Sisällysluettelo
Marsut
Anja Reutter auttaa avun tarpeessa olevia marsuja. Tässä artikkelissa hän vastaa useimmiten kysyttyihin kysymyksiin marsuista.
Die kleinen kuscheligen Nager gibt es in vielen Farben.
Anja Reutter auttaa avun tarpeessa olevia marsuja. Tässä artikkelissa hän vastaa useimmiten kysyttyihin kysymyksiin marsuista.
Marsut ovat kotoisin Andeilta Etelä-Amerikasta ja niitä pidetään kotieläiminä. Siellä marsuja käytetään ravintona, kuten meillä esimerkiksi kaneja.
Lyhytkarvaisiin marsuihin kuuluvat sileäkarvaiset, rosette, amerikan crest, englannin crest, rex ja teddy. Pitkäkarvaisiin marsuihin puolestaan kuuluvat sheltie, coronet, angora, peruaani, texel, merino, alpakka ja mohair. Kaikki nämä rodut on olemassa myös satiinimarsuina sekä monissa eri väreissä.
Jotkin kasvattajat sanovat, että erirotuisilla marsuilla joitakin erilaisia maneereja on huomattavissa, mutta huomattavia eroja ei ole tunnistettu. Marsun käytös riippuu huomattavasti sen elinympäristöstä sekä marsun pidosta.
Hyvässä hoidossa marsu voi elää jopa 6-8 vuotiaaksi, mutta on olemassa tarinoita myös vanhemmista marsuista. Huomattavasti vanhemmaksi elävät marsut ovat kuitenkin harvinaisia.
Marsu kannattaa hankkia kasvattajalta. Kasvattajan kanssa keskustellessa ei ole tarvetta olla häikäilemätön vaan on parempi esittää suoria kysymyksiä. Jokainen vastuullinen kasvattaja vastaa kysymyksiin mielellään ja esittelee marsujensa häkit ja olotilat. Marsujen häkkien tulisi olla puhtaita ja valoisia, eikä niiden tulisi olla liian ahtaita. Sopivia kasvattajia löytää usein lehdistä tai marsuliittojen nettisivuilta.
Terveellä marsulla on kiiltävä turkki ja kiiltävät silmät. Sen silmien ei tulisi liimautua toisiinsa eikä marsun tulisi vaikuttaa riutuneelta. Sillä ei tulisi olla kaljuja tai hilseileviä kohtia.
Kokemattomalle silmälle voi olla vaikeaa erottaa marsun sukupuoli. Parhaiten uroksen ja naaraans erottaa toisistaan, kun molemmat ovat vierekkäin vertailtavana. Ota marsu varovasti käsiisi, jotta näet sen vatsaan. Kädellä voit hieman liikuttaa ihoa vasemmalle ja oikealle sukupuolielinten kohdalta. Mikäli se muistuttaa kirjainta Y, on kyseessä naaras, mikäli se muistuttaa kirjainta I, on kyseessä uros.
Kaksi marsua tarvitsevat vähintään 100 cm x 60 cm kokoisen häkin. Marsut viettävät suurimman osan ajastaan häkissä, jonka vuoksi niillä tulisi olla siellä riittävästi tilaa liikkua.
Häkissä tulisi vähintään olla pieni mökki, vankka ruokakippo sekä vesipullo. Lisäksi jokaista marsua kohden tulisi olla ainakin yksi heinäteline. Heinätelineen hankinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että kaltereiden välit ovat riittävän kapeat, jotta marsu ei saa laitettua päätänsä niiden väliin. Heinätelineen tulisi olla myös riittävän korkea, jotta marsu ei pääse hyppäämään sinne ja käyttämään sitä petipaikkana. Siitä voi aiheutua marsulle vakavia loukkaantumisia.
Vain mielikuvitus on rajana. Mökit, majat, tunnelit ja sillat ovat hyviä vaihtoehtoja. Marsulle lisäjännitystä leikkeihin tuo piilotetut herkulliset yllätykset, kuten kurkunsiivut, persilja tai paprikan palat.
