Munuaisten vajaatoiminta kissalla 

Kissoilla on vanhoilla päivillään riski sairastua krooniseen munuaisten vajaatoimintaan (CRF, Chronic kidney failure), joka tunnetaan myös nimellä krooninen munuaissairaus (CKD, Chronic kidney disease). Munuaisten vajaatoiminta kissalla aiheuttaa sairauden edetessä sen, että munuaiset menettävät toimintakykyään ja muutokset ovat pysyviä. Kissa oireilee muun muassa oksentelulla ja väsymyksellä ja sairauden edetessä pidemmälle, on kissan henki vaarassa sen munuaisten menettäessä elintärkeitä toimintojaan, kuten kuona-aineiden poisto sekä neste- ja elektrolyyttitasapainosta huolehtiminen.

Munuaisten toiminta ja rakenne

Munuaiset ovat tärkeä elin kissan neste- ja elektrolyyttitasapainolle, kuten myös virtsasta erittyvien myrkyllisten kuona-aineiden poistoon. Ne sijaitsevat ylhäällä kissan vatsaontelossa ja ovat muodoltaan kuin kaksi papua.

Munuaisissa on voimakas verenkierto ja ne koostuvat pinnallisesta munuaiskapselista, munuaiskuoresta sekä munuaissydämestä. Näissä rakenteissa on lukemattomia toiminnallisia yksiköitä, nefroneita, jotka koostuvat munuaiskuoren kudoksista, hiussuonikeräsestä (glomerulus) ja munuaissydämen putkista. Munuaisten alaosassa sijaitsee munuaisallas, joka kerää tuotetun virtsan ja ohjaa sen kohti virtsarakkoa.

Munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen

Moni sairaus ja ärsyke voivat vahingoittaa kissan munuaisia siten, että kissalla voi ilmetä akuuttia, eli äkillistä tai monesti kroonista, eli pitkäaikaista munuaisten vajaatoimintaa.

• Perinnölliset ja hankitut sairaudet: geneettiset kystat, munuaisten tai ympäröivien elinten, kuten lisämunuaisten kasvaimet, autoimmuunisairaudet, munuaiskivet tai verenkiertohäiriöt (iskemia).
• Tartunnan seurauksena syntyvät sairaudet, kuten tarttuva vatsakalvontulehdus, perintoniitti (FIP), tai myrkytys esimerkiksi kasveista, lääkkeistä tai raskasmetalleista.
• Yksipuolinen ruokavalio, jossa on liikaa fosforia.

Oireet ja vajaatoiminnan tunnistaminen

Munuaissairauksista kärsivät etenkin iäkkäämmät kissat. Munuaiset kykenevät kompensoimaan toimintojaan vahingoittuneinakin mutta jos munuaisten eri toimintayksiköiden toiminta heikkenee ja nefroneiden toiminta häiriintyy ylittäen munuaisten toimintaan vaadittavan kynnysluvun 75%, on moni munuaisvaivainen kissa ehtinyt jo kypsään ikään. Seuraavia oireita on useasti havaittavissa:

• Yleinen heikkous: väsymys, haluttomuus liikkua, huono ruokahalu ja painonlasku
• Kissan turkin huono kunto, hoitamattomuus
• Lisääntynyt virtsaamisen tarve sekä kuivuminen
• Elektrolyyttitasapainon vaihteluista, kuten veren lisääntyneestä kaliumpitoisuudesta johtuvat rytmihäiriöt
• Nesteen kertyminen, ödeema
• Korkea verenpaine ja siitä johtuva sokeus
• Myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden, kuten ammoniakin kertyminen elimistöön aiheuttavat myrkytysoireita, kuten oksentelua, ripulia sekä pahanhajuista hengitystä
• Hoitamaton munuaisten vajaatoiminta voi johtaa kissan kuolemaan

Diagnostiikka

On tunnettu fakta, että kissoilla ilmenee runsaasti munuaissairauksia ja siksi on ensiarvoisen tärkeää konsultoida eläinlääkäriä jo varhaisessa vaiheessa, jos kissalla ilmenee edellä mainittuja oireita.

