Apinapinseri on yksi Saksan vanhimmista ja alkuperäisimmistä koiraroduista. Se on noin 30 cm:n korkuinen, joten se on hyvin pieni, mutta tätä pikku kaveria ei kannata aliarvioida. Sen äkkipikainen luonne, tulinen rohkeus ja hyväntahtoinen ilkikurisuus tekevät siitä suuren persoonallisuuden.
© Ilona Didkovska / stock.adobe.com
Uskollinen ja rohkea apinapinseri on yksi harvinaisimmista koiraroduista.
Tämä rotukoira tunnetaan muun muassa parrastaan ja tukkatupsustaan, jonka karvan tulee olla karkeaa ja ulospäin harottavaa. Itse asiassa näiden kahden ominaisuuden vuoksi rotu on saanut nimen apinapinseri, joka ei välttämättä ole erityisen imarteleva.
Hieman apinamaista ilmettä korostavat melko litteä kuono, pyöreät silmät ja alapurenta, joka erottaa sen muista pinsereistä. Se ei kuitenkaan eroa muista roturyhmänsä jäsenistä ainoastaan alapurentansa vuoksi. Myös lyhyt kuono ja karkea turkki tekevät siitä hyvin erikoisen pinserin.
Ajoittain se sekoitetaan griffoniin. Mutta toisin kuin tällä rodulla, apinapinserin kuono on vähemmän leveä ja pitkä. Sen hampaat eivät muuten saa näkyä, kun suu on kiinni.
Vaikka tyypillisestä apinapinseristä oli ennen saatavana monia eri värejä ja sävyjä keltaisesta punaiseen, harmaaseen ja siniseen, nykyään kasvattajat kasvattavat rotustandardin mukaisesti vain mustia koiria, jolla on musta aluskarva.
Karva on rakenteeltaan karkeaa ja muodostaa pään alueelle huomattavan koristeen, johon kuuluvat tuuheat kulmakarvat, täysparta sekä harottavat päälaen ja poskien karvat. Myös pyöreitä silmiä kehystävät hieman kurittomat karvat.
Apinapinserin pennuilla on yleensä musta turkki, jossa on yhtä musta aluskarva. Ajoittain esiintyy kuitenkin myös harmaita tai ruskeita sävyjä.
Pidätkö apinapinseristä? Silloin kannattaa tutustua myös näihin rotuihin:
Tylsistyminen on pahinta tälle vilkkaalle pikku kaverille. Vilkas apinapinseri ilahtuu kaikesta mahdollisesta vaihtelusta, ja se on erittäin sinnikäs ja innokas leikkimään tai lähtemään kävelylle.
Se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja rakastaa telmimistä koirapuistossa. Pieni koira tulee yleensä hyvin toimeen myös lasten kanssa, jotka nauttivat sen kanssa leikkimisestä. Se osaa kuitenkin myös osoittaa selvästi, kun se ei pidä jostakin asiasta.
Apinapinseri on itsepäinen. Se voi joskus olla melko röyhkeä tai härkäpäinen, jos jokin asia ei miellytä sitä. Mutta tämän ystävällisen koiran mielialat annetaan nopeasti anteeksi. Loppujen lopuksi se ei kanna kaunaa, ja sitä saa helposti harhautettua pienen leikin avulla.
Korkean älykkyytensä ansiosta apinapinseri on nopea omaksumaan asioita ja ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Jääräpäisyydestään huolimatta se on hyvin sopeutuvainen ja mutkaton koira, joka tulee toimeen kaikkialla.
Se on aina lojaali omistajalleen ja osoittautuu erittäin hellyydenkipeäksi ja kiintyneeksi kumppaniksi. Se täyttää tehtävänsä ”perheen suojelijana” suurella vakavuudella ja tinkimättömällä rohkeudella. Tämän vuoksi vieraat ihmiset voivat joskus kokea sen kiivaana pikku ”paholaisena”.
Hyvä tietää: Ranskaksi rodun nimi on ”Diabletin Moustache”. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa jotakuinkin ”pientä paholaista, jolla on viikset”.
