Yorkshirenterrieri

Yorkshirenterrieri seisoo ruohikossa

Alunperin rottien pyydystykseen jalostettu yorkshirenterrieri on nykyisin suosittu lemmikkikoira.

Pienellä yorkshirenterrierillä on pitkä ja silkkinen turkki, mutta sen siisti ja viaton ulkonäkö on petollinen. Pohjois-Englannin Yorkshiren läänistä kotoisin olevalla entisellä rottien pyydystäjällä on hyvä itsetunto, ja se haluaa myös lemmikki- ja seurakoirana, että sen omistaja ottaa sen tosissaan.

Yorkshirenterrierin luonne: rohkea, lojaali ja röyhkeä

Vaikka pieni yorkshirenterrieri antaakin sille tyypillisen hiusrusetin ansiosta toisenlaisen ensivaikutelman, on tämä brittiterrieri kaikkea muuta kuin söpö sylikoira! Sen siistin ulkonäön takana piilee todellinen taistelija. Pienikokoinen koira on rohkea, itsevarma ja intohimoinen eikä se pelkää kohtaamisia suurtenkaan koirien kanssa.

Suuruudenhullu kääpiökoira

Pieni yorkki yliarvioi usein itsensä kohdatessaan muita koiria. Se voi asettua röyhkeästi ja reippaasti jopa tanskandoggien ja paimenkoirien tielle ja näyttää niille räksyttäen, kuka on paikan pomo.

Terrierille ominaisella tavalla se puolustaa taloaan ja perhettään hätätapauksessa kaikin mahdollisin keinoin, vaikka se samalla ottaisikin sen riskin, että se häviää. Jos haluat ottaa yorkshirenterrierin perhekoiraksi, kannattaa pienikokoisen koiran hallitsevaan luonteeseen puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

Lojaali ja oppimishaluinen

Onneksi älykäs yorkshirenterrieri on myös todella utelias ja oppimishaluinen. Se on useimmiten innokas suorittamaan mielenkiintoisia tottelevaisuusharjoituksia ja muita jännittäviä tehtäviä.

Ja vaikka se välillä salaa toivoisikin, että se saisi itse ottaa ohjat käsiinsä, se on valmis toimimaan myös laumanjohtajan alaisena. Jos otat yorkkisi tosissaan ja koulutat sen asiaankuuluvalla tavalla, saat siitä lojaalin ja vahvahermoisen seuralaisen.

Sopeutuva ja aktiivinen

Hyvästä itseluottamuksestaan huolimatta yorkshirenterrieri sopeutuu yleensä hyvin perheensä arkeen. Pienen kokonsa ansiosta sen voi ottaa kaikkialle mukaan, eikä se ole myöskään kovin vaativa ulkoilujen suhteen.

Entisen metsästyskoiran pitää kuitenkin saada tarpeeksi liikuntaa. Päivittäisten ulkoilujen ohella tämä pieni pyörremyrsky innostuu koiraurheilusta, kuten agilitystä tai flyballista tai metsästys- ja etsimisleikeistä. Ja jos se lisäksi voi vielä toteuttaa kaivamisviettiään ja kaivaa sielunsa kyllyydestä paksussa aluskasvustossa, on yorkshirenterrieri usein täysin onnellinen.

Yorkshirenterrierin ulkonäkö

18–23 cm:n koolla ja standardin mukaan enintään 3,2kg:n painolla yorkshirenterrieri on yksi maailman pienimmistä koiraroduista.

Sen pientä ja kompaktia vartaloa peittää yorkshirenterrierille tyypillinen pitkä, sileä ja hieno turkki, joka peittää myös sen jalat lähes kokonaan. Vaikka joillakin näyttely-yorkeilla karva ulottuukin maahan asti, turkki ei kuitenkaan koskaan saa häiritä koiran liikkumista.

Teräksensinistä ja kullanruskeaa

Värinsä suhteen rodun standardit sallivat vain yhden väriyhdistelmän: kullanruskea pää ja rinta ja teräksensininen viitta, joka ylettyy pään takaosasta hännäntyveen. Ruskeiden karvojen tulee olla juuresta tummia ja vaaleta latvoja kohden. Kaikki muut värit ovat rodun standardin mukaan virheellisiä.

Yorkshirenterrieri seisoo ulkona
Itsevarma yorkki on yksi maailman pienimmistä koiraroduista.

