© geronimo / stock.adobe.com
Ranskan siirtomaa-aikana pieni ja kaunis coton de tuléar oli Madagaskarin yläluokan koira. Nykyään se onneksi ilahduttaa paljon useampia koiranystäviä viehättävällä luonteellaan ja upealla ulkonäöllään. Asuinpaikasta riippuen rodun ystävien on kuitenkin matkustettava pitkiä matkoja saadakseen tällaisen seurakoiran omakseen: coton de tuléar on vielä nykyäänkin harvinainen rotu.
Tämä hurmuri sulattaa monien koiranystävien sydämet ensi silmäyksellä hellyttävällä ulkomuodollaan. Eikä ihme, sillä sen nimen ensimmäinen osa viittaa rodun näkyvään ominaisuuteen: ”Coton” tarkoittaa ranskaksi ”puuvillaa” ja viittaa tämän noin 6 kg painavan koiran pörröiseen ulkonäköön. Pehmeä turkki on aina valkoinen, mutta pienet sitruunankeltaiset tai harmaat laikut ovat sallittuja – niitä ilmenee yleensä roikkuvien korvien läheisyydessä. Standardin mukaan turkki ei saa tuntua kovalta tai karkealta, vaan sen on oltava tuuhea ja se voi olla hieman aaltomainen. Kuono on yleensä musta, mutta ruskeakin väri on sallittu. Kaukana toisistaan sijaitsevat silmät ovat mustat tai ruskeat. Koiran säkäkorkeus on noin 28–30 cm, ja standardin mukaan koiran pituuden tulisi olla korkeutta suurempi.
Nimen toinen osa viittaa koiran alkuperään: ”de Tuléar”, Tuléarista, vaikka nykyään ”Toliara” on yleisempi nimi samannimiselle, Madagaskarin lounaisrannikolla sijaitsevalle maakunnalle ja kaupungille. Legendan mukaan kaukaisessa menneisyydessä Madagaskarin rannikolla upposi laiva. Laivassa matkustaneet bichon-koirat pelastettiin ja niiden uskotaan olevan nykyisen coton de tuléarin esi-isiä. On todennäköistä, että näiden pörröisten madagaskarilaisten esi-isät saapuivat saarelle varsin näyttävästi ranskalaisten hallintovirkamiesten kanssa Ranskan siirtomaavallan aikana (1895–1960). Tosiasia on, että coton on sukua bichon frisélle, bologneselle, havannankoiralle, maltankoiralle ja löwchenille. Madagaskarilla coton de tuléar oli rikkaan ranskalaisen yläluokan seuralainen ja arvostettu eläin. Siirtomaa-ajan jälkeen koiraystävät Ranskassa jatkoivat näiden ainutlaatuisten koirien jalostusta, kun taas Madagaskarilla rotu vaipui unohduksiin. Nykyään siellä asuu alkuperäisten sylikoirien villejä jälkeläisiä. Ranskassa ”puuvillakoirasta” tuli vähitellen erittäin suosittu, ja siitä on tullut yhä suositumpi myös muualla maailmassa. Vuonna 1970 FCI tunnusti coton de tuléarin virallisesti erilliseksi roduksi. Rotu on alunperin peräisin Madagaskarilta, mutta vastuu annettiin Ranskalle, minkä seurauksena ranskalainen jalostusyhdistys kehitti standardin. Jotkin kasvattajat suuntaavat silti katseensa Afrikkaan: kiinni otettuja villieläimiä käytetään joskus rodun vahvistamiseen geenipoolin kasvattamiseksi.
© Dogs / stock.adobe.com
Standardissa korostetaan nimenomaisesti, kuinka ystävällinen luonne on tälle rodulle tärkeää: tämän iloisen koiran luonne on yhtä pörröinen ja pehmoinen kuin miltä se näyttää. Coton de tuléar on lempeä, miellyttävä ja sopeutuu mielellään kaikkialle. Se pitää lapsista ja tulee yleensä hyvin toimeen muiden lemmikkieläinten, erityisesti lajitovereidensa, kanssa. Pieneläinten kohdalla on kuitenkin oltava varovainen. Se on ennemminkin utelias kuin epäluuloinen vieraita kohtaan – mutta tämä ei estä sitä ilmoittamasta niiden saapumisesta äänekkäästi. Rotu voi olla melko haukkuherkkä, mutta hyvällä koulutuksella sen haukkumista voi hillitä. Tasapainoinen ”puuvillakoira” on aina valmis seikkailuihin ja levittää avoimella luonteellaan ympärilleen iloa. Uteliaisuudesta ja seikkailunhalusta huolimatta sen käyttäytymisessä ei ole koskaan havaittavissa jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta. Tämän koiran kasvatus on helppoa myös aloittelijoille, mutta edellyttää johdonmukaisuutta. Koirakoulu voi tarjota tässä arvokasta apua.
