Jackrussellinterrieri

jackrussellinterrieri

Iloinen energiapakkaus: jackrussellinterrieri

Pieni, vilkas ja fiksu. Jackrussellinterrieri on nuori koirarotu, jolla on jo melkoinen määrä faneja. Jackrussellinterrieri on Isosta-Britanniasta kotoisin oleva kansainvälisen koiranjalostusliiton, FCI:n vuonna 2000 virallisesti tunnustama rotu. Sen läheinen sukulainen on parsonrussellinterrieri. Selkeimpänä erotuksen on kuitenkin jackrussellinterrierin lyhyemmät raajat.

Vartalo: pieni ja reipasliikkeinen

Tämän vilkkaan koiran säkäkorkeus on 25–30 cm ja ihannepaino 5–6 kg. Lyhytraajaisen jackrussellinterrierin vartalo on vaakasuorassa pidempi kuin sen korkeus. Rinnanympärysmitta on 40–43 cm, mikä on sopiva leveys luolakoiran tehtävissä. Mittavammasta rinnanympäryksestä olisi haitta kuljettaessa pitkin ketunkoloja. Jackrussellinterrierin korvalehdet ovat V-muotoiset ja riippuvat alaspäin tiiviisti päänmyötäisinä. Jackrussellinterrieri tekee tutkimusretkiä haistelemalla kulkien kuono lähellä maanpintaa. Lempipuuhassaan vilistäessään ympäriinsä, sen häntä on pystyssä. Levossa häntä voi olla riippuva.

Karvapeite ja väritys

Jackrussellinterrierin vallitseva väri on valkoinen ja siinä on mustia ja/tai punaruskeita merkkejä. Merkit voivat olla tasaisesti ympäri vartaloa tai niitä voi olla vain tietyissä paikoissa. Silmän ympärillä sijaitseva laikku tekee koiran varsin terhakkaan näköiseksi. Turkkikarva on joko sileä, karhea tai karkea.

Alkuperä kettujahdissa

Jackrussellinterrieri on saanut nimensä rodun ensimmäisen kasvattajan John (kutsumanimeltään Jack) Russellin (1795–1883) mukaan. Hän osti vuonna 1819 kotiinsa Oxfordiin Trump-nimisen terrierinartun. Sitä pidetään nykyisten jackrussellinterrierin ja parsonrussellinterrierin kantaemona.

Brittiläisistä juuristaan huolimatta jackrussellinterrierin nykyinen ulkomuoto on peräisin Australiasta, jossa sitä on jalostettu eniten. Syynä on rodun käyttötapa. Jackrussellinterrieri on perimältään tyypillinen metsästyskoira, ja sen esivanhemmat otettiin Australiassa mukaan kettujahtiin. Ne tulivat välttämättömiksi sen jälkeen kun vuoden 1850 paikkeilla Englannista saapuneet siirtolaiset toivat Australian mantereelle mukanaan kaksi kettua. Siirtolaiset eivät pitäneet sikäläisiä dingoja metsästyseläimiksi soveltuvina. Kettukanta kuitenkin kasvoi räjähdysmäisesti luonnollisten vihollisten puuttuessa. Kun tuli tarve alkaa vähentämään kettujen määrää, piti saada avuksi metsästyskoiria, jotka olivat sopivan pienikokoisia menemään kanien ja pussieläimiin kuuluvien vompattien koloihin, joissa ketutkin asustivat. Koirien oli myös jaksettava kulkea pitkiä matkoja. Tähän tehtävään lyhyempijalkainen jackrussellinterrieri oli parsonrussellinterrieriä sopivampi. Rodun virallinen syntyhistoria alkoi vasta vuonna 1972 Jack Russell Terrier Club of Australian perustamisen myötä. Vielä nykyäänkin Australia on tärkeä paikka rodun kehittymiselle.

Jackrussellinterrieri tuli kuuluisaksi yhdysvaltalaisen Frasier-komediasarjan myötä, jota on esitetty myös Suomen televisiossa. Sarjassa esiintyy pieni ja energinen Hollywood-tähdeksi edennyt jackrussellinterrieri, oikealta nimeltään Moose. Vaikka rotua käytetään vieläkin kettujen, mäyrien ja murmeleiden metsästyksessä, niistä on avoimuutensa ja pirteytensä vuoksi tullut myös suosittuja perhe- ja seurakoiria.

