Hollanninpaimenkoira, josta on olemassa lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos, on monipuolinen työkoira ja uskollinen perhekoira. Sen vilkas luonne ja herkkyys vaativat kuitenkin hieman koulutustaitoa.
© K.Thalhofer / stock.adobe.com
Hollanninpaimenkoira on monipuolinen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Samoin kuin belgianpaimenkoira, myös hollanninpaimenkoira jaetaan kolmeen muunnokseen, jotka eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään myös luonteeltaan.
Karvoituksen ja turkin rakenteen mukaan rotu jaetaan lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvaisiin. Lyhytkarvaista muunnosta pidetään yleensä vietikkäämpänä ja temperamenttisempana, kun taas pitkäkarvaisia ja karkeakarvaisia rodun edustajia pidetään yleensä rauhallisempina ja sopeutuvaisempina. Kaikille muunnoksille yhteistä on juovikas turkki, jonka kultainen ja hopeinen pohjaväri vaihtelee vaaleasta hiekan sävystä tummaan kastanjanpunaiseen. Kultaisen ja hopeanvärisen juovikkaan turkin lisäksi karkeakarvaiset paimenkoirat voivat olla myös siniharmaita tai pippurin & suolan värisiä.
Kaikki kolme muunnosta ovat keskikokoisia tai suuria koirarotuja, sillä urosten säkäkorkeus on jopa 62 cm ja narttujen 60 cm. Keskipaino on koosta ja sukupuolesta riippuen 23–30 kg. Hollanninpaimenkoira on vahvarakenteinen mutta aina sopusuhtainen. Sen kiilamainen pää, joka karkeakarvaisella muunnoksella näyttää joskus neliömäiseltä, on sopusuhtainen runkoon nähden, ja keskikokoiset korvat nousevat selvästi pystyyn koiran kiihtyessä.
© Mary Swift / stock.adobe.com
Hyvin kasvatettua ja oikealla tavalla koulutettua hollanninpaimenkoiraa voidaan ”käyttää” lähes mihin tahansa. Entisen paimenkoiran käyttöalueet vaihtelevat poliisi- ja pelastuspalvelusta opas- ja terapiakoiraan sekä urheilulliseen perhekoiraan. Loppujen lopuksi sillä on saksalaisten ja belgialaisten sukulaistensa tavoin kaikki ”todellisen paimenkoiran ominaisuudet”, kuten FCI:n standardissa todetaan.
Hollanninpaimenkoiralla on vahva työhalu, ja se osoittautuu tottelevaiseksi ja luotettavaksi apuriksi, joka seisoo uskollisena ja tarkkaavaisena omistajansa rinnalla. Sen korkea älykkyys ja valtava kestävyys eivät jätä juuri toivomisen varaa. Tämän rotukoiran omistajien on kuitenkin muistettava, että kyseessä on historiansa vuoksi hyvin itsenäinen koira, joka ottaa mielellään ohjakset omiin tassuihinsa, jos siltä puuttuu johtaja. Suuria eläinlaumoja paimentaessa kyky tehdä omia päätöksiä ja taito työskennellä yksin ja paimenesta riippumatta olivat erittäin kysyttyjä – perheen kanssa asuessa näistä ominaisuuksista on kuitenkin joskus haittaa.
Hollanninpaimenkoira koira tarvitsee pienestä pitäen rinnalleen vahvan omistajan, joka opastaa sitä rakastavasti mutta johdonmukaisesti. Selkeä hierarkia on erittäin tärkeä tälle primitiiviselle rotukoiralle. Perheessä se keskittyy yleensä vain yhteen johtajaan. Vaikka se kunnioittaa myös muita perheenjäseniä, sen mielestä ”sananvalta” on ”lauman johtajalla”. Tämä älykäs koira ei kuitenkaan noudata sokeasti omistajansa käskyjä – standardissa kuvattu tottelevainen ja kuuliainen seuralainen siitä tulee vain oikean motivaation avulla.
