Thai kissa

Thai polveutuu siamilaiskissasta. Kun siamilaisesta kehittyi jalostuksen tuloksena yhä sirompi, erotettiin alkuperäisenä pidetty vankkarakenteinen siamilaiskissa virallisesti omaksi rodukseen. Niin syntyi kissarotu thai.

Ulkonäkö

Thai ja siamilainen sekoitetaan ulkonäkönsä puolesta helposti toisiinsa. Onhan thairodun kasvatus saanut alkunsa siamilaiskissojen kasvatuksessa. Thaikissaa nimitetään usein vanhanajan siamilaiseksi, sillä se on ulkoiselta olemukseltaan siamilaisen näköinen. Se on kuitenkin hieman siamilaista voimakkaampi ja pyöreämpi kuin moderni siamilaiskissa. Rotustandardien mukaan sen on erotuttava selkeästi siamilaiskissasta. Thailla sanotaan olevan perinteisen eteläaasialaisen siamilaiskissatyypin harmoninen luonne ja lempeä ulkonäkö.

Thairotu kuuluu itämaisiin lyhytkarvoihin. Kissan vartalo on atleettinen, muttei yhtä solakka kuin siamilaisella. Sillä on sopusuhtainen vartalo ja lihaksikas niskan seutu, joten se vaikuttaa vankkarakenteiselta. Thain tunnistaa etenkin sen pään muodosta. Sillä on pitkä ja tasainen otsa, pyöreä kallo ja selkeäpiirteinen kuono. Leuka ja nenänpää ovat suorassa linjassa keskenään ja korvat sijaitsevat kaukana toisistaan kallon yläosassa. Korvien ja pään muoto erottavat sen selkeästi siamilaisesta. Thain turkki on sopeutunut sen synnyinmaassa Etelä-Aasiassa vallitseviin luonnonoloihin. Turkissa on vain vähän pohjavillaa ja se tuntuu silkkisen pehmoiselta. Turkkikarva on lyhyt ja myötäilee vartaloa tiiviisti.

Thai- ja siamilaiskissan sukulaisuus ilmenee siitäkin, että thaikissaa saatetaan kutsua vanhanajan siamilaiseksi. Sekä siamilaiset että thait kuuluvat naamiokissoihin. Naamiovärityksessä ruumiin uloimmat kohdat eli pointit ovat tummemman perusvärin sävyiset kun muu osa turkista on vaaleampi. Tällainen turkin väritys on thain tärkeimpiä rotumäärityksiä. Naamiovärityksen lisäksi thailla on muitakin selkeästi erottuvia rotuominaisuuksia.

Thailla on monien muiden naamiokissojen tapaan kirkkaan siniset silmät. Sekä siamilais- että thaikissojen rotumääritelmien mukaan silmien tulee olla mantelinmuotoiset ja väriltään kirkkaan siniset.

Värit

Naamiokissana thain perusväri näkyy vain ruumiin uloimmissa kohdissa. Tällainen väritys johtuu mutaatioista, joka haittaa tyrosinaasi-entsyymin toimintaa ja häiritsee pigmentin perusainesosan eli melaniinin muodostumista. Tällöin eläimestä tulee osittain albiino. Kaikki turkin värit voivat esiintyä myös naamiovärinä. Thai- ja siamilaiskissat eivät ole ainoita naamiokissarotuja. Myös burma-, ragdoll- ja neva masqueradekissoilla on tällainen väritys.

Rotustandardien mukaan vartalon värinä suositaan valkoista, vaikka pelkkää väriä tärkeämpää onkin vartalon ja pointtien värityksen yhdenmukaisuus. Väriyhdistelmiä on yhteensä 100. Yleisimmät naamiovärit ovat kuitenkin musta ja punainen sekä niiden laimennokset sininen, creme, suklaanruskea ja kaneli sekä niiden laimennokset lila ja beige.

