Komea parta, suuret korvat, pienikokoinen runko ja lyhyet raajat muodostavat tämän pienen Skotlannista peräisin olevan koiran tyypillisen siluetin. Kun omaperäiseen yleisilmeeseen yhdistyy hurmaava luonne, ei ole mikään ihme, että yhä useampi on rakastunut rotuun. Nykyään ”skotti”, kuten rodun ystävät sitä kutsuvat, on suosittu perhe- ja kaupunkikoira.
© Konstantin / stock.adobe.com
Skotlanninterrieri hoidettuine turkkeineen on helppo tunnistaa jo ensisilmäyksellä, sillä tämä matalaraajainen, noin 10 kilon painoinen koira, jonka säkäkorkeus on enintään 28 cm, hurmaa mieleenpainuvalla ulkonäöllään: Pystykorvat ovat koiran kokoon nähden pitkältä vaikuttavan pään päällä, ja silmiinpistävän parran vuoksi koiran ilme näyttää yrmeältä.
Runko on kompakti ja lihaksikas ja häntä pysty. Lyhyt ja pehmeä aluskarva yhdessä kovan ja karkean päällyskarvan kanssa tekevät turkista vedenkestävän. Useimmat skotlanninterrierit ovat mustia, mutta myös juovikkaita ja vehnänvärisiä rodun edustajia löytyy.
Skotlanninterrieri kuuluu lähisukulaistensa skyenterrierin,valkoisen länsiylämaanterrierin ja cairnterrierin kanssa neljään skotlantilaiseen terrierirotuun. Vaikka skotti näyttääkin puhtaasti visuaalisesti vanhalta ja arvokkaalta, rodun historia voidaan jäljittää vain noin 150 vuoden taakse. Todennäköisesti nykyisen skotin sukujuuret ovat Perthshiren kreivikunnan ja Skotlannin ylämaiden ympäristössä, mutta silloiset rodun edustajat eivät juurikaan muistuttaneet nykyisen standardin mukaista yksilöä. Silloisille omistajille tärkeintä oli koirien metsästystaidot: lihaksikkaita terrierejä vahvoine hampaineen käytettiin kettujen, mäyrien ja saukkojen metsästykseen, ja niillä oli todennäköisesti pidemmät raajat kuin nykyisillä skoteilla.
Nykyaikaisen skotlanninterrierin juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin. Se on peräisin vuosisadalta, jolloin sitä kasvatettiin alun perin Aberdeenissä. Alkuaikoina rodusta käytettiin myös nimeä ”aberdeeninterrieri”. Vuonna 1879 koirat esiteltiin näyttelyssä ensimmäistä kertaa, ja pian niistä tuli suosittuja myös Skotlannin ulkopuolella. Etenkin 1920- ja 1930-luvuilla mustasta skotlanninterrieristä tuli suosittu muotikoira, ja lopulta se pääsi monta kertaa Valkoiseen taloon Yhdysvaltain presidenttien mukana: Franklin D. Rooseveltin perhe asui yhdessä rakastetun narttukoira Falan kanssa, kun taas presidentti George W. Bushin skotlanninterrierit Barney ja Miss Beazley asuivat siellä ”ensimmäisinä koirina” 2000-luvun alussa.
Vaikka nykyään skotlanninterrierejä ei näykään kovin usein kaduilla, niillä on edelleen pieni mutta uskollinen ystäväpiirinsä. Tällä hetkellä skotteja on eniten virallisessa alkuperämaassaan Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa.
© ondrejprosicky / stock.adobe.com
Skotlanninterrieri on ylväs ja tasapainoinen koira, joka on aina uskollinen rakkailleen. Vieraita koira arvostaa vähemmän ja pysyy heistä etäällä – sama pätee myös vieraisiin koiriin. Tässä suhteessa skotti on kuitenkin vähemmän ärhäkkä kuin monet muut terrierit. Tämä rohkea nelijalkainen vartioi reviiriään mutta ei yleensä ole taipuvainen räksyttämään. Skotti ei hermostu kovin helposti, ja se on pikemminkin rauhaa rakastava terrieri. Se on kuitenkin aina liikkeessä eikä pidä yksin olemisesta. Koska kyse on alun perin metsästäjästä, mahdollinen saalis voi saada sen vieläkin syttymään: Muista, että koira on sisimmässään metsästäjä, joten sitä ei voi päästää hihnasta joka paikassa.