Herkku tai omistajan antamat kiitokset riittävät yleensä motivoimaan hollanninpaimenkoiraa. Myös mahdollisuus jännittävään leikkiin isännän kanssa tai vapaaseen telmimiseen muiden koirien kanssa voi tehdä ihmeitä harjoittelussa. Jos omistaja osaa käyttää näitä motivaatioärsykkeitä taitavasti ja vaatia aktiiviselta nelijalkaiselta ystävältään sekä fyysisesti että henkisesti, hän saa palkinnoksi erittäin luotettavan, huomaavaisen ja kuuliaisen koiran, joka tulee hyvin toimeen myös lasten ja muiden koirien kanssa.
Läheinen sukulaisuus belgianpaimenkoiran kanssa on edelleen nähtävissä hollanninpaimenkoirassa monessa suhteessa. Molemmilla paimenkoirilla on yhteinen historia. Niiden esi-isät ovat kotoisin Alankomaiden eteläosasta, erityisesti Brabantin alueelta, ja naapurimaasta Belgiasta. Paikalliset maanviljelijät käyttivät niitä lammas- ja karjakoirina jo 1700-luvun alussa. Ne seurasivat maanviljelijöiden lammaslaumoja laitumilla ja jopa matkalla markkinoille tai satamaan. Ne pitivät huolen siitä, että karja pysyi poissa maatalouskäytössä olevilta pelloilta. Maanviljelijät arvostivat erityisesti näiden koirien monipuolisuutta, sillä ne paimensivat lampaita, saattoivat lehmiä lypsylle ja toimivat talon ja tilan vahtikoirina.
Belgian ja Alankomaiden erotessa toisistaan tähän asti yhtenäinen rotu jakautui kahdeksi eri kansalliseksi koiraroduksi. Koirien luonne ja käyttö tuskin kuitenkaan muuttuivat tämän erottelun myötä, sillä vaatimukset, joita maanviljelijät asettivat koirilleen, pysyivät samoina. Toisin kuin Belgiassa ja Saksassa, joissa kynologit alkoivat jo varhaisessa vaiheessa jalostaa puhtaita belgian- ja saksanpaimenkoiria, Alankomaissa kiinnostus oli melko vähäistä. Ainoa asia, jolla oli merkitystä hollantilaisille paimenille ja maanviljelijöille, oli koirien käyttökelpoisuus, joten he eivät juurikaan sitoutuneet hollanninpaimenkoiran puhtaaseen jalostukseen. Vuonna 1874 ensimmäinen kansallinen paimenkoira esiteltiin Amsterdamin koiranäyttelyssä, ja vuonna 1898 perustettiin lopulta ”Nederlandse Herdershonden Club” (N.H.C.). Näiden vuosien välisenä aikana näyttelyissä esiteltiin enintään kymmenen hollantilaista paimenkoiraa.
Seuraavina vuosina kerho pyrki luomaan yhtenäisen standardin ja yritti vakiinnuttaa paimenkoiran, joka menetti alkuperäisen tarkoituksensa suurten lammaslaumojen vähentyessä ja nummien muuttuessa, poliisikoiraksi ja sokeiden opaskoiraksi.
Hollantilaisten rotukoirien jalostus eteni hitaasti, mihin vaikuttivat monet kiistat sallituista muunnoksista ja erityisesti rodun nimessä esiintyvästä hieman harhaanjohtavasta sanasta ”hollantilainen”, joka ei tarkkaan ottaen vastaa rodun alkuperäistä levinneisyysaluetta. Yritykset yhdistää hollanninpaimenkoira ja belgianpaimenkoira yhtenäiseksi ”Brabantin paimenkoiraksi” epäonnistuivat Belgian vastarinnan vuoksi, sillä Belgia oli jo saavuttanut suurta menestystä kansallisella paimenkoirallaan.
FCI tunnusti hollanninpaimenkoiran itsenäiseksi roduksi vasta vuonna 1960, jolloin standardia muutettiin jälleen kerran ja rajoitus kolmeen juovikkaaseen turkkimuunnokseen sai sen eroamaan enemmän belgialaisesta naapuristaan. Virallinen tunnustus toi hollanninpaimenkoiralle paljon lisää ystäviä ja kannattajia erityisesti sen kotimaassa.
Alankomaiden rajojen ulkopuolella hollanninpaimenkoira on kuitenkin edelleen melko harvinainen. Rodun ystävät saivat juhlia virstanpylvästä vuonna 2012, kun American Kennel Club (AKC) sisällytti hollanninpaimenkoiran Foundation Stock Service -rekisteriin.
