Karjalankarhukoira

Karjalankarhukoira

Tämä suomalainen metsästyskoira on arvostettu etenkin Pohjoismaissa ja se sopii parhaiten maaseudulle ihmisten seuraan, jotka haluavat rinnalleen itsenäisen koirakumppanin. Karjalan karhukoira on aito pohjoisen rotu.

Kompakti ulkoilukaveri

Karjalankarhukoira muistuttaa kovasti sukulaistaan, venäläistä laikakoiraa. Sen säkäkorkeus on 60 senttimetriä ja paino uroksilla on noin 28 kiloa. Nartut ovat hieman pienempiä ja painon tulisi olla maksimissaan 20 kiloa. Karjalankarhukoira on ruumiinrakenteeltaan vankka ja kompakti, olemus on dynaaminen. Sen korvat ovat keskikokoiset ja pystyt, häntä on kaarella ja hännän pää on yleensä valkoinen. Koiran paksu turkki on musta valkoisin merkein ja karkea turkki on tiiviisti hieman ruskeana kuultavan aluskarvan päällä.

Villi ja vapaa

Karjalankarhukoira rakastaa metsien äärettömyyttä ja vapautta - yhdistelmä, joka saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia koiran omistajalle, sillä karjalankarhukoira tarttuu jokaiseen tilaisuuteen vaellella vapaana. Koska nelijalkainen ystävämme on itsenäinen ja pystyy metsästämään omillaan, on se myös erittäin itsevarma ja ottaa mielellään paikkansa komentoketjun kärjessä, jos vain tilaisuus siihen aukeaa. Karjalankarhukoiraa pidetään rohkeana koirana, joka on aina valmis puolustamaan rakkaitaan. Kontaktit toisten koirien kanssa voivat olla ongelmallisia ilman kunnollista sosiaalistamista, sillä jotkut karjalaiset saattavat osoittaa aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan. Vastaavasti osa karjalankarhukoiran omistajista kertoo koiransa olevan tasapainoinen ja ylistävät koiran sosiaalisia taitoja. Lukemattomat karjalankarhukoirat kuitenkin työskentelevät yhdessä metsästäjien apuna, joten koiran luonne ja perusteellinen sosiaalistaminen ovat avainasemassa. Karjalankarhukoirat ovat myös loistavia vahtikoiria, joiden ohitse ei kukaan pääse huomaamatta. Huolimatta karjalankarhukoiran luonteen mutkista ja kulmista, on niillä pehmeäkin puoli; ne eivät ole ihmisiä kohtaan aggressiivisia ja pitävät läheisyydestä.

Koulutusta ilman alistamista

Koiran itsenäinen luonne vaatii sen omistajalta paljon tietämystä ja kaikkien karjalankarhukoirasta haaveilevien on hyvä pitää mielessä, että se ei alistu koskaan. Sen itsenäisyys menee joskus jopa niin pitkälle, että se saattaa kadota metsään päiviksi ja palata vasta, kun se sille itselleen sopii. Kovuus ja huutaminen ei auta ylpeän mutta herkän karjalankarhukoiran kouluttamisessa, vaan ne saavat koiran ryömimään tai vetäytymään. Sen sijaan positiivisen kannustamisen, empatian ja johdonmukaisen käyttäytymisen yhdistelmällä saavutetaan hyvä tottelevaisuus, joka kantaa päivän eri tilanteissa. Koiran on tärkeää tutustua toisiin koiriin jo pentuiässä, sillä muuten niin leppoisilla karjalaisilla voi tulla ongelmia koiraseurassa, mikä on ongelmallista päivittäisillä kävelyillä. Karjalankarhukoiran pitäminen pelkkänä perhekoirana ja estämällä sitä toteuttamassa metsästysviettiään luo vakavia haasteita ja näistä tilanteista ei selvitä ilman koiriin perehtynyttä ammattilaista.

Terveys ja ravitsemus

Alkukantaista rotua pidetään lujatekoisena ja kun koiran ostaa luotettavalta kasvattajalta sekä huolehtii koiran iänmukaisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta sekä riittävästä liikunnasta, voi nelijalkainen ystävä elää jopa 13 vuotiaaksi. Ruokakupin sisällöllä on suuri merkitys terveeseen koiran elämään ja siksi karjalankarhukoiran, kuten kaikkien koirien tulisi saada korkealaatuista ruokaa, jossa on korkea lihapitoisuus ja vain vähän viljaa. Koiran energiantarve riippuu sen rakenteesta sekä päivittäisestä liikunnasta, joten ruokamääriä tulee säätää tarpeen mukaan ja seurata koiran vyötärölinjaa. Kuten ihmisillä, liikakilot tuovat mukanaan kohonneen riskin sairastua esimerkiksi kivuliaisiin nivelvaivoihin sekä muihin sairauksiin. Raikasta vettä tulee olla aina koiran saatavilla. Pidemmille kävelylenkeille on myös hyvä muistaa ottaa mukaan vettä sekä itselle, että koiralle, sillä karjalankarhukoira on herkkä kuumuudelle. Vuosittaisilla eläinlääkärikäynneillä tehdään koiran perustarkastus, tarkistetaan rokotustilanne sekä säännöllinen madotus.

karelische baerenhund portrait

Helppohoitoinen suomalainen

Säänkestävän koiran turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaikaan irtokarvaa riittää, joten koiran säännöllinen harjaaminen saattaa olla paikallaan, jotta karvaa ei leviä ympäri kotia. Muuten tälle karvakuonolle riittää muutaman päivän välein tapahtuva harjaus, joka samalla vahvistaa koiran ja omistajan suhdetta. Koira kannattaa totuttaa jo pentuna harjaan rentouttavilla harjaamishetkillä. Koiran silmät, korvat ja kynnet tulee tarkastaa säännöllisesti ja käyttää tarvittaessa erityisesti silmien ja korvien puhdistamiseen tarkoitettuja puhdistusaineita. Koiran kynnet voivat kasvaa liian pitkiksi, jos koira kävelee paljon pehmeässä maastossa, tai jos koira kävelee liian vähän (tämän tulisi koskea vain hyvin vanhoja tai sairaita koiria) ja ylikasvaneet kynnet tulee leikata kynsileikkurilla. Moni koiranomistaja pesee säännöllisesti koiransa hampaat koirien hammastahnalla ja harjalla välttääkseen hammaskiven ja siihen liittyvät sairaudet. Hampaiden harjausta voi harjoitella jo pentuvaiheessa ja lisäksi koiralle voi tarjota hampaiden hoitoon suunniteltuja välipaloja.

Mehtään!

Metsästys on karjalankarhukoiran suosikkiharrastus ja se nauttii päästessään vaeltamaan metsän siimekseen ja etsimään riistaa, jota se metsästää lähes äänettömästi. Kun koira saavuttaa päämääränsä, se haukkuu pitkään ja sitkeästi ja pitää riistan paikallaan siihen asti, kunnes metsästäjä saapuu. Joskus karjalankarhukoirat metsästävät kolmikkoina, jotta isompikin riista, kuten karhut saadaan pidettyä paikallaan. Metsästys ei ole ainoa mahdollinen harrastus liikuntaa tarvitsevalle karjalankarhukoiralle, jolle sopii myös muita liikuntalajeja. Tärkeää on, että koira saa tehdä sitä, mistä se nauttii, oli se sitten ketteryyttä vaativa agility, juoksu-, tai pyörälenkit. Juoksu- ja pyörälenkkejä suositellaan vain, jos koiran metsästysvietti pysyy varmasti hallinnassa. Nämä lupsakat karjalaiset kun rakastavat nuuskimista ja jälkien, kaikenlaisten jälkien etsimistä.