Siamilais- ja thaikissojen väritykset luokitellaan perusvärien mukaan seuraavasti:

Ruskeanaamio: Thai- ja siamilaiskissoilla turkin perusväri on tällöin musta. Kissan vartalo on uloimpia kohtia lukuun ottamatta vaaleampi.

Sininaamio: Musta perusväri laimentuu siniseen vivahtavaksi ja näkyy vain vartalon ääripisteissä.

Suklaanaamio: Perusväri pointeissa on ruskea.

Kanelinaamio: Perusväri pointeissa on kellanpunertava.

Beigenaamio: Kaneli on laimentunut vaalean kellanruskeaksi beigeksi.

Lilanaamio: Ruskean värin laimennos, joka on näkyvissä vain vartalon ääripisteissä.

Punanaamio: Perusväri pointeissa on punainen.

Cremenaamio: Punainen väri, joka näkyy vartalon ääripisteissä kermanvaaleana.

Lisää mielenkiintoisia turkin värityksiä saadaan kun huomioidaan värien kuviot. Aivan kaikki muodot eivät ole kasvatuksessa hyväksyttyjä tai hyväksyntä vaihtelee kasvatusjärjestön mukaan. Tässä joitakin esimerkkejä:

Hopea: Thain hopeinen väritys johtuu geenimutaatiosta, joka aiheuttaa häiriöitä yksittäisen turkkikarvan pigmentoitumisessa. Tällöin vain karvan yläosa, ääritapauksissa vain sen huippu, värittyy. Koko turkkiin tulee sen seurauksena hopeinen hohto. Thain värinä on seal silver point, kun sen turkki on väriltään ruskeanaamio hopeisella pigmentillä.

Kilpikonna: Perusväritykseltään punaisella kissalla on lisänä mustaa, eli turkki on osittain musta ja osittain punainen.

Tabbyraidat: Pointeissa on lisäksi raitoja. Thaille sallitaan lynx point eli himalajanaamio, kunhan perusväri ja pointtien väri erottuvat selkeästi toisistaan.

Valkoinen: Sekä siamilais- että thaikissojen turkki voi olla kokonaan valkoinen (foreign white). Valkoisen turkin väritys johtuu pigmentin puutteesta. Kun turkki on puhtaan valkoinen, naamioväriä ei ole.

Kaksi- ja kolmiväriset: Valkoinen voi peittää lähes täysin tai osittain naamiovärin kaksi- ja kolmivärisillä kissoilla (bi- ja tricolor). Tuloksena on joko kaksivärisiä kissoja, joiden turkissa on naamiovärin lisäksi myös valkoista, tai kolmivärisiä kissoja, joilla on sekä naamio- että kilpikonnaväri ja lisäksi myös valkoista.

Luonne

Thaissa on ulkomuodon lisäksi paljon muutakin ainutlaatuista. Se on siamilaiskissan lailla hyvin ystävällinen, ulospäin suuntautunut ja ihmistä kaverinaan pitävä kissa. Sen sosiaalisuus saattaa johtua siitä, että pentueet ovat suuria eli niihin syntyy neljästä kuuteen pentua. Aktiivinen ja älykäs thai seuraa ihmiskaveriaan askel askeleelta ja myös keskustelee hänen kanssaan äänekkäästi. Monet kissaan mieltyneet kertovat, että sen kanssa eläminen on kuin eläisi pikkulapsen kanssa. Thait ovat uteliaita kuten siamilaiskissatkin. Ne tutkivat kaikkea mahdollista ympärillään eikä mikään jää niiltä huomaamatta.

