© EwaStudio / stock.adobe.com
Mopsi on pieni ja lystikäs ja levittää hyvää tuulta.
Mopsi on pieni klovni, jolla on paljon charmia ja huumoria. Tylsyys on sen omistajalle vieras sana. Eloisuudestaan huolimatta nämä ruttunaamat ovat älykkäitä ja vaativat paljon rakkautta ja kiintymystä. Rotukuvauksestamme voit lukea kaiken mopsista, sen erityispiirteistä ja lajinmukaisesta hoidosta
Syvät kasvojen rypyt, litteä kuono ja suuret mustat silmät – kaikki nämä ovat tyypillisiä mopsin ominaisuuksia. Kyseessä on pieni, kompakti ja vahva koirarotu. Koiran ruumiinrakenne on neliömäinen, eikä se saa vaikuttaa matalalta tai pitkäjalkaiselta. Selkä on suora. Pienen koiran pää vaikuttaa melko suurelta suhteessa tanakkaan vartaloon.
Mopsille on ominaista lyhyt, tylppä kuono ja litteä, musta kirsu, jossa on suuret sieraimet. Aiemmin rotumääritelmässä vaadittiin kokoon puristunutta nenää ja paksua poimua, joka peittää kirsun kokonaan. Määritelmää tarkistettiin eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamiseksi vuonna 2010. Tämän jälkeen kuononselän liiallisesta ryppyisyydestä on rangaistu kärsimystä tuottavana jalostuksena.
Kun katsoo mopsin suuria, pyöreitä silmiä, jokainen koirien ystävä tuntee heikotusta: niiden ilme on lempeä ja hieman surullinen. Vuonna 2010 tehdyn rotumääritelmän muutoksen jälkeen silmät eivät saa enää olla ulkonevat.
Minikoirarodun korvien suhteen rotumääritelmässä erotetaan toisistaan kaksi mallia:
Rotumääritelmässä ei anneta tarkkaa säkäkorkeutta. Se ei kuitenkaan saa ylittää 35 senttimetriä. Ihannepainon kohdalla standardi on tarkempi: se on 6,3–8,1 kiloa.
Yksivärinen mopsin turkki on sileä, lyhyt ja kiiltävä ja tuntuu ihanan pehmeältä. Rotumääritelmässä sallitaan neljä värisävyä:
Pään merkit, maski sekä poski- ja otsatäplät muodostavat selkeän kontrastin kulloiseenkin perusväriin nähden. Muilla kuin mustilla yksilöillä niiden tulee erottua selkeästi muusta turkista ja olla mahdollisimman mustat.
Jotkin ”harrastekasvattajat” kasvattavat myös mopseja joiden värit eivät ole sallittuja FCI:n määritelmän mukaan. Siksi harvoin voi nähdä ruskeita, riistanvärisiä, merle-värisiä tai juovikkaita mopseja. Näitä epätavallisia yksilöitä ei kuitenkaan pidetä puhdasrotuisina ”pugeina” (engl. mopsit).
© Anastasiia / stock.adobe.com
Mopsia pidetään koiramaailman klovnina. Se ei saa kaksijalkaisia ystäviään hymähtelemään ainoastaan ”humorististen kasvojensa” vaan ennen kaikkea poikkeuksellisen huumorintajunsa avulla. Se keksii päivittäin uusia hullutuksia ja pitää siten ihmiset hyvällä tuulella.
Viihdeohjelmasta huolehtiminen vaatii paljon energiaa, jota mopsit mielellään tankkaavat nukkumalla – koiranpedissä, sohvalla tai isännän tai emännän sylissä. Mopsi ei kuitenkaan ole sylikoira.
Yhdellä hetkellä se voi vaikuttaa rauhalliselta ja melkein laiskalta, seuraavassa hetkessä se on yhtäkkiä elinvoimainen ja temperamenttinen, kun jokin on herättänyt sen huomion. Tällöin pieni koira heiluttaa voimakkaasti häntäänsä ja loikkii ympäri asuntoa.
Vaikka mopsit tarjoavat nauruja ja hölmöilevät, ne ovat periaatteessa melko rauhallisia kumppaneita. Haukkuminen tai jopa aggressiivinen käyttäytyminen on iloiselle kääpiökoiralle täysin vierasta.
Ystävällisyytensä vuoksi niiden on kuitenkin usein vaikea tulkita oikein muiden koirien aggressiivisuutta. Tämä voi johtaa siihen, että ne aliarvioivat vaarallisia tilanteita.
Tästä huolimatta urhea mopsi pelästyy vain harvoin. Tämä johtuu ehkä siitä, että se kuuluu FCI-standardin mukaan molossikoiriin ja on siten tanskandoggin sukulainen. Salaa se luultavasti tuntee olevansa yhtä suuri ja vahva kuin tanskandoggi.
Mopsi on pikkukaveri, jolla on suuri sydän, johon se sulkee rakastavasti omistajansa. Mieluiten se on aina ja kaikkialla mukana. Kun päästät mopsin elämääsi, se seuraa sinua kaikkialle ja saat siitä nopeasti uskollisen seuralaisen.
Se ei kuitenkaan pidä lainkaan siitä, jos sille ei anneta riittävästi huomiota. Tällöin kääpiö näyttää jääräpäisen puolensa. On parasta pysyä rauhallisena ja ystävällisenä, kun se ei kiinnitä sinuun mitään huomiota. Tällöin pieni jästipää rentoutuu nopeasti.
