Australianpaimenkoira

Paimenkoiraksi jalostettu keskikokoinen, kaunis australianpaimenkoira tarvitsee vaativaa ja monipuolista tekemistä, joka antaa sille niin fyysistä kuin psyykkistäkin haastetta.

Luonne

Australianpaimenkoira tunnetaan ennen kaikkea sen lannistumattomasta temperamentista, kadehdittavasta sinnikkyydestä ja vahvasta suojeluvaistosta. Se on läpikotaisin työkoira, joka ei perhekoiranakaan luovu synnynnäisestä suojelu- ja vartiointivaistostaan. Työ on tälle aktiiviselle ja oppimishaluiselle koiralle intohimo, ja se onkin siten aina täysillä mukana kaikissa sille luotetuissa tehtävissä. Se on erittäin älykäs ja oppivainen ja iloitsee jokaisesta uudesta haasteesta.

Ystävällinen ja itsepäinen työkoira

Ystävällinen australianpaimenkoira on myös erittäin ihmisläheinen ja miellyttämishaluinen. Se haluaa miellyttää omistajaansa ja työskentelee mielellään hänen kanssaan. Australianpaimenkoiran erinomainen oppimiskyky yhdistettynä halukkuuteen totella ja asettua hierarkiassa ihmisen alapuolelle tekee entisestä työkoirasta myös yhä suositumman perhekoiran.  Sen toive miellyttää laumansa johtajaa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se seuraa sokeana kaikkia sen omistajan käskyjä. Alunperin lammaskoirana työskennellyt australianpaimenkoira on myös säilyttänyt oman tahdon ja siten myös tietyn itsenäisyytensä.

Erinomainen oppimisvalmius ja tarkkailukyky

Sen miellyttämishalua ja erinomaista oppimisvalmiutta ei siis saa sekoittaa helppoon koulutukseen. Koira oppii nopeasti, mutta se oppii yhtä nopeasti myös vääriä asioita. Siten sen koulutus vaatii yhtälailla varovaisuutta, kärsivällisyyttä ja empatiaa, kuin myös johdonmukaisuutta ja suoraviivaisuutta. Älykäs ja tarkkaavainen koira huomaa heti myös heikkoudet ja hyödyntää ne surutta. Jotkut australianpaimenkoirat tuntevat omistajansa luultavasti paremmin kuin hän itse. Itsevarmuudella, määrätietoisuudella ja tietenkin isolla annoksella rakkautta ja läheisyyttä yhteiselo australianpaimenkoiran kanssa sujuu kuitenkin erittäin harmonisesti ja ongelmitta.

Sopeutuva koira, jolla on voimakas paimennusvaisto

Australianpaimenkoira on vieraita kohtaan ensin varautunut, mutta sulaa ystävällisen ja hyväntahtoisen olemuksensa ansiosta nopeasti. Se on kärsivällinen myös lasten ja muiden kotieläinten kanssa. Voi kuitenkin olla, että muut eläimet, lapset, juoksijat ja jopa autot herättävät sen paimennusvaiston – selkeät rajat ja monipuolinen aktiviteettitarjonta ovat sen vuoksi tärkeitä tälle innokkaalle ja monipuoliselle rotukoiralle.

Ulkonäkö

Australianpaimenkoiran alkuperä paimen- ja karjakoirana näkyy työtahdon ja liikunnantarpeen lisäksi myös sen voimakkaassa ja lihaksikkaassa, mutta erittäin ketterässä ja notkeassa kehossa. 51–58 cm:n säkäkorkeus uroksilla ja 46–53 cm:n säkäkorkeus naarailla sekä korkeintaan 22 kg:n paino tekevät australianpaimenkoirasta keskisuuren, mutta suhteellisen kevyen koiran. Se liikkuu vapaasti ja sutjakkaasti ja on taitava monissa koiraurheilulajeissa.

Hyvin sopusuhtainen vartalo ja lyhyt häntä

Työkoirana sillä on erittäin kestävä ruumiinrakenne, joka ei kuitenkaan koskaan vaikuta karkealta. Aussien hieman kaareva tai litteä pää, jossa on selvästi tunnistettava otsapenger ja suunnilleen samanpituinen kuono-osa, on hyvässä suhteessa sen harmoniseen vartaloon. Sillä on voimakas saksipurenta ja kolmionmuotoiset korvat, jotka ovat korkealla päässä ja jotka kallistuvat hieman eteen tai sivuille koiran ollessa keskittynyt ja tarkkaavainen. Tämän rodun joillakin yksilöillä on synnynnäinen töpöhäntä, jota kutsutaan myös nimellä ”natural bobtail” (NBT).