Ollakseen onnellinen apinapinseri ei tarvitse paljon muuta kuin ihmisen läheisyyttä. Hellä ja ihmisrakas kääpiö asettaa muutoin vain vähän vaatimuksia ympäristölleen. Ne viihtyvät yhtä hyvin pienessä kaupunkiasunnossa kuin suuressa talossa, jossa on puutarha, ja tulevat toimeen melkein missä tahansa.
Ihmisläheisen ja sopeutumiskykyisen luonteensa vuoksi apinapinsereitä pidetään yleensä helppoina koulutettavina. Ne oppivat nopeasti ja ovat aina valmiita seuraamaan omistajaansa.
Rodulla sanotaan kuitenkin olevan myös tiettyä peräänantamattomuutta, joka voi usein muuttua suoranaiseksi itsepäisyydeksi. Tämä voi myös johtaa ongelmiin koulutuksessa. Johdonmukaisuuden puute tämän koiran kanssa voi johtaa ikäviin seurauksiin ja tehdä tästä rakastettavasta pikkukaverista äkkipikaisen tyrannin.
On tärkeää, että temperamenttisilla ja eloisilla apinapinsereillä on riittävästi tekemistä. Ne rakastavat pitkiä, vaihtelevia kävelylenkkejä ja nauttivat leikkimisestä ja touhuamisesta luonnossa niin perheensä kuin muiden koirienkin kanssa. Apinapinserin pienestä koosta huolimatta sen kestävyyttä ja liikunnan tarvetta ei pidä koskaan aliarvioida.
Onneksi apinapinserit lähtevät nopeasti mukaan mihin tahansa leikkiin, eikä tekemisen löytäminen ole kovin vaikeaa näiden koirien kanssa.
Leikkisyytensä ja nopean oppimiskykynsä ansiosta apinapinserit ovat hyvin kiitollisia ja mutkattomia koiria, jotka sopeutuvat nopeasti uusiin harjoituksiin, koiraurheiluun tai muihin aktiviteetteihin omistajansa kanssa.
Perusvarusteiden olisi hyvä olla valmiina lemmikkiäsi varten jo ennen muuttoa. Niihin kuuluvat ruoka- ja vesiastiat, hihna sekä valjaat tai kaulapanta, koiran sänky ja koiran lelut.
Koska apinapinserin turkinhoito on ehdottoman tärkeää, tulisi myös miedon koirashampoon ja harjan olla valmiina. Varmuuden vuoksi suosittelemme myös kirppukamman ja punkkipinsettien hankkimista. Apinapinserin kuljetukseen sopii ihanteellisesti yksinkertainen kuljetuslaatikko, koska kyseessä on pieni koirarotu.
Puuttuuko sinulta jotakin? Tutustu siinä tapauksessa koiran tarvikkeiden valikoimaan zooplus-verkkokaupassa!
© Ilona Didkovska / stock.adobe.com
Apinapinsereillä ei yleensä ole yliherkkyyksiä, allergioita, taipumusta ylipainoon tai sairauksia, jotka vaativat erityistä ruokaa. Tämä tekee tämän rodun ruokinnasta melko yksinkertaista.
Ne eivät tarvitse mitään erityistä koiranruokaa, ja ne sietävät sekä tavanomaista kuiva- tai märkäruokaa että kotiruokaa ja raakaruokaa. Tämä ei tietenkään helpota ongelmaa, mitä koiran ruokakuppiin olisi paras laittaa. Erilaisten koiranruokien ja erilaisten ravitsemuksellisten vaihtoehtojen valikoima on valtava.
Mikä ruoka on paras koirallesi, riippuu koiran yksilöllisistä tarpeista. Koiran ravitsemus tulisi aina mukauttaa koiran elämäntapaan ja olosuhteisiin. Se, mitä ravintoaineita lemmikkisi tarvitsee ja missä suhteessa, vaihtelee koirasta toiseen ja voi muuttua koiran elämän aikana.
Oikeanlaisen ruokavalion valinnassa ei tulisi siis niinkään luottaa joidenkin valmistajien mainoslupauksiin vaan koirasi kasvattajan tai eläinlääkärisi suosituksiin. Koirasi iän, painon, aktiivisuustason ja terveydentilan mukaan räätälöity ravitsemustaulukko voi antaa sinulle yleiskuvan siitä, mitä koirasi tarvitsee terveeseen ja aktiiviseen elämään.