Oireiden alkamisajankohta, rokotustilanne sekä mahdollinen myrkytys on hyvä olla selvillä, jotta viimeinen voidaan sulkea pois diagnoosista ja oikeaan diagnoosiin päästään nopeammin.

Jos kissan yleistila on heikko, tai sillä on jo hengenvaarallisia oireita, kuten rytmihäiriöitä, aloitetaan eläinlääkärin vastaanotolla välittömästi hoitotoimenpiteet. Kissa laitetaan tiputukseen, jossa korjataan sen elektrolyyttitasapainoa ja kuivumista.

Tätä seuraa erityinen munuaisten tutkimus, joka alkaa munuaisten tunnustelulla ylävatsalta. Jo tämän tutkimuksen avulla lääkäri voi määrittää kipuherkkyyden sekä munuaisten rakenteelliset muutokset.

Munuaisten rakenteellisia muutoksia tutkitaan tarkemmin kuvantamisella, kuten röntgenin tai ultraäänen avulla, kun taas toimintaa voidaan tutkia ainoastaan veri- ja virtsakokeilla, joiden tuloksista selviää, onko kyseessä akuutti sairaus vai krooninen munuaisten vajaatoiminta. Näihin kuuluvat erityisesti seuraavat:

• Verestä: virtsaa tarvitsevien aineiden pitoisuudet, kuten kreatiini, urea ja SDMA, elektrolyytit, kuten potassium sekä veren happamoituminen, eli acidoosi.
• Virtsasta: ominaispaino, jolla määritellään munuaisten kyky käsitellä virtsaa, sekä virtsan proteiinipitoisuus.

Hoito

Munuaisten vajaatoiminnan hoito on jaettu ruokavalioon sekä tukitoimenpiteisiin:

Ruokavalio

Munuaissairaiden kissojen elämänlaatua voidaan parantaa huomattavasti munuaisystävällisellä ruokavaliolla. Ruokavalion tarkoituksena on vähentää elimistön myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita sekä kompensoida elektrolyytti- ja vitamiinipuutoksia seuraavalla reseptillä:

• Matala fosforipitoisuus ja tarvittaessa fosfaattisidosaineiden lisäannostelu.
• Runsaasti helposti sulavia proteiineja.
• Runsaasti hiilihydraatteja ja vähän suolaa (ehkäisee verenpainetta).
• Vitamiinilisä (esim. B ja D) sekä hyvälaatuisia rasvahappoja (esim. Omega-3 -rasvahapot).

Tärkeää: Sairaan kissan tulee käydä säännöllisesti verikokeissa. Niin kauan kuin veriarvot eivät osoita paranemista, tulee erikoisruokavaliota jatkaa. Kissan herkkuja tulee välttää, sillä ne sisältävät liian suuria määriä fosforia sekä huonolaatuista proteiinia.

Zooplus-verkkokaupasta löydät laajan valikoiman munuaisystävällisiä erikoisruokia!

Tukitoimenpiteet

Kissan oireita voidaan helpottaa seuraavin tukitoimenpitein:

• Oksentaminen: vatsansuojalääkkeet
• Tulehdukset: mahdolliset antibiootit tai viruslääkkeet
• Kipu: kipulääkkeet

Prognoosi

Munuaiset eivät palaudu kokemistaan vaurioista mutta varhainen diagnoosi sekä oikea ruokavalio auttavat jossain määrin vähentämään munuaisten vajaatoiminnasta aiheutuneita seurauksia ja auttavat pidentämään kissan elinikää sekä parantamaan sen elämänlaatua.

Vaikka munuaisten vajaatoiminnan syitä on useita, voidaan sairautta estää terveellisellä ruokavaliolla. Tavalliset marketeissa myytävät kissanruuat sisältävät monesti liikaa fosforia sekä huonolaatuisia proteiineja, jotka voivat rasittaa munuaisia.