Irlanninsusikoira kuuluu maailman suurimpiin koiriin. Keskiajan Irlannissa sitä käytettiin susien ja karhujen metsästykseen, mutta nykyään se on puhtaasti seurakoira. Vaikuttavasta koostaan huolimatta tämä vinttikoira on erittäin lempeä ja läheisyydenhaluinen. Valitettavasti tämä ystävällinen jättiläinen on myös melko altis sairauksille ja sen melko lyhyt elinajanodote. Sopisiko irlanninsusikoira minulle ja millaisia vaatimuksia sen pito asettaa? Tästä artikkelista löydät kaiken tärkeän tiedon.
© muro / stock.adobe.com
Irlanninsusikoiraa pidetään maailman suurimpana koirarotuna. Ennätys on 106 cm:n säkäkorkeus.
”Onko tuo poni?” Tällaiset kommentit eivät ole harvinaisia lenkillä irlanninsusikoiran kanssa. Ei ihme, sillä keskimääräinen säkäkorkeus on 81–86 cm, joten rotukoira herättää huomiota halusi se sitä tai ei. Tämä muuten vaatimaton irlanninsusikoira kuuluu nimittäin maailman suurimpiin koiriin.
Rotumääritelmässä sen vähimmäiskooksi on määritelty 79 cm uroksilla. Nartut ovat hieman pienempiä, vähintään 71 cm korkeita. Ennätys on huikea 106 cm:n säkäkorkeus. Näin suuret nelijalkaiset painavat luonnollisesti myös paljon. Urokset painavat vähintään 54,5 kgja nartut vähintään 40,5 kg.
Vaikuttavasta koostaan ja painostaan huolimatta tämä irlantilainen rotukoira ei kuitenkaan vaikuta kömpelöltä. Tyypillisenä vinttikoirana sillä on solakka rakenne, kuiva lihaksisto ja syvä rintakehä. Kokoonsa nähden niin sanotut ruusukorvat, jotka sijaitsevat melko takana kapeassa kallossa, ovat varsin pienet.
Wolfhoundin turkki on karkea ja kova (lankamainen) ja hyväksyttyjä värejä ovat:
Irish Kennel Club hyväksyy lisäksi kaikki myös deerhoundilla esiintyvät värimuunnokset.
Pehmeällä sohvalla loikoilu ja tiivis kainalossa köllöttely ovat irlanninsusikoiran lempipuuhaa. Tämä lempeä jättiläinen unohtaa helposti olevansa yksi maailman suurimmista koirista eikä mikään pieni sylikoira.
Sen hieman kömpelö innokkuus voi kaataa niin maljakot kuin välillä myös perheenjäsenet, jotka eivät pysy aivan tukevasti jaloillaan. Pohjimmiltaan irlanninsusikoira on kuitenkin hyväntahtoinen koira, joka ei kaipaa paljon muuta kuin läheisyyttä perheensä kanssa.
Rotu on hyvin ihmisläheinen ja kiintyväinen. Susikoira hakee jatkuvasti katsekontaktia omaan ihmiseensä varmistaakseen saavansa riittävästi huomiota. Pelkkä ulkotarhassa eläminen ei siksi sovi näille sosiaalisille koirille. Ne rakastavat lapsia ja nauttivat koko perheen yhdessäolosta.
Myös vieraisiin susikoira suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti – ainakin niin kauan kuin heidän aikeensa ovat hyvät. Herkkä ja valpas luonne auttaa sitä huomaamaan nopeasti, jos joku ei tarkoita perheelle hyvää, ja silloin se asettuu rohkeasti väliin. Pelkäksi vahtikoiraksi se ei kuitenkaan sovi pehmeän luonteensa vuoksi. Toisaalta harva varas haluaa testata tämän nelijalkaisen jättiläisen kärsivällisyyttä.
