Norjalainen metsäkissa ihastuttaa villillä ulkonäöllään ja aidolla luonteellaan. Mutta ulkonäkö ei ole ainoa villi seikka tämän rodun kohdalla. Lue seuraavasta artikkelista kaikki tärkeät tiedot tästä luonnollisesta kissarodusta.
Norjalainen metsäkissa
© kammachi / stock.adobe.com
Korvissa olevat tupsut ovat tyypillinen piirre norjalaiselle metsäkissalle.
Ulkonäkö: tasapainoinen kissa, jolla on puolipitkä turkki
Norjalainen metsäkissa kuuluu – kuten maine coon ja ragdoll – puolipitkäkarvaisiin kissoihin. Sen kaksikerroksisessa turkissa on vedenpitävät peitinkarvat ja alla paksu aluskarva.
Siperiankissan tavoin norjalainen metsäkissa vaihtaa turkkiaan vuodenaikojen mukaan. Sen talviturkin paksu aluskarva on erityisen pehmeä ja lämmittää kissaa yli talvikuukausien. Jopa sen varpaiden väleissä kasvaa karvatupsut, jotka suojaavat sitä lumelta ja kosteudelta. Myös kaulan karvat ovat erityisen pörröiset.
Kesällä kissa menettää suurimman osan aluskarvastaan, mutta häntä pysyy edelleen pörröisenä, samoin kuin tassujen karvatupsutkin.
Norjalaisen metsäkissan turkille on hyväksytty kaikki värit, myös valkoisen kanssa yhdistettynä. Oli turkki sitten laikukas, raidallinen, täplikäs, ruudullinen, musta, sininen, meripihkanvärinen, kilpikonnakuvioinen tai yhdistelmä edellä mainituista – norjalainen metsäkissa on aina ilo silmälle. Vain ruskean sävy suklaa ja sen haaleampi versio lila, sekä kaneli ja vaaleanruskea sekä point-kuvio eivät kuulu rotustandardiin.
Norjalainen metsäkissa kuuluu isoihin kissarotuihin. Se on täysikasvuinen vasta 3–4-vuotiaana. Sen säkäkorkeus voi olla 40–45 cm. Uros voi painaa tuolloin jopa 8 kg ja naaras noin 5 kg.
Rotustandardin mukaan sen kasvot ovat kolmiomaiset ja korvat sijaitsevat korkealla. Korvien kärjissä ja sisäpuolella on pitkät karvatupsut. Norjalaisen metsäkissan profiili on suora ilman stoppia (painaumaa).
Sisällysluettelo
- Luonne: norjalaiset metsäkissat ovat rauhaa rakastavia ja lempeitä
- Pito: kuinka paljon norjalainen metsäkissa tarvitsee liikuntaa?
- Hoito: kuinka vaativaa norjalaisen metsäkissan turkinhoito on?
- Terveys: norjalaiset metsäkissat ovat luonnostaan kestäviä
- Ostaminen: Kuinka löydän norjalaisen metsäkissan?
- Alkuperä: norjalainen metsäkissa on luonnollinen rotu
Luonne: norjalaiset metsäkissat ovat rauhaa rakastavia ja lempeitä
Tätä rotua ei turhaan kutsuta ”lempeäksi jättiläiseksi”. Rodun ystävät ovat erityisen ihastuneita sen ystävällisyyteen. Suuresta koostaan huolimatta metsäkissat ovat erittäin rauhallisia ja lempeitä. Lisäksi ne ovat hyvin seurallisia eläimiä, jotka kiintyvät ehdoitta ihmisiinsä ja haluavat olla mukana kaikkialla.
Vaikka nämä kissat rakastavat pitkäkestoista hellittelyä, ne kaipaavat myös leikkiä ja saalistamista. Älykkäät norjalaiset kyllästyvät muuten nopeasti. Ne ovat erittäin uteliaita ja tarvitsevat sekä fyysistä että henkistä puuhastelua.
Rotevana alkuperäiskissana norjalaisen metsäkissan hoito ei edellytä lajikohtaisia erikoisvaatimuksia. Suuren kokonsa ja liikkumisen tarpeensa vuoksi se ei kuitenkaan välttämättä sovellu pieneen asuntoon.
Norjalaiset metsäkissat ovat poikkeuksellisen taitavia hyppäämään ja kiipeilemään. Se rakastaa leikkimistä ja metsästystä ja haluaa saada siihen mahdollisuuden. Tähän sopii parhaiten suojattu puutarha tai turvallinen parveke, jossa on puita tai korkeita raapimispuita. Tämä kissarotu viihtyy mielellään ulkona ympäri vuoden. Sen paksu turkki suojaa sitä kylmältä, märältä talvisäältä.
Hyvä seuralainen
Leikkisyytensä ja rotevuutensa ansiosta norjalaiset metsäkissat ovat hyviä leikkikavereita lapsille. Ne ovat suvaitsevaisia ja ystävällisiä eivätkä säiky herkästi. Nämä seuralliset eläimet tulevat hyvin toimeen myös muiden lemmikkien ja koirien kanssa.