Jotta seuralliset thait eivät tuntisi oloaan yksinäiseksi, ne tarvitsevat päivittäistä juttuseuraa ja myös mahdollisuuden olla lajitoveriensa seurassa. Ne nauttivat siitä kun pääsevät hoitamaan kissakaveriensa turkkia tai kun ovat itse hoidettavina. Tietysti myös vaanimis- ja pyydystämisleikit ovat mieleisiä ja se, että voi nautinnollisesti lepäillä yhdessä muiden kissojen kanssa. Niitä ei siitä syystä ole hyvä pitää ainoana kissana. Thailla on monien muiden itämaisten rotujen tapaan dominoiva luonne, joten kannattaa harkita tarkkaan millainen kaveri sille sopisi. Kissan yksilöllisestä luonteesta riippuen rauhallisten kissarotujen edustajat ovat yleensä sopivia. Hyvä vaihtoehto ovat myös samaan pentueeseen syntyneet sisarukset. Ne ovat jo alusta alkaen tottuneet toistensa seuraan ja oppineet täydentämään toisiaan sekä luonteensa että käyttäytymisen puolesta. Tällöin niiden on varmasti mukava leikkiä ja viettää kissanpäiviä yhdessä.

Historia

Samalla kun siamilaiskissan jalostuksessa painottui solakkuus ja pitkäjalkaisuus, vanhanajan siamilaisenkin kysyntä alkoi kasvaa. Monet kasvattajat ja kissojen ystävät pitivätkin enemmän pyöreähköstä ja vankkarakenteisemmasta kissatyypistä, ja niin syntyi thai. Tavoitteena oli säilyttää alkuperäisen tyyppinen, Thaimaasta lähtöisin oleva naamiokissa. Kansainvälinen kissaliitto (TICA) nimitti vuonna 2007 tämän englantilaisittain vanhanajan siamilaiseksi kutsutun rodun thaiksi. Thaimaassa rotu tunnetaan nimellä wichien maat.

Thain alkuperä on siis siamilaiskissojen kasvatuksessa. Molemmat rodut ovat kotoisin Thaimaasta, jota ennen kutsuttiin Siamiksi. Naamiovärityksellistä ja kirkkaan sinisilmäistä wichien maat -kissaa on pidetty siellä kotieläimenä jo yli 700 vuotta. Merimiehet ja siirtolaiset toivat ensimmäiset siamilaiskissat 1700-luvun lopulla Englantiin ja sieltä niitä vietiin edelleen USA:han. Kissat herättivät paljon huomioita etenkin vuoden 1871 Lontoon Kristallipalatsissa järjestetyssä näyttelyssä. Siamin kuningas Chulalongkorn lahjoitti Englannin pääkonsulille vuonna 1884 siamilaiskissapariskunnan, mistä alkoi moderni siamilaiskissojen kasvatus Euroopassa. Uuden rodun kantavanhempien nimet olivat Pho ja Mia. Vuonna 1892 määriteltiin ensimmäistä kertaa siamilaiskissan “Royal Cat of Siam” -rotustandardit. Vuonna 1901 perustettiin Englannissa siamilaisyhdistys (Siamese Cat Club). Suomessa thaikissojen kasvatus on aloitettu muutama vuosikymmen sitten, ja kasvattajia on vielä vasta vain muutamia. Koska siamilaiskissojen kanta oli vähälukuinen ja kasvatusohjelmissa mukana olevien kissojen määrä sen vuoksi pieni, sisäsiittoisuuden vaara oli suuri ja rodun geenipooliin pääsi syntymään sairauksia.

Globalisaatio on tehnyt eläinten kuljetuksen Aasiasta muihin maihin helpommaksi, joten 1900-luvulta lähtien siamilaiskissoja on kasvatettu paljon maailmanlaajuisestikin. Tietyn tyyppiset väriyhdistelmät olivat suosittuja ja siamilaisen ulkomuodossa alettiin tavoitella aikaisempaa sirompaa ja pitkäraajaisempaa rotua. 1950-luvun siamilaiskissat olivatkin keskimäärin hienopiirteisempiä ja solakampia kuin suoraan Thaimaasta tuodut siamilaiskissat. Uusi siamilaiskissa viehätti monia, mutta jotkut taas pitivät enemmän vankkarakenteisemmista siamilaisista. 1960-luvulla perinteikkäitä siamilaiskissoja oli vähemmän ja vähän myöhemmin niitä ei edes päästetty kissanäyttelyihin mukaan. Vanhanajan siamilaiskissaan alettiin kiinnittää uudestaan huomiota vasta 1980-luvulla, ja niin perustettiin ensimmäiset thaikissan kasvatusjärjestöt. World Cat Federation tunnusti thain omaksi rodukseen vuonna 1990. Vuosituhannen vaihteessa kasvattajat alkoivat tuoda kissoja suoraan Thaimaasta saadakseen rodun geenipoolin suuremmaksi ja pystyäkseen säilyttämään alkuperäisen naamiokissan ulkomuodon. TICA (The International Cat Association) hyväksyi thain omaksi rodukseen vuonna 2009. Nykyään thaikissoja jalostetaan itsenäisesti tai niiden annetaan pariutua myös siamilaiskissojen kanssa.

