© goodluz / stock.adobe.com
Kissanpennun on ihan aluksi sopeuduttava moneen asiaan. Näitä ovat oudot hajut ja äänet sekä vieraat ihmiset ja muut eläimet. Lue artikkelistamme, mitä kissan sosiaalistaminen tarkoittaa ja kuinka voit auttaa sitä sopeutumisessa.
Kissan saapuminen kotiin on erittäin jännittävää sekä eläimelle että ihmiselle. Tämä ei koske ainoastaan uusia kissanomistajia, vaan myös itse kissaa, jonka on totuttava uudessa kodissaan vieraisiin ihmisiin ja arkielämään. Se, kuinka hyvin kissa tulee tulevaisuudessa toimeen perheesi ja muiden eläinten kanssa, riippuu siitä, kuinka hyvin se on sosiaalistunut. Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Miten ja missä iässä kissa sosiaalistetaan? Voiko vanhempia kissoja sosiaalistaa?
Yleisesti käsite sosiaalistuminen kuvaa yhteisöön sopeutumisen ja tiettyjen käyttäytymisnormien omaksumisen prosessia. Kissan on siis opittava, että se voi luottaa uuteen perheeseensä ja ettei sen tarvitse pelätä vieraita ihmisiä tai eläimiä. Se oppii, että pienet lapset ovat toisinaan äänekkäitä, että kodinkoneet pitävät kovaa ääntä ja ettei autolla matkustaminen kuljetuslaatikossa ole paha asia. Se oppii, mistä se löytää syötävää, miten kissanvessaa käytetään ja miten se saa käyttäytyä leikkiessään ja telmiessään. Kaikki nämä asiat kissa oppii parhaassa tapauksessa jo ensimmäisten kolmen elinkuukautensa aikana. Jotta kissa voisi myöhemmin elää rennosti, on tärkeää, että se tutustuu jo varhain useisiin ihmisiin, eläimiin, ääniin ja hajuihin. Tällöin on myös tärkeää, että nämä tapaamiset sujuvat niin positiivisesti kuin mahdollista.
Jos kissaa ei ole sosiaalistettu oikein, sen käytöksessä voi myöhemmin ilmetä häiriöitä. Se on hyvin arka, ahdistuu ja hermostuu nopeasti ja reagoi usein aggressiivisesti. Vaikka suuri osa käyttäytymisestä onkin harmitonta, kuten tyynyn imeminen, jotkut piirteet voivat vaikeuttaa yhteistä elämää. Vaikeuksia tulee, jos kissa raapii huonekaluja ja seiniä tai pissailee matolle. Sama koskee kynsien käyttämistä leikissä tai puremista, jos vieraat ihmiset haluavat silittää sitä. Kissan ja ihmisen harmonisen ja stressittömän yhteiselon vuoksi kissa on sosiaalistettava kattavasti. Siitä ei ole hyötyä ainoastaan omistajalle vaan myös itse eläimelle, joka voi elää ystävällisenä ja rentoutuneena.
Se, millaiseksi kissan persoonallisuus kehittyy myöhemmin, riippuu myös sen elinympäristöstä ja kokemuksista. Suuri merkitys on erityisesti kolmella ensimmäisellä elinkuukaudella, eli neljännen ja kahdennentoista elinviikon välisellä ajanjaksolla. Kokemukset, joita kissanpentu kerää tässä leimautumisvaiheessa, tallentuvat tiukasti sen aivoihin, ja niillä on suuri vaikutus myös myöhempään elämään. Parhaassa tapauksessa kissa on tänä aikana vielä emonsa turvassa, sillä kissaemolla on pentunsa sosiaalistamisessa erittäin suuri merkitys.
Vastuuntuntoiset kasvattajat luovuttavat kissanpennut uusiin koteihinsa aikaisintaan kahdentoista viikon ikäisinä ja antavat niiden elää siihen asti emonsa kanssa. Emo on ensimmäisten viikkojen aikana kissanpennun tärkein kasvattaja ja suurin esikuva. Pentu ottaa emosta mallia kanssakäymiseen sisarustensa ja ihmisten kanssa ja omaksuu emon käyttäytymisen. Jos kissaemo suhtautuu ihmisomistajiinsa rennosti, antaa silittää itseään ja hakeutuu silloin tällöin heidän lähelleen, myös pentu alkaa luottaa ihmisiin. Myös kissanpennun kasvatuksesta huolehtii aluksi emo. Leikissä sisarusten kanssa emo näyttää pennulle, miten pitkälle se saa mennä. Jos se puree tai raapii liian voimakkaasti, emo puuttuu asiaan ja asettaa siten aivan luonnollisesti pennulle rajat.
© chalabala / stock.adobe.com
Kissan sosiaalistumisen kannalta on siis tärkeää, että myös kissaemo on sosiaalistettu oikealla tavalla. Kun on ostamassa kissanpentua kasvattajalta, tulisi kiinnittää huomiota emon käytökseen. Jos emo on hyvin arka tai aggressiivinen, pakenee kauimmaiseen nurkkaan tai sähisee, se siirtää tämän käytöksen myös pennuilleen. Jos kasvattajan kissa antaa silittää itseään ja suhtautuu uteliaasti vierailijoihin, kissat kasvavat lajinmukaisessa ympäristössä.
Ero emosta ja muutto uuteen kotiin ovat kissanpennulle suuri askel. Vieraassa ympäristössä sen on luonnollisesti ensin totuttava ihmisiin, hajuihin ja ääniin. Mitä paremmin kissaemo on sosiaalistanut pennun, sitä helpompi sen on sopeutua uuteen ja tuntemattomaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kissan sosiaalistaminen olisi ainoastaan kasvattajan ja emon tehtävä. Vaikka perusteet luodaan ensimmäisinä elinviikkoina, sosiaalistamista voi ja pitää jatkaa myös kahdennentoista elinviikon jälkeen. Tästä eteenpäin vastuu on sinun, ja kissan uutena omistajana voit tehdä monia asioita, jotka helpottavat kissan uuden elämän alkua.
Vaikka nuori kissa on utelias, joskus uudet kokemukset ovat yksinkertaisesti liikaa. Silloin on tärkeää, että se voi vetäytyä turvalliseen paikkaan, jossa se voi olla rauhassa ja käsitellä kokemuksiaan. Sinun tulisi miettiä jo ennen kissan saapumista, missä tämä paikka voisi olla. Rauhallisessa kolkassa oleva kori, jossa on pehmeä peitto, sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Lisäksi kissalle tulisi tarjota korkealla olevia piilo- ja oleskelupaikkoja, sillä monet kissat kokevat korkealla sijaitsevat paikat turvallisiksi. Tällainen paikka voi esimerkiksi olla raapima- ja kiipeilypuu. Lisäksi kissanhuovan voi asettaa ikkunalaudalle tai turvalliselle hyllylle.
Jos kissa on jo tottunut kuljetuslaatikkoon, voit jättää aluksi myös sen huoneeseen. Tällöin se voi paeta sinne milloin tahansa säikähtäessään. Myös suuri nurinpäin käännetty pahvilaatikko, jossa on pieni aukko ja sisällä pehmeä peitto, on suosittu piilopaikka.
Kun haluat sosiaalistaa kissasi, sinun tulee olla erittäin kärsivällinen. Tämä pätee myös sopeutumisvaiheeseen. Tärkeää on, ettet koskaan painosta kissaa tai pakota sitä mihinkään. Älä koskaan vedä sitä pois turvallisesta piilopaikasta vain siksi, että joku vieraasi haluaa silittää uutta kissanpentuasi. Kunnioita uuden asuinkumppanisi tarvetta omaan rauhaan ja anna sen mieluummin aluksi vetäytyä. Kissa ei kesyynny vain sillä, että sitä nostetaan jatkuvasti syliin! Tee sen sijaan normaaleja askareitasi asunnossa ja viestitä ainoastaan läsnäolollasi, että olet paikalla ja että kissa voi tulla halutessaan luoksesi. Jossain vaiheessa kissasi uteliaisuus voittaa ja se uskaltautuu itse pois piilostaan.
Arkojen kissojen kanssa on hyödyllistä aloittaa silmien tasolta. Niin vaikutat vähemmän uhkaavalta, ja kissan on helpompi lähestyä sinua ja antaa silittää itseään. Tee siis olosi mukavaksi esimerkiksi lattialla sohvan edessä. Istu matolle tai peiton päälle, lue kirjaa, kuuntele radiota tai katsele (hiljaisella olevaa) televisiota. Kun kissa sitten lähestyy sinua, anna sen ensin haistella kättäsi ja silitä sitä lopuksi hitailla liikkeillä selän päältä ja poskista. Palkitse kissasi lähestymisyritys kehuilla, rauhallisilla hellyydenosoituksilla ja pienellä herkkupalalla ja osoita sille, että iloitset sen läheisyydestä.
Ensimmäisinä elinkuukausina sinun tulisi tutustuttaa kissasi moniin uusiin asioihin, kuten musiikkiin, autoihin sekä toisiin ihmisiin ja eläimiin. Näin kissa pääsee yli luonnollisesta epäluuloisuudestaan. Älä kuitenkaan liioittele. Kissasi tarvitsee myös aikaa uusien kokemusten käsittelyyn. Ole kärsivällinen ja esittele uudet asiat kissallesi varovaisesti. Tarkkaile kissaa tiiviisti ja jätä se rauhaan, kun se viestittää olevansa hermostunut. Kun se on oppinut luottamaan sinuun ja perheeseesi ja kiehnää kehräten jalkaasi vasten, se on varmasti valmis vieraan ihmisen tapaamiseen. Kutsu luoksesi isoja ja pieniä vieraita, jotta kissasi oppii, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Kuitenkin suuret juhlat, joissa on paljon ihmisiä pienessä tilassa ja kovaäänistä musiikkia, ovat aluksi liikaa.
Aivan kuten kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kissatkaan eivät ole kaikki samanlaisia. Vaikka monet kissat ovat hyvin helposti lähestyttäviä, toiset ovat luonnostaan enemminkin pelokkaita. Kunnioita kissasi yksilöllisyyttä ja pysy kärsivällisenä, jos tottuminen ei tapahdu hetkessä. Jotkut kissat ovat jo muutamien viikkojen kuluttua täysin sopeutuneet uuteen ympäristöönsä, uuteen perheeseensä ja sen arkeen, mutta toiset kissat tarvitsevat kaksi kuukautta tai jopa pidemmän ajan luottamuksen luomiseen hitaasti. Jos suhtaudut kissaan rakastavasti ja ahdistamatta sitä, huutamatta tai ärsyyntymättä sen pujahtaessa piiloon tai tehdessä virheen, se tulee ulos suojastaan.
© Blanscape / stock.adobe.com
Valitettavasti jokaisella kissalla ei ole onni kasvaa ympäristössä, jossa annettaisiin arvoa sen sosiaalistamiselle. Monet kissat erotetaan syntymänsä jälkeen liian varhain emostaan, kasvavat ilman kontaktia sisaruksiinsa ja ovat alusta asti omillaan. Mitä vanhempi kissa on ja mitä huonompia kokemuksia sillä on, sitä vaikeampaa luottamuksen palauttaminen on.
Myös vanhempia kissoja voi kuitenkin sosiaalistaa, mutta siihen tarvitaan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos annat kissalle aikaa ja tilaa vetäytyä ja suhtaudut siihen aina rakastavasti, huomaat jossain vaiheessa kissan avautuvan itsestään. Kun jää on rikottu, vanhemmat kissat ovat usein erittäin paijattavia ja hyvin omistautuneita.
Joka tapauksessa kärsivällisyys palkitaan kissan sosiaalistamisessa. Älä vaadi, että kissa alusta alkaen osaisi kaiken, antaisi kaikkien silittää itseään tai tulisi hyvin toimeen lasten ja toisten eläinten kanssa. Toimi varovasti ja anna sen tottua hitaasti uuteen kotiinsa.
Toisiin lemmikkieläimiin totuttaessa on esimerkiksi järkevää pitää ne ensin eri huoneissa. Yritä tutustuttaa niitä toisiinsa ensin hajujen kautta. Anna koirasi tai vanhemman kissasi haistella tulokkaan kuljetuslaatikkoa. Anna uudelle kissalle haisteltavaksi toisen eläimen lelu tai peitto. Liitä hajuun jotain positiivista – aseta esine esimerkiksi lähelle ruokakuppia. Nenän kautta eläimet lähentyvät hitaasti ja huomaavat, ettei toinen ole uhka.
Toivotamme sinulle ja kissalle onnistunutta ja rentoa alkua!
Jokainen kissan omistaja on varmasti maannut ajoittain sängyssään valveilla kuunnellen kissansa yöllistä konsertointia. Mitä tehdä, kun kissa vie mouruamisellaan yöunet ja miksi niin monet kissat elämöivät varsinkin öisin? Mikä hiljentäisi nämä yölliset aariat?
Jos tunnet kaksi kissaa, jotka pitävät erityisen paljon toisistaan, hyvällä onnella voit tarkkailla niitä niiden hoitaessa toistensa turkkia. Silloin kissat nuolevat toisiaan rakastavasti. Monet kissanomistajat kuitenkin ihmettelevät, miksi kissa nuolee ihmistä?
Kissat käyttävät useita erilaisia ääniä, joilla ne ilmaisevat tunteitaan. Tunnetuimpia ovat naukuminen, kehrääminen, mouruaminen ja sähiseminen. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä nämä tärkeimmät kissan äänet ihmiskielellä tarkoittavat.
