Pitkäkarvainen collie

pitkäkarvainen collie seisoo

Brittiläinen ja amerikkalainen linja

Pitkäkarvaiselle collielle – jota kutsutaan myös nimellä ”rough collie” tai ”skotlanninpaimenkoira” – on olemassa kaksi itsenäistä standardia: brittiläinen ja amerikkalainen linja. Fédération Cynologique Internationale (FCI) kuitenkin tunnustaa vain brittiläisen tyypin erilliseksi roduksi. Amerikkalaiset pitkäkarvaiset colliet kasvatetaan American Kennel Club (AKC) -standardien mukaisesti.

Vaikka amerikkalainen standardi eroaa joiltakin osin brittiläisestä, molemmat linjat ovat periaatteessa hyvin samanlaisia. Standardeille on yhteistä collien rakastava ja hyväntuulinen luonne. Erityisesti ulkonäön suhteen on olemassa tiettyjä eroja. Amerikkalaista tyyppiä pidetään hieman isompana ja vahvempana. Lisäksi amerikkalainen standardi hyväksyy useamman värityksen kuin brittiläinen standardi. Seuraavassa tekstissä korostetaan muita mainittavia eroja.

Ominaisuudet

Amerikkalainen tv-koira ”Lassie” valloitti katsojien sydämet ja teki pitkäkarvaisesta colliesta yhden maailman halutuimmista perhekoirista. Poikkeuksellinen kauneus yhdistettynä ystävälliseen, lähes uhrautuvaan luonteeseen tekevät tästä rodusta suositun ympäri maailman.

Täydellinen perhekoira?

Colliet ovat keskimääräistä älykkäämpiä ja halukkaita oppimaan. Ne oppivat nopeasti monia käskyjä ja alistuvat mielellään ”perhelaumaansa”. Ne rakastavat oleskelua ihmisten kanssa ja poistuvat viereltä vastahakoisesti. Kiintyneisyys, uskollisuus ja ystävällinen luonne sekä rakkaus lapsia kohtaan tekevät siitä täydellisen perhekoiran. Empaattisen luonteensa ansiosta se on erittäin herkkä laumansa mielialoille. Näin ollen herkät pitkäkarvaiset colliet reagoivat omistajansa liialliseen ankaruuteen tai vaihteleviin mielialoihin.

Harmoniaa kaipaava ja herkkä

Jos otat lemmikiksi pitkäkarvaisen collien, sinun tulee olla tietoinen siitä, että tämä koira tarvitsee mahdollisimman paljon rakkautta ja huomiota. Colliet tarvitsevat harmonisen ympäristön ja nauttivat siitä, kun koko perhe on yhdessä. Näitä koiria ei ole luotu pitkäkestoiseen yksinoloon tai koira-aitaukseen. Helposti kiintyvät nelijalkaiset ystävät eivät myöskään sovellu vahtikoiraksi. Vaikka ne ovat melko varautuneita vieraita kohtaan, ne ovat liian hyväluonteisia pakottaakseen mahdolliset murtovarkaat pakoon. Kun kyse on perheen suojelemisesta, pitkäkarvaiset colliet pysyvät urheasti rakkaidensa vierellä.

Ovatko pitkäkarvaiset colliet hermostuneita?

Vaikka FCI:n standardissa, jossa collien brittiläinen linja on numerolla 156 – Ryhmä 1 ”Lammas- ja karjakoirat”, alaryhmä 1 ”Paimenkoirat” – todetaan nimenomaisesti, että puhdasrotuiset pitkäkarvaiset colliet eivät saa olla luonteeltaan pelokkaita eikä hermostuneita, lukuisten kasvattajien vastuuttoman pentutehtailun tuloksena syntyi paljon koiria, joilla ilmeni hermostunutta ja pelokasta käyttäytymistä. On monien vastuullisten, tämän erityisen ja rakastettavan rodun suhteen vastuunsa tuntevien kasvattajien ansiota, että colliesta on tullut viime vuosina jälleen hermostoltaan kestävä koira, jollainen se on aiemmin paimenkoirana ollut.

kaksi pitkäkarvaista collieta leikkimässä nurmikolla

Ulkonäkö

Pitkäkarvaisen collien suosio ei johdu vähiten sen poikkeuksellisen kauniista ulkomuodosta. Pitkä, kapea kuono, tuuhea ja kiiltävä turkki sekä kevyt, elegantti askellus tekevät siitä lähes aristokraattisen näköisen. Ei ihme, että myös brittiläinen kuningashuone, kuningatar Victoriasta alkaen, kiinnostui tästä rotukoirasta jo varhaisessa vaiheessa.

