Pomeranian
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Tämä nelijalkainen ilahduttaa metsästäjiä monipuolisilla metsästystaidoillaan niin metsässä kuin erämaassakin. Kotona se on rakastettava ja hyväntahtoinen seuralainen kaikille perheenjäsenille. Viiriäiskoira eli ”saksanspanieli” (engl. German Spaniel) on kuitenkin aito metsästyskoira, joten se tuntee olonsa täysin mukavaksi vain metsästäjäperheessä.
© Vincent / stock.adobe.com
Ensinäkemältä keskikokoinen viiriäiskoira muistuttaa pienmünsterinseisojaa tai englanninspringerspanielia, ja se usein sekoitetaankin näihin rotuihin. Viiriäiskoiralla on pääsääntöisesti kihartuva pitkä turkki, ja sen värityksenä on ruskea tai punainen, jolloin valkoiset merkit ovat sallittuja. Värinä voi olla myös kirjava valkoisella pohjavärillä. Vahvaluustoinen viiriäiskoira painaa 25–30 kg, ja sen säkäkorkeus on 45–54 cm.
Viiriäiskoira on periytynyt vanhoista saksalaisista vainukoirista, jotka kuitenkin korvattiin kotimaassaan lähes kokonaan englantilaisilla seisojilla. Tavoitteellinen jalostus aloitettiin 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Metsästäjä Rudolf Frieß (1891–1965), jota kutsutaan myös ”viiriäiskoirien isäksi”, toimi pfalzilaisen metsän johtavana metsänhoitajana ja asetti standardit jalostuksellaan sanan todellisessa merkityksessä.
Jalostus sai alkunsa, kun useampi metsästäjä toivoi monipuolista kumppania, joka suoriutuisi loistavasti missä tahansa maastossa. Etenkin Saksan ulkopuolella viiriäiskoira on harvinainen ja vähän tunnettu rotu, mikä johtuu myös siitä, että se on tarkoitettu vain metsästäjien koiraksi.
Kotimaassaan Saksassa rodun kasvattajat ovat liittyneet vuonna 1903 perustettuun viiriäiskoirayhdistykseen, joka on sitoutunut rodun tyypin ja terveyden säilyttämiseen. Tietysti myös Saksan ulkopuolella pyritään nyt jalostamaan viiriäiskoiria. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa rodun ystävät perustivat vuonna 2007 Pohjois-Amerikan viiriäiskoirayhdistyksen, vaikka rotu onkin erittäin harvinainen muualla kuin Euroopassa.
Viiriäiskoira on metsästyskoira, joka vaatii asianmukaista aktivointia. Se lähtee niin riistan kuin metsästettävien petoeläintenkin perään, ja se on erittäin monipuolinen metsästäjä. Kun tätä nelijalkaista aktivoidaan riittävästi, se on kotonaan hyväluontoinen ja avoin koira, joka kiintyy syvästi omaan ihmiseensä.
Se on iloinen ja energinen kumppani, joka on ystävällinen ihmisille ja muille koirille. Erittäin sosiaalisena nelijalkaisena viiriäiskoira ei ole mielellään yksin, vaan se arvostaa omien ihmistensä tai toisten koirien seuraa. Lisäksi tämä intohimoinen metsästäjä on todella rohkea, sinnikäs ja nopea oppimaan. Vartiointi- ja suojeluvaistoja ei yleensä juuri ole. Huomio: Jos viiriäiskoiria ei aktivoida riittävästi, niillä on taipumusta käyttäytymishäiriöihin ja riehumiseen.
Kun pentu on haettu kasvattajalta kotiin, sen koulutus pitäisi aloittaa välittömästi. Olethan korvaamassa sille tuttua laumaa. Jo ensimmäiset päivät ja viikot ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voit auttaa pentua sopeutumaan ympäristönsä vaatimuksiin leikkien kautta. Totuta uusi perheenjäsen käyttämään tiettyä lepopaikkaa ja aluetta, jossa se voi irrotella. Muutaman päivän päästä voit viedä pennun jo pienille autoajeluille ja totuttaa sen käyttämään kaulapantaa.
Metsästyskoiran pitäisi saada jo varhain kokemuksia metsästä ja erämaasta. Soveltuvuuden mukaan viiriäiskoiran on suoritettava metsästyskoirakoulutus ja opittava jo varhaisessa vaiheessa verijäljestys ja jäljestys.
