Kanariandoggi

Kanariandoggi

Aggressiivinen taistelukoira vai leikkisä perhekoira? Kanariandogista ollaan montaa mieltä. Toisaalta mikään koira ei synny taistelijaksi, vaan kehittyy sellaiseksi vasta ihmisen kasvattamana. Kanariandogin myönteisten luonteenpiirteiden esille tuominen ja hyvästä käytöksestä palkitseminen on vastuunsa tuntevan kasvattajan ja koiranomistajan tärkeitä tehtäviä.

Ominaisuudet

Kansainvälinen koiranjalostusliitto (Fédération Cynologique Internationale eli FCI) jaottelee kanariandogin molossityyppiseksi koiraroduksi standardinumerolla 346. Luonteeltaan vihaisia tai liian arkoja kanariandoggeja ei saa käyttää kasvatuksessa ja aggressiivisen vihainen käytös aiheuttaa sille koiranäyttelyissä hylkäämisen.

Kanariandoggi on perimmältään rauhallinen ja tasapainoinen koira, jolla on hyvin vahva suojelu- ja vartiointivietti. Tästä voi kuitenkin aiheutua hankaluuksia, jos sitä ei kasvateta johdonmukaisesti ja aseteta rajoja. Se on itsevarma koira, jolla on hyvät hermot. Se suhtautuu vieraita kohtaan epäluuloisesti, joten se on oivallinen vartiointitehtävissä. Se on oppivainen ja kohtelee perhekoirana perheenjäseniään ystävällisesti ja nöyrän tottelevaisesti. Vaikka kanariandoggi on erittäin kiintynyt omistajaansa, se käyttäytyy muitakin perheenjäseniä kohtaan sävyisästi. Kun kanariandoggi on oppinut talon tavoille, se pysyy perheen seuralaisena uskollisesti koko elämänsä ajan. Vahva ja tanakka kanariandoggi on rehti ja luotettava seuralainen ja suojelija. Sen teeskentelemättömästä käytöksestä voi päätellä mitä sen mielessä liikkuu ja mitä se aikoo seuraavaksi tehdä. Eloista temperamenttiaan se ilmentää haukkumalla lajilleen tyypillisellä matalalla ja syvällä äänellä.

Ulkonäkö

Kanariandogilla on komea ja vankka vartalo. Pää on jykevä, leveähkö ja kuution muotoinen. Nämä ovatkin selkeitä molossityyppisen koirarodun piirteitä. Uroskoirien säkäkorkeus on 60–66 cm ja paino 50–65 kg, joten kanariandoggi on varsin vaikuttavan näköinen. Vaikka nartut ovat hieman pienikokoisempia, riittää niilläkin 56–62 cm säkäkorkeutta ja painoa 40–55 kg. Niiden rotevan suuri, lihaksikas ja voimaa uhkuva runko herättää kunnioitusta. Etenkin ne, jotka eivät tiedä kanariandogin rauhanomaisuudesta ja ystävällisyydestä, voivat saada siitä pelottavan ensivaikutelman. Suuresta koostaan huolimatta kanariandoggi ei ole kömpelö tai raskasliikkeinen. Päinvastoin se liikkuu sopusuhtaisessa vartalossaan ketterästi ja sulavasti. Sitä voidaan sanoa jopa siroliikkeiseksi. Kanariandogin runko on pidempi kuin säkäkorkeus, mikä näkyy korostetusti etenkin nartuilla. Pää on vain hieman selkälinjaa korkeammalla.

Kanariandoggeja on monen värisiä. Sen kirjavan turkin värit vaihtelevat lämpimän tummanruskeasta vaaleanharmaaseen ja vaaleankeltaiseen. Kaikki vaaleanruskean ja hiekan sävyt ovat sallittuja. Valkoista väriä voi esiintyä rinnassa, kaulan alapuolella, etukäpälissä ja takakäpälien varpaissa, vaikka toivottavaa on, että valkoista olisi mahdollisimman vähän. Maskin pitää muusta turkin väristä huolimatta olla aina musta.