Olemus: charmantti pikku pyörremyrsky

Jackrussellinterrieri on pienikokoinen ja siro, mutta sillä on työteliään metsästäjän sydän. Pienen koiran suurta liikkumisen tarvetta usein aliarvioidaan. Se on eloisa, erittäin toimelias ja kaikkea muuta kuin sohvalla loikoilija. Lisäksi koira on temperamenttinen ja voimakastahtoinen.

Rotua pidetään lapsirakkaana, mutta koiraa on hyvä pitää silmällä, kun se on pikkulapsien seurassa. Tämä pieni koira tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen lisäksi ennen kaikkea ylen määrin liikuntaa. Jos se on pentuiässä sosiaalistettu hyvin, se suhtautuu toisiin koiriin pääosin avoimesti. Kun se kohtaa pienempiä eläimiä ja kissoja, jotka eivät kuulu sen perheeseen, se joutuu usein metsästysviettinsä valtaan. Avoin ja hyväntuulinen jackrussellinterrieri on omistajansa ilopilleri. Se on ystävällinen, kursailematon, peloton ja toimelias koira.

Terveys: helpompi ehkäistä ennalta

Jackrussellinterrieri on varsin vahva ja hyvää hoitoa saadessaan sille voi kertyä yli 15 elinvuotta. Rotu kärsii kuitenkin joistakin perinnöllisistä sairauksista. Niiden esiintymisen todennäköisyyttä voi yrittää vähentää hankkimalla koira vastuuntuntoiselta kasvattajalta.

Jackrussellinterrierillä, kuten muutamalla muullakin terrierirodulla, on taipumus ataksiaan (liikkeiden koordinaatiohäiriö) ja myelopatiaan (selkäydintautiin). Näiden neurologisten sairauksien oireina voivat olla liikuntahäiriöt ja lihasvapina. Rodulla saattaa esiintyä allergiasta johtuvia iho-ongelmia (atopiaa). Se on myös altis patellaluksaatiolle, jossa koiran polvilumpio luksoituu eli menee sijoiltaan. Tällöin koira kulkee polveaan säästellen kolmella jalalla. Tämän perinnöllisen sairauden saa korjattua leikkauksella kivuttomaksi. Koiralle on hyväksi, että se saa tarpeeksi liikuntaa ja terveellistä ravintoa, jotta sille ei kerry ylipainoa. Muussa tapauksessa tämä pieni energiapakkaus voi alkaa herkästi lihoa.

Kenelle jackrussellinterrieri sopii?

Jos olet toimelias ja liikut mielelläsi ulkona, niin jackrussellinterrieri on sinulle sopiva. Hyvin koulutettuna se sopii mainiosti myös perhekoiraksi ja tulee seuralaiseksi pitkille kävelylenkeille tai hölkkäämään sekä peuhaa yhdessä lasten kanssa. Se on mielellään täysillä mukana kaikessa toiminnassa. Jos et ole kovin aktiivinen ulkoilija, on parempi valita jokin rauhallisempi rotu seuralaiseksi, sillä jackrussellinterrierin pitää saada testata voimavarojaan säästelemättä.

Onko sinulla jo muita lemmikkejä? Jos terrieri on kasvanut yhdessä kissojen kanssa, siitä voi tulla ihan hyvä kissojen ystävä. On kuitenkin hyvä olla varovainen, jos tämä intohimoinen metsästäjä ja sen luonnostaan mahdollinen "saalis" asuvat saman katon alla. Jos ei ole ennestään kokemusta koirista, rotu sopii vain siinä tapauksessa, että perehtyy sen ominaisuuksiin, kasvatusvaatimuksiin ja siihen, mitä jackrussellinterrierin pitäminen edellyttää. Rodusta voi kysyä tarkemmin esimerkiksi Suomen Jackrussellinterrierit ry:ltä tai jackrussellinterrierin jo omistavilta henkilöiltä.

Ennen kuin koira tulee taloon

Jackrussellinterrieri voi elää 15 vuoden ikäiseksi, mikä tulee huomioida jo ennen kuin sen päättää ottaa itselleen. On myös mietittävä, miten koiran hoito järjestyy, jos itse sairastuu tai on poissa kotoa esimerkiksi lomaillessa. Jos tulevassa koirataloudessa on lapsia, heille on selitettävä etukäteen miten koiran kanssa toimitaan vastuullisesti, selkein säännöin ja hyväntahtoisesti. Kun lapset toimivat niin heti alusta pitäen koiran tultua perheeseen, alkaa todennäköisesti hyvä ja pitkäikäinen ystävyys. Lapsista ja koirasta voi tulla hyvä tiimi.

