Ragdoll

Ragdoll

Ragdoll

Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.

Ulkomuoto

Isolla ja rotevalla ragdollkissalla on leveä rinta. Se on lihaksikas ja näyttävän näköinen ennen kaikkea pehmeän turkkinsa ansiosta. Turkki on keskipitkä ja silkkinen ja siinä on vain vähän pohjavillaa, joten se kasvaa vartalon myötäisesti. Tämän vuoksi ragdoll näyttääkin niin vastustamattoman pehmoiselta ja halattavalta. Sen sievää ulkonäköä korostaa usein vielä tuuheat kaulakarvat. Ragdollin pää on keskikokoinen ja kiilan muotoinen ja se rajoittuu toisistaan etäällä oleviin, reunoiltaan pyöristetyn näköisiin korviin. Sen takajalat ovat hieman pidemmät, minkä takia selän linja on jokseenkin viisto. Ragdoll on keskikokoinen kissa - naaraat painavat enintään 6,5 kg, kollit jopa 9,5 kg. Olkapään kohdalta mitattuna ne ovat 40 cm korkuisia ja saavuttavat jopa 1,20 metrin pituuden nenästä hännänpäähän.

Suuret, pyöreät, kirkkaan siniset silmät ovat ragdollrodun tunnusmerkki, samoin kuin niiden erikoinen väritys. Siamilaiskissojen lailla ragdollkin on väritykseltään naamiokissa. Niiden luonnollinen turkin väri näkyy vain kehon ulommaisissa kodissa kuten kuonossa, jaloissa, hännässä ja korvissa. Ragdollin perusväri ilmenee geenien mukaan vain kylmiksi ruumiinosiksi kutsutuissa äärikohdissa. Valkoinen väri piilottaa tämän värityksen vartalon keskiosassa. Jokainen väri voi olla naamiovärin mukainen. Ragdollrodun eri väreiksi sallitaan ruskea-, sini-, suklaa-, lila- ja äskettäin myös puna- ja cremenaamio. Nämä ovat tyypillisiä puhdasrotuisten ragdollien värejä.

Ruskeanaamio: Ragdolleilla on turkissaan musta pohjaväri, mutta kaikkien naamiokissojen tavoin väri on näkyvissä vain vartalon äärikohdissa.

Sininaamio: Sininen viittaa tässä mustan värin laimennoksen.

Suklaanaamio: Ragdollin pointeissa on houkuttelevan suklaanruskea väri.

Lilanaamio: Lila viittaa ruskean värin laimennokseen.

Punanaamio: Ragdollin vartalon uloimmissa pisteissä näkyy punainen väri.

Cremenaamio: Punaisen värin laimentuessa saadaan kerman väri (cream). Jos ragdollilla on kermanvärinen naamio, se näyttää lähes yksiväriseltä.

Tabby: Ruumiin äärikohdissa on uurteilta näyttävä kuviointi, joka vastaa raidallisen kissan ulkonäköä. Raidat tulevat usein näkyviin jaloissa ja hännässä. Silmien reunukset näkyvät korostetusti aivan kuin niitä olisi ehostettu mustalla kajaalikynällä. Ragdollkissan tabby-kuviointia kutsutaan usein myös nimellä Lynx.

Tortie: Ragdollilla on äärikohdissa kilpikonnakuviomainen väritys. Värikuvio itsessään vaihtelee suuresti, sillä väritupot voivat olla minkä kokoisia tahansa. Kasvattajat kuitenkin suosivat pieniä, tasaisesti jakautuvia laikkuja.

Torbie: Nimi tulee sanojen tabby ja tortie yhdistelmä ja sillä kuvataan kilpikonnatabbymäistä väritystä. Kilpikonnan laikukkaassa värityksessä on lisänä uurrekuviointi. Erittäin mielenkiintoinen väritys!

Virallisia turkin värejä ovat colourpoint, mitted, bicolour, tabby, kilpikonna ja kilpikonnatabby.

Colourpoint: Naamioväri, joka on näkyvissä kissan naamassa ja muissa vartalon äärikohdissa kuten naamiokissoilla yleensä.

Mitted: Mitted-kuvioisilla ragdolleilla on naamiovärityksen lisäksi valkoinen leuka ja mahdollisesti myös valkoinen piirto nenällä. Polkuanturat ovat vaaleanpunaisia. Ulkonäköön kuuluu myös valkoiset kintaat etutassuissa ja valkoiset saappaat takajaloissa.

Bicolour: Myös bicolour-kuviollisella ragdollilla on selkeä naamioväritys, mutta sen perusväri on vaaleampi. Sen suuri naamiokuvio on ylösalaisin käännetyn V-kirjaimen muotoinen. Jalat ovat valkoiset.

Ragdollpennut syntyvät kuitenkin valkoisina ja niiden naamiokuviointi kehittyy lopulliseen muotoonsa vasta kolmen tai neljän vuoden kuluttua!

Ragdollin silkinpehmeä turkki on keskipitkä. Vähäisen pohjavillan ansiosta turkkia on helppo hoitaa. Jokainen kissa on erilainen ja jokaisella kissanomistajalla on erilaiset vaatimukset. Yleensä ragdollin turkin hoidoksi riittää kuitenkin harjaaminen kerran viikossa. Karvanlähdön aikaan voi harjata tarvittaessa useamminkin.

Luonne

Ragdolleista pitävät eivät ole ihastuneet kissaansa pelkästään sen upean ulkonäön ja isojen sinisten silmien vuoksi.

Ragdollit ovat hyvin sosiaalisia kissoja. Ne ovat lempeitä ja hyväntahtoisia, rauhaa rakastavia ja oppivaisia. Lisäksi ne ovat erityisen suloisia ja leikkisiä ja seuraavat omakseen katsomaansa ihmistä mielellään askel askeleelta. Siksi monet kissankasvattajat kuvaavat niitä kissan näköiseksi koiraksi. Ragdollkissat omistautuvat ihmisperheessä elämiseen täysipainoisesti, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ragdoll haluaisi itselleen perheessä myös kissaseuraa! Kissat on kauan mielletty yksineläjiksi, mutta ragdoll hyötyy sosiaalisena eläimenä siitä että se voi asua yhdessä lajitoveriensa kanssa.

Lempeät eläimet sopivat hyvin sisäkissoiksi, mutta ne käyvät mielellään myös ulkona turvallisesti suojatulla parvekkeella tai istuskelevat ikkunalaudalla, jossa avoin ikkuna on peitetty verkolla. Sisäkissojenkin kohdalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että ne saavat sekä älyllisiä että fyysisiä virikkeitä riittävästi! Selkokielellä sanottuna varaa kitsastelematta aikaa ragdollkissasi kanssa vietettäville yhteisille leikkihetkille. Kissan tarpeet huomioiva asunnon sisustus on sellainen, että siellä on runsaasti tilaa mennä piiloon ja lepäämään ja siellä voi leikkiä ja keksiä kaikenlaista uutta mielenkiintoista. Ragdollin varalta asunnon ei tarvitse välttämättä olla suuren suuri. Taidokkaasti suunnitellen ragdollin ympäristön voi saada oikeanlaiseksi, jotta kissa pääsee kiipeilemään korkeisiin raapimispuihin tai voi hypätä ikkunalautapedille pois lattiatasosta. Näin se pääsee aina mielihalujensa mukaan kiipeilemään, tarkastelemaan ympäristöään uudelta ulottuvuudelta, ottamaan torkut tai leikkimään.

Historia

Ihmisystävällinen ragdoll on rotuna hyvin nuori. Sen juuret ovat 1960-luvulla. Perustaja ja ensimmäinen ragdollkissojen kasvattaja oli kalifornialainen, kissoista pitävä Ann Baker. Hän risteytti angorakissamaisesta pentueesta lähtöisin olevan uroskissan sen kummemmin tuntemattoman naaraskissan kanssa. Ann Bakerin käyttämä siitoskissauros on ollut ragdolltyyppisen kissan näköinen. Se oli suuri, turkiltaan keskipitkä ja sillä oli kauniit, siniset silmät. Ann Baker nimesi rodun ragdolliksi - englantilainen sana tarkoittaa suomeksi räsynukkea. Tämän nimen hän valitsi siitä syystä, että kissa heittäytyy rennoksi silloin kun se antautuu syliin nostettavaksi. Tuntuma viittaa samaan kuin jos ragdollkissan sijasta nostaisikin syliinsä räsynukkea. Tämän rennoksi heittäytyvän kissan ominaisuuden perusteella ragdoll sai nimensä!

Ragdollkissan jalostuksen laita on siten kuin jalostuksessa usein saattaa käydä, nimittäin kissankasvattajat ovat asiasta montaa eri mieltä. Kun Ann Baker oli patentoinut nimen ragdoll ja alkoi periä rahaa jokaisesta siitosperiaatteensa mukaan kasvattamastaan kissasta, toiset kasvattajat alkoivat poiketa alkuperäisestä ragdollrodun linjasta ja itse asiassa kehittivät ragdollrodun sellaiseksi, millaisena sen nykyään tunnemme.

Ragdollrotu ei siis ole vain hyvin nuori risteytys vaan se on myös ensimmäinen kissarotu, jolle on hankittu patentti.

Jalostus

Ihmisystävällinen ragdoll on rotuna hyvin nuori. Sen juuret ovat 1960-luvulla. Perustaja ja ensimmäinen ragdollkissojen kasvattaja oli kalifornialainen, kissoista pitävä Ann Baker. Hän risteytti angorakissamaisesta pentueesta lähtöisin olevan uroskissan sen kummemmin tuntemattoman naaraskissan kanssa. Ann Bakerin käyttämä siitoskissauros on ollut ragdolltyyppisen kissan näköinen. Se oli suuri, turkiltaan keskipitkä ja sillä oli kauniit, siniset silmät. Ann Baker nimesi rodun ragdolliksi - englantilainen sana tarkoittaa suomeksi räsynukkea. Tämän nimen hän valitsi siitä syystä, että kissa heittäytyy rennoksi silloin kun se antautuu syliin nostettavaksi. Tuntuma viittaa samaan kuin jos ragdollkissan sijasta nostaisikin syliinsä räsynukkea. Tämän rennoksi heittäytyvän kissan ominaisuuden perusteella ragdoll sai nimensä!

Ragdollkissan jalostuksen laita on siten kuin jalostuksessa usein saattaa käydä, nimittäin kissankasvattajat ovat asiasta montaa eri mieltä. Kun Ann Baker oli patentoinut nimen ragdoll ja alkoi periä rahaa jokaisesta siitosperiaatteensa mukaan kasvattamastaan kissasta, toiset kasvattajat alkoivat poiketa alkuperäisestä ragdollrodun linjasta ja itse asiassa kehittivät ragdollrodun sellaiseksi, millaisena sen nykyään tunnemme.

Ragdollrotu ei siis ole vain hyvin nuori risteytys vaan se on myös ensimmäinen kissarotu, jolle on hankittu patentti.

Ravinto

Suurikokoisen ragdollrodun pennut käyvät nuoren elämänsä aikana läpi useita tuntuvia kasvuvaiheita. Siksipä lajille sopiva laadukas ravinto on kaiken hyvän ja terveen alun A ja O. Kasvuvaiheen aikana kissan olisi voitava saada syödä niin paljon kuin se vain haluaa. On huomioitava, että ragdollin pennut kasvavat täyteen mittaansa usein vasta neljän vuoden kuluttua. Sen jälkeen ravinnon määrä kannattaa optimoida niin, että vältetään turha painonnousu.

Tarjotaanpa kissalle sitten raakaa lemmikkieläinten ruokaa, itse valmistettua ruokaa tai laadukasta kissanruokaa suoraan verkkokaupasta, on tärkeää tietää, että kissan ravinnon pitää suurimmalta osalta koostua laadukkaasta proteiinista. Koska märkäruoka on suhteellisen kosteaa, on sitä hyvä tarjota eläimille, joilla on taipumusta munuais- tai virtsakiviin.

Hoito

Ragdollkissan turkki on helppohoitoinen, sillä turkki on keskipitkä eikä pohjavillaa ole. Siitä huolimatta viikoittainen turkin kampaaminen käy mukavammin, jos kissan totuttaa jo pennusta alkaen kampaan ja harjaan. Aluksi turkinhoidon aikana ja sen jälkeen kissaa voi palkita erilaisilla herkkupaloilla niin, että se unohtaisi hoidon aiheuttaman säikähdyksen. Ihmisten tapoihin hyvin tottuville ragdolleille ei tuota paljoa vaivaa opetella nauttimaan siitä, että niitä rutistelujen ja silittelyn lisäksi myös kammataan ja harjataan. Saattaapa kampaamisesta ja harjaamisesta kehittyä niille intohimo ja ne nauttivat turkinhoidosta täysin siemauksin.

Säännöllisestä harjauksesta ja kampauksesta huolimatta aina välillä kulkeutuu paljonkin irtokarvoja kissan ruoansulatuskanavaan. Kissanruohosta ja erilaisista tarkoitukseen sopivista tahnoista saa kätevästi apua, jos näyttää siltä, että kissalla on vaikeuksia päästä eroon nielussa olevista karvoista ja karvojen aiheuttamista ruoansulatusvaivoista. Nämä pienet lisät ovat tarkoituksenmukaisia myös jos kissa kärsii usein ummetuksesta.

Ragdollkissat ovat ihania, ihmiseen helposti kiintyviä, luonteeltaan mutkattomia ja ulkonäkönsäkin puolesta niin hellyttävän näköisiä. Toivotamme oikein viihtyisiä kissanpäiviä sinulle yhdessä ragdollisi kanssa!

Oikeanlaisen eläintenkasvattajan valinnasta

Se että puhdasrotuisilla kissoilla esiintyy entistä enemmän perinnöllisiä sairauksia, osoittaa, miten tärkeää on valita kissankasvattaja oikein. Ammattitaitoinen eläintenkasvattaja suhtautuu kissoihinsa aivan kuin ne olisivat perheenjäseniä. Tällainen kasvattaja ottaa vastuun eläimistään ja niiden jälkeläisistä.