Hyvässä koiranruoassa on paljon korkealaatuista lihaa, hieman kasviksia ja tärkeitä rasvoja. Liika vilja ja muut täyteaineet, makeutusaineet tai kemialliset säilöntäaineet eivät sen sijaan kuulu nelijalkaisen ystäväsi ruokakuppiin.
Apinapinserin turkinhoito vaatii enemmän kuin sen ruokinta. Vaikka rotua kuvaillaan usein helppohoitoiseksi, se ei tarkoita, ettei sen hoitamiseen kuluisi aikaa.
Näin ei todellakaan ole apinapinserin kohdalla. Pitkä musta turkki vaatii säännöllistä hoitoa harjalla tai kammalla, jotta se pysyy puhtaana ja estetään huopaantuminen. Se olisi myös trimmattava vähintään kaksi kertaa vuodessa. Koiran saa kylvettää vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä.
Jotta apinapinserisi hoitamisesta ei tulisi ”taistelua”, sinun tulisi totuttaa koirasi tiettyihin hoitorituaaleihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ota käyttöön kiinteät ajat koiran hoitamiselle ja omista tämä aika yksinomaan koiran turkille ja hampaille, korville ja silmille.
Yhdistä aina harjaus ja tarkastukset johonkin mukavaan: silitä koiraasi, anna sille läheisyyttä ja huomiota ja opeta sille, että kannattaa istua paikoillaan ja antaa sinun ”hemmotella” sitä.
Koiran kynsien leikkaaminen voi muuttua nopeasti epämiellyttäväksi tiheän mustan turkin vuoksi, jos vahingossa leikataan liian paljon. Siksi on parempi jättää kynsien tarpeellinen ja säännöllinen leikkaaminen eläinlääkärin tehtäväksi, jos olet epävarma.
Apinapinserin pennun adoptointi on pitkäaikainen päätös. Tämän rodun keskimääräinen elinajanodote on huomattavat 15 vuotta. Tämä johtuu siitä, että rotua ei ole juurikaan muutettu sen luomisen jälkeen ja sen alkuperäinen ja vankka kunto on säilynyt.
Apinapinseristä ei koskaan tullut muotikoiraa, mistä monet rodut joutuivat maksamaan kalliisti. Rodulle tyypillisiä sairauksia ei käytännössä ole, joten pikkukaverin terveys on yleensä erinomainen.
On vaikea määritellä tarkalleen, mistä koirista apinapinseri polveutuu. Pieniä, karkeakarvaisia koiria oli ennen monissa maissa ympäri maailmaa.
Todennäköisin teoria on, että apinapinseri on peräisin pinsereiden ja aasialaisten, mopsin kaltaisten koirien risteytyksestä.
Pienikokoinen koiratyyppi, jonka flaamilainen taidemaalari Jan van Eyck kuvasi eräässä maalauksessaan vuonna 1434, saattoi olla myös griffonin, minisnautserin tai apinapinserin mahdollinen edeltäjä. Varmaa on, että apinapinseri on ollut olemassa nykyisessä muodossaan hyvin kauan.
Saksassa, jota nykyään pidetään rodun alkuperämaana, apinapinserit kuuluvat vanhimpiin ja vähiten muunneltuihin koirarotuihin. Jo Albrecht Dürer (1471–1528) kuvasi puupiirroksissaan koiria, jotka muistuttavat vahvasti nykyistä apinapinseriä.
Ensimmäiset merkinnät apinapinsereistä ovat vuodelta 1879. Tunnetussa Brehms Tierleben -tietokirjassa vuodelta 1890 kuvataan rotua jo yksityiskohtaisesti. Tämä osoittaa, kuinka suosittuja nämä pienet koirat olivat kotimaassaan.
Alun perin ihmiset pitivät ja kasvattivat tätä koirarotua pääasiassa rottakoiriksi. Niiden tehtävänä oli siis pitää rotat ja hiiret poissa talosta ja pihalta. Pian alettiin kuitenkin arvostaa myös niiden lojaalisuutta perhettä kohtaan. Tämä sekä niiden rohkeus ja valppaus tekivät niistä myös luotettavia vahtikoiria.
Teollistumisen ja uusien koirarotujen kasvatuksen alkaessa painotettiin luonteen ohella yhä enemmän eläinten ulkonäköä, jolloin pienen, apinaa muistuttavan rottakoiran kysyntä väheni.