Lomailu koiran kanssa on helpointa kesämökillä. Jos suunnitteilla on lähteä autolla hotellilomalle koko perheen ja koiran voimin, onnistuu sekin nykyään joissakin hotelleissa.

Ennen kuin koira muuttaa taloon, on sitä varten hyvä hankkia perusvarusteet, talutushihna, kampoja ja harjoja, kynsileikkuri, kori, peitto, kuljetuslaatikko automatkoja varten yms. Näistä kertyy kuluja, kuten myös koiralle sopivasta ruoasta ja eläinlääkärintarkastuksista. Jos koira sairastuu, voi eläinlääkärikäynneistä aiheutua paljonkin kuluja.

On myös hyvä selvittää, onko joku perheenjäsenistä allerginen koirille. Vuokralla asuttaessa on selvitettävä vuokranantajalta, onko koiranpito sallittua. Ennen kaikkea tulee arvioida onko itsellä ja perheellä tarpeeksi aikaa täyttää koirarodun tarpeet, joka päivä ja vuosi vuodelta.

Viikoittainen turkinhoito

Jackrussellinterrierin turkissa on sekä päällys- että aluskarva. Turkkia tulee hoitaa säännöllisesti. Sileän ja karkean (broken coated) turkin hoito on vaivattominta, sillä pelkkä harjaaminen riittää. Toisaalta tällaisesta turkista irtoaa enemmän karvoja kuin karheakarvaisesta turkista. Mitä useammin turkki käydään lävitse kammalla tai kumisualla, sitä vähemmän asunnossa on irrallisia koirankarvoja.

Karkeakarvainen turkki kammataan viikoittain ja lisäksi se on syytä trimmata säännöllisin väliajoin. Trimmaus on parasta antaa ammattilaisen tehtäväksi. Samalla käynnillä voi pyytää hyviä turkinhoitoneuvoja. Trimmattaessa vanha ja irtoava päällyskarva poistetaan, jotta turkki pääsee uudistumaan.

Koiran silmät, korvat ja kynnet on hyvä katsastaa päivittäin. Sillä tavalla huomaa heti, jos niiden kunnossa on tapahtunut muutoksia ja voi heti tarttua toimeen jos esimerkiksi turkkiin on tarttunut punkkeja.

Kasvatus: lempeästi ja määrätietoisesti

Jackrussellinterrieriä on kasvatettava hyväntahtoisesti ja johdonmukaisesti ja annettava sille mahdollisuus toteuttaa reipasta metsästäjän vaistoaan. Kiellon on tarkoitettava aina kieltoa, sillä muutoin älykäs koira oppii käyttämään epäjohdonmukaista kasvatusta hyväkseen ja alkaa määrätä ihmistä oman tahtonsa mukaan. Jackrussellinterrieri kannattaa totuttaa pienikokoisiin eläimiin heti pennusta alkaen. Aikuiseksi tultuaan sitä ei metsästäjänluonteensa takia saa enää helposti ystävystymään sen omasta mielestä saaliseläimiin, kuten esimerkiksi kissaan.

Sekä koiranpennuille että aikuisille koirille on tehtävä selväksi milloin ne käyttäytyvät toivotulla tavalla ja milloin eivät. Johdonmukainen kasvatus on kaiken A ja O. Jackrussellinterrierin on jo pentuna opittava, että sen on käyttäydyttävä hyvin. Kaikkien perheenjäsenten on kasvatettava koiraa samoin ohjein. Jos se saa pentuiässä loikoilla sängyllä, se haluaa tehdä niin myös isoksi kasvaessaan. Jos pentu saa haukkuessaan aina huomiota puoleensa, voi se oppia kovaksi räksyttäjäksi.

Suositeltavaa on mennä koiran kanssa pentu- tai koirakouluun. Siellä se tutustuu muihin koiriin, myös eri rotuisiin, ja oppii tulemaan toimeen kaikkien muidenkin nelijalkaisten kanssa. Se oppii tottelemaan peruskäskyjä, kuten "istu" ja "paikka", sekä leikkimään noutoleikkejä. Perustaitoja opeteltaessa koiran ja sen omistajan välinen suhde lujittuu. Koirakouluista kannattaa hankkia tietoa jo ennen koiran taloon tuloa. Samalla voi tutustua eri kouluttajiin ja mahdollisiin koulujen välisiin eroihin.