Rodulla on lyhyt ja hyvin pinnanmyötäinen turkki ilman pohjavillaa. Karkealta tuntuva karvapeite on hienostelemattoman näköinen. Korvalehdissä oleva karva on hyvin lyhyttä ja hienolaatuista. Kanariandogin synnyinmaassa Espanjassa korvat saa vielä typistää. Sama hienolaatuinen karva on hieman pidempää sään kohdalla ja reisien takaosassa. Tyvestään paksu ja kärkeä kohti kapeneva häntä ulottuu korkeintaan kinnerniveleen asti. Levossa häntä riippuu suorana kärki hieman kaartuneena. Koiran valpastuessa ja liikkuessa häntä kohoaa sapelimaisesti mutta ei kierry selkää kohti.

dogo canario welpe

Historia

Kanariandogin (dogo canario) nimestä voi jo päätellä, että se on alun perin kotoisin Espanjalle kuuluvilta Kanariansaarilta. Sen esivanhemmat olivat espanjandoggeja (espanjaksi alano español), jotka Espanjan Kennelliitto tunnustaa omaksi rodukseen. Keskiajalla espanjandogit olivat avuksi maatilojen töissä ja metsästettäessä. Ne olivat paimentamassa ja ajamassa karjaa, mukana metsästysretkillä isoja eläimiä saalistettaessa sekä vahti- ja suojelukoirina. Niitä käytettiin myös härkätaistelukoirina ja perinteikkäissä koiratappeluissa.

Sen lisäksi että rotu otti pelottomasti kiinni suuria villieläimiä, kuten karhuja, hirviä ja villisikoja, ja piti niitä aloillaan metsästäjän saapumiseen asti, alano español oli myöhäiseen keskiaikaan asti myös pidetty aateliston koira. Se on tunnettu myös vertaansa vailla olevasta rohkeudestaan. Siksi sitä on käytetty sotakoiranakin. Sen tehtävät kattoivat muutakin kuin vain sotilaiden telttojen vahtimista, nimittäin sen selkään asetettiin piikikäs panssari, ja se lähetettiin vastapuolen taistelijoita ja hevosia vahingoittamaan.

1500- ja 1600-luvuilla espanjandogit olivat espanjalaisten konkistadorien mukana valloittamassa Etelä-Amerikkaa. Tällöin Kanariansaaret olivat mantereitten valloittajille ja kolonialisteille maantieteellisesti sopiva väliasema. Niin näitä molossikoiria päätyi lukuisasti myös Kanariansaarille. Dogo canarion geenipoolin oletetaan muodostuneen Kanariansaarten oman fuerteventuralaisen karjakoiran eli majoreron ja alano españolin risteytyksestä. Kanariansaarilla ei ollut paljon metsästettävää eikä varsinkaan verisiä taisteluja, joten syntyneen rodun edustajia käytettiin pääasiassa vahtikoirina suojelemassa maatiloja ja karjaa. Jalostuksen tavoitteita asetettaessa ei hyvällä metsästysvaistolla ja tappeluhalukkuudella ollut enää merkitystä, vaan haluttiin ennemmin kehittää valppautta ja lujahermoisuutta.

Kasvatus ennen ja nykyään

Kanariansaarilla kanariandoggia pidetään pääasiassa maatilojen vahtikoirana sen vahtitaitojensa vuoksi. Suuren suosionsa vuoksi Espanjan hallitus nimitti kanariandogin vuonna 1991 Gran Canarian luonnonsyboliksi. 1970-luvulla espanjalaiset alkoivat kasvattaa kansalliskoiraansa järjestelmällisesti. 1980-luvulta lähtien on perustettu useita kanariandogin kasvatusjärjestöjä ja järjestetty kansainvälisiä kanariandogginäyttelyitä. Ulkonäkönsä puolesta vaikuttava rotu on näin tullut tunnetuksi myös Kanariansaaria kauempana.

