Kaunis rhodesiankoira eteläisestä Afrikasta on saanut vuosien varrella yhä useampia ystäviä Euroopassa. Eikä mikään ihme, sillä tämä vankkarakenteinen metsästys- ja perhekoira valloittaa ylväällä olemuksellaan sekä omille ihmisilleen osoittamallaan ystävällisellä lempeydellä. Kuitenkin rhodesiankoirien rodunmukainen pito edellyttää paljon kokemusta tästä koirarodusta.
© Osetrik / stock.adobe.com
Rhodesiankoira on ylpeä, kaunis ja ei sovi aloittelijoille.
Rodun yleisilme ei aina ole yhtenäinen, mutta kaikkia rhodesiankoiria yhdistää niiden ulkonäön omaperäisyys. Kun ihmiset alkoivat kasvattaa rotua, sopivien koirien valinnassa oli tavoitteena ennen kaikkea toiminnallisuus. Sen huomaa ruumiinrakenteesta: koira on voimakas ja lihaksikas mutta ei koskaan massiivinen.
”Ridgeback” tarkoittaa harjannetta. Tämän koirarodun nimi tulee sen silmiinpistävästä tunnusmerkistä: selkärankaa myötäilevästä harjanteesta, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista.
Tämän selkäkarvan, joka alkaa heti hartioiden takaa, tulisi olla selvärajainen, ja sen tulisi jatkua kapenevana lonkkaluihin saakka.
Lyhyen ja sileän turkin väri vaihtelee vehnänpunaisesta täysin punaiseen. Standardin mukaisesti valkoiset tai mustat karvat sallitaan vain pienissä määrin ennalta määritetyissä paikoissa, kuten rinnassa tai varpaissa.
Urokset voivat painaa noin 36,5 kilogrammaa, ja niiden säkäkorkeus on 63–69 senttimetriä. Nartut puolestaan kasvavat enintään 66 senttimetrin korkuisiksi. Rhodesiankoirat kuuluvatkin isoihin koirarotuihin.
© Christian Müller / stock.adobe.com
Temperamenttinen ja uskollinen, viisas ja omapäinen – rhodesiankoiran luonne on saanut monet koiraihmiset kiinnostumaan tästä poikkeuksellisesta koirarodusta.
Silti vain osaavalla koulutuksella ja riittävällä liikunnalla tämän vahvan ja nopean koiran voimakkaan reviirikäyttäytymisen ja puolustushalun saa ohjattua oikeille raiteilleen.
Jos siinä onnistuu, rhodesiankoirasta saa elinikäisen ystävän. Koira suhtautuu vieraisiin koiriin ja ihmisiin enimmäkseen pidättyväisestä mutta ei aggressiivisesti tai arasti.
Jopa koiraeksperteille oman arvonsa tunteva ja omapäinen rhodesiankoira on joiltakin osin haastava koulutettava. Se tarvitsee valtavasti johdonmukaisuutta ja positiivista motivaatiota, sillä painostaminen saa tämän älykkään nelijalkaisen menettämään herkästi kiinnostuksensa.
Siksi olisikin hyvä löytää oikea tasapaino lempeän kurin ja kärsivällisyyden välillä. Se onnistuu etenkin positiivisella vahvisteella.
Rodun edustajat ovat vasta noin kahden vuoden iässä fyysisesti ja psyykkisesti ”aikuisia”, joten vaativat pentu- ja teinivaiheet kestävät vastaavasti pidempään. Tämä on otettava koulutuksessa huomioon.
Koulutuksesta poiketen rhodesiankoiran turkinhoito on kaikkea muuta kuin haastavaa. Lyhyessä turkissa ei ole aluskarvaa, ja karvaa lähtee melko vähän karvanlähtöajan ulkopuolella.
Tietysti nelijalkainen ystäväsi nauttii, kun harjaat sitä säännöllisesti. Anna koiran nauttia, sillä sekin on hyväksi koiran terveydelle. Hieronta nimittäin paitsi irrottaa kuollutta ihoa myös vilkastuttaa verenkiertoa.
Tarkista myös päivittäin koiran silmät ja korvat. Poista mahdollinen lika kostealla liinalla.