Periaatteessa marsua voi pitää myös ulkohäkissä. Marsun pitää saada ensin kuitenkin tottua kesän tuloon, jotta ne voivat vaihtaa talviturkkinsa kevyempään turkkiin. Häkin tulee olla riittävän eristetty ja häkki pitää olla täysin suljettava kylmän ilman tullessa, esimerkiksi muovilasilla. Talvella ulkohäkissä tulisi olla riittävästi kuiviketta ja heinää, jotta marsu pääsee kaivautumaan ja lämmittelemään. Talvella marsun juomavettä tulee pitää silmällä, sillä se jäätyy nopeasti.
© Viorel Sima / stock.adobe.com
Ulkohäkissä tulisi ehdottomasti olla riittävästi varjoa. Häkin tulisi suojata marsuja myös koirilta ja kissoilta. Älä jätä marsuja ulkohäkkiin, kun maa on vielä kylmä tai ruoho märkää. Aluksi ulkona ei tulisi olla liian kauan, jotta marsu voi rauhassa tottua luonnon ruohoon. Parasta on ruokkia marsua heinällä jo silloin, kun se on sisähäkissä.
Marsua tulisi nostaa kahdella kädellä niin, että sitä nostaa sen vatsasta. Marsun voi nostaa vaikka syliin, mutta pitää olla tarkkana, että sitä ei pudota. Marsu näyttää vankalta ja tanakalta, mutta sillä on erittäin hauraat jalat ja luut. Jo sohvalta putoaminen voi aiheuttaa marsulle vakavia loukkaantumisia.
Parasta on tutustuttaa marsut toisiinsa jo nuorena, sillä vanhempien marsujen kohdalla se on vaikeampaa. Jotta kaikki marsut tuoksuisivat samalta, kannattaa niihin hellästi hieroa fenkolia. Jos omistaa toisen häkin, voi toisen marsun laittaa toiseen häkkiin aivan toisen häkin viereen, jotta marsut voivat rauhassa tottua toisiinsa.
Uusi marsu kannattaa päästää tutustumaan häkkiin aina ensimmäisenä ja laittaa vanha marsu uuden marsun seuraan vasta vähän ajan kuluttua. Näin vanhalla marsulla ei ole kotikenttäetua.
Marsun tulisi syödä päivittäin kuivaruokaa, heinää ja vettä, sekä lisäksi tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. Marsuille ei tulisi antaa kääpiökanien kuivaruokaa. Marsu on riippuvainen C-vitamiinista aivan kuten ihminenkin, eikä se kykene itse tuottamaan sitä.
Ei missään nimessä papuja (myrkyllisiä), kaalia (turvottaa), suoja-aineilla käsiteltyjä hedelmiä ja vihanneksia, eikä myöskään ruoantähteitä, sillä marsu ei ole jäteastia.
Koska marsut eivät kykene kuluttamaan kasvavia kynsiään riittävästi, pitää niitä leikata säännöllisesti. Sen voi tehdä itse tai marsun voi viedä eläinlääkärille. Kynsien leikkaamiseen tarvitset kynsisakset, joilla kynnet katkaistaan noin 3-5mm ennen kynsihermoa. Valkoisista kynsistä kynsihermon erottaa helposti, kun sitä katsoo valoa vasten. Tummista kynsistä leikataan aina vain kynnen kärjet, jottei vahingossakaan leikkaa kynsihermoon.
Turkki tulisi säännöllisesti tarkastaa tuholaisten varalta. Etenkin pitkäkarvaiset marsut tarvitsevat säännöllistä turkin hoitoa. Pehmeällä vauvanharjalla voi harjata varovasti. Kiharakarvaisen marsun turkkia tulisi selvittää käsin, jotta takkujen selvittämisestä ei aiheudu marsulle kipuja.
Marsuilla on erittäin herkkä ruoansulatus, minkä vuoksi ripulin (etenkin voimakkaasti haisevan) tapauksessa tulisi käydä eläinlääkärillä. Paha ripuli voi aiheuttaa marsun suolistossa täyden toimimattomuuden.
Sido tassu ohkaisesti pienellä harsolla, jotta haava pysyy puhtaana. Useimmiten haava parantuu hyvin itsestään.