Myös skotlanninterrierin koulutuksessa pätee vanha viisaus: johdonmukaisuus on avain menestykseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että edes parhaiten koulutettu skotlanninterrieri ei ole alistuvaa sorttia. Vaikka koira kuinka koettelisi kärsivällisyyttä, älä koskaan painosta tai edes käytä kovia sanoja. Motivoi sen sijaan nelijalkaista ystävääsi ja noudata poikkeuksetta aiemmin sovittuja sääntöjä. Silloin skotlanninterrierin kouluttaminen onnistuu myös oppimishaluiselta aloittelijalta.
Koulutus voi kestää hieman kauemmin tämän rodun omapäisyyden takia, ja terrierin luonne voi nousta esiin yhä uudelleen. Kannattaa siis työskennellä näiden tyypillisten piirteiden kanssa, ei niitä vastaan. Tämän rodun edustajien kanssa on hyvä käydä pentuleikkikoulussa ja myöhemmin koirakoulussa. Kontakti muiden nelijalkaisten kanssa sekä tietysti aikainen totutus ja sosiaalistaminen jo kasvattajan luona estävät sen, että koiraystävästäsi kehkeytyy riitapukari.
Joissakin linjoissa esiintyy yleisemmin kraniomandibulaarista osteopatiaa (CMO) eli kalloon vaikuttavaa perinnöllistä luustosairautta. Tätä riskiä, kuten muutenkin harvinaista ”skottikramppia”, voidaan vähentää huomattavasti vastuullisella jalostuksella.
Vanhemmat skotit sairastuvat muita rotuja herkemmin virtsarakonsyöpään. Uroksilla on taipumusta suurentuneisiin eturauhasiin, mutta sen vaikutukset ovat usein vähäisiä. Silti siitä kärsivät koirat olisi hyvä tarkistuttaa säännöllisin väliajoin.
Kannattaa myös huomata, että rodulla on taipumusta maksa-arvojen nousulle iän myötä, mutta monissa tapauksissa maksasairautta ei ilmene. Siksi näilläkin koirilla on täysin normaali elinajanodote. Poikkeavien arvojen syytä ei vielä tunneta varmasti, mutta sen epäillään johtuvan entsyymihäiriöstä.
Kaiken kaikkiaan skotlanninterrieri on lujatekoinen rotu, joka voi elää riittävällä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla jopa 12-vuotiaaksi ja ylikin.
Pienikokoisella skotlanninterrierillä on taipumusta ylipainoon, minkä vuoksi on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota tasapainoiseen, korkealaatuiseen ruokavalioon, josta rakas koirasi saa kaiken tarvittavan. Valitse paljon korkealaatuista proteiinia sisältävä koiranruoka riippumatta siitä, tarjoatko kuiva- vai märkäruokaa. Vältä myös vehnän kaltaisia edullisia täyteaineita sisältäviä koiranruokia, sillä ne kyllä täyttävät nelijalkaisen ystäväsi vatsan hetkellisesti mutta ovat usein huonosti siedettyjä.
Kun skotlanninterrieri on muuttanut vasta kotiisi uutena tulokkaana, sille on parasta antaa muutaman päivän ajan tuttua ruokaa. Ruokavaliomuutokset olisi hyvä jättää siihen hetkeen, kun nelijalkainen on jo asettunut taloksi. Etene tässä riittävän hitaasti ja sekoita joka päivä enemmän uutta ruokaa tutun ruoan sekaan.
Älä liioittele herkkujen kanssa: Jos haluat palkata skotlanninterrieriäsi herkuilla, esimerkiksi säännölliseen päiväannokseen kuuluva kuivaruoka sopii tähän tarkoitukseen. Hampaidenhoitoherkut tai kuivatut pureskelutuotteet sekä annos raakaa naudanlihaa silloin tällöin ovat terveellisiä herkkuja koiraystävällesi, ja ne tukevat samalla hampaiden hyvinvointia. Tietysti skotlanninterrierillä on aina oltava riittävästi juomavettä saatavilla.