Rhodesiankoiran kynnet pysyvät pääasiassa itsestään kunnossa sen juostessa asfaltin kaltaisella kovalla alustalla. Jos koira on jo vähän vanhempi, saatat joutua leikkaamaan kynsiä tarvittaessa kynsileikkureilla.
Tämä rotu ei sovellu aloittelijoille vaan kokeneille koiranomistajille. Lisäksi tämä karvakuono tarvitsee riittävästi tilaa ja paljon toimintaa. Nämä voimakkaat koirat, jotka kaipaavat valtavasti liikuntaa, eivät kuulu kerrostalo- tai rivitaloasuntoon tai kaupunkiin.
Perheympäristössä on huolehdittava siitä, että lapset voivat nauttia hienosta ystävyyssuhteesta rhodesiankoiran kanssa. Silti lasten olisi hyvä olla jo vähän vanhempia, jotta he ymmärtävät perussäännöt nelijalkaisten ystävien kunnioittavasta kohtelusta.
Koira tulee yleensä hyvin toimeen kissojen kanssa, jos totutus on tehty jo pentuiässä. Koira voi kuitenkin nähdä vapaana juoksevat vieraat kissat saaliina. Siksi pihan ympärille kannattaakin pystyttää korkea aita.
Pihoista puheen ollen: Jos yleensä pidät pihasi moitteettomassa kunnossa, kannattaa sanoa sille hyvästit. Rhodesiankoirasi nimittäin tekee kukoistavasta keitaastasi pian kuoppaisen luonnonpuutarhan.
Alkujaan näillä urheilullisilla nelijalkaisilla riitti tehtävää: talon, tilan ja karjan vartiointi, metsästys ja omistajan suojelu. Myös nykyään monet rhodesiankoirat ovat vahtikoiria, suojelukoiria, metsästyskoiria tai jäljestyskoiria.
Oikeanlaisen hajuaistinsa ansiosta niillä on myös täydelliset edellytykset suorittaa pelastuskoira- tai mantrailing-koulutus hyvällä menestyksellä.
Huolehdi joka tapauksessa siitä, että rhodesiankoirasi saa riittävästi toimintaa. Luonnollisesti nämä nopeat ja mielellään liikkuvat eteläafrikkalaiset nauttivat usein agilityn tai tottelevaisuuskoulutuksen kaltaisesta koiraurheilusta. Kokonsa puolesta näitä urheilutykkejä ei kuitenkaan kannata pyytää juoksemaan liian usein, jotta vältytään nivelvaivoilta.
Muista selvittää yksityiskohdat kasvattajan kanssa etukäteen. Puhtaasti työkoirista polveutuvat koirat tarvitsevat nimittäin erityisen paljon liikuntaa. Anna koiralle päivittäisillä lenkeillä riittävästi tilaisuuksia temmeltää ja nuuskia.
Saat vaihtelua päivittäisiin kävelylenkkeihin erilaisten temppujen, piilotus- ja hakuleikkien ja uusien reittien avulla. Aikuinen rhodesiankoira tulee myös mielellään mukaan hölkkälenkeille tai pyöräretkille.
© Tatiana Katsai / stock.adobe.com
Rhodesiankoirat ovat upeita koiria, ja ne tunnetaan kaikkialla maailmassa niille luonteenomaisen selän harjannemaisen kuvion, ridgen, vuoksi. Tämä tunnusmerkki on kiinteästi juurtunut rotuun.
Näiden kaunokaisten jalostus on kuitenkin osin kiistanalaista eläinsuojelussa. Rhodesiankoirien jalostusta voidaan pitää tietyissä olosuhteissa kärsimystä aiheuttavana jalostuksena, joten sinun onkin ehdottomasti tutustuttava rodun geneettiseen terveyteen ja paikallisiin säännöksiin.
Ridgen ilmenemisen tiedetään liittyvän todennäköisesti autosomaalisesti dominantisti periytyvään geeniin. Ongelma: näillä eläimillä harjan etu- tai takapuolelle voi muodostua niin sanottua dermoid sinusta (DS).
Dermoid sinuksen muodostuminen alkaa jo koiran varhaisessa alkion kehityksessä, jolloin selkäydin ja iho jäävät enemmän tai vähemmän kiinni toisiinsa. Tämä geneettinen vika vaikuttaa noin kolmeen prosenttiin rhodesiankoirista.