Muiden bichoneiden tapaan coton de tuléar ei vaadi paljon liikuntaa tuntikausien vaellusten muodossa, mutta se rakastaa leikkiä ja peuhata raittiissa ilmassa. Aikuinen ”puuvillakoira” lähtee kuitenkin mielellään mukaan, kun solmit vaelluskenkäsi. Kokonsa vuoksi se ei kuitenkaan sovellu seuralaiseksi pyöräretkille ja kunnianhimoiset juoksulenkit voivat olla liikaa tälle pienelle ilopillerille. Huomaa metsällä ja pihalla liikkuessasi: cotonilla ei ole yleensä taipumusta lähteä kulkemaan ominpäin, mutta kun tämä söpö pikkukaveri näkee hiiren, se ei osaa hillitä itseään. Jotkin yksilöt ovat innokkaita hiirien metsästäjiä. Opeta luoksetuloa jo koiranpennulle. Koiratanssi tai pienten koirien agility sopivat hyvin tälle koiralle. Lisäksi se rakastaa opetella kanssasi temppuja – kokeile esimerkiksi naksutinkoulutusta.
Monien pienten koirien tavoin myös coton de tuléarilla on taipumusta polvilumpio-ongelmiin, niin kutsuttuun patellaluksaatioon. Valitse koira kasvattajalta, jolle koiran terveys on tärkeää ja joka käyttää kasvatukseen vain vanhempia, joilla ei ole kyseistä vikaa. Myös tämän rodun kohdalla pätee: vastuullinen kasvattaja on paras investointi koirasi terveyteen. Muuten coton de tuléar on erittäin kestävä pieni koira. Varsinkin kesällä tulee varmistaa, ettei sille tule liian kuuma pehmeän turkin alla, joten varmista, että se pääsee tarvittaessa vilvoittelemaan.
Lajinmukaisen liikunnan lisäksi päivittäinen tuki nelijalkaisen ystäväsi terveydelle löytyy ruokakupista: Kaikkien koirien tavoin ”puuvillakoira” tarvitsee runsaasti lihaa sisältävää ruokaa. Jätä siis viljaa sisältävät maut väliin ja huolehdi siitä, että märkä- ja kuivaruoan tuoteselosteessa liha on asetettu etusijalle. Jos suunnittelet ruoan vaihtamista, muuta nelijalkaisen ystäväsi ravintoa vähitellen sekoittamalla joka päivä hieman enemmän uutta ruokaa tutun ruoan sekaan. Näin vältät yliherkkyysreaktiot. Tarjoile pienelle pennulle ruokaa neljä annosta jaettuna päivän mittaan, täysikasvuisille koirille kaksi ateriaa. Koska pörröisen koiran vyötäröä on vaikea nähdä, on parasta punnita coton säännöllisesti nähdäksesi, onko se lihonut vai laihtunut. Näin voit ehkäistä ylipainoa hyvissä ajoin. Huolehdi, että ystävälläsi on aina tarjolla raikasta juomavettä.
Vaikka coton de tuléar on helppohoitoinen, sen turkinhoito on suhteellisen vaativaa. Puuvillanpehmeä turkki tarvitsee päivittäin harjausta, jotta se ei takkuunnu. Vinkki: Kostuta aina cotonin turkki ennen harjaamista esimerkiksi hoitosuihkeella. Tämä ehkäisee ohuita karvoja katkeamasta trimmauksen aikana. Valkoinen pörröturkki tarvitsee lisäksi säännöllisesti pesua: totuta koira tähän hoitorutiiniin jo pentuna. Ennen kylpyä – vauvan kylpyamme sopii tähän kokonsa puolesta hyvin – nelijalkainen ystävä kannattaa kammata ja harjata takkujen ehkäisemiseksi. Käyttämällä mietoa koirashampoota ja hoitoainetta voit helpottaa tulevaa turkinhoitoa. Paksun päällyskarvan alla ei ole aluskarvaa, joten rodulta irtoaa tuskin lainkaan karvaa asuntoon – tämä puolestaan säästää paljon aikaa kodin siivouksessa muihin koiriin verrattuna. Tarkista kynnet kahden viikon välein varmistaaksesi, onko ne tarpeen leikata. Erityisesti tämän rodun kaltaiset erittäin kevyet koirat eivät kuluta kynsiään tarpeeksi nopeasti, joten sinun tulee käyttää säännöllisesti kynsileikkureita vammojen välttämiseksi.