© olgagorovenko / stock.adobe.com
Tämän vaikuttavan rotukoiran sisäinen rauhaon huomionarvoista. Se ei vaadi paljon, on kärsivällinen ja mukautuu helposti erilaisiin arjen tilanteisiin. Irlanninsusikoiran synnynnäinen tasapainoisuus ei kuitenkaan saa hämätä: tämä koira on alun perin ollut metsästäjä ja juoksija.
Metsästys- ja vinttikoirana sillä on edelleen varsin voimakas juoksuntarve sekä huomattava metsästysvietti. Niin sanottu ”coursing”, vinttikoirakilpailut ja erityiset rata-alueet tarjoavat sille mahdollisuuden purkaa tarvettaan nopeisiin, vapaisiin spurtteihin. Lenkeillä ja yhteisillä pyörä- tai ratsastusretkillä koira kannattaa pitää hihnassa, sillä metsästysvietti voi ottaa vallan hetkessä.
Jo pelkästään kokonsa ja metsästysviettiensä vuoksi irlanninsusikoira tarvitsee johdonmukaista ja rakastavaa koulutusta. Kun koira oppii varhain tärkeimmät käskyt, voit myöhemmin antaa sille enemmän vapautta.
Susikoira, joka tottelee varmasti luoksetulokäskyä, voidaan päästää irti tietyillä sallituilla alueilla helpommin kuin koira, joka tottelee käskyä vain joskus.
Tältä rodulta ei kuitenkaan kannata odottaa sokeaa tottelevaisuutta. Vaikka Irish Wolfhound on ihmisläheinen, se on myös älykäs ja itsevarma, ja toisinaan sillä ilmenee hieman omapäisyyttä.
Siksi se saattaa joskus reagoida käskyihin hieman hitaasti. Jos kuitenkin ymmärrät jotain koirankoulutuksesta ja kohtaat susikoirasi tarvittavalla johdonmukaisuudella, rakkaudella ja kärsivällisyydellä, saat tästä rauhallisesta rodusta paljon iloa.
Mistä koostuu terveellinen koiranruoka? Onko kuivaruoka parempaa kuin märkäruoka? Onko BARF-ruokinta parempi kuin kotiruoka? Mielipiteitä oikeasta ruokavaliosta on yhtä paljon kuin lemmikkiruokahyllyjä supermarketissa. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole ruokintatapa vaan se, mitä koiranruoka oikeastaan sisältää – ja mitä sen ei pitäisi sisältää.
Kuten kaikki koirat, myös wolfhoundit tarvitsevat ennen kaikkea proteiinia, jota kannattaa täydentää vihanneksilla, riisillä, perunalla tai pastalla. Kiinnitä siis aina huomiota ruoan optimaaliseen koostumukseen : paljon laadukasta proteiinia, vihanneksia ja vain vähän viljaa – riippumatta siitä, kokkaatko itse vai käytätkö valmisruokaa.
Näin suuri koira kuin irlanninsusikoira syö luonnollisesti enemmän kuin pieni mäyräkoira. Mutta tässäkin pätee sama sääntö: mitä ravinteikkaampaa ruoka on, sitä vähemmän sitä tarvitaan. Kyse ei ole määrästä vaan laadusta.
Hyvä ruoka kattaa koiran ravintoaineiden tarpeen optimaalisesti. Tarve ei riipu niinkään rodusta kuin yksilöllisistä tekijöistä, kuten iästä, painosta, koosta ja aktiivisuustasosta. Hyvin aktiivinen hound tarvitsee luonnollisesti enemmän energiaa kuin perhekoirana elävä koira, joka liikkuu vain vähän. Myös pentu tarvitsee erilaisen ruokavalion kuin aikuinen koira.
Koska susikoirat kasvavat erittäin nopeasti, niiden kasvua ei saa kiihdyttää liiallisella energiansaannilla. Liian nopea kasvu ensimmäisten kuukausien aikana johtaa myöhemmin usein kivuliaisiin nivelongelmiin. Myös väärä kalsium-fosforisuhde ruoassa voi vaikuttaa haitallisesti nuoren koiran luuston kasvuun.