Toisen kissan kanssa sosiaalistamisella on kuitenkin selkeitä etuja, sillä loppujen lopuksi norjalainen metsäkissa voi leikkiä, telmiä ja hellitellä kissamaisen tapaan vain toisen kissan kanssa.
© Sokarys / stock.adobe.com
Norjalaisen metsäkissan turkki on luonnostaan kestävä ja kissa hoitaa sitä yleensä itse. Jos haluat kuitenkin ehkäistä pörröisten aluskarvojen takkuuntumisen, kannattaa viikoittain tarttua kampaan ja harjaan .
Jos kissa tottuu nuoresta iästä alkaen säännölliseen turkinhoitoon, se ei tule olemaan vaikeaa. Karvanlähdön aikaan mallastahnat ja kissanruoho auttavat luonnollisesti poistamaan karvapalloja suolistosta. Näin voit myös ehkäistä karvapallojen muodostumista.
Myös eläinlääkärin vuosittaiset tarkastukset ovat tärkeitä. Näin mahdolliset sairaudet havaitaan varhaisessa vaiheessa. Tarkastuksen aikana eläinlääkäri voi tutkia myös kissasi hampaat.
© puteli / stock.adobe.com
Norjalainen metsäkissa on kehittynyt luonnollisen valinnan tuloksena. Sen vuoksi ne kuuluvat melko kestäviin kissarotuihin. Valitettavasti myös norjalaiset metsäkissat kärsivät tietyistä perinnöllisistä sairauksista:
-
Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM)
Tälle sydänsairaudelle ominaista on sydänlihaksen paksuuntuminen. Jalostuskissoilla sydämen ultraäänitutkimus on paras keino tutkia ja tunnistaa mahdollinen sydänsairaus ja poissulkea diagnosoidut kissat jalostuksesta. HCM ei ole parannettavissa, mutta diagnoosi tarjoaa hoitovaihtoehtoja, joiden avulla kissa voi elää pitkän elämän.
-
Glykogeenin kertymissairaus tyyppi IV (GSD4)
GSD4 periytyy resessiivisesti ja havaitaan usein vasta myöhään. Jos kissanpentu perii sairauden geenin vain yhdeltä vanhemmalta, sitä pidetään kantajana ja se mahdollisesti välittää sairauden jälkeläisilleen. Näitä kissoja ei pitäisi siksi käyttää kasvatukseen.
Jos kissa saa geenin molemmilta vanhemmiltaan, se sairastuu vakavasti: Glukoosin aineenvaihdunnan toimintahäiriö johtaa glykogeenin (glukoosin varastointimuoto) liialliseen kerääntymiseen maksassa, lihaksissa ja hermosoluissa. Sairaat kissat alkavat oireilla neuromuskulaarisin häiriöin viidennen elinkuukauden jälkeen ja elävät pisimmillään 10–14 kuukauden ikäisiksi.
-
Pyruvaattikinaasin puutos (PK)
Pyruvaattikinaasi on entsyymi, joka on välttämätöntä punasolujen (erytrosyyttien) aineenvaihdunnalle. Taudista kärsivillä eläimillä tämä entsyymi puuttuu ja näin ollen erytrosyyttien elinikä lyhenee. Lopulta syntyy anemia. Tämäkään tauti ei ole parannettavissa, joten kyseiset eläimet on suljettava pois kasvatuksesta.
Näitä perinnöllisiä sairauksia lukuun ottamatta norjalaiset metsäkissat ovat yleensä erittäin terveitä eläimiä. Keskimääräinen elinajanodote on 15–18 vuotta.
Perinnölliset sairaudet, kuten HCM ja GSD4 osoittavat toistuvasti sen, miten tärkeää säännöllinen tutkimus, harkittu pariutuminen ja edellä mainittujen geenien kantajien poissulkeminen on. Ammattimainen ja vastuullinen kasvatus on siksi kallis harrastus.
Kasvattajan kuluihin eivät kuulu pelkästään pentujen kasvatuksen kustannukset. Hänen tulee myös tarjota terveellistä ravintoa sekä eläinvanhemmille että niiden jälkeläisille, suorittaa säännölliset eläinlääkärikäynnit, sekä maksaa rokotukset ja madotukset. Myös perinnöllisten sairauksien tutkimukset kuuluvat kasvattajan kuluihin.
Luotettava kasvattaja kasvattaa lisäksi rakkaudella kissanpentujaan vähintään 14 viikon ajan. Hän sosiaalistaa ne ja antaa kissanpennun oppia emokissalta ja sisaruksilta kaiken tarvittavan. Lisäksi kustannuksia tulee jalostusyhdistyksen jäsenmaksuista, kastroinneista ja muista lisämaksuista.
Tämä kaikki selittää norjalaisen metsäkissan korkean hinnan. Norjalainen metsäkissa maksaa noin 1200 -1500 euroa. Tällä hinnalla kasvattaja kattaa juuri ja juuri omat kustannuksensa.
Kaikki kissanystävät eivät tietenkään voi maksaa tällaisia summia. Vaihtoehtona on vierailu paikallisessa löytöeläinkodissa. Myös rotukissoja päätyy eläinkoteihin – ehkä löydät sieltä unelmiesi kissan?
Mutta älä unohda yhtä asiaa: norjalainen metsäkissa on seurallinen eläin, eikä sitä tulisi koskaan pitää yksin!
Norjalaista metsäkissaa pidetään yhtenä harvoista ”alkuperäisistä” kissaroduista. Se on kehittynyt ympäristönsä luonnollisen valinnan tuloksena – täysin ilman ihmisen vaikutusta. Siksi norjalainen metsäkissa sopiikin täydellisesti alkuperämaansa ankariin elinolosuhteisiin.
Norjalaisen metsäkissan, norjaksi ”Norsk Skogatt”, tarina alkoi samoin kuin eurooppalaisen lyhytkarvaisenkin: Se metsästi hiiriä norjalaisilla maatiloilla.
On kuitenkin epäselvää, mistä nämä luonnonvaraiset kissat alkujaan ilmestyivät. Uskotaan, että merimiehet pitivät persialaisia kissoja laivakissoina, jotka sitten risteytyivät paikallisten kissojen kanssa.
On kuitenkin myös mahdollista, että kyseessä on mutaatio skandinaavisten kissojen geeniperimässä. Lyhytkarvaisten kissojen pariutumisesta huolimatta pitkäkarvainen geeni kulkeutui piilevänä eteenpäin ja lyhytkarvaisille kissoille syntyi aina uudelleen pitkäkarvaisia pentuja. Nämä kissat olivat myöhemmin 1930-luvulla alkaneen norjalaisen metsäkissan jalostuksen perusta. Vuonna 1938 norjalainen metsäkissa oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Oslossa.
Toisen maailmansodan puhjetessa norjalaisen metsäkissan järjestelmällinen kasvatus pysähtyi. Sitä jatkettiin uudelleen vasta 1970-luvulla.
Vuodesta 1972 alkaen norjalainen jalostusyhdistys on tunnustanut norjalaisen metsäkissan rotuna ja se sai tuolloin myös oman standardinsa. Ensimmäiset eläimet rekisteröitiin vuonna 1975 Fédération Internationale Félineen eli lyhyesti Fiféen.
Palaute
Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ulkonäkö
Luonteenpiirteet
| Lapsiystävällisyys | 3 of 5 |
|---|---|
| Soveltuvuus asuntoon | 3 of 5 |
| Taipuvuus lihomiseen | 3 of 5 |
| Terveys | 3 of 5 |
| Älykkyys | 3 of 5 |
| Taipumus karkaamiseen | 3 of 5 |
| Karvanlähdön voimakkuus | 3 of 5 |
| Leikkisyys | 3 of 5 |
| Koiraystävällisyys | 3 of 5 |
| Energisyys | 3 of 5 |
Samankaltaisia artikkeleita
Hyödyllisimmät artikkelimme
5 min
223
Maine Coon
Maine coon on nykyään yksi suosituimmista kissaroduista koko maailmassa. Rotu on Suomessakin suosittu sen luonnollisuuden, rotevuuden ja miellyttävän luonteen ansioista.
10 min
193
Ragdoll
Kissa, joka on kuin räsynukke (englanniksi ragdoll)? Ei nyt sentään! Ragdoll on kissarotu, joka miellyttää kaikkia niitä kissojen ystäviä, jotka pitävät siamilaiskissoista, colourpointeista ja muista naamiokuviollisista kissoista. Tällä lempeäluonteisella ja suurikokoisella kissalla on kaunis ja upean värinen turkki sekä kirkkaan siniset silmät.
10 min
172
Bengalikissa
Bengalikissa on todella ainutlaatuinen kissarotu. Bengalia voidaan kutsua kotitiikeriksi sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sen suonissa virtaa hitunen aitoa villikissan verta. Hybridikissat, kuten bengali ja savanni, ovat nykyään kuuminta hittiä kissan kasvatuspiireissä. Lue rotukuvauksestamme millainen hybridikissa on ja mitä on otettava huomioon, jos aikoo hankkia sellaisen omaan kotiinsa.
Isojen kissaeläimien risteytyksenä syntyneitä kissoja näki vielä 1900-luvun alussa Euroopan eläintarhoissa. Isot hybridikissat eivät kuitenkaan lopulta olleet eläintarhojen tarkoituksiin sopivia, ja sittemmin ajatusta hybridikissoista ruvettiin soveltamaan pienempiin kissarotuihin. Villejä kissalajeja alettiin risteyttää innokkaasti kesyjen kotikissojen kanssa ja villikissahybrideistä tulikin suosittuja. Tunnetuin näistä lienee bengalikissa, joka on kesyn mustan kotikissan ja aasialaisen leopardikissan risteytys. Tulokseksi saatiin kissarotu, jolla on pitkänomainen ruumiinrakenne ja harvinaislaatuinen turkin väritys ja joka villistä sukuperästään johtuen kaipaa aina silloin tällöin kokenutta kissanomistajaa.