Mopsille sopiva ruokavalio

Mopsin omistajat lienevät sitä mieltä, että elämä ilman mopsia on mahdollista mutta turhaa. Mopsin on ottanut omakseen myös moni julkkis, joista esimerkkinä vaikkapa näyttelijä Jessica Alba ja saksalainen jalkapalloilija Mesut Özil.

Mopsin kanssa asuvien mielestä toteamuksella on vankka peränsä. Vaikka tällä viehättävällä koiralla onkin usein pahantuuliselta näyttävä synkkämielinen ilme, se valloittaa sydämiä iloisuudellaan sekä humoristisella ja eloisalla tyylillään. Se ei ole aggressiivinen eikä haasta riitaa lajitoveriensa tai muiden lemmikkien kanssa, vaan päinvastoin on luonteeltaan sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen. Sitä on silti syytä kasvattaa johdonmukaisin keinoin. Mopsi on älykäs koira ja pystyy aistimaan miten hyvin omistaja pitää sitä otteessaan. Sopeutuvaisena ja konstailemattomana koirana se sopii hyvin seura- ja perhekoiraksi.

Rodun historia ei ole täysin selvillä. Oletettavasti mopsi on kotoisin Itä-Aasiasta, todennäköisesti Kiinasta, jossa oli tapana kasvattaa pieniä koiria, joille oli yhteistä lyhyt kuono ja leveä ja tasainen pää. Arvellaan että Eurooppaan ensimmäiset mopsit saapuivat merenkulkijoiden mukana Hollantiin vuoden 1600 paikkeilla. Vuonna 1688 Vilhelm III Oranialainen otti useita mopseja mukaansa alkaessaan hallita Englantia, Irlantia ja Skotlantia.

Mopsilla on ollut suuri merkitys alankomaisen Orania-Nassau-suvun historiassa. Pompey-niminen mopsi oli 1500-luvun jälkipuolella alkaneen kahdeksankymmenvuotisen, Espanjaa vastaan käydyn sodan aikana herättänyt omistajansa Vilhelm I Oranialaisen, jota myös Vilhelm Vaiteliaaksi kutsuttiin, ja vesittänyt siten salamurhaajien suunnitelmat. 1700-luvulla mopsista tuli suosittu koira, mikä näkyy myös sen ajan maalauksissa ja posliiniesineissä sekä lauluissa ja tarinoissa. Muun muassa Johann Wolfgang von Goethe sisällytti mopsin teoksiinsa. Mopsia voidaan pitää muotikoirana. Sen jalostuksessa pyritään nykyään painottamaan mopsin varhaisempia piirteitä, kuten pidempää kuonoa ja kaulaa, mikä on koiran terveyden kannalta hyvä asia.

Terveen elämän perusta – oikeanlaista ravintoa alusta pitäen

Mopsi on pienimpiä koirarotuja. Se on täysikasvuisena noin 26–34 cm korkea ja painaa 6,3–8,1 kg. Mopsilla on lyhytkalloisiin koirarotuihin (brakykefalinen akondroplasia) kuuluvana pyöreä pää sekä lyhyt ja litteä kuono. Tällainen kuono saattaa aiheuttaa hengitysvaikeuksia, joita ei ole syytä pahentaa ylipainosta aiheutuvilla ongelmilla. Mopsin ruoassa ei saisi olla turhia kaloreita, jotta sille ei kertyisi ylipainoa ja siitä aiheutuvia luuston kehityshäiriöitä.

Mopsi on vankkarakenteinen koira ja sen lihakset ovat voimakkaita ja kiinteitä. Se tarvitsee kunnossa pysyäkseen riittävästi liikuntaa ja tasapainoista ruokaa, joka kattaa sen energiantarpeen. Jos sille annetaan jo pentuiässä vääränlaista ravintoa, sen ruumis ei lihomisen vuoksi saavuta luontaista jäntevyyttään. On myös huolehdittava, ettei mopsi tule syöneeksi liikaa. Se ei osaa itse säädellä syömäänsä ruokamäärää vaan lopettaa ateriointinsa vasta sitten kun se on saanut ruokakuppinsa tyhjäksi.

Jotta pikkuinen mopsinpentu saisi aikuistumistaan varten hyvän alun, sille pitää tarjota ruokaa, jossa on sopiva määrä energiaa, kivennäisaineita, hivenaineita ja vitamiineja.

Koiranpennuille tarkoitetut ruokasuositukset perustuvat pennun sen hetkiseen painoon ja siihen, minkä painoiseksi sen arvioidaan kasvavan. Vertailuarvona käytetään samaa sukupuolta olevan pennun vanhemman painoa. Ravinnon määrää laskettaessa huomioidaan myös pennun aktiivisuus.

Normaalisti aktiivisen mopsinpennun ravinnon määrä:

Pennun päivittäinen ruokamäärä on annettava sille useassa eri annoksessa. Lisäksi sille on aina oltava tarjolla raikasta vettä.

Aikuisiän saavuttaneen mopsin ravinto

Täysikasvuiselle mopsille on annettava pienikokoisille aikuisille koirille tarkoitettua ruokaa. Mopsit ovat luonteeltaan ihmisystävällisiä ja omistajansa tavat ja tottumukset herkästi huomioivia ja niihin sopeutuvia koiria. Saattaa olla, että mopsin maine laiskana ja pulskana koirana on peräisin juuri tästä ominaisuudesta. Aikaisemmin koiranjalostuksessa painotettu ravinnon ahmimistaipumus on jäljellä mopsissa vieläkin. Mopsin omistajien kannattaa järjestää temperamenttiselle, energiaa täynnä olevalle koiralleen sopivasti liikuntaa. Näin saadaan pidettyä koiran kilot kurissa.

Jos ulkona sattuu olemaan kuuma sää, lenkkien määrää on hyvä rajoittaa tai viedä mopsi pidemmille lenkeille vain aamuisin ja illan viiletessä. Mopsille kuuma ilma ei ole hyväksi, sillä sen kyky säädellä kehon lämpötilaa on heikko, mikä johtuu sen lyhyestä kuonon rakenteesta ja ahtaista sieraimista.

Mopsille voi tarjota vatsaystävällisiä puruherkkuja tai kuivaruokanappuloita. Sen syömien herkkupalojen määrä kannattaa kuitenkin vähentää päivittäisestä kokonaisruokamäärästä. Ravinnoksi sopii sekä märkä- että kuivaruoka. Koiran voikin antaa itse valita kumpi maistuu paremmin tai sille voi antaa vaihtelevasti kumpaakin. Yleisesti ottaen märkäruoan energiapitoisuus (kalorimäärä) on kuivaruokaa vähäisempi. Niinpä märkäruoka saattaa olla lihomaan taipuvaisille koirille parempi valinta.

Normaalisti aktiivisen aikuisen mopsin ravinnon määrä:

Koiralle on aina oltava tarjolla raikasta vettä.

Parhaaseen ikään ehtineen mopsin ravinto

Iän tuomien fyysisten muutosten myötä koiran tarvitseman ravinnon määrä ja sisältö muuttuu. Ikävuosien kertyessä koira ei ole enää yhtä aktiivinen ja liikkuu vähemmän, joten se tarvitsee aikaisempaa vähemmän energiaa. Lihomisen välttämiseksi ruoassa on oltava vähemmän kaloreita, mutta ravintoaineita tulee olla riittävästi sekä laadukkaita proteiineja. Koska ikääntyneiden koirien haju- ja makuaisti eivät enää ole niin teräviä, on niille hyvä tarjota korostetun maukasta ruokaa.

Ikääntyneen mopsin ravinnon määrä: