Maine Coon

Maine Coon

Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.

Alkuperä

Maine coon muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon norjalaista villikissa, mutta sen alkuperä on Amerikan Yhdysvalloissa, Mainen osavaltiossa. Rodun alkuperästä on olemassa monia legendoja. Yhden legendan mukaan rotu on sekoitus kissaa ja pesukarhua (engl. raccoon), mikä on tietenkin biologisesti mahdotonta. Todennäköisempää on, että kissoja käytettiin siirtolaisten aluksilla torjumaan rottia ja hiiriä, ja näin ne saapuivat Amerikkaan. Maine coon jäi ajoiksi unohduksiin, mutta nousi taas 1950-luvulla suosioon ja kissanäyttelyiden lavoille.

Tiesitkö, että maine coonia kutsutaan Amerikan ensimmäiseksi näyttelykissaksi? Mainen osavaltion asukkaat olivat erittäin ylpeitä erikoisista kissoistaan. He olivat varmoja, että rotu oli älykkäämpi, nopeampi, vahvempi ja näin ollen myös parempi kuin muut rodut. Jo 1700-luvun karnevaaleissa ihmiset vertailivat maine coonejansa naapureidensa kissoihin.

Luonne

Maine coonit ovat rakastettavia ja seurallisia eläimiä. Ne leikkivät mielellään ja ovat älykkäitä: niitä voi jopa opettaa tekemään yksinkertaisia temppuja. Jotkut omistajat ovat kertoneet opettaneensa kissansa jopa noutamaan. Toisin kuin useimmat kissarodut, maine coonit ovat tunnettuja siitä, että ne pitävät vedestä. Jos maine coonia pidetään ainoana kissana taloudessa, tarvitsee se hyvin paljon ihmisen huomiota. Se myös puhuu paljon. Kissan suloinen kujerrus ja naukuminen seuraa omistajaa läpi päivän.

Maine coonit ovat ovat hyvin sosiaalisia ja yhteensopivia niin muiden eläinten kuin lastenkin kanssa. Rotu soveltuu helposti puhtaasti kotikissaksi ja sopii hyvin työssäkäyvälle ihmiselle. Maine coonit ovat kuitenkin hyvin liikkuvaisia ja aktiivisia, ja sisäkissoina niillä tulisi olla tarpeeksi mahdollisuuksia energiansa purkamiseen.

Turkit kesäkuntoon

Ruumiinrakenne

Keskimäärin maine coon painaa noin 6 – 8 kilogrammaa. Sen ruumiinrakenne on lihaksikas ja rintakehä leveä. Kehon tulisi olla pitkänomainen ja kulmikas. Maine coon voi kasvaa jopa 1,20 metrin pituiseksi. Sillä on isot, terävät korvat, joiden päässä kasvaa karvatupsu. Maine coonin turkki on vettä hylkivä ja sen alla on paksu pohjavilla. Sillä on lisäksi vahva peitinvilla ja tuuhea häntä. Hännän tulisi olla suunnilleen yhtä pitkä kuin vartalonkin. Kullankeltaista lukuunottamatta Maine coonin turkkia esiintyy kaikissa väreissä ja mahdollisissa muunnelmissa.

Maine coonin jalat ovat vahvat, lihaksikkaat, pitkät ja suhteellisesti vartaloon sopivat. Tassut ovat isot, pyöreät ja varpaiden välissä kasvavat karvatupsut. Joidenkin kissojen varpaiden karvatupsut kasvavat jopa yli 2cm pituisiksi.

Periaatteessa maine cooneille ei ole selkeää rotustandardia. Se riippuu yhdistyksestä, johon kasvattaja kuuluu, tosin silloinkin rotustandardien erot ovat pieniä.

Joillain maine cooneilla voi esiintyä polydaktyliaa. Kissoilla, jotka kantavat tätä geenivirhettä on tavallista enemmän varpaita jo syntyessään.

Pito

Entisinä käyttökissoina maine coonit ovat taitavia metsästäjiä. Yleisesti nämä älykkäät kissat noutavat mielellään ja oikein rakastavat vettä. Älä siis ylläty, jos kissasi ei suostu jättämään lammikkoa tai leikkii mieluusti juomakupillaan.

Raapimispuut ja nukkumapaikat tulisi sovittaa rodun jättimäistä kokoa vastaavaksi. Tärkeintä on sopiva korkeus ja vakaus. Vaikka maine coonit ovat helliä ja ihmisiin kiintyneitä, niille tulisi kuitenkin tarjota paikka myös vetäytymiseen, esimerkiksi kissanmökki. Kissanvessaa valitessa ota huomioon oikea koko. Vinkki: mitä suurempi, sen parempi ja mukavampi kissalle! Maine coonit ovat ongelmitta seurallisia myös muiden kissojen kanssa. Sosialisoidessa tulisi kuitenkin huolehtia, että muutkin kissat ovat seurallista sorttia.

