Islanninhevonen (islanninponi)

Peloton, rohkea ja tukeva: Näitä ominaisuuksia islanninhevosilla on vielä tänäkin päivänä. Islanninhevonen on nimittäin yksi maailman puhtaimmista ja alkuperäisimmistä hevosroduista. Sen luonnollinen kyky askellajeihin töltti ja passi tekee siitä myös aivan erityisen ratsuhevosen.

Ilmeikkäät hevoset, joilla on tuuhea, pörröinen harja, ovat Islannin – samannimisen rodun kotimaan – ylpeys. Islanninhevonen (Equus islandicus) tunnetaan myös nimellä issikka.

Ulkonäkö: pehmeä harja

Islanninhevonen on erittäin ilmeikäs ja voimakas hevonen, joka on ruumiinrakenteeltaan vanttera. Niiden paino on 300–500 kiloa. Tämän alkuperäisen rodun tyypillinen piirre on pitkä, useimmiten pörröinen ja tuuhea harja ja häntä.

Islanninhevosella on lisäksi tiheä, säänkestävä karva. Rotua esiintyy lähes kaikissa väreissä – tiikerinkirjavuutta lukuun ottamatta.

Kolme perusväriä, musta, rautias ja ruskea, esiintyvät islanninhevosilla monissa eri väreissä ja sävyissä. Islantilaiset ovat vakuuttuneita siitä, että hevosen väri heijastaa samalla sen persoonallisuutta.

Onko islanninhevonen poni?

Islanninhevonen on poninkokoinen hevonen. Tarkkaan ottaen suurin osa islanninhevosista, joiden säkäkorkeus on 1,25–1,50 metriä, jää alle virallisen ponikoon 1,48 metriä.

Islannissa on vain yksi hevosrotu, joten nimitys ”islanninhevonen” on tullut yleisesti tunnetuksi. Islanninhevosta kutsutaan myös yksinkertaisesti ”hevosiksi” – nimitystä ”poni” ei löydy sieltä lainkaan.

Luonne ja soveltuvuus: rauhallisuudessa on voimaa

Islanti on tulesta ja jäästä koostuva saari. Tulivuoret, geysirit ja kuumavesilähteet muokkaavat ainutlaatuista luonnonmaisemaa aivan kuten valtavat jäätiköt, syvät rotkot ja massiiviset vuoretkin. Islanninhevosen luonne on yhtä temperamenttinen ja monipuolinen kuin luonto, jossa se elää osan vuodesta vapaana kuin villihevonen.

Islanninhevoset ovat luonnollisesti laumaeläimiä. Islannissa niitä pidetään aina suurissa laumoissa. Näin ollen niistä kehittyy itsevarmoja hevosia, joilla on selkeät sosiaaliset normit.

Muutakin kuin vaellushevonen

Islanninhevosen luonteelle on ominaista ennen kaikkea kestävyys ja rohkeus. Edes epätasaisessa maastossa ne eivät menetä itseluottamustaan ​​ja sisäistä rauhaansa. Tästä syystä niitä käytetään nykyään luotettavina vaellushevosina.

Lisäksi hevosia pidetään ystävällisinä, avoimina, yksinkertaisina ja erittäin tasapainoisina. Tämä tekee islanninhevosista hyviä ratsuhevosia.

Töltti ja passi: Islanninhevosen neljäs ja viides askellus

Islanninhevoset kuuluvat – yhtenä harvoista hevosrotuista – viisikäyntihevosiin. Tunnettujen askellajien käynnin, ravin ja laukan lisäksi ne hallitsevat myös töltin ja passin. On kuitenkin todettava, että kaikki islanninhevoset eivät osaa kaikkia viittä askellajia.

Mikä on töltti?

Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa ei ole hyppyvaihetta, eli hevosella on aina vähintään yksi jalka maassa. Töltti tarjoaa ratsastajalle ja hevoselle erittäin tasaisen ja mukavan menon.

Tölttiä voidaan ratsastaa hevosesta riippuen hyvin hitaasti tai erittäin nopeasti. Myös jotkut muut hevosrodut, kuten pasohevoset tai amerikanratsuhevonen, askeltavat lähes tärinättömässä töltissä.

Mikä on passi?

Passi on askellajien kuningas. Samalla puolella olevat jalkaparit koskettavat aina maata vuorotellen.

Passi on lisäksi askellaji, jossa on liitovaihe, jossa liikutaan yleensä erittäin nopeasti jopa 45 kilometriä tunnissa ja vain lyhyitä 100–250 metrin matkoja. Maallikoista näyttää silloin siltä, ​​että islanninhevonen tuskin koskettaa maata kavioillaan.

Pito: islanninhevonen ei tarvitse lämpimää tallia

Islanninhevoset elävät kotimaassaan täysin vapaana ankarimmissa sääolosuhteissa. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi, että islanninhevosia ei pidetä tallissa, ne ovat niin kestäviä.

Islanninhevosen mahdollisimman lajinomainen pito edellyttää, että sitä pidetään pääasiassa ulkona. Talvella hyvä vaihtoehto voi olla suuri kylmäpihatto, joka suojaa eläimiä huonolta säältä. Pelkkä karsina ei siis sovellu lajinomaiseen kasvatukseen. Sitä tulee harkita vain sairastapauksessa.