Upea karvapeite tyypillisin collie-merkein

Erityisen upean vaikutuksen tekee koiran pitkä, sileä peitinkarva, joka sekoittuessaan pehmeän, tiheän aluskarvan kanssa näyttää erittäin tuuhealta. Myös voimakas harja ja kaularöyhelö sopivat tämän rotukoiran aateliseen ulkomuotoon. FCI:n tunnustamassa brittiläisessä linjassa sallitaan kolme väriä:

  • Sable white (soopeli-valkoinen)
  • Blue merle (sinimarmoroitu)
  • Kolmivärinen (musta ja valkoinen ja punaruskeat merkit)

American Kennel Club, joka kuvaa amerikkalaisen linjan standardia, hyväksyy myös valkoisen collien. Tyypillinen collie-kuvio soopeli, kolmivärinen tai blue merle, näkyy tässä värityypissä vain päässä ja muu turkki on yksivärinen valkoinen. Musta collie, jolla on kapea valkoinen kaulus ilman merkkejä, ei nykyään ole hyväksytty brittiläisessä eikä amerikkalaisessa standardissa. Sitä ei ole kasvatettu tai se ei ole ollut esillä vuosikymmeniin ja on suurelta osin kadonnut kuvasta.

Koko ja paino

Brittilinjan pitkäkarvaiset colliet kuuluvat keskikokoisiin koiriin, joiden säkäkorkeus on uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm. Ne painavat koosta riippuen 18–25 kg ja ovat siten suhteellisen kevyitä. Amerikkalaisen collien säkäkorkeus voi olla jopa 66 cm, joten ne ovat hieman suurempia. Silmiinpistävää on ero painossa, joka amerikkalaisilla koirilla voi olla jopa 34 kg. Näin ollen amerikkalaisten koko ruumiinrakenne on jonkin verran rotevampi kuin brittiläisen collien. Myös pää on hieman leveämpi ja voimakkaampi.

Historia

Kaikkien collie-muotojen esi-isät ovat peräisin Skotlannista, jossa niiden on osoitettu jo 1200-luvulla auttaneen lampaiden paimennuksessa ja ajamisessa. Nämä mustanaamaiset koirat, joita aiemmin kutsuttiin nimellä ”colleys”, ovat myös nimensä velkaa skotlanninpaimenkoirille. Rodun alkuperä on todennäköisesti lähtöisin Rooman ajoilta, jolloin alkuperäiset brittiläiset paimenkoirat risteytyivät roomalaisten kulkukoirien kanssa roomalaisten valloitettua Britteinsaaret 400-luvulla.

Paimenkoira Skotlannin ylämailla

Saarisijainnin ansiosta paimenkoirat elivät pitkään erillään muusta maailmasta. Skotlantilaiset lampaankasvattajat pitivät koiria syrjäisillä maatiloilla Skotlannin avarien ylämaiden ja nummien keskellä ja kasvattivat niitä yksinomaan paimennustarkoituksiin. Näin myös tyypillinen collie-kuvio syntyi toiveesta tehdä paimenkoirista mahdollisimman kaukaa näkyvä, jotta sen voisi havaita helpommin ylämailla ja nummilla.

Tie viralliseksi rotukoiraksi

Tie viralliseksi rotukoiraksi alkoi vasta vuonna 1840, kun englantilaiset harrastajat perustivat ensimmäisen ”Collie Clubin” ja koira tunnustettiin erilliseksi roduksi. Collien suosioon vaikutti erityisesti Britannian kuningatar Victoria, joka tutustui rotuun Skotlannin Balmoralissa. Kuningatar oli niin innostunut näistä älykkäistä, hyväntuulisista ja kauniista koirista, että hän jatkoi collie-rodun kannattajana. Hän esitteli colliet aatelisille ja diplomaateille kaikkialla Euroopassa. Hänen oma rakas colliensa Gypsy haudattiin Windsorin linnan puistoon vuonna 1868.

Itsenäiset linjat Amerikassa ja Australiassa

Muinaisista kestävistä paimenkoirista tuli vähitellen kysyttyjä näyttely- ja seurakoiria. Pitkäkarvainen collie päätyi brittiläisten siirtolaisten myötä 1800-luvulla myös Amerikkaan ja Australiaan, jossa kehittyivät omat linjat brittiläisestä standardista riippumatta.  Australiassa pitkäkarvaisesta colliesta tuli australiankarjakoiran ja australiankelpien esi-isä ja Amerikassa on laadittu omat standardit amerikkalaiselle rough collielle.