Rodun nimestä ei kuitenkaan olla vielä yksimielisiä. Kanariandogin lisäksi sillä voi olla nimenä dogo canario, presa canario, perro de presa canario, espanjanbulldoggi, perro de toro tai alano español tai pelkkä alano. Vuonna 2001 kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI tunnusti dogo canarion virallisesti omaksi rodukseen ja pyrki luomaan rodulle virallisen nimen. Valitettavasti nimi ei miellyttänyt kaikkia perinteistä kiinni pitäviä kanariandogin omistajia mukaan lukien kasvattajia, joiden mielestä nimeen olisi pitänyt edelleenkin liittää sana “presa”, joka tarkoittaa mm. metsästyssaalista.

FCI:n vuonna 2011 hyväksymässä dogo canarion rotumääritelmässä ei enää viitattu metsästäjäkoiran ominaisuuteen. Jotkut vanhat espanjalaiset criadoresit eli koirankasvattajat eivät halunneet pitäytyä FCI:n rotumääritelmässä vaan jatkoivat kanariandogin kasvatusta omien mieltymystensä mukaisesti nimellä presa canario. Heidän  tarkoituksenaan oli myös suojella alkuperäistä kanarialaista työkoiraa ja sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Espanjan maa- ja metsätalousministeriö tunnusti rodun presa canario -nimisenä toukokuussa 2001.

FCI:n dogo canario nimellä tunnustettua kanariandoggia suositellaan kasvatettavaksi luonteeltaan tasapainoiseksi ja rauhalliseksi ja kooltaan vaikuttavan näköiseksi näyttelykoiraksi. Dogo canario on rotumääritelmän erilaisuudesta huolimatta ominaisuuksiltaan yhä itsevarma ja valpas koira, jolla on erinomaiset vahtikoiran taipumukset. Se on sopiva perhe- ja seurakoiraksikin.

Ehkä juuri vahva ja pelottavankin oloinen ulkonäkö yhdistettynä lempeään luonteeseen saa monet hankkimaan kanariandogin perhekoiraksi.

dogo canario im grass

Hoito ja koulutus

Karariandogille on kertynyt taistelukoiran maine, ja sitä on siitä syystä koulutettava taitavasti. On esimerkiksi muistettava, että rodulla on perinteisesti vakuuttavat suojelukoiran ominaisuudet, jotka voivat yhä huonon kasvatuksen vuoksi aiheuttaa vaaratilanteita. Kanariandoggi pystyy käyttäytymään dominoivasti ja itsenäisesti. Sillä on oltava kokenut ja johdonmukaisesti kouluttava omistaja, joka osaa vastuuntuntoisesti ohjata ja valvoa koiran synnynnäisiä suojelijan vaistoja, jotta koira ei missään tapauksessa käyttäisi taitojaan sopimattomalla tavalla.

Kanariandogin koulutus on aloitettava varhain. Sen pitää jo pentuiässä osata totella tiettyjä käskyjä ja tunnistaa omistajansa. Sitä on jo pentuna alettava sosiaalistamaan, jotta se malttaa pysyä tyynenä erilaisissa arjen tilanteissa ja jottei se isoksi kasvaneena aiheuta selkkauksia ihmisten parissa. Kun kanariandoggi peuhaa leikkiessään tai riemastuu ystävän huomatessaan, sen koko ja vahvat voimat voivat tuupata ihmisen vaivattomasti kumoon.

Kanariandoggia ei kannata hankkia pieniin tiloihin. Kohtalaisen kookas ja temperamenttinen koira vaatii paljon tilaa ja liikuntaa. Se on hyvä ottaa päivittäin mukaan pitkille kävelylenkeille ja leikkiä sen kanssa noutamis- tai palloleikkejä.

Ennen kuin alkaa vakavissaan harkita kanariandogin hankkimista, on selvitettävä miten sitä on kasvatettava ja mitä sen pito ja hoito vaatii. Kanariandoggi on syytä hankkia vain ammattitaitoiselta ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta, joka on valmis antamaan neuvoja koiran ominaisuuksista ja hoidon tarpeesta. Rodun ominaisuuksista voi kysyä myös Suomen Kennelliitosta, vaikka osa suomalaisista kanariandogin kasvattajista ei rekisteröikään pentujaan siellä vaan Suomen ulkopuolisissa koirakenneleissä, kuten yhdysvaltalaisessa UKC:ssä (United Kennel Club).

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.