Hoito ja huolenpito

Thait ovat aktiivisia ja älykkäitä kissoja. Ne pysyvät mukana vauhdissa mielellään kellon ympäri. Niistä ei ole pelkäksi sisäkissaksi. Jotta ne pääsisivät liikkumaan tarpeeksi ja havainnoimaan ympäristöään, ne on hyvä päästää joko karkaamiselta suojatulle parvekkeelle tai ulos pihalle.

Seurallinen ja utelias thai ei viihdy yksinään, vaan kaveeraa sekä kissojen että ihmisten kanssa. Seura on sille elintärkeää ja se pitää ihmisten kanssa leikkimisestä, hellittelystä ja juttelusta. Thai nauttii olostaan kun saa osakseen riittävästi huomiota ja kun se ei pitkästy.

Koska siamilaisia on aiemmin jalostettu myös sisäsiittoisesti, thaillakin on nykyään joitakin perinnöllisiä sairauksia. Sellaisia ovat esimerkiksi resessiivisesti periytyvä häntämutka ja vesipäisyys. Vesipäiset kissat kuolevat pääsääntöisesti heti syntymän jälkeen. Sairauden syytä ei tunneta mutta tiedetään, että se periytyy resessiivisesti. Toisin sanoen kissat, joilla sairaus ei ilmene, voivat kuitenkin siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Jos molemmilla vanhemmilla on alttius saada sama sairaus, se puhkeaa kissanpennuissa.

Kissat kärsivät myös verkkokalvon rappeumasta. Tässä myös abessinialais- ja somalikissoilla usein tavattavassa sairaudessa silmän verkkokalvo tuhoutuu kudoksen aineenvaihduntahäiriöiden seurauksena. Kissan näkökyky alkaa heikentyä yleensä vasta toisen ikävuoden aikana. Ensimmäinen oire on hämäräsokeus. Siamilais- ja thaikissoilla on tavanomaista enemmän myös silmien karsastusta, jonka syynä on todennäköisimmin osittainen albinismi, joka johtuu melaniinin aineenvaihduntahäiriöstä. Se ei kuitenkaan yleensä haittaa kissan elämää.

Kissat saattavat kärsiä myös sydämen sisäkalvon fibroelastoosista, jossa sydämen sisäseinämä paksuuntuu. Myös sydänläpät voivat paksuuntua, josta yleensä seuraa sydämenpysähdys. Usein esiintyy myös synnynnäistä sydänvikaa, jossa sikiöaikainen verisuonen jäänne aortan ja keuhkovaltimon välillä ei ole syntymän jälkeen normaalisti sulkeutunut (persistoiva ductus arteriosus). Ellei tätä todeta ajoissa ja hoideta leikkauksella jo pentuiässä, se alkaa vaurioittaa kissan sydäntä ja kissa voi menehtyä. Näiden tautien syntymekanismia ei vielä tiedetä tarkasti.