Kuten monen muunkin koirarodun kohdalla. myös skotilla turkki on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, ja nykyään turkki vaatii huomattavasti enemmän hoitoa kuin metsästävien edeltäjien kohdalla. Paksu turkki on trimmattava muotoonsa säännöllisesti eli vähintään joka kolmas kuukausi. Siinä irtokarvat poistetaan turkista trimmausveitsellä. Trimmaus on tärkeää erityisesti siksi, koska skotilla ei ole karvanlähtöä kahdesti vuodessa. Koira siis tarvitsee ihmisen apua vanhojen karvojen poistamiseen. Trimmaus on jätettävä ainakin ensimmäisillä kerroilla ammattilaisen tehtäväksi. Paras olisi sellainen trimmaaja, joka ymmärtää, miten skotlanninterrierit trimmataan asianmukaisesti. Kun trimmausta on seurannut sivusta muutaman kerran ja kun on saanut tuntuman toivotusta lopputuloksesta, oppimishaluiset koiranomistajat, joilla riittää kärsivällisyyttä ja kunnianhimoa, voivat kokeilla trimmausta itsekin – internetistä löytyy hyödyllisiä ohjeita.
Lisäksi koiraystävä on harjattava monta kertaa viikossa: Harjaa ensin koko koira ja käy lopuksi turkki läpi vielä kerran kammalla. Muuten etenkin kainaloihin ja takaraajoihin syntyy helposti takkuja. Jotta nelijalkainen pysyisi rentona hoitotoimenpiteiden ajan, harjaamista ja kampaamista kannattaa harjoitella säännöllisesti pennusta lähtien. Jos koira on kylvetettävä, muista käyttää erityistä koirashampoota. Etenkin kylmänä vuodenaikana koiran saa päästää taas ulos vasta sitten, kun se on kokonaan kuivunut.
Muuta: skotlanninterrieri on niitä nelijalkaisia, joista ei lähde juurikaan karvaa asuntoon. Myös hampaidenhoito on tärkeää koirasi hyvinvoinnin kannalta: Jotkut skottien omistajat totuttavat koirat jo pentuina päivittäiseen hampaidenhoitoon erityisellä koirahammasharjalla ja -tahnalla, jolloin hammaskiven muodostuminen pystytään estämään tehokkaasti.
Skotlanninterrieri tulee mielellään mukaasi kävelylenkeille, mutta sillä ei ole juurikaan urheiluintoa. Siinä sen lyhyet raajat olisivat jonkin ajan jälkeen vain esteenä. Kuitenkin koira rakastaa seikkailla luonnossa, eikä kyse ole mistään sohvaperunasta.
Myös urheilu on mahdollista, jos löydätte kumpaakin kiinnostavan lajin. Kokoon sopeutettu agility tai hölkkääminen aikuisen skotin kanssa ovat hyviä vaihtoehtoja pitämään pienen kaunokaisen turkin alle kätkeytyvät lihakset kunnossa. Tottelevaisuuskoulutus voi olla joillekin ihmisen ja koiran tiimeille virkistävä vapaa-ajanharrastus. Skotit rakastavat lisäksi leikkikaluja ja leikkimistä yleensä, erityisesti jahtausleikkejä.
Ennen uuden koiraystävän hankkimista sille on järjestettävä kaikki valmiiksi sen tulevaan kotiin. Huolehdi ainakin seuraavista perusvarusteista: Hankille skotillesi useampia helposti puhdistettavia ruoka- ja vesikuppeja sekä tarvikkeita mukavaan nukkumiseen, kuten koirien peittoja ja koirien petejä. Tietysti eläinystäväsi tarvitsee myös kaulapannan tai valjaat, jotka sopivat sen kokoon, talutushihnan päivittäisille lenkeille sekä mahdollisen treeniliinan. Suunnitelluilla automatkoilla on varmistettava turvallisuus. Käytä joko kuljetuslaatikoita, joita on saatavilla erilaisia, koirien turvavöitä tai -verkkoja, jotka asennetaan tavaratilaan. Erityiset suojapeitteet autoon voivat olla hyvä lisä.