Nykyään rodun alkuperämaassa Saksassa syntyy vain 20–30 pentua vuodessa. Toinen syy pentujen vähäiseen määrään on se, että apinapinsereillä on usein pentueessaan vain kahdesta kolmeen pentua. Kuitenkin myös muissa maissa on muutamia kasvattajia, jotka ovat omistautuneet tälle erikoiselle koirarodulle.
Tiesitkö muuten: Saksalaisen Pinscher-Schnauzer-Klub 1895:n hyväksymän FCI:n virallisen standardin lisäksi Britannian Kennelklubilla (KC) ja Amerikan Kennelklubilla (AKC) on apinapinserille omat standardinsa, jotka eroavat hieman FCI:n standardista.
Puhdasrotuisesta apinapinseristä kiinnostuneet joutuvat joskus odottamaan pentua melko kauan. Jopa sopivan kasvattajan etsiminen vaatii usein paljon vaivaa ja kärsivällisyyttä pitkien välimatkojen ja pentujen puutteen vuoksi.
Jokainen, joka on vihdoin löytänyt kasvattajan paljon vaivaa nähtyään, on luonnollisesti nopeasti valmis tarttumaan toimeen. Kuten kaikkien koirien kohdalla, sinun ei kuitenkaan kannata kiirehtiä ostamaan apinapinseriä. Tutustu tarkkaan kasvattajaan ja varmista, että pennulla on tarvittavat FCI:n logolla varustetut paperit, jotka osoittavat, että pentu on terve ja luonteeltaan tasapainoinen koira.
Puhdasrotuinen pentu papereineen maksaa helposti 1 000–1 500 euroa. Jos koiran puhdasrotuisuus ei ole sinulle niin tärkeää, kannattaa myös ottaa yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen.
Pienestä koostaan ja ”aloittelijan koiran” maineestaan huolimatta apinapinserin kouluttamiseen ei pidä suhtautua kevyesti. Etenkin aloittelijoille on hyödyllistä osallistua koirakouluun, jossa oppii tärkeimmät perusasiat koiran pitämisestä ja (pennun) koulutuksesta.
Jos olet kuitenkin sisäistänyt tärkeimmät perusasiat ja koulutat koiraasi rakastavasti ja johdonmukaisesti, saat pian apinapinseristäsi paljon iloa. Kirjoittihan Alfred Edmund Brehm jo vuonna 1890 ilmestyneessä tunnetussa teoksessaan ”Brehms Tierleben” apinapinsereistä: ”Koiraa on pidettävä yhtenä parhaista. Se on eloisa ja viihdyttävä eläin, joka on erittäin ihmisrakas ja osoittaa ystävilleen kiintymystä ja hellyyttä (…).”
| Erikoispiirteet: | Apinapinseri on eloisa ja ihmisiin kiintyvä koirarotu, jota nykyään kasvatetaan harvoin. |
| Luonne: | temperamenttinen, älykäs ja uskollinen |
| Säkäkorkeus: | 25–30 cm |
| Paino: | 4–6 kg |
| Turkki: | karkea rakenne, musta, päässä erityisen rehevä karvoitus |
| Turkinhoito: | vaatii säännöllistä harjausta huopaantumisen estämiseksi |
| Liikunta: | suuri liikunnan tarve ja tarvitsee paljon liikuntaa tai koiraurheilua |
| Aloittelijoille sopiva koira: | sopii paremmin kokeneille omistajille |
| Haukkuminen: | ei yleensä hauku |
| Elinajanodote: | n. 15 vuotta |
| Tyypilliset sairaudet: | rodulle tyypillisiä sairauksia ei tunneta |
| Hinta: | alkaen n. 1 000 € |
| FCI-ryhmä: | 2. Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat |
| Alkuperä: | Saksa |
The zooplus editorial team consists of a dedicated team of experts with many years of experience in the field of animal husbandry: Luisa with her White Swiss Shepherd Elyos, Laura, Julio, and Florian. Together with a large network of animal experts, we work to make the zooplus magazine a trusted source of information for all animal owners and lovers. Our goal is to provide exciting animal knowledge and relevant information on the proper care of pets.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