Kaikkien hevosten tavoin islanninhevoset ovat laumaeläimiä, jotka tarvitsevat sosiaalisia kontakteja myönteiseen kehitykseensä. Näiden kontaktien puuttuminen voi aiheuttaa vakavia käyttäytymisongelmia. Varsoja ja nuoria hevosia ei myöskään saa koskaan kasvattaa ilman lajitoveriensa seuraa.

Islanninhevosen hoito-ohjeet

Vaikka islanninhevosia pidetään enimmäkseen hyvin alkuperäisenä rotuna, niiden terveyden ylläpitämiseen tähtäävää hoitoa ei tietenkään saa jättää huomiotta. Oikeanlaisen hoidon ja pidon ansiosta islanninhevosen elinajanodote on 25–40 vuotta.

Seuraavat hoitotoimenpiteet tulee tehdä säännöllisin väliajoin:

• hampaiden, kavioiden ja ihon terveystarkastukset
• kavioiden hoito
• kaksi matokuuria vuodessa: yksi kesäkuussa ja toinen syksyllä
• hännän lyhentäminen, kun sen pituus haittaa hevosen liikkumista
• sukiminen ennen satulointia ehkäisee satulan painetta ja hankauspisteiden syntymistä

Hyvä tietää: Koska islanninhevoset ovat täysikasvuisia vasta noin seitsemän vuoden ikäisinä, niillä saa ratsastaa vasta neljännen ja viidennen ikävuoden välillä. Näitä kestäviä hevosia voidaan kuitenkin yleensä ratsastaa vanhuuteen asti.

Islanninhevosen lajinmukainen ravinto

Laitumella elävät islanninhevoset hyötyvät siellä kasvavasta ravinnosta. Tietenkään kaikki niityt eivät ole samanlaisia.

Islannin laitumet ovat karuja ja sisältävät sammalta, jäkälää ja yrttejä, jotka tarjoavat hevosille vitamiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita.

Sen sijaan meidän laitumemme koostuvat pääasiassa ruohosta ja ovat paljon proteiinipitoisempia. Tämä tekee islanninhevosista alttiita kesäihottumalle ja kaviokuumeelle.

Varmista siksi, että hevosesi kivennäisaineiden, vitamiinien ja hivenaineiden tarve on katettu, ja anna tarvittaessa riittävästi täydennysravintoa. Karkearehua korkealaatuisen heinän muodossa ja raikasta, puhdasta vettä tulee olla aina riittävästi islanninhevosen saatavilla.

Herkkuja tulee antaa hevoselle vain rajoitetusti ja ennen kaikkea palkkioksi harjoituksen tai koulutuksen jälkeen.

Alkuperä: Viikinkien hevoset

Ensimmäisten uudisasukkaiden, viikinkien ja kelttien, myötä ensimmäiset hevoset saapuivat Islantiin noin vuonna 900 jKr. Nämä hevoset muodostivat samalla perustan nykyisille islanninhevosille, joita on kasvatettu puhdasrotuisesti yli 1 000 vuoden ajan.

Näin tulee olla jatkossakin – islanninhevonen on nimittäin nykyään yksi maailman puhtaimmista hevosroduista. Tästä syystä vain hevosta, jolla on puhdasrotuiset esi-isät ja jonka alkuperä voidaan jäljittää aukottomasti Islantiin, voidaan kutsua islanninhevoseksi. Se rekisteröidään sellaisenaan onnistuneen tarkastuksen jälkeen.

Islanninhevonen: vapaa monista hevosen sairauksista

Islannissa on maantieteellisen eristyneisyytensä vuoksi vain vähän hevossairauksia. Tartuntojen ehkäisemiseksi ja eläinten suojelemiseksi on säädetty tiukat ehdot, eikä hevosia näin ollen saa tuoda saarelle.

Eikä siinä vielä kaikki: Yksikään saarelta lähtevä islanninhevonen ei saa palata takaisin kotimaahansa.

Suosittuja siitoseläimiä

Maailmassa on tällä hetkellä arviolta 300 000 islanninhevosta. Suurin osa niistä, noin 78 000 eläintä, elää Islannissa. Nykyään Suomessa on yli 2000 islanninhevosta, joita kasvatetaan lajinmukaisesti, minkä tarkoituksena on säilyttää rodulle tyypilliset ominaisuudet ulkoisesti, sisäisesti ja askelluksen suhteen.

Tiesitkö? Jokaiselle islanninhevoselle annetaan perinteisesti islantilainen nimi yhdistettynä tilan tai hevossiittolan nimeen. Nimeen liitetään sana ”frà”, joka tarkoittaa ”omistajalta”.

Yhteenveto

Islanninhevoset ovat ponin kokoisia, mutta yhtä voimakkaita kuin hevoset. Siksi niitä ratsastavat lasten lisäksi myös aikuiset. Kauniiden ja alkuperäisten hevosten rauhallinen ja ystävällinen luonne tekee luultavasti suurimman vaikutuksen.

Kestävät ja tukevat islanninhevoset ovat lisäksi hyvin monipuolisia. Niitä pidetään erinomaisina vaellushevosina ja ne tekevät vaikutuksen myös ratsastusurheilussa. Islanninhevoset hallitsevat käynnin, ravin ja laukan lisäksi myös töltin ja passin.

Lähteet:
www.horsesoficeland.is/de
www.mein-islandpferd.de
www.ipzv.de