Lassie-buumin kielteiset seuraukset

Amerikkalaisen Lassie-TV-sarjan menestys sai aikaan buumin pitkäkarvaisen collien suosiossa, millä on ollut lukuisia kielteisiä seurauksia. Nopean rahan toivossa vastuuttomat kasvattajat tehtailivat pentuja ilman terveystutkimuksia ja virallisia papereita. Tämän seurauksena syntyi käyttäytymishäiriöitä, kuten liiallista pelokkuutta ja hermostuneisuutta sekä geneettisiä, perinnöllisiä sairauksia, joista rotu kärsii osittain vielä tänäänkin.

Pitkäkarvaisen collien kasvatus ja terveys

Nykyään monet vastuulliset kasvattajat keskittyvät jälleen entistä alkuperäisempään ja kestävämpään collie-tyyppiin. Geneettisiä yhteyksiä koskevan tiedon ja niihin liittyvien testien ansiosta on pystytty vähentämään rodulle ominaisten sairauksien esiintymistä. Vastuullisilla kasvattajilla, jotka on rekisteröity rotukoirayhdistyksiin ja jotka kasvattavat koiria FCI:n standardien mukaisesti, ylläpitävät sukuluetteloita ja ovat tiukkojen jalostusvaatimusten alaisia, joilla pyritään torjumaan geenivirheitä ja vahvistamaan terveyttä ja rotuominaisuuksia.

Collielle tyypilliset sairaudet

Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa yhä yleiseen MDR1-virheeseen, joka aiheuttaa yliherkkyyksiä tietyille lääkkeille. Näin ollen jopa vaarattomalta vaikuttavat aineet voivat aiheuttaa sairastuneilla eläimillä oksentelua, liikuntahäiriöitä ja jopa kuoleman. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 76 prosenttia pitkäkarvaisista collieista kantaa vähintään yhtä alleelia, jossa on tämä geenivirhe. Geenitestin avulla voidaan nykyään määrittää, onko eläimellä tämä geenivirhe vai ei.

Toinen collielle tyypillinen sairaus on niin sanottu ”collie eye anomaly”, joka voi aiheuttaa lieviä näköhäiriöitä ja sokeutumista. Collien pennut ja nuoret koirat kärsivät myös usein dermatomyosiitti-lihassairaudesta. Kahden merle-värisen eläimen jälkeläisillä voi ilmetä kuuroutta ja sokeutta, minkä vuoksi nykyisin näiden värien paritus keskenään on monissa maissa kielletty.

kaksi pitkäkarvaisen collien pentua leikkimässä

Miksi koiranpentu kannattaa ostaa vain luotettavilta kasvattajilta

Collien sairausluettelon tarkastelu osoittaa, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota kasvattajan luotettavuuteen ja jalostuseläimien sukutauluun. Tervettä koiranpentua, joka on läpäissyt kaikki tarvittavat testit ja saanut tarvittavat rokotukset sekä on lajinmukaisesti kasvatettu ja sosiaalistettu, ei varmasti löydä sanomalehdistä tai verkkomarkkinoilta. Paras keino saada yhteys vastuulliseen kasvattajaan on ottaa yhteyttä maasi viralliseen rotukoiran kasvatusyhdistykseen.

Mikä kasvattaja sopii minulle?

Suosituilla koirilla, kuten pitkäkarvaisella colliella, kasvattajien luettelo voi olla usein melko pitkä. Kuinka siis löydän minulle parhaiten sopivan kasvattajan? Tämän voit saada selville soittamalla etukäteen useammalle kasvattajalle ja sopimalla tapaamisen. Käytä aikaa uuden nelijalkaisen perheenjäsenen valintaan! Koiranpentua ei hankita vain ”väliaikaisesti” – koira on ”elinikäinen ystävä”, joten se tulisi valita huolellisesti. Seuraavassa osiossa saat tietää, millaisia edellytyksiä kasvattajan tulisi täyttää ja mihin sinun tulee kiinnittää huomiota ensimmäisen tapaamisen aikana.