Oikeanlaisen ruoan lisäksi voit tehdä paljon muutakin wolfhoundisi terveyden hyväksi: vältä erityisesti kasvuvaiheessa portaissa kulkemista ja muita äkillisiä liikkeitä, jotka rasittavat koiraa liikaa ja voivat myöhemmin altistaa luusto- ja nivelsairauksille.
Koska houndit, kuten monet muutkin suuret koirat, ovat alttiita vaaralliselle mahalaukun kiertymälle, kannattaa huolehtia riittävistä lepohetkistä ruokailun jälkeen. Lisäksi päivittäinen ruoka-annos kannattaa jakaa noin kahteen tai kolmeen pienempään ateriaan.
Hyväksi havaittuja ovat myös korkeussäädettävät ruokakupit, jotka pysyvät rodun nopean kasvun mukana ja estävät koiraa kumartumasta liian alas syödessään sekä joutumasta epäedulliseen asentoon.
Irish Wolfhoundin rauhallinen luonne tarkoittaa, että se hyväksyy monet omistajansa tarjoamat asiat tyynen rauhallisesti – oli kyse ruoasta, päivittäisestä liikunnasta tai muista elinolosuhteista. Jopa sairaudet se kestää usein pitkään, joskus liian pitkään. Tähän rotuun ei kannata suhtautua niin, että koira kyllä näyttää itse, jos jokin on vialla, sillä sillä voi olla vakavia seurauksia.
Huolehdi siis itse siitä, että koirasi saa oikeanlaista ruokaa ja riittävästi liikuntaa sen metsästys- ja vinttikoiraluonteelle sopivalla tavalla. Tarkkaile myös huolellisesti, huomaatko muutoksia sen käytöksessä, liikkeissä tai kehossa (esimerkiksi painon laskua tai nousua). Ne voivat olla ensimmäisiä merkkejä sairauksista ja ne kannattaa tarkistuttaa eläinlääkärillä.
Myös muutokset turkin rakenteessa voivat viitata vääränlaiseen ruokintaan tai tiettyihin sairauksiin. Vaikka turkinhoito on karkeakarvaisella susikoiralla erittäin helppoa ja satunnainen harjaus riittää hyvin, koiraa kannattaa silti tarkkailla huolellisesti. Liiallista karvanlähtöä ei tällä rodulla yleensä tarvitse pelätä.
Kuten lähes kaikki jättirodut, myös Irish Wolfhound on valitettavasti altis monille terveysongelmille. Yhä suurempien ja nopeampien koirien jalostus on johtanut siihen, että rodun terveys jäi taka-alalle. Nykyään susikoirien keskimääräinen elinikä on vain kuudesta seitsemään vuotta.
Vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan vain yhdeksän prosenttia susikoirista saavuttaa kymmenen vuoden iän tai enemmän. Suurin osa kuolee ennen kahdeksan vuoden ikää, ja jotkut elävät vain viisivuotiaiksi. Tämä melko lyhyt elinajanodote onneksi sai monet kasvattajat muuttamaan toimintatapojaan. Nykyään vastuullisille kasvattajille rodun terveys on jälleen tärkein asia.
Irish Wolfhoundilla yleisimpiä ovat erityisesti sydänsairaudet, luusyöpä, mahalaukun kiertymä ja epilepsia. Kaikki irlanninsusikoirat eivät tietenkään sairastu näihin sairauksiin, mutta riski on verrattuna muihin terveisiin koirarotuihin edelleen melko korkea. Siksi kasvattajan huolellinen valinta on erityisen tärkeää.
Lonkkadysplasiaa esiintyy sen sijaan harvemminkuin jättikokoiselta koiralta voisi odottaa: OFA-tietokannan mukaan rotu kuuluu noin 4,5 prosentin esiintyvyydellään 15 rodun joukkoon, joilla HD:tä esiintyy vähiten. Saksan vinttikoirakasvatus- ja kilpailuliitto (DWZRV) keskeytti siksi pakolliset lonkkakuvaukset jalostusluvan ehtona vuonna 2022. Nykyään siellä vaaditaan sen sijaan sydämen ultraäänitutkimus.