Vaikka mopsilla on lyhyt turkki, siitä irtoaa karvaa enemmän kuin muista roduista, joten sitä tulee harjata säännöllisesti. Tarkista ja puhdista silloin tällöin myös pienen nelijalkaisen ystäväsi silmät ja korvat. Lisäksi pään ja kasvojen ryppyjen tulee olla aina puhtaat ja kuivat.
Näitä hoitotoimenpiteitä lukuun ottamatta mopsi on helppohoitoinen seuralainen. Se ei tarvitse paljon tilaa ja vaatii vähemmän liikuntaa kuin muut koirat. Se nukkuu paljon, sillä ei ole saalistusviettiä ja se on ihmiskeskeisen ja uskollisen luonteensa ansiosta helppo kasvattaa.
Mopsin saalistusvietin puuttumisen vuoksi se tarvitsee ylimääräisen kutsun leikkiin. Pienen motivoinnin avulla se osoittautuu eläväksi ja leikkisäksi. Riittävällä liikunnalla voit estää mopsiasi muuttumasta apaattiseksi. Aktiivinen päiväohjelma, johon sisältyy kävelylenkkejä ja pieniä leikkejä, on lisäksi paras keino ehkäistä koirasi ylipainoa.
Mopsi on ihanteellinen seuralainen perheille, pariskunnille, iäkkäille ja aloittelijoille. Se tuntee olonsa yhtä mukavaksi kaupunkiasunnossa kuin maaseudulla tilavassa talossa, johon kuuluu puutarha. Mopsi suhtautuu ihmisiin ja muihin eläimiin aina ystävällisesti ja avoimesti.
© Andrea Mayer / stock.adobe.com
Mopsi ei ole energiapakkaus, joka riehuu päivin ja öin. Tästä huolimatta tämä pieni karvainen ystävä on leikkisä, eivätkä lyhyet jalat pysty hillitsemään sen liikkumisen iloa.
Kaiken kaikkiaan mopsin liikkumisen tarve on melko kohtuullinen. Ja vaikka sitä ei uskoisikaan: tämä kompakti nelijalkainen ystävä osoittaa mopsimaista lystikkyyttään jopa esteradoilla, taitoleikeissä tai seuralaisena lyhyillä pyöräretkillä.
Nykyään mopsien kasvattajat ovat sitoutuneet terveiden ja kestävien koirien kasvattamiseen ja käyttävät siihen paljon energiaa. Siitä huolimatta rotu kamppailee edelleen rotukohtaisten sairauksien kanssa, ja siksi eläinsuojelijat luokittelevat niiden kasvatuksen kärsimystä tuottavaksi jalostukseksi.
Monet sairaudet johtuvat mopsin liikakasvatuksesta, sillä se on haluttu muotikoira, jolla on litteä kuono ja syvät rypyt:
FCI:n rotumääritelmän mukaan mopsia pidetään englantilaisena koirarotuna. Sen juuret ovat kuitenkin Kiinassa. Mopsi jalostettiin siellä yli 2 000 vuotta sitten doggia muistuttavista koirista, ja se kuuluu FCI:n mukaan molossikoirien ryhmään.
Kiinassa mopsien pitämistä pidettiin etuoikeutena ja itse eläimiä ”keisarin koirina” – vain keisari sai omistaa ja koskettaa niitä. Monarkkien suosikkeina mopsit nauttivat ylellisestä elämästä, jota usein suojeli henkivartija. Ne päätyivät porvarien käsiin vain silloin, kun ne eivät soveltuneet jatkojalostukseen – mutta silloinkin keisarillisten koirien hinta oli korkea.
Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian mukana mopsi saapui Hollantiin noin vuonna 1500 ja valloitti sieltä eurooppalaiset aatelistalot. Aateliston merkityksen vähetessä myös mopsit jäivät yhä enemmän ja enemmän unohduksiin.
Brittiläisten kasvattajien ponnistelujen ansiosta tämä minikoirarotu ei kuitenkaan ole kuollut sukupuuttoon. Vuoden 1900 tienoilla mopsit palasivat Isoon-Britanniaan ja levisivät pian menestyksekkäästi ympäri maailmaa.
© maywhiston / stock.adobe.com
Mopsi on suosittu ja tunnettu koirarotu, joka sopii sekä perhekoiraksi että aloittelijoille. Tähän päivään saakka kasvatukseen on kuitenkin liittynyt terveysongelmia. Siksi rodun kasvatusta pidetään kärsimystä tuottavana jalostuksena.
Ennen ostoa mopsin ystävien tulisi olla tietoisia tästä ja miettiä ehdottomasti, tukevatko kasvatusta vai haluavatko mieluummin antaa eläinkodissa odottavalle eläimelle hyvän elämän.
| Lyhyesti: | Tämän minikoirarodun ruumiinrakenne on kompakti ja lihaksikas. Mopsi on hauska rotu, joka nauttii sekä huomiosta että rauhasta ja tuntee olonsa mukavaksi niin perheessä kuin sinkkujen ja iäkkäiden ihmisten luona. |
| Säkäkorkeus: | 35 cm |
| Paino: | 6-8 kg |
| Keskimääräinen elinajanodote: | 12–15 vuotta |
| Hinta: | alkaen 1 300 euroa |
| Luonne: | viehättävä, kiintyvä, itsepäinen, ei saalistusviettiä |
| Turkki: | lyhyt, sileä ja kiiltävä |
| Turkin väri: | hopea, musta, aprikoosi, kellertävä |
| Kasvatustarpeet: | vähäinen |
| Hoitotarpeet: | keskitaso |
| Liikunnan tarve: | suuri |
| Alkuperä: | Kiina, Iso-Britannia |
Lähteet:
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
