Alkuperäinen cairnterrieri on yksi Skotlannin vanhimmista metsästysterriereistä. Se on säilyttänyt rustiikkisen ulkonäkönsä, rohkeutensa ja itseluottamuksensa aina tähän päivään saakka.
Kettujen ja mäyrien louhikoista saalistamisen sijaan tämä pieni, ystävällinen rämäpää toimii nykyään ennen kaikkea seura- ja perhekoirana.
© Dogs / stock.adobe.com
Olipa kyseessä pitkät kävelylenkit metsässä, villi telmiminen niityllä tai keskittynyt työskentely koiraurheilupaikassa, vilkas cairnterrieri innostuu kaikista yhteisistä aktiviteeteista perheensä kanssa.
Skotlannin ylämaan metsästysterrierinä se jäljitti väsymättä saukkoja, kettuja ja mäyriä louhikoista ja luolista. ”Työskentely” ulkona luonnossa on yhä cairnterrierillä verissä.
Mutta älä huoli, terrierin vahvaa saalistusviettiä voi hallita johdonmukaisella kasvatuksella. Hyvin koulutetut ja sosiaalistetut cairnterrierit voivat nauttia silloin tällöin jopa juoksemisesta ilman hihnaa.
Temperamenttisesta luonteestaan ja metsästysinnostaan huolimatta cairnterrieri on ihanteellinen perhekoira, jonka ystävällinen ja kärsivällinen luonne tuo kotiin paljon iloa.
Se rakastaa perheensä seuraa ja tuntee olonsa mukavaksi sekä yhden henkilön taloudessa että lapsiperheessä.
Raikkaassa ulkoilmassa vietetyn pakollisen urheiluohjelman jälkeen se nauttii myös kodin rauhasta.
Näin pienestä vilkkaasta rämäpäästä tulee toisinaan takertuva sylikoira, joka nauttii täysipainoisesti isäntänsä läheisyydestä.
Se on kärsivällinen ja tasapainoinen myös lasten kanssa. Hyvin pienten lasten kanssa se toimii joskus hieman hallitsevasti.
Tällä rodulla ei taatusti ole puutetta itseluottamuksesta. Koiralla on hallitseva käytös ja se kykenee itsenäiseen työskentelyyn. Cairnterrieri on kuitenkin harvoin itsepäinen tai kuriton.
Itseluottavaisesta ja pelottomasta olemuksestaan huolimatta se on erittäin sopeutumiskykyinen seuralainen, joka mukautuu helposti ihmisten elämänrytmiin.
Sen tasapainoisella ja joustavalla luonteella kiire tai hermostuneisuus eivät tule kyseeseenkään.
Toisin kuin muut terrierirodut, cairnin ei tarvitse tapella.
Vaikka se on aina valpas ja valmis puolustautumaan, se suosii harmonisia kontakteja ilman konflikteja – niin muiden eläinten kuin vieraiden ihmistenkin kanssa.
Cairnterrierin rehevä, karkea pintakarva on kerman-, tai vehnänvärinen, punainen, harmaa, lähes musta tai juovikas – samat sävyt kuin Skotlannin ylämaiden kivimaisemassa, joka näyttää punaiselta, beigeltä tai liuskekivenharmaalta.
Kiviin liittyvän rodun nimen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä myös cairnterrierin ihannepainosta, joka on 14 Englannin paunaa, eli ”stone” (englanninkielinen mittayksikkö, suomeksi: kivi).
Koiran voimakkaat, paksut, kaivamiseen soveltuvat tassut kertovat sen työstä saaliseläinten metsästäjänä Skotlannin kivikasojen alta.
Cairnterrierin kokonaiskuva on yhtä omaperäinen kuin ylämaiden kivinen maisema.
Skotlantilaisiin sukulaisiinsa, skotlanninterrieriin, skyenterrieriin ja valkoiseen länsiylämaanterrieriin verrattuna cairnterrieri on säilyttänyt omaleimaisuutensa parhaiten.
Sen vartalo on kompakti ja matala. Säänkestävä karva koostuu karkeasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Sillä on voimakkaat ja lihaksikkaat jalat ja pieni, leveä pää, jossa on pörröiset kulmakarvat. Kaikki tämä säteilee kestävyyttä, kovuutta ja elinvoimaisuutta.
Matalasta, vain 28–31 senttimetrin säkäkorkeudestaan ja 6–7,5 kilogramman painostaan huolimatta se liikkuu nopeasti ja voimakkaasti ja vakuuttaa vastustajansa erittäin itsevarmalla ja pelottomalla olemuksellaan.
Omaperäiseen ulkonäköönsä sopien cairnterrieri on itse asiassa yksi Ison-Britannian vanhimmista terriereistä. Se on kotoisin Skotlannin ylämaalta, jossa sitä käytettiin jo kauan sitten metsästysterrierinä jäljittämään kettuja, mäyriä, näätiä ja muita saalistajia kivien ja maan alla.
Se kaivoi saaliinsa vapaaksi, ajoi sen ulos ja tappoi sen tarvittaessa – erittäin vaarallinen ja rohkea tehtävä näin pienelle koiralle, sillä luonnonvaraiset eläimet ovat toisinaan äärimmäisen puolustuskykyisiä.
Pitkästä ja menestyksekkäästä historiastaan huolimatta cairnterrieri on tunnustettu virallisesti kaikista terrieriroduista viimeisimpänä. Ennen kuin brittiläinen kenneliyhdistys rekisteröi cairnterrierin virallisesti itsenäiseksi roduksi vuonna 1910, se luokiteltiin muihin terrierirotuihin.
Niinpä pennut rekisteröitiin osittain skotlanninterrieriksi, länsiylämaanterrieriksi (väriltään valkoiset koiranpennut) ja ennen kaikkea lyhytkarvaiseksi skyenterrieriksi.
Vasta skyenterrierin kasvattajien vastalauseiden jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että koirarotu tunnustettaisiin itsenäiseksi koiraroduksi nimellä cairnterrieri.
Vuonna 1910 aiemmin skyenterriereiksi rekisteröidyt koirat kirjattiin ensimmäistä kertaa Yhdistyneen kuningaskunnan virallisen kennelklubin uuteen koiraroturekisteriin cairnterriereinä.
Vaikka cairnterrieri on eronnut muista terrieriroduista, se on erityisen läheistä sukua skyenterrierin kanssa.
Molempien rotujen puhdasrotuisen kasvatuksen alkuperä on Skotlannin Skye-saarella, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikon välittömässä läheisyydessä Atlantin valtamerellä. Nykyään kasvattaja Alastair Campeilia pidetään modernin cairnterrierin perustajana. Hänen koiransa ”Callamhor” oli ensimmäinen rekisteröity cairnterrieri. Ensimmäiset tämän rodun koirat esiteltiin vuonna 1909 Skotlannin koiranäyttelyssä, mikä luultavasti johti samana vuonna Skotlannin cairnterrier -yhdistyksen perustamiseen.
Ensimmäinen rotustandardi laadittiin vuonna 1912.
Nykyään tämä vilkas, roteva kääpiö innostaa monia koiranharrastajia ympäri maailmaa.
Ison-Britannian lisäksi Euroopassa kasvattajia on Saksassa, Itävallassa, Alankomaissa, Sveitsissä sekä Sloveniassa ja Slovakiassa.
Pieni rotukoira on kuitenkin onnistunut hyppäämään myös Atlantin yli Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, joissa on nykyään itsenäisiä cairnterrieriklubeja.
Koirarodusta kiinnostuneiden kasvattajien valikoima on melko suuri. Mutta mikä kasvattaja on oikea? Vastaus tähän kysymykseen ei varmasti riipu siitä, kuka voi tarjota suloisimmat koiranpennut. Vastaus löytyy vasta perusteellisen tutkimisen ja henkilökohtaisen, useamman kasvattajan tapaamisen jälkeen.
Mutta mihin tapaamisissa tulee kiinnittää huomiota?
Kun ostat puhdasrotuisen, terveen ja rokotetun koiranpennun, pennulla on varmasti parhaat edellytykset elää terve koiranelämä ilman monia kalliita eläinlääkärikäyntejä.
Alkuperäisen luonteensa ja ulkonäkönsä säilyttämisen ansiosta cairnterrieri on onneksi melko terve pienikokoinen koirarotu, jonka elinajanodote on keskimäärin 15 vuotta.
Terveysongelmat aiheutuvat – jos niitä on lainkaan – pääasiassa silmäsairauksista.
Erityisen tunnettuja tapauksia ovat glaukooma ja entropion, jota yleisesti kutsutaan myös nimellä “Roll-Lid”.
Molemmissa sairauksissa paranemismahdollisuudet ovat aikaisin diagnosoituina kuitenkin melko hyvät.
Entropion voidaan poistaa leikkauksella, eikä se yleensä ilmene uudelleen sen jälkeen.
Glaukooman oireiden varhainen tunnistaminen on erittäin tärkeää. Hoitamaton kohonnut silmänpaine vahingoittaa koiran näköhermoa ja verkkokalvoa ja voi siten johtaa eläimen sokeutumiseen suhteellisen lyhyessä ajassa.
Koiran hoidolla on ratkaiseva rooli sairauden ensimmäisten merkkien havaitsemisessa varhaisessa vaiheessa.
Tarkista nelijalkaisen ystäväsi silmät, korvat, suu, tassut ja turkki säännöllisesti. Näin havaitset muutokset varhaisessa vaiheessa ja voit kertoa niistä eläinlääkärillesi.
Pitkän kävelylenkin jälkeen cairnterrierisi sallii varmasti paljon hellittelyä sisältävän hoitorituaalin läpikäymisen.
Jos otat koiran luoksesi jo pentuna, nuori koira kannattaa opettaa jo varhaisessa vaiheessa olemaan rauhassa, kun omistajan on silloin tällöin katsottava syvälle sen silmiin ja suuhun.
Cairnterrierin turkin kovan ja likaa hylkivän rakenteen ansiosta turkki vaatii vain vähän hoitoa.