Voimapaketille puuhaa

Jackrussellinterrieri on paljosta liikunnasta pitävä pieni voimapaketti. Ellei se saa tarpeeksi liikuntaa, se alkaa käyttäytyä häiritsevästi tai alkaa herkästi lihomaan. Jotta koira saisi riittävästi liikuntaa, se on hyvä viedä pitkille kävelylenkeille, joiden aikana se pääsee nuuskimaan ja kuopimaan maata halunsa mukaan. Myös koiraurheilu, kuten agility ja koiratanssi, sopivat jackrussellinterrierille, sillä niistä on sille myös hyvää päänvaivaa. Sen voi ottaa myös mukaan hölkkälenkeille.

Jackrussellinterrierin hyvää hajuaistia voi aktivoida leikeissä, joissa etsitään piilotettuja esineitä tai makupaloja haistelemalla. Energiaa vievien puuhailujen ohella on tärkeää, että koira oppii myös olemaan rauhallisena paikallaan. Se onnistuu esimerkiksi niin, että pallolla leikittäessä koira saa tarttua palloon vasta käskystä. Ohjattu leikki estää koiraa vauhkoontumasta.

Koiralle järjestetty älyllinen toiminta kehittää luonnetta ja sen avulla koira ja omistaja oppivat tekemään yhteistyötä. Koiralle voi opettaa myös monia kikkoja. Se pitää yleensä myös klikkerikoulutuksesta. Tarpeeksi liikuntaa saava ja hyvin kasvatettu jackrussellinterrieri on ihmiselle verraton seuralainen.

Näin löydät oman eläinystävän

Kun ollaan hankkimassa omaa jackrussellinterrieriä, on syytä kääntyä vastuuntuntoisen koirankasvattajan puoleen. Rotu on varsin suosittu, ja se kuuluikin Suomessa vuonna 2016 kymmenen suosituimman koirarodun joukkoon. Se valitettavasti saa myös monet koiranpentukaupoilla voittoa tavoittelevat liikkeelle. Tällaiset henkilöt tehtailevat pentuja välittämättä rotustandardeista ja toimivat pentujen ja emon terveyden kustannuksella. He eivät ole allekirjoittaneet rotujärjestön kasvattajasitoumusta ja saattavatkin pitää kasvattinsa huonoissa olosuhteissa huomioimatta koirille ominaisia tarpeita. Emojen ei anneta rauhassa toipua synnytyksestä vaan ne astutetaan mahdollisimman nopeasti uudestaan. Pennut saatetaan erottaa emostaan liian aikaisin, jolloin pennun terveys ja luonne kärsii sosiaalistamisen puutteen vuoksi. Ammattinsa tunteva kasvattaja kuuluu koirankasvattajayhdistykseen tai rotukoirajärjestöön, kuten Suomen Jackrusselinterrierit ry:hyn, jonka kautta valvotaan koirien kasvattamista rotumääritelmän mukaisesti ja eläinten parasta ajatellen.

Vastuuntuntoinen kasvattaja tarjoaa koiraa etsivälle mahdollisuuden käydä katsomassa pentua sisaruksineen ja vanhempineen koirien kotona. Hän antaa tietoa kasvattamiensa koirien terveydestä, ravinnosta ja muista tärkeistä asioista. Hän ei ole pelkkä koiran myyjä, vaan häneltä saa neuvoja koiran muuttaessa uuteen kotiin. Asiansa osaava kasvattaja huolehtii siitä, että hänen kasvattinsa saavat hyvän uuden kodin. Hän esittää siksi koiraa hankkivalle kysymyksiä esimerkiksi siitä, millaiseen kotiin koira otettaisiin ja millaisia vapaa-ajan harrastuksia tulevalla koiranomistajalla on. Jackrussellinterrieriä voi kysyä Suomen Jackrussellinterrierit ry:n rekisteröidyiltä kasvattajilta, joiden osoitteet ovat nähtävillä yhdistyksen kotisivuilla.

Jos ei välttämättä haluta pentuikäistä koiraa, voi aikuisista koirista kysyä rotujärjestöistä tai suoraan jackrussellinterrierin kasvattajilta. Aikuista koiraa, myös rehtiä sekarotuista, voi kysellä lisäksi paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä tai löytökoiria vastaanottavista löytöeläinkodeista. Aikuisten koirien luonne on muovautunut elämänkokemusten myötä. Niiden luonteesta saa parhaiten tietoa eläintenhoitajilta, jotka voivat samalla suositella millaiselle omistajalle koira parhaiten sopisi. Koirat iloitsevat joka tapauksessa kun pääsevät hoitokotimaisista olosuhteista omaan uuteen kotiinsa.

Toivotamme vauhdikasta menoa reippaan jackrussellinterrierin kanssa!

Hyödyllisimmät artikkelimme
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta.