Preeriakoira

Preeriakoirat ovat oikeastaan vielä varsin tuntemattomia lemmikkejä. Viime aikoina niiden suosio on kuitenkin kasvanut, ja nämä vankkatekoiset jyrsijät yleistyvät lemmikkeinä. Preeriakoirien sukuun kuuluu yhteensä viisi lajia, joista mustahäntäpreeriakoira on yleisin luonnossa ja lemmikkieläimenä. Näin ollen jäljempänä olevat tiedot koskevat yksinomaan sitä.

Alkuperä ja elintavat: pienet kaupunkien rakentajat

Mustahäntäpreeriakoira on kotoisin Pohjois-Amerikan laajoilta lyhytruohoisilta preeria-alueilta. Siellä ne elävät suurissa, jopa useamman tuhannen eläimen yhteisöissä maan alla itse rakentamissaan, haarautuneissa tunnelijärjestelmissä.

Nämä yhteisöt, joita kutsutaan myös kaupungeiksi, jakautuvat moniin pieniin perheryhmiin. Kullakin perheryhmällä on oma rakenteensa, ja niihin kuuluu yleensä yksi uros, yhdestä neljään naarasta ja näiden kahtena edellisenä vuotena syntyneet poikaset.

Ulkonäkö

Preeriakoirien turkki on kullanruskea tai valkoinen/kermanvärinen, ja se näyttää hieman kirjavalta. Niiden koko vaihtelee 30–45 senttimetrin välillä (häntä mukaan lukien) ja ne painavat 700–1500 grammaa. Hännän kärki on musta. Tästä johtuu myös nimitys mustahäntäpreeriakoira.

Pito: preeriakoirat tarvitsevat runsaasti tilaa

Preeriakoiran pitäminen lemmikkieläimenä ei ole kovin vaikeaa, mutta eläimiin tulee tutustua kunnolla ennen niiden ostamista ja harkita hankintaa perusteellisesti.

Eläimet tarvitsevat myös tiivistä yhteyttä hoitajansa kanssa. Sen vuoksi niiden pito on paljon vaativampaa kuin muiden pieneläinten, kuten marsujen tai hamsterien. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että preeriakoirat voivat saavuttaa vankeudessa 8–12 vuoden iän.

Preeriakoirat ovat myös laumaeläimiä, mikä tarkoittaa, että eläimiä on oltava vähintään kaksi. Yksin pidettävillä preeriakoirilla voi ilmetä hyvin nopeasti käyttäytymisongelmia, ja ne voivat jopa kuolla yksinäisyyteen. Jyrsijöitä on parempi pitää pienissä ryhmissä.

Suuri tilantarve

Mitä tulee preeriakoirien pitoon, älä aliarvioi niiden tilantarvetta. Jyrsijät tarvitsevat suhteellisen suuren aitauksen. Saksan elintarvike- ja maatalousministeriön lausunnon mukaan kolmen preeriakoiran aitauksen pohjapinta-ala ei saa olla alle 20 neliömetriä. Jokaista lisäeläintä varten tarvitaan vähintään neliömetri enemmän tilaa. Tämä koskee sekä sisä- että ulkoaitauksia. Sen vuoksi niiden pitäminen pieneläinhäkissä ei ole sallittua.

Joka tapauksessa on tärkeää, että jyrsijöillä on aina riittävästi liikkumatilaa. Jos preeriakoiralla ei ole tarpeeksi tilaa, sen käyttäytymisessä voi tapahtua muutoksia melko nopeasti. Niistä voi esimerkiksi tulla velttoja ja laiskoja, mikä voi puolestaan johtaa lihavuuteen.

Aitauksen varusteet

Aitauksen pohjan tulee olla käsittelemätön eli koskematon, ja siinä tulee olla riittävästi pesämateriaalia. Preeriakoirat kaivautuvat nimittäin maahan ja rakentavat sinne oman rakennelmansa. Jos kyseessä on sisäaitaus, siinä on oltava sopiva alusta, johon preeriakoirat voivat kaivautua. Voit myös tarjota eläimille keinotekoisia rakennelmia.

Preeriakoiraa voi pitää päältä avoimissa aitauksissa. Sinun on kuitenkin huolehdittava siitä, että eläimet eivät pysty kiipeämään aidan yli. Lisäksi ne – kuten kanitkin – tarvitsevat häkin alle suojan, jotta ne eivät kaivaudu alakautta häkin ulkopuolelle.

Preeriakoirat ja niiden villi alkuperä

Tällä hetkellä lähes kaikki preeriakoirat tuodaan Amerikasta, ja ne on pääasiassa pyydystetty luonnosta. “Villin” alkuperänsä vuoksi preeriakoirat voivat olla erityisen vaikeita kasvattaa ja hoitaa varsinkin alkuvaiheessa.

Seurauksena voi olla voimakkaita puremia, jotka ovat erittäin kivuliaita ja voivat vaatia käyntiä sairaalassa. Lisäksi sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen urosten käyttäytymisessä voi tapahtua huomattavia muutoksia parittelu- ja kiima-aikana. Tällöin ilmenee toisinaan valtavaa aggressiivisuutta kaikkea kohtaan, joka on liian lähellä aitausta – hoitaja mukaan lukien. Tästä syystä preeriakoirat eivät sovellu myöskään lasten käsiin.

Perusvarusteet: älä unohda pesämateriaalia

Seuraavat perusvarusteita koskevat tiedot ovat vain ohjeellisia. Tarvitset ensin riittävän suuren aitauksen, joka on varustettu asianmukaisella aidalla. Lisäksi aitaukseen tulee laittaa riittävästi pieneläimille tarkoitettua kuiviketta ja heinää, jotta preeriakoirilla on riittävästi pesämateriaalia.

Myös piilopaikkana toimiva puinen mökki ja oksat nakertelua varten ovat välttämättömiä. Tarvitaan myös ruokakuppi ja vesipullo/vesikuppi.

Ruokinta: korkea kuitupitoisuus on ratkaisevaa

Preeriakoirat syövät pääasiassa erilaisia ruohoja, voikukkaa, yrttejä ja heinää. Lisäravintona voi antaa hedelmiä ja vihanneksia. Kuivaruoassa tulisi olla matalaa proteiini- ja rasvapitoisuus ja runsaasti kuituja, jotka ovat hyvin tärkeitä ruoansulatuksen kannalta.