Thai- ja siamilaiskissoilla saattaa myös esiintyä erilaisia syöpiä, synnynnäisiä verisolutauteja ja aineenvaihduntahäiriöitä. Niistä mainittakoon liiallinen käsittelemättä jääneiden aineenvaihduntatuotteiden, kuten aminohappojen ja polysakkaridien, varastoituminen kehoon. Gangliosidien kertyminen aivoihin vaikuttaa siihen, että kissan aivot vahingoittuvat jo sen ollessa nuori, ja kissan keskushermosto vammautuu.

Vaikka siamilaiskissoilla onkin alttius perinnöllisiin sairauksiin, se ei tarkoita sitä, että juuri oma thaikissasi olisi sairas. Nykyisten geenitestien avulla voidaan jo varhain selvittää erilaiset sairaudet. Jos sairaus todetaan, voidaan kyseinen kissa poistaa kasvatusohjelmasta ja estää niin perinnöllisten sairauksien periytyminen jälkipolvien vaivaksi.

Kasvatus

Vastuuntuntoinen ja asiantunteva kasvatus on tärkeää. Eläinten terveydestä huolehtiminen on asiantunteville kasvattajille välttämätöntä. Kasvattajat vievät kissanpennut ajoissa testeihin, joissa selvitetään perinnöllisten sairauksien mahdollisuus. He parittavat kissat harkitusti valikoiden ja huolehtivat emokissasta tiineyden aikana. Kun pennut ovat syntyneet, alkaa työteliäin vaihe. Kissanpennut on ruokittava, kasvatettava ihmisten tavoille ja kasvamista on pidettävä silmällä kellon ympäri. Terveellinen kissanruoka ja säännölliset eläinlääkärillä käynnit kuuluvat kissankasvattajan arkeen. Vastuunsa tunteva kasvattaja on myös aina valmis neuvomaan häneltä kissoja jo hankkineita tai hankkimista aikovia henkilöitä. Hän kantaa vastuuta kissanpennuistaan ja haluaa niille jatkossakin vain hyvää.

Tällainen palvelu ei ole ihan ilmaista. Vanhanajan siamilaiskissan hinta on useita satoja euroja – tarkkoja hintoja voi kysyä suoraan thaikissojen kasvattajilta. Ei kannata hankkia rotukissaa ilmoituksista, joissa luvataan myydä niitä edullisesti. Edullisen siamilaiskissan hinta tulee jälkeen päin usein paljon kuviteltua kalliimmaksi ja tällöin myös kissa joutuu kärsimään. On ilmeistä, että kissaa ei ole pentuna viety terveystarkastuksiin tai testattavaksi, eikä sen vanhempien perinnöllisiä ominaisuuksia ole selvitetty. Emokissan ei välttämättä ole annettu levätä pentueen syntymän jälkeen riittävän kauan. Jos naaras on liian usein tiineenä, pentuja syntyy tietysti useammin myytäväksi, mutta emokissa väsyy eikä jaksa välittää pennuistaan. Jos emo sairastuu tiineysaikana, sillä on vaikutusta myös pentujen terveyteen. Myös huono ravinto vaikuttaa sekä emon että pentujen terveyteen. Pennuille kehittyy todennäköisemmin perinnöllisiä sairauksia, niiden terveydentila ei ole paras mahdollinen, eivätkä ne ole päässeet oppimaan kunnon kissaksi ja ihmisten tavoille. Jos harkitset thaikissan ostamista, sinun on parasta kääntyä ammattitaitoisen ja rotukissajärjestöön kuuluvan kasvattajan puoleen. Voit tietysti myös käydä tutustumassa löytöeläinkotiin vietyihin kissoihin. Siellä on monia kissoja odottamassa itselleen uutta kotia. Mukana voi hyvinkin olla myös rotukissoja, mahdollisesti myös thaikissoja. Löytöeläinkodista hankittavasta kissastakin joutuu yleensä maksamaan. Kuitenkin löytöeläinkodin hoitokustannukset ovat pienempiä kuin virallisesti rekisteröidyn rotukissan hinta.

Toivotamme sinulle ja thaillesi mukavia yhteisiä kissanpäiviä!