Hyvä valmistautuminen elämään hollanninpaimenkoiran omistajana pitää sisällään myös kasvatuksen miettimisen. Silloinkin, kun koiranpentu näyttää söpöltä nakertaessaan kenkääsi, tai kun se näyttää säälittävältä kerjätessään pöydästä jotain syötävää:
Näytä koirallesi rajat heti alusta alkaen ja tee sille selväksi, että sen on toteltava käskyjäsi. Jos nuori koira on kerran tottunut tiettyihin huonoihin tapoihin, niitä on vaikea kitkeä pois enää aikuisena. Pysy johdonmukaisena ja opeta koirallesi yhdessä elämisen tärkeimmät säännöt jo pienestä pitäen. Väkivalta tai liiallinen tiukkuus vievät tämän herkän koiran kuitenkin väärään suuntaan. Koulutuksessa onnistutaan parhaiten positiivisella vahvistamisella. Anna koirallesi kannustimia yhteistyöhön ja vakuuta se siitä, että sen kannattaa totella.
Hoidon suhteen hollanninpaimenkoira on melko vaatimaton koira, joka ei vaadi monimutkaista turkinhoitoa. Jopa pitkäkarvaiselle muunnokselle riittää säännöllinen, lyhyt harjaus tai hankaus liinalla. Vain turkinvaihdon aikana, joka tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, harjaustarve kasvaa moninkertaiseksi. Jotta pölynimuri ei ylikuormittuisi, irtokarvat on poistettava harjalla vähintään kerran päivässä tämän vaiheen aikana.
Säännöllinen kynsien leikkaaminen ja korvien, silmien ja tassujen tarkistaminen sekä vuosittaiset eläinlääkärikäynnit ja rokotusohjelman noudattaminen ovat tietenkin myös osa tämän koiran hoitorutiinia.
Tämä rotukoira on myös ruokavalionsa suhteen vaatimaton – mikä ei tietenkään tarkoita, että sille pitäisi syöttää harkitsemattomasti kaikkea. Oikealla ravinnolla on loppujen lopuksi ratkaiseva merkitys koiran terveelle kehitykselle. Mutta mikä ruoka on parasta hollanninpaimenkoiralle? Valitettavasti tähän kysymykseen ei voida vastata samalla tavalla kaikkien tämän rodun koirien kohdalla. Niin monipuolinen kuin hollanninpaimenkoira on luonteeltaan, myös sen tarpeet ovat yhtä moninaiset.
Ruokaa valittaessa on siis otettava huomioon useita tekijöitä, kuten koiran koko, paino, ikä, terveydentila ja aktiivisuustaso.
Jos haluat selvittää, mitä ravintoaineita koirasi tarvitsee ja missä koostumuksessa, sinun kannattaa tutustua tarkkaan ravintotaulukoihin tai keskustella eläinlääkärisi kanssa. Periaatteessa kaikki koirat tarvitsevat paljon lihaa (vähintään 70 prosenttia), paljon kasviksia (noin 20 prosenttia), vain vähän viljaa (alle 10 prosenttia) eikä lainkaan sokeria. Myös raikasta juomavettä olisi aina oltava saatavilla.
Vaikka hollanninpaimenkoiran levinneisyys on jäänyt paljon jälkeen belgialaisesta ja saksalaisesta versiosta, hollanninpaimenkoiran jalostus on elpynyt ja on nyt vakiintunut myös muihin Euroopan maihin. Jos olet päättänyt valita hollanninpaimenkoiran lemmikiksesi, sinun on hyvä tietää, että siitä, kun ilmoittaudut pennun odotuslistalle, voi kestää jonkin aikaa ennen varsinaista ostoa. Älä kiirehdi ostoa, vaan etsi sopiva ja hyvämaineinen kasvattaja kaikessa rauhassa.
Erityisen varovainen kannattaa olla, jos harkitsee ostavansa x-hollanninpaimenkoiran, mikä tarkoittaa, että kasvattaja on risteyttänyt myös muita rotuja, kuten malinois’n tai x-mechelaarin. Jalostus ilman FCI:n papereita on mahdollista kaikille. Koska vastuullinen jalostusyhdistys ei tarkista kasvattajia säännöllisesti, niiden joukossa on valitettavasti aina ”mustia lampaita”.