Säänkestävä turkki ja monipuolinen väritys

Australianpaimenkoiran sileä tai hieman aaltoileva turkki on voimakkaan pohjavillan ansiosta erittäin säänkestävä. Uroksilla harja ja kaula ovat hieman tuuheammat kuin naarailla. Päässä, korvien ulkosivulla, etujalkojen etupuolella ja nilkkanivelen alapuolella karva on molemmilla sukupuolilla lyhyt ja se mukautuu sileästi kehoon. Rodun suurin erikoisuus on sen turkin monipuolinen väritys, joka muun muassa selittää sen valtavan suosion. On olemassa neljä perusväriä, jotka erilaisissa yhdistelmissä ja erilaisin merkein muodostavat 16 erilaista värivaihtoehtoa.

Neljä perusväriä ovat:

• musta
• punainen
• blue merle (marmoroitu musta harmaalla perusvärillä)
• red merle (marmoroitu punainen/ruskea ja vaaleanpunaisella tai beigellä perusvärillä)

Nämä muodostavat 16 mahdollista turkin väriä:

• solid black: yksivärinen musta, ei merkkejä
• solid red: yksivärinen punainen, ei merkkejä
• blue merle: marmoroitu musta harmaalla/sinisellä perusvärillä, ei merkkejä
• red merle: marmoroitu punainen/ruskea ja vaaleanpunaisella tai beigellä perusvärillä, ei merkkejä
• black bi (copper): musta kuparinvärisillä merkeillä
• black bi (white): musta valkoisilla merkeillä
• red bi (copper): punainen kuparinvärisillä merkeillä
• red bi (white): punainen valkoisilla merkeillä
• blue merle (white) merle (harmaa/sininen) valkoisilla merkeillä
• blue merle (copper): merle (harmaa/sininen) kuparinvärisillä merkeillä
• red merle (white): merle (punainen/ruskea) valkoisilla merkeillä
• red merle (copper): merle (punainen/ruskea) kuparinvärisillä merkeillä
• black tri: musta valkoisilla ja kuparinvärisillä merkeillä
• red tri: punainen valkoisilla ja kuparinvärisillä merkeillä
• blue merle (white/copper): merle (sininen/harmaa) kuparinvärisillä ja valkoisilla merkeillä
• red merle (white/copper): merle (punainen/ruskea) kuparinvärisillä ja valkoisilla merkeillä

Epätavallinen silmienväri

Kaikissa väreissä silmiä ja korvia hallitsevat pääasiassa muut värit kuin valkoinen. Valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoisen ei koskaan tulisi olla vallitseva väri. Voimassa oleva rotumääritelmä ei hyväksy valkoisia kohtia kehossa eikä täysin pigmentoitumatonta nenää (dudley nose). Tämän epätavallisen rotukoiran silmienväri on yhtä monipuolinen kuin sen turkinkin väri: sallittuja silmienvärejä ovat sininen, ruskea, meripihka (amber) sekä kaikki näiden värien yhdistelmät ja variaatiot, mukaanlukien laikut ja marmoroinnit.

Historia

Toisin kuin nimi saattaa antaa olettaa, tämän monipuolisen rotukoiran kotiseutu ei ole Australia, vaan Pohjois-Amerikka. Rodun todellista alkuperää ei ole kuitenkaan voitu täysin ratkaista, joten australianpaimenkoiran esi-isistä on olemassa vain teorioita. Yleisin oletus on, että baskilaiset paimenet toivat koirat 1800-luvulla – erityisesti kultakuumeen aikaan vuoden 1840 tienoilla – Australiasta Yhdysvaltoihin. Baskilaiset maahaanmuttajat toivat ne paimenkoiriksi merinolampailleen, jotka saivat Pohjois-Amerikassa nimekseen ”Australian sheep”.

Lännen näytelmien tähti

Innokas työkoira niitti nopeasti mainetta Yhdysvaltojen farmeilla ja tiloilla. Koiran mahdollisuuksien moninaisuudesta – ulottuen aina lammas- ja karjapaimenesta vahtikoiran tehtäviin – innostuneet farmarit aloittivat tämän rotukoiran määrätietoisen jalostuksen. Koira vakuutti yleisönsä myös lännen näytelmissä ja rodeoissa ja kasvatti siten suosiotaan. Australian Shepherd Club of America (ASCA) avasi vuonna 1957 ensimmäisen kantakirjan, mutta rotu sai yhtenäisen määritelmän vasta 20 vuotta myöhemmin. American Kennel Clubin (AKC) rotumääritelmä tuli voimaan vuonna 1993. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1996, myös FCI (Fédération Cynologique Internationale) tunnusti australianpaimenkoiran itsenäiseksi roduksi. Australianpaimenkoira kuuluu FCI:n ryhmän 1 (lammas- ja karjakoirat) alaryhmään 1 (lammaskoirat), ja sen rotumääritelmän numero on 342.

