Kissan madot

Kissan madot vaivaavat sekä itse kissaa, että ovat epämiellyttäviä myös omistajalle. Valitettavasti niitä tavataan useimmissa kodeissa etenkin jos kissat pääsevät liikkumaan ulkona vapaasti. Sisäkissatkin voivat saada matoja epäpuhtaasta ravinnosta.

Madot elävät sisäloisena (endoparasiittina) kissan elimistössä. Ne ovat kissan siivellä eläjiä ja saavat ravintonsa kissan elimistöstä. Syödessään kissa joutuu ruokkimaan näin myös omassa kehossaan eläviä matoja – näin ollen kissa ei pysty enää hyödyntämään kaikkia ruoasta saamiaan ravinteita omiin tarpeisiinsa.

Matotartunnan ensimmäisiä merkkejä on ulosteista löytyvien madon munien lisäksi turkin takkuisuus ja muut puutteellisen ravinnon aiheuttamat oireet. Vakavan matotartunnan saanut kissa menettää painoaan huomattavasti, ja lopuksi sen vatsa turpoaa. Tällöin ulosteissa on madon munien lisäksi myös eläviä matoja, joita voi näkyä myös kissan peräaukossa. Silloin on syytä huoleen, sillä kissan madot horjuttavat kissan terveyttä ja voivat kulkeutua myös ihmisiin.

Ovatko kaikki kissan madot samanlaisia?

Madoissa on eroa. Tunnetuimpien sukkula- ja heisimatojen lisäksi kissoilla voi olla myös sydämessä ja keuhkoissa loisivia matoja sekä yksisoluisia loisia, kuten giardia.

Sukkulamadot ovat nimensä mukaisesti molemmista päistä suippoja nauhamaisia matoja. Ne ovat kissoja yleisimmin vaivaavia sisäloisia ja jo pennut voivat saada niitä emoltaan maidon mukana. Sukkulamatoja ovat muun muassa haka- ja piiskamadot sekä suolinkaiset.

Heisimadot tulevat yleensä ensimmäiseksi mieleen kissaa vaivaavista madoista. Heisimatoihin kuuluu esimerkiksi myyräekinokokki. Heisimadot ovat nauhamaisia, jaokkeellisia matoja. Jaokkeiden irrotessa toisistaan niitä löytyy myös kissan ulosteesta.

Sydänmato pitää kissan sydäntä elinympäristönään, jossa se alkaa tukkia vähä vähältä verisuonia. Tartunta havaitaan valitettavasti yleensä vasta pidemmän ajan kuluttua. Vaiva on kuitenkin lääkkeillä hoidettavissa. Sydänmadot kulkeutuvat eläimestä toiseen toukkamuotoja sisältävän hyttysen piston välityksellä. Niitä esiintyy eteläisemmissä Euroopan maissa ja useissa osissa Pohjois-Amerikkaa, mutta ei tiettävästi Suomessa.

Keuhkomato ilmenee yskiskelynä ja nenän vuotamisena. Keuhkomadot asettuvat syvälle kissan keuhkoihin, jonne täysikasvuiset madot munivat. Kehittyneet toukat lähtevät liikkeelle keuhkorakkuloista kissan ruoansulatuskanavaan ja kulkeutuvat kissan ulosteen mukana pois.

Giardiat eivät ole matoja vaan yksisoluisia suolistoloisia. Pitkäaikaisen ripulin aiheuttajana on usein juuri giardian mikroskooppisen pienet solut. Ne voivat tarttua myös ihmiseen.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Kissan madotus ei ole valitettavasti ennaltaehkäisevää hoitoa. Kissa voidaan madottaa myös silloin kun eläinlääkärin matotesti on positiivinen. Vaikka kissan matotartunta olisi vain lievä, se voi levitä ihmiseenkin madon munien kautta. Tartunta voi olla vaarallinen etenkin pikkulapsille ja vanhuksille.

Kissa on syytä viedä matotestiin säännöllisesti. Jos se on saanut tartunnan, sille on annettava matokuuri. Vaikka kissalla olisikin jo matoja, ei tilanne ole katastrofaalinen. Kissan matokuurit tepsivät, ja niitä voi antaa monessa eri muodossa. Eläinlääkäreillä on yleensä valmiina matokuuria varten tabletteja tai tahnaa tai myös suoraan kissan niskaan iholle levitettävää verenkiertoon imeytyvää matolääkettä.

Varovaisuus on aina paikallaan. Kaikki matolääkkeet eivät tepsi mihin tahansa matoon ja lääkkeen annostelu on mitoitettava kissan painon mukaan. Jotkin kissan madot ovat immuuneja joillekin lääkeaineille, joten matolääkitystä voikin olla syytä vaihtaa toisinaan.

Lääkkeiden on tietysti oltava kissoille sopivia. Koirien matolääkkeet eivät välttämättä sovi kissoille erilaisen aineenvaihdunnan vuoksi. Lisäksi koirat ovat yleensä kissoja kookkaampia, mikä vaikuttaa lääkeaineen annosteluun. Koirille tarkoitetun matokuurin ainesosat voivat jopa aiheuttaa kissoille myrkytyksen. Itselääkintä voi koitua tällöin jopa kuolemaksi. Eläinlääkäri pystyy laatimaan asiantuntevasti kissan iän ja elintapojen mukaisen matokuurin.

Kissan madot ovat varsin yleisinä, eikä niissä ole mitään hävettävää. Tärkeää on havaita madot jo varhain, jotta tartuntaa voidaan alkaa heti hoitamaan matokuurilla. Asian voi selvittää myös eläinlääkärin luona matotestillä.