© Dogs / stock.adobe.com
Näiden ”pentutehtailijoiden” lisäksi on tietenkin myös monia vastuullisia x-hollanninpaimenkoirakasvattajia, joille koirien hyvinvointi on sydämen asia ja jotka tekevät jokaisen astutuksen huolellisesti. Hyvämaineisen kasvattajan löytämiseksi kannattaa tehdä huolellista tutkimusta. Kysele koiraurheilukeskuksissa tai sopivilla koirafoorumeilla ja kysy muilta hollanninpaimenkoiran omistajilta, voivatko he suositella kasvattajaa. Kasvattajan kotisivujen tarkastelu voi myös olla ensimmäinen askel sen selvittämiseksi, vastaavatko kennel ja sen kasvatustavoitteet odotuksiasi.
Mikään näistä ei tietenkään korvaa ensimmäistä tapaamista kasvattajan kanssa, mikä on varmasti ratkaiseva tekijä valintaprosessissa. Kasvattajan ei pitäisi olla vain sympaattinen, vaan hänen pitäisi myös olla halukas antamaan sinulle avoimesti käsityksen jalostusohjelmastaan. Älä pelkää kysellä paljon, sillä sinun pitää tietää tarkalleen, mistä uusi perheenjäsenesi on kotoisin ja miten se on viettänyt ensimmäiset elinviikkonsa. Vastuulliset kasvattajat ovat tyytyväisiä, jos ostaja miettii pennun hankintaa tarkkaan. Loppujen lopuksi he haluavat myös kasvattiensa olevan hyvissä käsissä. Älä siis ylläty, jos kasvattaja kysyy sinulta elinolosuhteistasi ja kokemuksestasi koirien pitämisestä, vaan pidä sitä hyvänä merkkinä.
Yhtä huolellisesti kuin valitset kasvattajan, sinun on myös valmistauduttava uuden perheenjäsenen tuloon valintasi jälkeen. Ota siis kaikki irti siitä ajasta, jonka vietät pentua odottaessasi: osta tarvittavat koiratarvikkeet, järjestä koiralle nukkumapaikka ja tee kodistasi ”pentuturvallinen” – sillä hollanninpaimenkoiran kaltaisen pienen temperamenttipakkauksen kanssa jokunen vaasi voi mennä rikki. Ota myös selvää sopivista pennuille tai nuorille koirille tarkoitetuista kursseista ja tutustu alueesi koiraurheilukeskuksiin. Kasvattajasi pystyy varmasti antamaan sinulle apua ja neuvoja sekä kaikenlaisia vinkkejä yhteiseen tulevaisuuteen hollanninpaimenkoirasi kanssa.
Riittävä hoito ja tasapainoinen ruokavalio ovat ratkaisevan tärkeitä koiran terveyden kannalta – mutta se, viihtyykö koirasi kanssasi, ei riipu harjan käytöstä tai ruokakupin sisällöstä. Hollanninpaimenkoiran voi tehdä tyytyväiseksi vain, jos tarjoaa sille riittävästi fyysistä ja älyllistä puuhaa. Alkuperäisenä paimenkoirana tämä rotukoira on innokas työskentelemään. Tämä ei tarkoita sitä, että sen on välttämättä suoritettava poliisi- tai opaskoirakoulutus – vaikka se läpäiseekin nämä koulutukset kirkkaasti.
Koiraurheilu tai yhteiset aktiviteetit, kuten pyöräily, lenkkeily tai jännittävät leikit luonnossa, sopivat myös hollanninpaimenkoiran työllistämiseen perhekoirana.
Jos et pidä liikunnasta ja haluat vain käydä lyhyillä kävelyillä kauniilla säällä, tämä aktiivinen ja temperamenttinen koira ei varmasti sovi sinulle. Jos kuitenkin nautit aktiivisesta puuhailusta koirasi kanssa ja sinulla on riittävästi aikaa sen koulutukseen ja kasvatukseen, hollanninpaimenkoirasta tulee luotettava ja väsymätön kumppani, joka kulkee ohjaajansa rinnalla niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