Koska iho ja selkäydin ovat kiinni toisissaan, sairastunut koira kärsii yliherkkyyksistä ja takaraajahalvauksista.
Lisäksi voi esiintyä vaarallisia infektioita, jotka voivat johtaa aivokalvon- tai selkäydintulehduksiin. Noin kymmenellä prosentilla sairastuneista pennuista on lisäksi spina bifida eli selkärankahalkio.
Saksassa julkaistussa eläinsuojelulain pykälän 11b (kärsimystä aiheuttavan jalostuksen kielto) tulkintaa koskevassa asiantuntijalausunnossa suositellaan, että dermoid sinuksesta kärsiviä eläimiä ei käytettäisi jalostukseen.
Edellä mainitusta huolimatta rhodesiankoira on lujaa tekoa. Kaikkien suurten koirarotujen tapaan silläkin on taipumusta lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaan.
Afrikkalaisen alkuperänsä vuoksi rodulla on melko ohut turkki etenkin vatsan alueella. Sen vuoksi koirat voivat paleltua nopeasti talvella.
Huolehdi joka tapauksessa siitä, että nelijalkaisella ystävälläsi on kylmään vuodenaikaan pehmeä paikka kotona ja että sen ei ole pakko pysytellä pitkään samassa paikassa ulkona ollessanne. Koiran voi pukea myös takkiin.
Jos ostat rhodesiankoiran luotettavalta kasvattajalta ja pidät sitä rodulle sopivalla tavalla, se voi elää kanssasi pentuikäisestä jopa 12-vuotiaaksi.
Oikea ruokavalio on yksi terveellisen ja eläinystävällisen koiran elämän peruspilareista.
Kuivaruoka vaikuttaa todella käytännölliseltä, mutta märkäruoka maistuu monille koirille paremmin, ja koira saa samalla nestettä. Se on etu etenkin rhodesiankoirilla, sillä jotkut yksilöt eivät juo riittävästi. Siksi monet rotua tuntevat suosittelevatkin pelkkää märkäruokaa. Proteiininlähteen tulisi aina olla korkealaatuista.
Myös BARF-ruokinta on mahdollinen rhodesiankoirilla, kunhan valmistat annokset rotutyypillisesti ja noudatat vaadittuja hygieniatoimia.
Pentuikäinen tarvitsee 3–4 annosta päivässä, mutta aikuiselle koiralle riittää kaksi annosta päivässä. Jos haluat vaihtaa ruokaa, älä koskaan tee sitä yhdellä kertaa. Anna rhodesiankoirasi vatsalle aikaa tottua uuteen ruokaan.
Yleisesti ottaen sinun on pidettävä huolta, että nelijalkainen ystäväsi pysyy solakkana. Voit käyttää päivittäisen ruokamäärän laskennassa ohjenuorana valmistajan antamia ruokintasuosituksia.
Sovita määrät aina koirasi aktiivisuustasoon, jotta vältytään ylipainolta. Huomioi päivittäisen ruokamäärän laskennassa myös herkut.
Rodun nimessä oleva ”Rhodesia” paljastaa tämän ylvään koiran alkuperän. Tämän vielä melko uuden rodun juuret ovat aiemmin Rhodesiaksi nimetyssä valtiossa – nykyisessä Zimbabwessa – Kaakkois-Afrikassa. Rodun harrastajat määrittelivät täällä ensimmäisen rotustandardin vuonna 1922.
Kuitenkin rhodesiankoiran sukujuuret ovat Etelä-Afrikassa, jossa näitä koiria on käytetty jo satojen vuosien ajan suojelu- ja metsästyskoirina. Siksi Etelä-Afrikkaa pidetään virallisesti koiran alkuperämaana. Rhodesiankoira on ainoa Etelä-Afrikasta tuleva rotu, jonka FCI on tunnustanut.
Kiinnostavaa tietää: Metsästyskoira on saanut lempinimen ”leijonakoira”, sillä sitä on käytetty aikanaan leijonan metsästyksessä. Siinä useampi koira jäljitti leijonan ja piti sitä haukkumalla aloillaan metsästäjän saapumiseen saakka.
Eurooppalaiset maahanmuuttajat risteyttivät rhodesiankoiran esivanhempia muiden rotujen, kuten tanskandoggin, terrierin ja vinttikoiran kanssa, mikä antoi rhodesiankoiralle sen nykyisen yleisilmeen.