Koska maine coonit ovat erittäin aktiivisia ja liikkuvaisia, täytyy sinun huolehtia riittävästä liikunnasta, erityisesti, jos kissaa pidetään sisäkissana. Esimerkiksi kissaturvallinen parveke tai terassi voi olla ratkaisu. On myös mahdollista ulkoiluttaa kissaa talutushihnassa, tosin tätä tulisi harjoitella ensin kotona. Tälle älykkäälle rodulle tulisi tarjota myöskin kissanleluja, kuten älyleluja ja -pelejä.

Hoito

Voisi olettaa, että puolipitkäkarvaisen kissan turkkia olisi melko työlästä hoitaa. Maine coonin turkkia ei kuitenkaan ole kovinkaan hankalaa hoitaa. Syynä on rodun vähäinen alavilla ja vain puolipitkä peitinvilla. Tästä syystä turkki ei takkuunnu kovin helposti. Riittää siis, että turkki harjataan huolellisesti kerran viikossa. Karvanlähdön aikaan tulisi turkkia kuitenkin hoitaa useammin. Ulkokissojen turkki tulisi tarkastaa punkkien ja loisten varalta.

Maine coonin ravinto

Maine coonit ovat isoja kissoja, jotka ovat aktiivisia ja liikkuvat paljon. Sen mukaisesti niiden tulee saada suuria määriä energiaa.

Eri elämäntilanteet vaikuttavat kissan ravinnontarpeeseen. Esimerkiksi vanhemmat kissat tarvitsevat eri määrän ravintoaineita kuin nuoremmat kissat. Kissanpentujen kohdalla tulisi huomioida, että ne saavat sopivan määrän energiaa ihanteellisen kehityksen takaamiseksi.

Kissan terveydentila ja paino vaikuttavat myöskin ravintoaineiden tarvittavaan määärään. Huomioi korkealaatuiset ainekset kissanruokaa valitessasi. Lihapitoisuuden tulisi olla korkea. Sokeria, säilöntäaineita, viljaa ja eläinperäisiä sivutuotteita tulisi sitä vastoin olla vain vähän.

Lemmikkisi iloitsee tietenkin myös herkuista, mutta kohtuudella. Kissan painoa tulisi tarkkailla, sillä ylipaino voi johtaa kivuliaisiin nivelongelmiin.

Tarjoa maine coonillesi kissanruohoa. Turkkiansa hoitaessaan ne nielevät paljon karvaa, josta muodostuu vatsassa palloja. Kissanruoho auttaa nelijalkaista ystävääsi oksentamaan karvapallot ulos, sillä ruoho tukee pahoinvointia.

BARF-ruokinta („Biologically Appropriate Raw Food“ tai „Bones And Raw Food“) ja itse tehty ruoka ovat muita mahdollisia tapoja ravita maine coon -kissoja. Ennen kuin valitset näistä vaihtoehdoista, tulisi sinun hankkia tarpeeksi tietoa, jotta kissasi välttyy puutostiloilta. Muista, että rakaa sianlihaa ei saa tarjota, sillä se voi levittää Aujeszkyn tautia. Kypsennä liha kunnolla ennen ruokkimista.

Vettä tulisi olla aina tarpeeksi tarjolla. Maitoa taas ei tulisi tarjota, sillä kissat ovat luonnostaan laktoosi-intolerantikoita. Kissat pystyvät kuitenkin juomaan erityistä kissanmaitoa, jossa on matalampi maitosokeripitoisuus. Kissanmaitoa tulisi kuitenkin tarjota välipalana, ei veden korvikkeena.

Etsitkö maine coonillesi parasta mahdollista ravintoa? Zooplussalta löydät suuren valikoiman sekä kuiva– että märkäruokia. Katso myös erityisesti maine cooneille tarkoitettu valikoimamme!

Hyödyllisimmät artikkelimme
5 min

Maine Coon

Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.
10 min

Ragdoll

Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.
10 min

Bengalikissa

Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa. Isojen kissaeläimien risteytyksenä syntyneitä kissoja näki vielä 1900-luvun alussa Euroopan eläintarhoissa. Isot hybridikissat eivät kuitenkaan lopulta olleet eläintarhojen tarkoituksiin sopivia, ja sittemmin ajatusta hybridikissoista ruvettiin soveltamaan pienempiin kissarotuihin. Villejä kissalajeja alettiin risteyttää innokkaasti kesyjen kotikissojen kanssa ja villikissahybrideistä tulikin suosittuja. Tunnetuin näistä lienee bengalikissa, joka on kesyn mustan kotikissan ja aasialaisen leopardikissan risteytys. Tulokseksi saatiin kissarotu, jolla on pitkänomainen ruumiinrakenne ja harvinaislaatuinen turkin väritys ja joka villistä sukuperästään johtuen kaipaa aina silloin tällöin kokenutta kissanomistajaa.