Riittää, jos harjaat koirasi kaksi–kolme kertaa viikossa karkealla kammalla tai terrieriharjalla.
Lisäksi on suositeltavaa trimmata turkki kahdesta neljään kertaan vuodessa, jotta turkin rakenne säilyy.
Kylvetys ei yleensä ole välttämätöntä, ja se tulee tehdä vain silloin, kun koira on niin likainen, ettei sitä saa puhtaaksi ilman vettä ja koiranshampoota.
Mielipiteet siitä, mitä ruokaa tulisi laittaa cairnterrierin ruokakuppiin, vaihtelevat.
Erityisesti aloittelevat koiranomistajat ylikuormittuvat usein ristiriitaisista mielipiteistä ja valtavasta ruokavalikoimasta.
Tällöin kannattaa keskustella eläinlääkärin tai kasvattajan kanssa. Heillä on runsaasti kokemusta koiranruokinnasta ja he ottavat huomioon myös koirasi yksilölliset vaatimukset.
Ruokasotkusta huolimatta yksi asia on varma: Koirat eivät ole samanlaisia.
On olemassa nuoria koiria, vanhoja koiria, vilkkaita koiria ja hitaita koiria, allergisia koiria tai ylipainoisia koiria. Tämä kannattaa pitää mielessä ruokaa valitessa. Jos haluat olla täysin varma, voit myös laskettaa koirasi tarpeen tarkasti.
Yksilölliset tekijät, kuten ikä, paino, rotu, sukupuoli, terveydentila ja aktiivisuus otetaan huomioon.
Vaikka yksittäisten ravintoaineiden tarkka tarve voi vaihdella edellä mainittujen kriteerien mukaan, ravintoperuste pysyy kaikilla koirilla samana.
Koirien ruoka koostuu pääasiassa lihasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita teurasjätteitä eli eläinperäisiä sivutuotteita, vaan puhdasta, laadukasta ja mieluiten tuoretta lihaa.
Tämän lisäksi koira syö hedelmiä, vihanneksia, hiutaleita ja silloin tällöin munaa.
Jotta koiran hampaat saisivat silloin tällöin jotain pureskeltavaa, sille voi antaa kerran viikossa myös naudanlihasuikaleita, sonninsuteja tai luita – jälkimmäiset eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa olla onttoja, sillä ne voivat hajota helposti ja aiheuttaa vammoja.
Periaatteessa tukeva, pieni cairnterrieri ei vaadi paljoa. Sinun tulee tietenkin noudattaa koiran koulutuksen yleisiä sääntöjä. Tutustu lisäksi rodun yksilöllisiin ominaisuuksiin ennen kuin hankit oman cairnterrierin. Kaikkien perheenjäsenten tulisi olla myös koiran hankinnasta samaa mieltä. Kun olet valmistautunut hyvin, tästä terrierirodusta tulee varmasti nopeasti rakas perheenjäsen.
Iloinen ja kärsivällinen leikkitoveri lapsille, uskollinen seuralainen yksin eläville ihmisille tai temperamenttinen ja jännittävä urheilutoveri aktiivisille ihmisille: Joustava ja sopeutumiskykyinen cairnterrieri sopeutuu helposti lähes jokaiseen elämäntilanteeseen – edellyttäen, että sitä koulutetaan johdonmukaisesti, sillä sen saalistusvietti ja taipumus dominoida on saatava hallintaan jo varhaisessa vaiheessa.
Kokonsa ansiosta cairnterrieri tuntee olonsa mukavaksi myös pienissä kaupunkiasunnoissa – edellyttäen, että sen kanssa puuhataan paljon ja se saa telmiä usein puistossa, metsässä ja pellolla.
Cairnterrieri on alun perin metsästys- ja työkoira ja vaatii runsaasti liikuntaa ja puuhastelua.
Se antaa anteeksi satunnaiset lyhyet kävelylenkit, mutta viimeistään seuraavana päivänä nelijalkainen ystävä kannattaa viedä pidemmälle retkelle.
Jos omistat puutarhan, cairnterrierin voi silloin tällöin päästää ulos yksin – huomioi, että tämä rotukoira on intohimoinen kaivaja, joka kaivaa maata antaumuksella. Kukat tai yksinkertaiset aidat eivät ole sille este.
Nämä pienet pyörremyrskyt eivät tee vaikutusta koollaan, vaan ystävällisyydellään, itsevarmuudellaan ja energiallaan. Ei siis ihme, että pieni pystykorvainen pomeranian valtaa koiraihmisten sydämiä ja koteja.
Shetlanninlammaskoira (kutsutaan myös sheltiksi) on pieni energiapakkaus, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Sillä on sirot kasvonpiirteet, joita ympäröi uhkea harja. Sen oppimishalu ja empatia tekevät siitä myös ihanan seurakoiran.
Ystävällinen ja hyväntuulinen suomenlapinkoira on löytänyt omistajia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jos olet kiinnostunut tästä koirarodusta, sinulla tulisi olla tämän koiran kanssa yksi yhteinen mielenkiinnon kohde ja se on liikkuminen – eri toteen luonnossa.