Joillakin marsuilla hampaat kasvavat liian pitkiksi eikä niitä tule kulutettua riittävästi. Tähän ongelmaan voi auttaa vain eläinlääkäri. Tulisi tarkistaa, että marsu saa syötyä kunnolla, eikä sen ruoka putoa sen suusta. Lisäksi marsu kannattaa punnita kerran viikossa.
Marsulla on erilaisia ääntelyitä, joilla se herättää huomiota. Yleisin ääni on kuikutus, mitä kuulee useimmiten, kun marsu iloitsee ruuastaan. Marsut myös tervehtivät omistajiaan tällä kuikutuksella. Kun marsua silittää, se aloittaa hyrinältä kuulostavan ääntelyn. Tätä ääntä kuulee myös, kun urospuolinen marsu lähestyy naarasta. Marsut sirkuttavat erittäin harvoin ja silloin, kun marsu luulee olevansa yksin. Sirkutus on asiantuntijoille arvoitus, eikä tarkalleen tiedetä miksi marsut joskus sirkuttavat. Sirkutus on melko aavemainen ääntely, etenkin kun sitä kuulee öisin. Jyrsimiseltä kuulostavaa hampaiden narskuttelua kuulee, kun kaksi urosta riitelee keskenään. Riitatilanteissa ne hakkaavat hampaita yhteen voimakkaasti.
Ainut vaihtoehto on hankkia erittäin painava, esimerkiksi kaneille tarkoitettu ruokakuppi. Ruokakupin ei tulisi olla liian suuri, jotta marsu ei käytä sitä vessanaan.
En ole koskaan yrittänyt tätä omien marsujeni kanssa, mutta on olemassa marsuja, jotka ovat oppineet käyttämään ikään kuin omanlaista kissanvessaansa asunnossa. Mikäli haluat totuttaa marsusi käymään vessassa, tulisi harjoittelu aloittaa marsun ollessa nuori ja laittaa marsu aina vessaansa ja puhua sille ystävällisesti ja silittää, jotta se yhdistää jotakin positiivista omaan vessaansa.
Mikäli sitä ei voi välttää, voi marsun jättää korkeintaan kahdeksi päiväksi yksin, mikäli sillä on riittävästi vettä ja ruokaa saatavilla. Ihanteellista tämä ei ole, mutta joskus se on välttämätöntä.
Paljon, paljon huomiota. Anna sille herkkuja, kuten vihanneksia ja hedelmiä kädestä. Marsun kesyttäminen voi vaatia paljonkin kärsivällisyyttä.
Kun aloittaa kasvattamisen, tulisi tehdä suunnitelma tulevien marsunpoikasten varalle. On olemassa jo paljon marsuja, joita ihmiset eivät halua, jolloin ne päätyvät löytöeläinkoteihin.
Mikäli omistaa marsupariskunnan, tulisi se myös muistaa erottaa, sillä mikäli sitä ei tee, on uros marsu naaraan kimpussa ja astumassa sitä. Mikäli marsuja ei voi erottaa, voi uros marsun kastroida.
Uroksen ja naaraan yhteen saattaminen ei ole kuitenkaan kasvattamisen ainut asia. Marsuja pitää vahtia, seurata niiden painoa ja ruokkia erityisen huolellisesti ennen kuin marsun pennut syntyvät 68 päivän kuluttua. Vähintään neljän viikon kuluttua syntymästä tulee pienet marsunaaraat erottaa niiden isästä, sillä muuten se huolehtii nopeasti uudesta jälkikasvusta.
Naaras marsu painaa noin 700g ja sen pitäisi olla vähintään 5-11 kuukautta vanha, ennen kuin se saa ensimmäisen poikueensa. Sitä ennen naaras marsun keho ei ole vielä valmis tuottamaan pentuja ja raskaudella olisi sen painolle ja kasvulle negatiivinen vaikutus. Noin vuoden vanhalla marsulla lantiolihakset ovat kehittyneet jo niin vahvoiksi, että se voi tuoda maailmaan uusia pentuja.
Kiitos Anja Reutter, että vastasit näihin moniin kysymyksiin ammattitaidollasi.