Pentu on parasta hankkia kasvattajalta, joka kuuluu rotuyhdistykseen. Vain polveutumistodistuksen avulla tiedät varmasti, että kyse todella on rhodesiankoirasta.
Lisäksi yhdistyksen jäsenten on suoritettava nelijalkaisille tiettyjä terveyttä, luonnetta ja tyyppiä koskevia jalostuskokeita ennen kuin niitä voi käyttää jalostukseen. Niin lukee jalostusmääräyksissä.
Hanki ennen koiranpennun ostamista kuva siitä, miten sitä on aikaisemmin pidetty. Kysy kasvattajalta lisäksi kaikki tärkeät kysymykset, jotka sinua rodussa askarruttavat. Pääsääntöisesti kasvattaja kysyy myös sinulta muutaman kysymyksen selvittäessään, oletko sopiva omistajaehdokas hänen kasvatilleen.
Haluatko tarjota aikuiselle rhodesiankoiralle uuden kodin? Jos paikallisella eläinsuojelulla ei ole rodun edustajaa huostassaan, kannattaa etsiä internetistä. Täältä löydät myös järjestöjä, jotka ovat erikoistuneet rhodesiankoirien välitykseen.
Huomioi kuitenkin, että jotkut koirista eivät ole välttämättä saaneet hyvää koulutusta. Kysy välittävältä taholta joka tapauksessa yksityiskohtaisesti eläimen menneisyydestä.
Jututtamalla sinua eläinsuojelujärjestöt saavat tavallisesti nopeasti selville, voisiko sinusta ja nelijalkaisesta tulla hyvä tiimi. Tietysti olisi paras, jos saisit itse kattavan kuvan koirasta henkilökohtaisessa tapaamisessa.
Rotu sopii ainoastaan kokeneelle koiranomistajalle, joka pystyy tarjoamaan nelijalkaiselle riittävästi tilaa ja on lisäksi urheilullinen. Nämä voimakkaat koirat, jotka kaipaavat valtavasti liikuntaa, eivät kuulu pieniin asuntoihin tai kolkkoihin kaupunkeihin.
Vaikka edellytykset olisivatkin ihanteelliset, sinun on pohdittava kriittisesti, pystytkö ottamaan tämän erityislaatuisen koiran vastuullesi ja kohtelemaan sitä oikeudenmukaisesti useiden vuosien ajan. Kaikkien kotitaloudessasi asuvien perheenjäsenten on oltava yhtä mieltä uudesta perhekoirasta, eikä kenelläkään saa olla allergioita.
| Rotu pähkinänkuoressa: | Suurella rhodesiankoiralla on voimakas ruumiinrakenne, ja se on todella itsetietoinen. Se on lempeä perhekoira, joka kuitenkin kuuluu vain kokeneen käsiin. |
| Säkäkorkeus: | 63–69 cm |
| Paino: | Noin 36 kg |
| Keskimääräinen odotettu elinikä: | 12 vuotta |
| Luonne: | Temperamenttinen, uskollinen, viisas, omapäinen, itsetietoinen |
| Turkki: | Lyhyt ja sileä |
| Turkinväri: | Vehnänpunaisesta täysin punaiseen |
| Koulutuksen vaativuus: | Keskisuuri |
| Hoidon vaativuus: | Vähäinen |
| Liikkumisen tarve: | Suuri |
| Alkuperä: | Etelä-Afrikka |
Opiskelin eläinlääkäriksi Giessenin Justus Liebig -yliopistossa ja pystyin hankkimaan kokemusta monilta eri aloilta, kuten pieneläinten, suurten eläin- ja eksoottisten lääketieteiden lisäksi farmakologiasta, patologiasta ja elintarvikehygieniasta. Olen työskennellyt paitsi eläinlääketieteen kirjoittajana myös väitöskirjani parissa. Tavoitteenani on suojella eläimiä tulevaisuudessa paremmin patogeenisiltä bakteereilta. Eläinlääketieteellisen tietoni lisäksi jaan myös omat kokemukseni onnellisena koiranomistajana. Voin ymmärtää ja selittää pelot ja ongelmat sekä muut tärkeät kysymykset eläinten terveydestä.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