Historia: rottien pyydystäjästä esimerkilliseksi lemmikiksi

Pienen ja kauniin rotukoiran historia liittyy tiiviisti Englannin teollistumiseen. Työläisten mukana myös koirat saapuivat kaupunkeihin. Selättääkseen likaisilla kaduilla vallitsevan rottaongelman, työläiset alkoivat 1800-luvun lopussa jalostaa ketterää ja rohkeaa kääpiöterrieriä Pohjois-Englannin Yorkshiren maakunnassa.

Yorkshirenterrierin alkuperäisen tehtävän, eli rottien ja hiirien jahtaamisen lisäksi koiraa käytettiin pian myös luvattomassa jäniksenmetsästyksessä sekä verisessä rat-baitingissa. Niihin aikoihin suosituissa rat baiting -kilpailuissa terrieri laitettiin rottien kanssa allasmaiseen syvennykseen, jossa sen piti tappaa tietyssä ajassa niin monta rottaa kuin pystyi.

Työläiskortteleista hienojen rouvien koteihin

Kun taistelu rottia vastaan vähitellen alkoi hiipua 1800-luvun lopulla, elettiin aikoja, jolloin ammattimainen rotukoirien jalostus alkoi kehittyä. Rotukoirien standardisointi johti koiranäyttelyiden alkuun. Näyttelyissä palkittiin kauneimmat ja ”puhtaimmat” rotukoirat.

Myös Yorkshiressä köyhien alueiden työläiset huomasivat nopeasti, että he voisivat hyötyä pienen ja kauniin terrierin jalostuksesta. Jotta koirasta tulisi suosittu myös aatelisissa piireissä, etenkin hienojen rouvien keskuudessa, yorkshirenterrierin kokoa ja painoa pienennettiin, ja sen pitkä ja silkkinen turkki optimoitiin.

Näiden jalostustavoitteiden saavuttamiseksi jouduttiin risteyttämään lukuisia rotuja. Vuonna 1886 yorkshirenterrieri tunnustettiin virallisesti itsenäiseksi roduksi ja siitä tuli yksi Iso-Britannian suosituimmista kääpiökoirista.

Jalostus ja osto: varo epäluotettavia yorkki-kasvattajia

Yorkshirenterrierin kasvattajia on nykyisin kaikkialla maailmassa – aina Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja Venäjälle asti. Niiden joukosta löytyy valitettavasti myös epäluotettavia kasvattajia, jotka mainostavat tarjouksiaan internetissä tai lehdissä ja toivovat rikastuvansa nopeasti. Tällaiset pennut eivät ole riippumattoman jalostusvalvojan tarkastamia eikä niillä ole todistuksia suositelluista terveystarkastuksista. Kyseessä on usein sairas tai käyttäytymishäiriöinen koira.

Jotta vältyt ikäviltä yllätyksiltä, kannattaa pysyä kaukana epäluotettavista kauppiaista - näin hillitset myös vastuuttomien eläinkauppiaiden likaista toimintaa.

Mistä tunnistan luotettavan kasvattajan?

Jos olet perheesi kanssa päättänyt hankkia yorkshirenterrierin, ja olet varma, että tämä pienikokoinen pyörremyrsky on juuri teille sopiva koira, etsi luotettava kasvattaja kotiseudultasi.

Esimerkiksi rekisteröity terrieriyhdistys voi antaa sinulle listan luotettavista kasvattajista, joille on suunnitteilla uusi pentue. Luotettavat kasvattajat ovat yleensä jonkin virallisen seuran jäseniä. Siten he eivät ole ainostaan sitoutuneet noudattamaan rotustandardien vaatimuksia, vaan myös seuran omia vaatimuksia, jotka usein ovat vieläkin laajemmat kuin tavanomaiset tutkimukset ja testit.

Ota yhteyttä mahdolliseen kasvattajaan ja sovi henkilökohtaisesta tapaamisesta. Ensimmäisellä tapaamisella ei ole vielä tarkoitus valita pentua, vaan saada parempi kuva kasvattajasta.