Hyvään jalostustapaan kuuluu myös yksittäisten aikuisten yksilöiden tarkoituksenmukainen risteyttäminen, hyvästä terveydestä huolehtiminen ja lajille sopivan elinympäristön ja ravinnon tarjoaminen. Alaansa kunnioittava kasvattaja ei luovuta eläimiä uuteen kotiin ennen niiden kahdennettatoista elinviikkoa. Kissanpennut tarvitsevat vähintään kolme kuukautta aikaa oppiakseen emoltaan ja kissanpentusisaruksiltaan kaikki kissana olemisen tärkeät tiedot ja taidot. Tämä vaihe on jännittävä ja samalla myös uuvuttavaa sekä kasvattajalle että tietysti myös kissaemolle itselleen! Jotta kissaemo voi opettaa pentunsa kunnon kissan tavoille, pitää sille varata tarpeeksi aikaa pentueiden väliin. Vastuuntuntoisella kasvattajalla ei siis ole pyynnöistä huolimatta tarjottavanaan eläimiä useista pentueista eikä roduista samanaikaisesti. Se mikä on rahataloudellisesti houkuttelevaa, ei ole läheskään aina parasta kyseessä oleville eläimille!

Tietenkin tällä kaikella on hintansa. Siksi on hyvinkin mahdollista, että kasvatetusta eläimestä joutuu nykyään maksamaan hyvinkin yli 1000 euroa. Toisaalta eläimistä pitävät saavat kasvatuksesta poistettuja eläimiä halvemmallakin.

Jos tuntuu houkuttelevalta hankkia rotukissa ilman papereita vaikkapa eBaysta tai paikallisten pikkuilmoitusten perusteella, kannattaa olla varovainen ja harkita asiaa toisenkin kerran. Nimittäin jokainen ragdollkissa on hintansa arvoinen. Kannattaa osviitaksi laskea yhteen kaikki kasvatuksesta aiheutuneet kustannukset, jotka eläintenkasvattaja joutuu kissanpennun kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana maksamaan. Siinä ovat mukana sekä kissaemon että pentujen ravinto- ja eläinlääkärikulut, joita ei kovin usein edes täysin kateta kissan myynnistä saatavilla tuloilla. Näiden kulujen lisäksi tulevat kasvatusjärjestöön kuulumisesta kerättävät jäsenmaksut ja kissan todistusten laatimisesta aiheutuvat maksut.

Eläintenkasvatus on harrastuksena kallista. Ne, jotka tarjoavat rotukissoja ilman asianmukaisia papereita edullisella hinnalla, ovat varmasti säästäneet jossain tärkeässä kohdassa. Jos kasvatusjärjestö ei ole valvomassa pariuttamista, ei se välttämättä tapahdu vastuullisesti. Tällöin kissalle ei useinkaan tarjota sen tarvitsemaa kalliiksi hinnoitettua terveydenhoitoa, jonka perusteella perinnöllisten sairauksien olemassaolo voitaisiin todeta. On myös mahdollista, että on keskitytty kasvattamaan samanaikaisesti useita rotuja ja teetätetty naaraseläimillä useita pentueita vuodessa. Harkitse siis tarkkaan mitä teet, äläkä annan pelkän alhaisen hinnan vaikuttaa päätökseesi.

Kissanystäville, joita ragdoll kiehtoo, mutta joilla ei ole halua tai varaa investoida kissan ostamiseen niin paljoa, voivat turvautua löytöeläinkotien tarjontaan. Siellä moni kissa odottaa saavansa itselleen hyvän uuden kodin ja monet niistä ovat rotukissoja. Myös itse eläintenkasvattajat saattavat antaa vanhoja tai kasvatuksen ulkopuolelle jätettyjä eläimiä pienestä maksusta uudelle omistajalle.

Hyödyllisimmät artikkelimme

Maine Coon

Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.

Bengalikissa

Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa. Isojen kissaeläimien risteytyksenä syntyneitä kissoja näki vielä 1900-luvun alussa Euroopan eläintarhoissa. Isot hybridikissat eivät kuitenkaan lopulta olleet eläintarhojen tarkoituksiin sopivia, ja sittemmin ajatusta hybridikissoista ruvettiin soveltamaan pienempiin kissarotuihin. Villejä kissalajeja alettiin risteyttää innokkaasti kesyjen kotikissojen kanssa ja villikissahybrideistä tulikin suosittuja. Tunnetuin näistä lienee bengalikissa, joka on kesyn mustan kotikissan ja aasialaisen leopardikissan risteytys. Tulokseksi saatiin kissarotu, jolla on pitkänomainen ruumiinrakenne ja harvinaislaatuinen turkin väritys ja joka villistä sukuperästään johtuen kaipaa aina silloin tällöin kokenutta kissanomistajaa.

Ragdoll

Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.