Jalostus ja terveys

Vaikka jotkut rodun yksilöt paimentavat ja ajavat edelleen lampaita ja muuta karjaa, suurinta osaa australianpaimenkoirista pidetään nykyään perhe- ja seurakoirina. Myös jalostuksessa on kehittynyt kaksi erilaista linjaa koiran käyttötarkoituksen mukaan: työlinja, jossa alkuperäisiä paimenominaisuuksia ja laumavaistoa vaalitaan ja edistetään, sekä hieman rauhallisempi linja, jossa arvostetaan enemmän tasapainoa ja hillittyä temperamenttia ja joka siksi sopii paremmin perhekoiraksi. Mutta jopa tasapainoisempi linja tuo silti enemmän energiaa mukanaan kuin jotkut jalkapallojoukkueet. Tämä unohdetaan usein ihastuttavaa pentua ostettaessa, eikä olekaan harvinaista, että uudet omistajat tuntevat olonsa nopeasti ylikuormittuneiksi kotonaan.

Näpit irti tarjouspennuista

Jos olet kiinnostunut australianpaimenkoirasta, mieti tarkkaan, haluatko ottaa elämääsi tällaisen temperamenttipakkauksen. Vasta kun olet vastannut tähän kysymykseen epäröimättä ”kyllä”, voit alkaa etsimään sopivaa kasvattajaa. Älä missään nimessä kuitenkaan lumoudu matalista hinnoista. Tällaiset ”tarjoukset” ovat usein pentuja, jotka ovat peräisin massajalostuksesta, joiden pyörittäjät haluavat rikastua kukoistavasta bisneksestä uudella muotikoiralla eivätkä panosta eläintensä luonteeseen tai terveyteen. Tällaiset paperittomat australianpaimenkoirat eivät ole käyneet tarvittavissa terveystarkastuksissa ja sairastuvat sen mukaisesti usein.

Rotutyypilliset sairaudet

Se, että rotukohtaisia ​​perinnöllisiä sairauksia on viime vuosina ilmaantunut yhä enemmän, johtuu valitettavasti myös rodun kasvavasta suosiosta ja siihen liittyvästä hallitsemattomasta jalostuksesta. Australianpaimenkoiralle tyypillisiin sairauksiin kuuluu nivelongelmat, kuten lonkkanivel- ja kyynärpäädysplasia (HD ja ED), silmäsairaudet kuten kaihi ja PRA (progressiivinen retina atrofia), epilepsia sekä purenta- ja hammasviat. Collien tavoin myös tällä rodulla ilmenee paljon niin sanottua MDR1-vikaa, joka johtaa yliherkkyyteen erilaisia lääkeaineita kohtaan. Lisäksi kahden merle-tyypin jälkeläiset sairastuvat usein kuurouteen ja/tai sokeuteen. Suomessa ja joissain muissa maissa kahden merlen parittaminen onkin kiellettyä eläinsuojelulakiin perustuen.

Osta vain luotettavalta kasvattajalta

Koska rotutyypilliset sairaudet ovat tiedossa, pentujen ostajan tulee siis ehdottomasti kääntyä ammattitaitoisen ja vastuullisen kasvattajan puoleen. Vain siten voit olla varma, että pentusi on kotoisin kontrolloidusta ja terveyden kannalta moitteettomasta kasvattamosta. Et huolehdi siten ainoastaan pentusi terveestä ja pitkästä elämästä, vaan kannat kortesi kekoon myös koko rodun terveyden puolesta.