Luotettavan kasvattajan tuntomerkkejä

  • Kasvattaja haluaa tietää enemmän sinusta ja elämäntilanteestasi. Hän haluaa pentujensa pääsevän vastuullisiin ja rakastaviin koteihin.
  • Kasvattaja esittelee sinulle mielellään kasvatustilansa ja emon. Isästä, joka ei usein asu kasvattajan luona, on valmiina ainakin yksi kuva, jonka hän voi näyttää sinulle.
  • Saat vierailla pentujen luona vasta 5. elinviikosta alkaen (vasta sitten pennuilla on ensimmäinen suojarokotus takanaan)
  • Koirat ja koiranpennut antavat iloisen ja terveen vaikutelman. Ne saavat riittävästi liikuntaa ja ne elävät valoisassa ja hyvin hoidetussa ympäristössä.
  • Kasvattaja puhuu hellästi koirilleen. Pennut ja emo suhtautuvat vieraisiin ystävällisesti ja uteliaasti.
  • Kasvattaja osaa antaa sinulle tarkat tiedot pennuista ja niiden ”ominaisuuksista”.
  • Kasvattaja ei painosta sinua ostamaan pentua, vaan toivottaa sinut tervetulleeksi, jos haluat miettiä rauhassa ja palata takaisin.
  • Kasvattaja myy koiria sopivaan hintaan (rotukoiria ei ole saatavilla alennushintaan!)
  • Pennut ovat rokotettuja, madotettuja ja sirutettuja ja niillä on kaikki tarvittavat asiakirjat.
  • Kasvattaja antaa sinulle monipuolisesti tietoa koiranpennun hoidosta ja ravinnosta ja tarjoaa neuvontaa ja apua myös ostamisen jälkeen.

Ravitsemus

Hyvä kasvattaja osaa kertoa paljon koirien ruokavaliosta. Kokemuksesta hän tietää parhaiten, millainen ruoka hänen koirilleen sopii, mitä ne tarvitsevat ja mistä ne pitävät. Siksi on suositeltavaa antaa pennulle ensin kasvattajan tarjoamaa ravintoa. Vähitellen, kun koiranpentusi kasvaa nuoreksi koiraksi ja sen vaatimukset muuttuvat, vaihda ruokavalio ”aikuiseen koiranruokaan”  ja pienennä päivittäisiä aterioita.

Kiinnitä huomiota ainesosiin

Jos haluat tietää koirasi tarkat ravintotarpeet, voit kysyä neuvoa eläinlääkäriltä tai koiran ravitsemusasiantuntijalta. On tärkeää, että tarjoat koirallesi vain sellaista ruokaa, jonka ainesosat tunnet ja jonka laadusta olet vakuuttunut. Ruoan valmistaminen itse tai barffaus on varmasti helpompaa kuin valmiiden ruokasekoitusten ostaminen. Kuitenkin myös tässä tapauksessa pakkaukseen tutustuminen antaa tietoa ainesosista sekä niiden alkuperästä ja laadusta.

Hoitamisessa vähemmän on enemmän

Pitkäkarvaisen collien hoito on melko helppoa verrattuna liikunnan ja puuhastelun tarpeeseen. Pitkäkarvaisen collien turkinhoito on paljon vähemmän aikaa vievää kuin usein oletetaan. Riittää aivan hyvin, että harjaat nelijalkaisen ystäväsi perusteellisesti kahden viikon välein ja huolehdit siitä, ettei turkki huovutu korvien ja jalkojen takaa. Liian usein toistuva harjaus johtaa siihen, että pitkäkarvainen collie menettää liikaa tärkeää aluskarvaa, joka suojaa sitä tuulelta ja kylmyydeltä.

Soveltuuko pitkäkarvainen collie myös aloittelijalle?

Pitkäkarvaiset colliet ovat hyväntuulisen ja sopeutuvan luonteensa ansiosta erittäin mutkattomia koiria, joiden seurasta aloittelevatkin koiraharrastajat nauttivat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä koirat yksinkertaisesti vain ”kulkevat mukana”. Kuten muutkin koirat, pitkäkarvainen collie tarvitsee omistajaltaan johdonmukaista kasvatusta ja paljon huomiota. Jos olet kiinnostunut pitkäkarvaisesta colliesta, sinun ja perheesi tulee viettää riittävästi aikaa koiran kanssa. Tutustu koiran asianmukaiseen kasvatukseen ja tarjoa koirallesi tarvittava määrä liikuntaa. Kerran päivässä tehty kävelylenkki ei todellakaan riitä. Pitkien metsä- tai puistolenkkien lisäksi kannattaa antaa koiralle mahdollisuus osallistua perheesi elämään. Colliet eivät halua olla yksin, vaan ovat mieluummin läsnä kaikkialla – miellyttävän ja ihmisystävällisen luonteen ansiosta se onnistuu onneksi helposti lähes missä tahansa.

Hyödyllisimmät artikkelimme
6 min

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
8 min

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
8 min

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.