Muistilista kasvattajan tapaamista varten

  • Kasvattaja kutsuu sinut kotiinsa, näyttää sinulle halukkaasti yksityisen kennelinsä, emon ja pennut, mikäli ne ovat jo syntyneet.
  • Kasvattaja kuuluu viralliseen terrieriseuraan, ja hänellä on paljon kokemusta ja tietoa rodusta. Kasvattaja antaa sinulle oikeanlaiseen pitoon, hoitoon ja ravintoon liittyviä neuvoja ja kertoo henkilökohtaisista elämyksistään yorkshirenterrierien kanssa.
  • Jalostuseläimet on tutkittu tarkoin ennen jalostusta, ja pennun luovutuksen yhteydessä saat myös kaikki tarvittavat asiakirjat, rotutodistukset ja sukutaulut.
  • Kasvattaja kyselee tarkoin elämäntilanteestasi saadakseen tietää, sovellutko yorkshirenterrierin omistajaksi. Varo kasvattajia, jotka haluavat päästä pennuistaan eroon niin pian kuin mahdollista, ja jotka eivät ole kiinnostuneita niiden hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta uuden omistajan kanssa!
  • Kasvattaja vaatii asianmukaisen hinnan pennuistaan. Yorkshirenterrieri maksaa tällä hetkellä noin 1000 eurosta ylöspäin.
Yorkshirenterrierin pentu
Luotettavat kasvattajat haluavat aina, että tutustut pentuun henkilökohtaisesti.

Terveys ja rodulle tyypilliset sairaudet

Luotettavan kasvattajan listalla terveys ja eläimen kestävyys ovat aina ensimmäisellä sijalla. Yksipuolinen keskittyminen ulkonäköön, kuten mahdollisimman kevyen painon sekä pitkän ja silkkisen turkin saavuttamiseen, on johtanut erilaisiin sairauksiin. Yorkshirenterrieri liitetään vieläkin seuraaviin rotutyypillisiin sairauksiin:

  • Silmäsairaudet, kuten kuivasilmäisyys (riittämätön kyynelneste), etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA, verkkokalvon hidas kuolema), distikiaasi (silmän sisään kasvavat karvat) tai geneettinen linssin siirtyminen, joka voi johtaa viherkaihiin.
  • Nivelongelmat, kuten polvilumpion tai kyynärpään sijoiltaan meno.
  • Kilpirauhasen toiminnan häiriöt.

Yorkshirenterrierin ravinto

Parhaat edellytykset yorkshirenterrierisi pitkälle elämälle ovat terve perimä, lajinomainen pito ja terveellinen ravinto.

Kuten ihmistenkin kohdalla, myös koiran hyvinvointia voi edistää huomattavasti oikeanlaisella ravinnolla. Mutta minkälainen ruoka sitten sopii yorkshirenterrierille parhaiten? Vastaus riippuu yksilöllisistä tekijöistä. Koirasi ravinnontarve vaihtelee iän, koon, painon ja aktiivisuuden mukaan.

Mitä yorkshirenterrieri syö?

Aluksi suositellaan antamaan erityistä penturuokaa. Useimmissa tapauksissa kasvattaja antaa pennun mukana sille sopivaa ruokaa ensimmäisiksi viikoiksi.

Noin 12 kuukauden iässä yorkshirenterrierisi on täysikasvuinen, jolloin se tarvitsee yleensä enää vain yhden aterian päivässä. Silloin voit antaa sille kaupasta saatavaa täysravintoa – yorkkisi mieltymyksistä riippuen joko tölkeissä myytävää purkkiruokaa tai kuivaruokaa. Ruoassa on useimmiten jo kaikki tärkeät ravintoaineet, jotka koirasi tarvitsee, eikä sille tarvitse antaa lisäravinteita, kuten kivennäisaineita tai vitamiineja. Kiinnitä valmisruoan kohdalla kuitenkin aina huomiota siihen, että ruoka on hyvän laatuista.

Näiden ruokien lisäksi on olemassa ruokia, jotka on kehitetty juuri yorkshirenterrierin ravintotarpeisiin. Biotiinin ja omega-3-rasvahappojen (EPA ja DHA) suuri osuus tukee esimerkiksi ihon suojavaikutusta ja edistää siten yorkin ihon ja turkin terveyttä. Lisäksi rodulle kehitetty ravinto auttaa koiraasi säilyttämään noin kolmen kilogramman ihannepainonsa.

Hoito: säännöllinen turkinhoito on välttämättömyys

Yorkin pitkä ja silkkinen turkki, jota koristaa usein pieni rusetti, antaa jo vihjeitä rodun hoidon intensiivisyydestä. Tämän kauniin rotukoiran hoito vaatii aikaa ja tietämystä. Mutta ei hätää, pienen harjoittelun jälkeen voit jopa oppia nauttimaan päivittäisestä hoitohetkestä.