Tietysti kaunis skottisi tarvitsee myös joitakin hoitotuotteita: Hanki valmiiksi koiran harjan ja kamman lisäksi erityistä koirashampoota sekä punkkipinsetit ja kynsileikkurit. Myös erilaisista leluista voi olla paljon iloa pienelle skotillesi – vielä pentuiän jälkeenkin!
Muuta: Koska skotlanninterrieristä on tullut ylämaankarjan ohella Skotlannin symboli, koiriin liittyviä kauniita ja humoristisia tarvikkeita riittää jokaisen skottifanin iloksi: tarjolla on kaikkea koruista paitoihin koiran siluetilla ja jopa alkuperäisiä skotlantilaisia voikeksejä, jotka on leivottu skotin muotoon.
Tämä itsetietoinen koira sopii ihmisille, jotka hyväksyvät sen omapäisyyden ja osaavat ohjata sen oikeaan suuntaan. Koira viihtyy niin maaseudulla kuin kaupungissakin, ja se soveltuu hyvin myös kerrostalo- ja rivitaloasuntoihin. Rotua pidetään aloittelijaystävällisenä, mutta silti kyseisen aloittelijan olisi hyvä valmistautua lukemalla vinkkejä terrierien kouluttamiseen. Siitä voi tulla täydellinen eläinystävä niin perheisiin kuin yksineläjillekin, nuorille ja vanhoille, mutta koiralla on usein taipumus keskittyä vain yhteen omaan ihmiseen.
Jos lapset osaavat kohdella koiraa kunnioittavasti ja antavat sille mahdollisuuden perääntyä, skotlanninterrieri on omistautunut leikkikaveri. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tämä rotu ei ole oikea valinta silloin, jos toivotaan aina hyväntuulista ja erittäin hellyydenkipeää koiraystävää, jolla on voimakas miellyttämishalu. Terrieri pitäisi hankkia vain silloin, jos todella arvostaa terrierimäisiä piirteitä eikä vain siedä niitä.
Yhteiselo muiden lemmikkien, kuten kissojen tai marsujen, kanssa onnistuu vain huolellisen totuttamisen jälkeen. Ihannetapauksessa skotlanninterrieri tutustuu näihin lajeihin jo pentuna. Muuta: Kun matkustat, skotlanninterrieri on monissa kohteissa todella hyvä matkakumppani, ja se lähtee mielellään mukaasi vaelluslomille. Nykyään hyväkäytöksisiä koiria saa ottaa moniin hotelleihin.
Koiranpentua toivovan skottifanin ei kannata etsiä koiraa muualta kuin luotettavalta kasvattajalta. Vain siten tiedät varmasti, että todella saat aidon skotlanninterrierin omaksesi. Yhdistykseen kuuluminen on perusedellytys kasvatukselle, jossa on mukana sekä sydän että mieli, sillä kasvatus vaatii paljon muutakin kuin vain kaksi skottia. Rodun terveyteen, tyyppiin ja luonteeseen liittyvää osaamista tarvitaan valtavasti, jotta kasvattaminen on tarkoituksenmukaista. Aikaisintaan kahdeksan kuukauden ikäisenä uusi perheenjäsen on luovutusikäinen. Yleensä siinä vaiheessa pennulla on lemmikkieläinpassi ja siten myös siru, ja se on saanut jo useamman matokuurin ja rokotuksen. Muista ehdottomasti varata aika tehosterokotuksiin.
Jos etsit vanhempaa skottia, voit löytää sellaisen hyvällä tuurilla eläinsuojelusta, sillä eri syistä kotinsa menettäneet skotlanninterrierit etsivät aina uusia ihmisiä. Internetistä löytyy eri maissa toimivia järjestöjä, jotka ovat erikoistuneet hädässä olevien skotlanninterrierien välittämiseen. Yleiset hakukoneet auttavat nopeasti eteenpäin.
Toivomme sinulle valtavasti hienoja seikkailuja skottisi kanssa!
The zooplus editorial team consists of a dedicated team of experts with many years of experience in the field of animal husbandry: Luisa with her White Swiss Shepherd Elyos, Laura, Julio, and Florian. Together with a large network of animal experts, we work to make the zooplus magazine a trusted source of information for all animal owners and lovers. Our goal is to provide exciting animal knowledge and relevant information on the proper care of pets.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
