uskollinen ja vilpitön. Se suhtautuu vieraisiin ja lajitovereihin kunnioittavan pidättyväisesti, mutta se ei ole koskaan aggressiivinen tai liian arka.
Skotlanninhirvikoiran omistajat voivat ottaa rennosti hoidon suhteen. Karkeakarvaiset skotit kuuluvat nimittäin helppohoitoisiin rotuihin niiden karkean ja karvaisen turkkinsa ansiosta. Tuuheaa turkkia on vain harjattava silloin tällöin.
Skotlanninhirvikoiraa perhe- tai seurakoiraksi harkitsevan on hyvä tietää, että tämän vinttikoirarodun alkuperä on nopeavauhtisessa metsästyksessä. Niinpä yksi sen intohimoista on edelleen juokseminen vapaana.
Vaikka koira vaikuttaa kotona rauhalliselta ja sopeutuvaiselta, se pystyy nauttimaan olostaan sohvaperunana vain sitten, kun se on ensin saanut päästellä höyryjä. Skotlanninhirvikoira kaipaa paljon rakkautta ja huomiota, mutta lisäksi se vaatii fyysistä ja henkistä aktivointia.
Kaikkien vinttikoirien tapaan myös skotti kaipaa valtavasti liikuntaa. Skotti ei tyydy pelkkiin lenkityksiin hihnan päässä. Varmista, että nelijalkainen ystäväsi saa juosta sielunsa kyllyydestä.
Pyöräretkillä, erityisillä kilpakoirille tarkoitetuilla alueilla, kilparadoilla tai luonnossa koira saa riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia viilettää ympäriinsä. Avoimessa maastossa kannattaa kuitenkin muistaa, että koiralla on metsästysvietti.
© Kim / stock.adobe.com
Pääasiassa skotlanninhirvikoiralla tiedetään olevan vain vähän rotutyypillisiä sairauksia. Useita isompia vinttikoiria vaivaava ongelma kuitenkin on vaarallinen vatsalaukun kiertymä.
Riskiä voi pienentää antamalla skotlanninhirvikoiralle sen päivittäinen ruoka-annos kahdella eri kerralla. Koiran pitäisi lisäksi antaa levätä vähintään tunnin verran syömisen jälkeen. Yhteiset aktiviteetit, joiden aikana skotti liikkuu paljon, rasittava juokseminen tai villit leikit on jätettävä myöhemmäksi syömisen jälkeen.
Elinajanodote on tällä rodulla muiden nopeasti kasvavien isojen koirien tapaan noin kymmenen vuotta.
Samankaltaisia koiria esiintyy jo tuhansia vuosia vanhoissa kuvauksissa, jotka ovat peräisin vuosilta ennen Kristuksen syntymää ja 200-luvulta, mutta skotlanninhirvikoiran tarkkaa alkuperää ei tiedetä tänäkään päivänä.
Todennäköisesti rotu on peräisin isoista kelttiläisistä vinttikoirista. Keskiajalla Skotlannin aateliset käyttivät niitä saksanhirvien metsästyksessä. Jo 1400-luvulla skotlantilaiset klaanit käyttivät koiria tähän tarkoitukseen. Ylämaan skotlanninhirvikoirien tuli olla nopeita, voimakkaita, taitavia ja rohkeita.
Yhä tarkempien metsästysaseiden kehittämisen, teollistumisen ja entisten metsästysalueiden vuokraamisen myötä metsästyskoirista tuli hiljalleen työttömiä. Myös englantilaisten voittaessa skotlantilaiset jalostus päättyi monissa paikoissa.
Skotlantilainen vinttikoirarotu oli myös vähällä kuolla sukupuuttoon 1830-luvulla, mutta veljekset Archibald McNeill ja lordi Colonsay estivät sen. He kehittivät parhaista jäljelle jääneistä yksilöistä Ylämaan rodun, joka tunnetaan colonsay-linjana.
Koiria käytetään nykypäivänä pääasiassa seura- ja perhekoirina sekä urheilukoirina vinttikoirakilpailuissa. Skotlanninhirvikoiria käytetään myös jänisten pyynnissä, joka on edelleen sallittua ja suosittua joillakin alueilla.
Olisiko skotlanninhirvikoira sopiva koirarotu sinulle? Jos näin on, seuraavaksi on löydettävä kasvattaja. Rekisteröityjen kasvattajien luettelon saa eri maiden vinttikoirayhdistyksiltä tai koiranjalostusliitoilta.
Luotettavat skotlanninhirvikoirien kasvattajat ovat järjestäytyneet pääsääntöisesti laajempaan yhdistykseen tai seuraan, joka valvoo rotustandardien noudattamista ja tekee kasvattajille ja eläimille säännöllisiä tarkastuksia.
Sertifioidut esivanhemmat varmistavat terveet ja sosiaaliset pennut, jotka ovat peräisin rakastavalta ja huolelliselta kasvattajalta. Geneettiset rasitteet pidetään mahdollisimman vähäisinä tiukan poissulkemismenettelyn avulla.
Skotlanninhirvikoiran kanssa elämästä ei tule tylsää. Karkeakarvaiset skotit ovat nopeita kuin tuuli ja pysyvät mielellään aktiivisina niin usein kuin mahdollista. Kun ne eivät viiletä pitkin metsiä, ne ovat mielellään omien ihmistensä kanssa ja viihtyvät perheensä keskellä.
| Erityisominaisuudet: | Skotlanninhirvikoira tai skotti on entinen metsästäjä, ja nykyään tämä valtavasti liikuntaa kaipaava koira on pääasiassa perheiden suosiossa. |
| Luonne: | Ystävällinen, lempeä, miellyttämishaluinen |
| Säkäkorkeus: | Uros: 76 cm Narttu: 71 cm |
| Paino: | Uros: n. 45,5 kg Narttu: n. 36,5 kg |
| Turkki: | Tuuhea, karkea, lyhyt ja tiheä, monipuoliset värit |
| Turkinhoito: | Helppo |
| Ulkoilutus: | Suuri liikunnantarve |
| Sopivuus aloittelijan koiraksi: | Sopii paremmin kokeneelle koiranomistajalle |
| Haukkuminen: | Ei ole taipuvainen haukkumaan |
| Odotettu elinikä: | Noin 10 vuotta |
| Tavallisia sairauksia: | Ei tiedossa erityisiä skotlanninhirvikoiran sairauksia |
| FCI-ryhmä: | Ryhmä 10 |
| Alkuperä: | Skotlanti |
Eläimet ovat aina olleet osa elämääni – lapsuudestani tuskin löytyy kuvaa ilman undulaattia pään päälläni tai kissaa sylissäni. Olen yli kymmenen vuotta kirjoittanut eri aiheista vakuutuksista kissan omistajuuteen. Aina kanssani: kissani Mimi, joka on paras inspiraation lähteeni moniin teksteihin ja tietää, milloin on aika pitää tauko.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