© zuzule / stock.adobe.com
Irlanninsusikoira ei ole vain yksi maailman suurimmista koiraroduista, vaan myös yksi vanhimmista. Kuten sen läheisen sukulaisen, greyhoundin, myös sen juuret ovat todennäköisesti arabimaailmassa. Arkeologiset löydöt osoittavat, että muinaisessa Egyptissä oli jo suuria vinttikoiramaisia koiria, jotka saapuivat kelttien mukana Eurooppaan ja Britteinsaarille kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua.
Antiikin ja keskiajan Irlannissa nämä suuret ja voimakkaat koirat, jotka soveltuivat susien, karhujen, villisikojen ja hirvien metsästykseen, olivat erittäin arvostettuja. Ylhäisönkeskuudessa, jolla yksin oli oikeus pitää näitä vaikuttavia metsästyskoiria, niin sanotut wolfhoundit (sudenmetsästäjät) olivat keskiajalla laajalle levinneitä. Irlanninsusikoirasta tuli statussymboli ja haluttu lahja muille Euroopan kuningashuoneille.
Kuten monille muillekin metsästyskoirille, myös irlanninsusikoiralle ampuma-aseiden keksiminen koitui kohtalokkaaksi. Aseet tekivät metsästyskoirista yhä tarpeettomampia, joten susikoiria oli yhä harvemmin. Viimeisen kannan pelastamiseksisäädettiin 1600-luvun puolivälissä vientikielto Irlannista.
Rotu kuitenkin jatkoi taantumistaan, ja susien hävittäminen Britanniasta ja Irlannista noin vuonna 1800 oli sille uusi isku. 1800-luvun puolivälissä rotu oli käytännössä sukupuuttoon kuollut. Se, että Irish Wolfhound on edelleen olemassa ja tunnustettu rotu, on skotlantilaisen George Grahamin ansiota.
Graham risteytti jäljellä olevat yksilöt deerhoundien ja tanskandoggien, borzoiden sekä muiden rotujen kanssa. Näin syntynyt ”uusi”, hieman voimakkaampi ja suurempi susikoira esiteltiin ensimmäisen kerran näyttelyissä 1870-luvun lopulla, ja pian sen jälkeen se hyväksyttiin British Kennel Clubissa.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ensimmäiset jalostuskoirat saapuivat Pohjois-Amerikkaan ja Euroopan mantereelle, missä kanta kuitenkin lähes hävisi kahden maailmansodan vuoksi.
Uusien pentueiden määrä alkoi kasvaa 1900-luvun puolivälissä vain hitaasti, ja eniten niitä rekisteröitiin Britteinsaarilla ja Pohjois-Amerikassa. Vaikka Irish Wolfhoundia alettiin kasvattaa jälleen enemmän myös Manner-Euroopassa 1970-luvulta lähtien, tämä suuri rotukoira on edelleen harvinainen anglosaksisen alueen ulkopuolella.
© Isabelle / stock.adobe.com
Jos harkitset Irish Wolfhoundin hankintaa, sairauksien mahdollisuuteen kannattaa suhtautua vakavasti. Sen ei tietenkään tarvitse estää rodun hankintaa, mutta sopivaa kasvattajaa valitessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalostuslinjan terveyteen.
Vaikka kasvattaja vakuuttaisi koiriensa olevan terveitä ja myös vanhemmat vaikuttaisivat hyväkuntoisilta, siihen ei kannata luottaa sokeasti. Pyydä nähdä pentujen sukutaulu ja tarkista, kuinka vanhoiksi isovanhemmat sekä isotädit ja -sedät ovat eläneet. Kysy kasvattajalta myös erikseen molempien vanhempien sydämen ultraäänituloksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää nämä tiedot sinulle oma-aloitteisesti.
Tapaa lisäksi kasvattaja henkilökohtaisesti ja varmista paikan päällä, kuinka tärkeää eläinten terveys ja hyvinvointi hänelle todella ovat.