Jos saat yorkshirenterrierisi jo pentuna, totuta se jo alusta asti harjaamiseen, kylvettämiseen, hampaiden pesuun, turkin trimmaamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Myös täysikasvuiset yorkit tottuvat pienen harjoittelun ja kärsivällisyyden jälkeen tarvittavaan hoitorituaaliin.

  • Turkin hoito: Pienen terrierin silkkisen pitkä ja hieno turkki pitää harjata päivittäin. Metallikampa, jossa on leveät piikit, on hyvä siihen tarkoitukseen. Lisäksi yorkshirenterrieri tulee kylvettää vähintään kerran viikossa. Huuhtele turkki haalealla vedellä, levitä siihen hellävaraisesti erityistä koirashampoota. Työskentele aina edestä taakse päin ja aloita jaloista. Lian, joka on tarttunut koiran turkkiin sen kaivaessa ulkona, voi poistaa käsin. Koiran kasvot voi pestä sienellä. Siten herkkään nenään ei joudu vettä.
  • Trimmaus: Yorkshirenterrierin turkilla ei ole luonnollista kausivaihtelua. Sohva, matto ja koiranpeti säästyvät siis onneksi suuremmilta koirankarvoilta. Mutta samalla se tarkoittaa sitä, että yorkin turkki pitää trimmata säännöllisesti. Riippuen siitä, onko koirallasi pitkä- vai lyhytkarvainen leikkaus, sinun tulisi käydä sen kanssa trimmaajalla kolme–neljä kertaa vuodessa.
  • Kynsien leikkaus ja hampaiden pesu: Loukkaantumisten välttämiseksi koirasi kynnet tulee leikata noin kerran viikossa. Lisäksi lemmikkisi hampaat tulee pestä säännöllisesti koirien hammastahnalla, jotta hampaat pysyvät valkoisina, kiiltävinä ja terveinä.

Pito: yorkeilla on suuri liikunnantarve

Hoitoon verrattuna yorkshirenterrierillä ei ole kovin suuria vaatimuksia elinympäristöään kohtaan. Pieni koira tuntee olonsa hyväksi myös kaupunkikodissa, ja se sopeutuu omistajansa arkeen yleensä ongelmitta. Ainakin silloin, kun omistaja ottaa koiransa tosissaan ja mahdollistaa sille tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä.

Yorkki ei ole sylikoira, vaan temperamenttinen energiapakkaus, jolla on metsästysvietti. Jotta koirallasi olisi tarpeeksi tekemistä, sinun tulee ulkoiluttaa sitä noin kolme kertaa päivässä.

Liikunta ja sosiaaliset kontaktit

Pakollisten kävelyjen ohella myös koiraharrastukset sopivat yorkeille hyvin. Agility, flyball tai nouto- ja etsimisleikit tarjoavat leikkisälle ja älykkäälle koirallesi hauskaa ajanvietettä. Koiraurheilussa on myös se hyvä puoli, että se tarjoaa koirallesi sosiaalisia kontakteja muiden koirien kanssa, joita muuten itsepäinen ja dominointiin taipuva terrieri ehdottomasti tarvitsee.

Tämä urheilullinen rotukoira ei kuitenkaan sovellu seuralaiseksi pitkille juoksulenkeille tai pyöräretkille pienen kokonsa ja suhteellisen lyhyiden jalkojensa vuoksi.

Kasvatus: yorkshirenterrierit tarvitsevat kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta

Yorkshirenterrierit antavat pienen ja suloisen ensivaikutelman, mutta sievä ulkonäkö on petollinen. Sen vuoksi määrätietoinen koulutus on ehdottomasti aloitettava jo pienenä. Yorkshirenterrierit tunnetaan rohkeina ja itsevarmoina koirina. Ne myös koettelevat mielellään omistajansa rajoja. Ja ei aikaakaan, kun ne jo hyppivät tämän nenälle. Ole siis jo alusta asti määrätietoinen, jotta koirasi oppii, kuka talossa määrää.

Yorkshirenterrierien väitetään usein haukkuvan paljon. Tämän voit kuitenkin – aivan kuten luonnollisen metsästysvietinkin – pitää aisoissa oikeanlaisella koulutuksella. Vahvasta luonteestaan huolimatta yorkshirenterrieri on oppimishaluinen ja älykäs. Perustottelevaisuuden ja erilaisten temppujen oppiminen ei ole sille siis ongelma. Älä kuitenkaan ole kärsimätön, sillä jokainen koira oppii omassa tahdissaan.

Hyödyllisimmät artikkelimme
8 min

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.
8 min

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
8 min

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.