Oma karjalankarhukoira

Karjalankarhukoira on kokeneen koiraihmisen, mielellään metsästäjän koira. Ne vaativat paljon liikuntaa sekä ulkona tapahtuvia aktiviteetteja ja vasta näiden ollessa kunnossa, voidaan karjalankarhukoiraa edes harkita perhekoiraksi. Haastavana rotuna se tarvitsee omistajaltaan osaamista. Rotua harkitsevan on hyvä pitää mielessä, että karjalankarhukoiraa voi kasvattaa vain rajoitetusti, sillä ylpeänä koirana se ei alistu ja omistajan tulee kunnioittaa tätä samalla, kun koiran vahvuuksia ohjataan haluttuun suuntaan. Kaupunkiasuntoon karjalankarhukoira ei sovi. Ihannetapauksessa koiralle voidaan rakentaa pihalle turvallinen aitaus, jossa se voi viettää aikaa ulkona päivittäisten kävelylenkkien lisäksi. Aitaus on hyvä mitata ja suunnitella tarkoin, sillä vapautta rakastava karjalankarhukoira on mestari karkaamaan ja voi hypätä jopa kahden metrin korkeuteen. Karjalankarhukoirat rakastavat lapsia ja ystävystyvät mielellään näiden kanssa. Lapsien olisi kuitenkin hyvä olla hieman isompia ja osata kohdella eläintä kunnioittavasti. Kissat ja karjalankarhukoira ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, puhumattakaan kaneista tai muista pienistä lemmikeistä, sillä pohjoisten metsien koira näkee ne mahdollisena saaliina. Toki poikkeuksiakin on ja karjalankarhukoira voi ystävystyä myös kissan kanssa, jos ne ovat tutustuneet tarpeeksi nuorina. Jos ylpeän karjalankarhukoiran haluaa perheenjäseneksi, tarvitaan siihen aikaa, tilaa ja kokemusta. Rustiikkista koiraa ei tule valita vain sen ulkonäön vuoksi ja jos haluaa niin sanotun helpon koiran, ei karjalankarhukoiran kanssa ole välttämättä kovin leppoisaa. Ennen koiran asettumista taloksi, on tärkeää tehdä laskelmia koiran aiheuttamista säännöllisistä ja satunnaista kustannuksista. Pennusta maksetun summan lisäksi kuluja aiheuttavat vakuutukset, eläinlääkärikäynnit, ruoka ja muut tarvikkeet.

Mistä löytää karjalankarhukoira?

Luonnollisesti tätä pohjoisen rotua tapaa pääasiassa Pohjoismaissa, etenkin Suomessa. Etelämpänä näitä metsästykseen erikoistuneita rodun edustajia on vain muutamia, esimerkiksi Saksassa ei ole syntynyt ainoatakaan pentuetta viime vuosien aikana. Pohjoismaisiin koirarotuihin keskittyneet yhdistykset ovat apuna oman koiran etsimisessä mutta jos koiraa harkitsee ulkomailta, olisi hyvä päästä tutustumaan kasvattajan oloihin ja eläimiin siellä. Rotuyhdistykset ovat apuna myös, jos kaipaa vaihtoehtoja karjalankarhukoiralle ja yhdistykset auttavat myös löytämään sopivan kasvattajan.
Jos haluaa tarjota loppuelämän kodin aikuiselle karjalankarhukoiralle, rotuyhdistys on ensimmäinen etappi. Aikuisen koiran historiaa olisi hyvä tietää, sillä aikuisella kotia etsivällä koiralla on monesti omat kommervenkkinsä, joista on hyvä olla tietoinen jo etukäteen. Eläinsuojeluyhdistysten tiloissa odottaa lukemattomia koiria vailla loppuelämän kotia. Karjalankarhukoiraa sieltä ei ehkä löydy mutta kenties toinen, samankaltaisella luonteella varustettu veijari täyttäisi karjalankarhukoiran mentävän kolon.

Toivomme iloisia hetkiä supisuomalaisen karvakaverin seurassa!

Hyödyllisimmät artikkelimme

Pomeranian

Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että nämä pystykorvaiset valtaavat koiraihmisten sydämiä ja koteja.

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.

Suomenlapinkoira

Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.