Vastuu rodun terveydestä ei kuitenkaan ole yksin kasvattajalla. Myös omistajana sinun tulee huolehtia koirasi terveydestä. Pelkkä perimä ei nimittäin ratkaise, sairastuuko koira myöhemmin vai ei. Myös ravinto, hoito ja elinolosuhteet voivat lisätä tai vähentää edellä mainittujen sairauksien riskiä.
Pidätkö suurista koirista? Silloin myös nämä rodut voivat kiinnostaa:
Täältä löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin irlanninsusikoirasta:
Lempeän luonteensa ansiosta irlanninsusikoira voi sopia hyvin ensimmäiseksi koiraksi, mutta se tarvitsee silti johdonmukaista koulutusta. Rotu on suuri ja voi ilman oikeanlaista koulutusta olla myös omapäinen ja raju. Lisäksi hyvä sosiaalistaminen on tärkeää, jotta sen lempeä ja ystävällinen luonne pääsee esiin. Varhainen käynti koirakoulussa on aina suositeltavaa.
Irlanninsusikoira tarvitsee päivittäin riittävästi liikuntaa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä. Vähintään yhdestä kahteen tuntia päivässä on hyvä määrä. Nämä koirat nauttivat lenkkeilystä ja voivat harrastaa myös koiraurheilulajeja kuten agilityä, mutta niitä ei saa rasittaa liikaa, erityisesti ruokailun jälkeen, jotta terveysongelmilta vältytään. Päivittäisten lenkkien lisäksi liikunnalliset koirat tarvitsevat myös henkistä aktivointia, jotta tylsistyminen ja käytösongelmat voidaan välttää.
Irlanninsusikoira ei sovi vahtikoiraksi. Vaikka se suojelee perhettään ja reagoi vaaratilanteissa valppaasti, se on luonteeltaan ystävällinen ja utelias vieraita kohtaan. Sen lempeä ja kärsivällinen luonne tekee siitä ennemmin perhekoiran kuin tehokkaan vahtikoiran.
Kyllä, irlanninsusikoira voi olla erinomainen perhekoira. Se tunnetaan ystävällisestä ja kärsivällisestä luonteestaan, erityisesti lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Se on lempeä ja osoittaa paljon kiintymystä perhettään kohtaan.
| Erityispiirteet: | Irlanninsusikoiraa pidetään maailman suurimpana koirarotuna, ja sitä kuvaillaan ”lempeäksi jättiläiseksi”. Se jalostettiin aikoinaan susien ja karhujen metsästykseen, mutta nykyään sitä pidetään ennen kaikkea perhekoirana. |
| Luonne: | rauhallinen, tasapainoinen, ystävällinen, uskollinen |
| Säkäkorkeus: | Urokset: 79–90 cm Nartut: 71–79 cm |
| Paino: | Urokset: 54–59 kg Nartut: 40–50 kg |
| Turkki: | melko pitkä, karkea ja lankamainen harmaa, juovikas, punainen, musta, puhtaanvalkoinen, vehnänruskea ym. |
| Turkinhoito: | vähäinen hoitotarve, satunnainen harjaus riittää |
| Liikunta: | suuri liikunnantarve, aktivointia esimerkiksi jäljestyksen tai coursingin avulla |
| Sopii aloittelijalle: | melko hyvin |
| Haukkuminen: | haukkuu harvoin |
| Elinajanodote: | noin 7 vuotta |
| Tyypilliset sairaudet: | dilatoiva kardiomyopatia, luusyöpä, epilepsia |
| FCI-ryhmä: | Ryhmä 10: Vinttikoirat Osio 2: Karkeakarvaiset vinttikoirat |
| Alkuperä: | Irlanti |
"A life without a pug is possible, but pointless," Loriot once said. I would unreservedly agree and add: "A life without horse, cat and rabbit as well!" My heart beats for all animals big and small and I have the great fortune to be able to write about my passion as a freelance author. With my articles I would like to raise awareness for animal welfare and give useful tips to animal lovers.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