Australianpaimenkoiran ravinto

Myös sopiva ravinto on välttämätön tekijä australianpaimenkoirasi terveyden kannalta. Kuten useimpien koirarotujen kohdalla, myös australianpaimenkoiralle suositellaan ruokaa, joka koostuu suuresta lihaosuudesta (vähintään 70 %) sekä vihanneksista ja hedelmistä (n. 20–30 %). Viljaa koira ei tarvitse juuri lainkaan, ja sokerista tulisi tinkiä kokonaan. Jos annat koirallesi kuiva- tai märkäruokaa, kiinnitä siis ehdottomasti huomiota ruoan korkeaan laatuun. Pakkauksen valmistusaineluettelo antaa viitettä siitä, onko koostumus oikea ja onko ruoassa kaikki koirasi tarvitsemat ravintoaineet. Ylimääräiset täyteaineet, makeutusaineet, keinotekoiset arominvahventeet ja kemialliset säilöntäaineet eivät kuulu koiranruokaan. Myös viljan suuri määrä viittaa usein ruoan huonoon laatuun. Viime aikoina myös raakaruokinta eli niin sanottu barffaus (biologically appropriate raw food) on kasvattanut suosiotaan. Aivan kuten itse kokatessa, myös tässä ruoassa sinun on helppo kontrolloida ruoan laatu.

Mikä on hyväksi australianpaimenkoiralleni?

Australianpaimenkoiran ruokkiminen tasapainoisesti ja terveellisesti ja siten tärkeistä ravintoaineista huolehtiminen on periaatteessa suhteellisen helppoa. Australianpaimenkoirat eivät yleensä ole alttiita ylipainolle tai allergioille. Silti ruoka tulee aina sopeuttaa yksilöllisesti koiran tarpeisiin. Esimerkiksi kasvuiässä olevat pennut tarvitsevat erilaista ruokaa kuin täysikasvuiset koirat. Ja rauhalliset seniorikoirat tarvitsevat erilaisia ravintoaineita kuin aikuinen koira, joka liikkuu päivittäin useampia tunteja. Iästä riippumatta myös paino, sukupuoli, aktiivisuus ja terveydentila vaikuttavat sopivan ruoan valintaan. Valmistusaineiden lisäksi myös annoskoko ja päivittäisten aterioiden määrä tulee sopeuttaa näihin tekijöihin. Esimerkiksi pennuille suositellaan neljää pientä annosta päivässä, kun taas täysikasvuisen australianpaimenkoiran ruokakuppi tulee täyttää vain kaksi kertaa päivässä. Kaikki koirat tarvitsevat säännölliset ruokailuajat ja ruokarauhan – riippumatta koiran iästä.

Hoito

Oikeanlaisen ravinnon ja vuosittaisten eläinlääkärintarkastusten lisäksi voit tehdä paljon sen eteen, että koirasi on terve ja hoidettu. Australianpaimenkoiran turkki on tärkeää harjata päivittäin. Siten voit poistaa irtonaiset karvat ja lian ja estää turkin huopaantumisen. Lisäksi korvat, hampaat, tassut ja kynnet tulee tarkistaa ja tarvittaessa puhdistaa tai lyhentää noin kerran viikossa. Tällä säännöllisellä hoitorutiinilla et vain huolehdi koirasi terveydestä ja kauniista ulkonäöstä, vaan vahvistat samalla myös sinun ja nelijalkaisen ystäväsi välistä suhdetta.

Pito

Australianpaimenkoiran pito asettaa omistajalleen epäilemättä suuremman haasteen kuin oikeanlainen ravinto ja hoito. Jopa ”perhekoirajalostuksen” yksilöt, joiden temperamenttia on hieman hillitty, vaativat runsain määrin tekemistä ja toimintaa.

Ei sovellu sohvaperunoille

Australianpaimenkoira ei todellakaan sovi sohvaperunoille ja sunnuntaikävelijöille. Pelkkä kestävyysharjoittelu, kuten tuntien pituiset kävelyretket, pyörän vierellä juokseminen tai pallon hakeminen ei riitä tälle vaativalle rotukoiralle. Älykäs ja oppimishaluinen aussie vaatii tekemistä, joka haastaa sen sekä fyysisesti että psyykkisesti. On suositeltavaa osallistua erilaisiin koiraurheiluharrastuksiin tai pelastus-, terapia- tai opaskoirakoulutukseen.

Salli myös lepohetkiä!

Fyysisesti ja psyykkisesti tasapainoiset koirat sopeutuvat perheeseen paremmin kuin alihaastetut ja pitkästyneet koirat, jotka kehittävät nopeasti huonoja tapoja. Australianpaimenkoira asettuu mielellään hierarkiassa omistajansa alapuolelle ja seisoo uskollisesti omistajansa rinnalla, jos tämä haastaa koiraansa sen tarpeiden mukaan. Hyvin sosialisoidut, koulutetut ja tasapainoiset australianpaimenkoirat hyväksyvät myös sen, että aina ei ole tekemistä. Rauhoittuminen ja rentoutuminen on harmoniselle yhteiselolle yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta ja psyykkiset haasteet.