Suosituksena on, että viiriäiskoiran pennulle etsitään sopiva koirakoulu. Jo ennen tätä pentuleikkikoulut ovat hyviä tilaisuuksia pienen nelijalkaisen sosiaalistamiseen. Pääasiassa viiriäiskoiran koulutuksessa vaaditaan pitkäjänteisyyttä, osaamista ja määrätietoisuutta, mutta ei kovuutta.
Tämä erittäin taitava metsästäjä tarvitsee ehdottomasti riittävästi aktivointia – satunnaiset metsästäjät eivät täytä näitä vaatimuksia! Vaikka urheilijat voisivatkin vastata aikuisen koiran fyysisiin tarpeisiin kilometrien mittaisilla päivittäisillä juoksulenkeillä, se ei tyydytä koiran metsästyshalua. Monipuolista kumppania etsiville metsästäjille tämä koira on toiveiden täyttymys: Viiriäiskoira soveltuu lähes kaikkeen metsästykseen seisomista tai luolametsästystä lukuun ottamatta. Monipuolinen metsästäjä karkottaa niin saaliskauriit, punahirvet kuin villisiatkin ja nauttii myös vesityöskentelystä.
Viiriäiskoira kuuluu vainukoiriin. Ne ovat metsästyskoiria, jotka etsivät riistaa itsenäisesti pitkiä matkoja tiheiköissä tai kaislikoissa. Kun koira löytää riistaa, se ajaa sen metsästäjien luo. Tämä vaistonvarainen käyttäytyminen tarkoittaa, että viiriäiskoira ei välttämättä kulje tiiviisti rinnallasi metsässä samoiltaessa – asianmukaisella metsästyskoulutuksella on tässä suuri merkitys.
Rotu on erittäin lujatekoinen ja terve, mutta sillä on taipumusta luustosairauksiin, kuten kyynär- ja lonkkanivelten dysplasiaan. Saksassa viiriäiskoirayhdistyksen valvonnassa tapahtuvaan jalostukseen voidaan hyväksyä vain sellaisia yksilöitä, joilla on todettu terveet lonkat. Keskustele kasvattajasi kanssa koirien terveydestä. Varmista, ettet vaadi fyysisesti liikaa pentuikäiseltä tai nuorelta koiralta. Anna nuorelle viiriäiskoirallesi paljon vapaata liikettä, mutta älä yllytä sitä juoksemaan esimerkiksi polkupyörän rinnalla. Se voi vaikuttaa negatiivisesti luuston kehittymiseen ja johtaa epämuodostumiin, kuten polvilumpion luksaatioon tai lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaan.
Myös portaissa juoksemista ja erityisen liukkaita pintoja olisi vältettävä etenkin pentuikäisten ja nuorten koirien kanssa. Muista myös rokotusten ja madotusten säännölliset uusimiset. Rotu elää keskimäärin 12–14-vuotiaaksi.
Tämän koiran turkinhoito käy käden käänteessä: Harjaa vain helppohoitoinen turkki säännöllisesti, jotta siihen ei tule takkuja. Koska viiriäiskoira on pitkäkarvainen, harjaaminen auttaa etenkin karvanlähtöaikaan vähentämään karvojen päätymistä matoille ja muualle kotiin. Kannattaa myös kurkata pikaisesti nelijalkaisen ystäväsi luppakorviin, jotta niihin ei pääse kehittymään tulehdusta kosteudessa ja lämmössä. Puhdista tarvittaessa viiriäiskoirasi korvat koirille tarkoitetulla korvienpuhdistusaineella. Talvisin voi olla viisasta leikata polkuanturoiden väliset karvat lyhyiksi. Näin karvoihin ei tartu lumipaakkuja, jotka vaikeuttaisivat koiran kävelemistä. Jos kävelette kumppanisi kanssa asfaltin sijaan lähinnä metsissä, voit joutua välillä lyhentämään koirasi kynsiä. Pehmeässä maastossa kynnet eivät välttämättä kulu itsestään riittävästi, jolloin ne voivat jäädä johonkin ikävästi kiinni.