Puuvillakoira sopii monille koirien ystäville: Mutkattoman ja leikkisän luonteen ansiosta se sopii erinomaisesti perhekoiraksi, mutta myös yksin elävät ihmiset, mieluiten iäkkäät, voivat löytää tästä kaverista eläimellisen hyvän seuralaisen. On tärkeää, että tätä rakastavaa nelijalkaista ystävää ei koskaan tarvitse jättää yksin pitkäksi aikaa, sillä se rakastaa laumansa seuraa ja riutuu, jos on säännöllisesti pitkään ilman kontaktia. Se sopii työelämässä oleville vain silloin, kun he voivat ottaa sen mukaan toimistoon. Coton de tuléarin omistajan tulisi omistautua turkinhoidolle eikä nähdä sitä vain välttämättömänä pahana, sillä siitä tulee moniksi vuosiksi päivittäinen rituaali. Myös aloittelijat voivat elää sopusoinnussa tämän ystävällisen pikkukaverin kanssa. Tiesitkö muuten: Koska tältä rodulta ei irtoa karvaa, se saattaa soveltua myös allergisille. Allergisten koirienystävien tulisi kuitenkin ehdottomasti keskustella asiasta lääkärin kanssa ennen koiran muuttamista kotiin ja yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa rodun edustajien kanssa selvittääkseen, onko yhteiselo mahdollista.
© Mikkel Bigandt / stock.adobe.com
Vaikka coton de tuléar ei ole enää Madagaskarin ylemmälle luokalle varattu harvinaisuus, se on silti melko harvinainen. Saattaa siis käydä niin, että ihastuttuasi tähän kauniiseen rotuun joudut – asuinpaikastasi riippuen – etsimään tai odottamaan haluamasi koiran löytymistä. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 600 coton de tuléarin pentua. Kannattaa kuitenkin hyväksyä pitkät matkat tai odotusajat saadaksesi koiranpennun vastuulliselta kasvattajalta, joka välittää pennun terveydestä ja tyypistä. Vastuullisilla kasvattajilla on paitsi runsaasti osaamista, he panostavat kasvatukseen paljon aikaa ja rahaa kasvattaakseen onnellisia ja terveitä coton de tuléareja. Älä koskaan osta pentua kasvattajilta, jotka kasvattavat niitä ilman papereita! Koiranpentu muuttaa luoksesi aikaisintaan kahdeksan viikon iässä.
Oletko ihastunut coton de tuléarin ulkonäköön ja olemukseen, mutta haluaisit mieluummin täysikasvuisen seuralaisen? Pakko myöntää, että mahdollisuus löytää puhdasrotuinen coton de tuléar paikallisesta löytöeläinkodista on erittäin pieni. Siellä kuitenkin kannattaa käydä, sillä toisinaan hyvin samankaltaiset bichonit tai sekarotuiset koirat etsivät uutta kotia – ehkäpä yksi niistä kietoo sinut tassunsa ympärille. Internet on tietysti paras lähtökohta haullesi. Tutustu erityisesti bichoneista huolehtivien organisaatioiden sivustoihin. Niiden kautta välitetään myös iäkkäämpiä coton de tuléareja, jotka ovat jostain syystä menettäneet kotinsa. Tutustu myös muihin bichon-rotuihin: maltankoira tai bichon frisé ovat yhtä ihastuttavia rotuja, joilla on samanlaisia luonteenpiirteitä. Joka tapauksessa pätee: Pyydä välittäjää kertomaan sinulle yksityiskohtaisesti nelijalkaisen ystävän luonteesta ja historiasta ja tutustu koiraan yhteisellä kävelylenkillä, jotta voitte tutustua toisiinne.
Oletko löytänyt haluamasi koirasi ja pian luoksesi muuttaa coton de tuléar? Onnittelut! Käytä odotusaika valmistautuaksesi uuteen kämppäkaveriisi. Valitse esimerkiksi rauhassa koirakoulu, lue koirankoulutuksesta tai päivitä tietosi koiranpennuista. Myös perusvarusteiden valinta on tärkeä osa valmistautumista, jotta nelijalkainen ystäväsi tuntee olonsa kotoisaksi alusta alkaen: Näihin kuuluvat makuupaikat, kupit, kuljetuslaatikot sekä hihna ja valjaat tai kaulapanta sekä lisäksi erilaiset lelut. Varaa lisäksi kaikki varusteet uuden ystäväsi turkinhoitoon. Kotiin kannattaa hankkia kampa ja harja, kirppukampa, punkkipinsetit sekä koiran shampoo ja hoitoaine.
Toivotamme sinulle paljon hauskoja hetkiä coton de tuléarin kanssa!