Alusta alkaen viiriäiskoirasi tarvitsee tasapainoista ruokavaliota, jossa pääpaino on lihalla: lihan pitäisi olla pääasiallinen raaka-aine riippumatta siitä, onko valintasi märkä- vai kuivaruoka. Mukauta ruoan määrä huolellisesti nelijalkaisen ystäväsi tarpeisiin: edes pentuja ei saa missään tapauksessa ruokkia liikaa, sillä se voi vaikuttaa negatiivisesti luuston terveeseen kehitykseen. Pentu tarvitsee 3–4 ateriaa päivässä, kun taas aikuinen koira pärjää kahdella aterialla. Anna koiran levätä syömisen jälkeen.
Myös herkut voivat olla terveellisiä: anna nelijalkaiselle ystävällesi esimerkiksi kuivattuja pureskelutuotteita, kuten pötsejä tai naudan korvia, jotta se saa pureskelutarpeensa tyydytettyä. Voit myös antaa koiralle (kohtuudella) sokerittomia hampaidenhoitoherkkuja tai erityisesti koirille tarkoitettuja kylmäkuivattuja lihapaloja. Huolehdi, että koiralla on aina riittävästi raikasta vettä vapaasti juotavaksi. Jos pitkillä reissuilla ei ole juomakelpoisia luonnonvesiä, vettä on otettava mukaan.
Tämä intohimoinen metsästäjä sopii ainoastaan – taisit jo arvata – metsästäjälle. Vastuulliset kasvattajat välittävät kasvattejaan ainoastaan metsästäjille. Ihannetapauksessa olet ammattimetsästäjä ja etsit koiraa, joka sopeutuu hyvin myös osaksi perhettä. Neljän seinän sisällä viiriäiskoira on nimittäin erittäin mukava kämppäkaveri, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Tietysti koira sopii myös yksin asuvalle, mutta tällöin on varmistettava, että se ei joudu olemaan usein yksin.
On sanomattakin selvää, että tämä nelijalkainen ei ole mikään kaupunkikoira. Se tarvitsee päivittäin paljon liikettä raittiissa ulkoilmassa sekä metsästystehtäviä. Kissa voi hyvin elää viiriäiskoiran kanssa samassa taloudessa. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että koira on totutettu pennusta pitäen samettitassuihin. Pienemmät eläimet eivät kuitenkaan sovi metsästäjän kotiin.
Kannattaa myös miettiä ennen koiran hankkimista, saatko sille hoitajan lomiesi ajaksi, jos et voi ottaa koiraa mukaasi. Nykyään koirat ovat tervetulleita useimpiin hotelleihin, ja hyvin koulutettu viiriäiskoira onkin erinomainen reissukaveri esimerkiksi vaelluslomille vuoristoon.
Pentuikäisiä viiriäiskoiria saa vain luotettavalta kasvattajalta, joka on rotuyhdistyksen jäsen. Myös muualla kuin Saksassa toimivat kasvattajat ovat järjestäytyneet erityisiin viiriäiskoira- tai metsästyskoirayhdistyksiin, ja suurin osa heistä luovuttaa kasvattinsa vain metsästäjille – hyvästä syystä. Pääsääntöisesti vaatimuksena on myös, että metsästyskoira suorittaa ennen 18 kuukauden ikää metsästyskoirakoulutukseen kuuluvan metsästyskokeen.
Pentuja on vähän mutta kysyntä on suurta, joten voit hyvinkin joutua odottamaan viiriäiskoiraasi muutaman kuukauden. Muista kuitenkin aina tutustua pentujen vanhempiin ja elinympäristöön. Varmista, että vanhemmat vaikuttavat ystävällisiltä ja tasapainoisilta ja että pennut ovat saaneet tottua moniin asioihin mahdollisimman pienestä pitäen.
Saksan ulkopuolella toimii vain muutama kasvattaja. Kannattaa kääntyä tietyn viiriäiskoirayhdistyksen puoleen, sillä he osaavat antaa yleiskuvan senhetkisistä ja tulevista pentueista. Lisäksi saat heiltä kasvattajien yhteystiedot.
He myös auttavat eteenpäin, jos etsit jo täysikasvuista koiraa. Jatkuvasti muutamat täysikasvuiset viiriäiskoirat, jotka ovat menettäneet syystä tai toisesta kotinsa, etsivät uutta sijoituspaikkaa. Nämä koirat ovat usein oppineet jo paljon, mutta tietysti on mahdollista, että ne kantavat mukanaan ”menneisyyden taakkaa”. Kannattaa siis tutustua jo etukäteen koiran taustoihin.
Toivottavasti saat upeita yhteisiä hetkiä viiriäiskoiran kanssa!
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.