Pyhä birma

Pyhä birma on kissarodun nimenä ehkä vähän harhaanjohtava. Tätä rotua kutsutaan burma-nimellä Englannissa, mutta se ei kuitenkaan ole sama kissarotu kuin pyhä birma. Itse asiassa birma on syntynyt ranskalaisen jalostusohjelman myötä 1900-luvulla. Lue lisää rodusta, joka on täydellinen yhdistelmä persialais- ja siamilaiskissaa!

Ulkomuoto

Pyhän birman ulkonäkö on peräisin Ranskasta, jossa 1920-luvulla risteytettiin siamilais- ja persialaiskissoja keskenään. Ei siis ole yllättävää, että birma on sekä luonteeltaan että ulkonäöltään suurenmoinen eläin!

Sen puolipitkä turkki on enimmäkseen valkoinen ja vain kehon uloimmat osat, kuten nenä, jalat, häntä ja korvat, ovat tummia. Tällaista väritystä kutsutaan naamioväriksi, vaikka se ei esiinnykään pelkästään kasvojen alueella. Geneettisesti kissan naamioväritys näkyy sen ns. kylmissä ruumiinosissa, kun muita kehon kohtia hallitsee valkoinen väri.

Väritys onkin yksi tämän kissarodun tärkeimmistä rotumääritelmistä. Kuitenkaan jokainen naamiovärinen kissa, jolla on valkoiset tassut ja puolipitkä turkki, ei ole pyhä birma. Pyhän birman vartalon pitää olla ryhdikkään suora ja samalla sopivasti lihaksikas. Sillä on allaan lyhyet, tanakat jalat ja häntä on tuuhea. Pää on vahvarakenteinen ja leuka jämerä. Huomiota herättävät sen syvän siniset, pyöreät silmät. Birmakissan turkki on puolipitkä ja silkkinen. Toisin kuin persialaiskissoilla, birmoilla on vain vähän pohjavillaa.

Naamiovärisiin kissoihin kuuluvalle birmalle kaikki naamiovärit ovat sallittuja. Kaikki värit voivatkin geenien mukaisesti esiintyä naamiovärinä. Erityisen yleisiä ovat musta ja punainen sekä niiden laimennokset sininen, creme ja suklaa sekä kaneli ja sen laimennokset lila ja beige.

Pyhän birman perusvärit ovat:

Ruskeanaamio (seal point): Birmalla on musta perusväri.

Sininaamio (blue point): Musta perusväri, joka laimentuu siniseksi.

Suklaanaamio (chocolate point): Pyhän birman suklaan värisissä ruumiin osissa on ruskea perusväri.

Kanelinaamio (cinnamon point): Punertava perusväri on näkyvissä kehon ääriosissa.

Beigenaamio (fawn point): Kanelin värinen perusväri laimentuu beigeksi.

Lilanaamio (lilac point): Lila on ruskean laimennus ja väri näkyy luonnollisesti kehon ääriosissa.

Punanaamio (red point): Birman ruumiin ääriosien perusväri on punertava.

Cremenaamio (cream point): Creme on punaisen laimennos. Birmalla on ruumiin ääriosissa kerman värinen turkki.

Ruumiin ääriosien värillisissä kohdissa voi myös näkyä raitoja. Sellaisia kutsutaan väriluokituksissa nimellä tabby. Tällöin värinä ovat esimerkiksi kilpikonnanaamio, sinikilpikonnanaamio ja suklaakilpikonnanaamio. Rotumääritelmissä kilpikonnaväritykseksi hyväksytään myös punainen raitakuvio. On olemassa myös pyhiä birmoja, jotka ovat väritykseltään lilakilpikonnatabbynaamioita!

Birmakissojen turkin värjäytymisen syykin on selvitetty. Kyseessä on mutaatio, joka johtaa huonoon tyrosinaasi-entsyymin toimintaan ja häiritsee pigmentin perusainesosan melaniinin tuotantoa. Seurauksena on ns. osittainen albinismi. Birmalla on lisäksi puhtaan valkoiset tassut, joita nimitetään sukiksi ja kiiloiksi. Tämä erikoisuus selitettiin geneettisesti vuonna 2009. Se johtuu v-Kit Hardy-Zuckerman 4 feline sarcoma viral oncogene homolog (KIT) -geenin mutaatiosta. Mutta se varmasti riittääkin jo birman geneettisistä erityispiirteistä!

Luonne

Kuten kissanystävät voivat jo pelkän ulkonäön perusteella olettaa, nämä ystävälliset kissat ovat helliä ja hyväluonteisia ja viihtyvät omien ihmisystäviensä parissa mainiosti. Onhan pyhä birma siamilais- ja persialaiskissojen risteytyksen tulos. Birmakissat ovat hyvin ihmisystävällisiä. Niitä suositellaan usein täydellisesti lapsiperheille sopivina kissoina. Kissat ja lapset muodostavat hyvän tiimin, jos vain molemmat tietävät säännöt. Siksi onkin hyvä valmistella lapset kissan tuloon ja kertoa heille, että kissoja ei voi kohdella samalla lailla kuin leluja. On hyvä selittää heille miten kissoja käsitellään asianmukaisesti, että kissat voivat nauttia omasta olostaan, mutta ovat toisaalta välillä valmiita myös halattaviksi ja leikiteltäviksi. Ne ottavatkin lapsen mielellään leikkiseurakseen. Vaikka saattaisikin kuulostaa oudolta, niin kissa ja lapsi on hyvä totuttaa toisiinsa samalla tavoin kuin jos tutustuttaisi eri eläinlajeja keskenään. Osoittamalla riittävästi kärsivällisyyttä ja hienotunteisuutta saa niiden välille solmittua mitä parhaimman ystävyyssuhteen!

Monet birman omistajat ovat kertoneet, että kissat ovat luottavaisia myös aivan vieraita ihmisiä kohtaan, hyväksyvät syliin nostamisen ja silitykset ja menevät jopa kernaasti vieraiden autoihinkin. Tästä johtuen kannattaa kiinnittää omaan kissaan mikrosiru ja rekisteröidä se Kissaliiton mikrosirurekisteriin. Se auttaa pääsemään nopeammin oman kissan jäljille, jos kissa lähtee karkuteille. Mikrosirun saa asennettua eläinlääkärin luona nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen olkapään alueelle istutettu mikrosiru ei ole riski terveydelle.

Pyhä birma nauttii myös muiden eläinten, ja ennen kaikkea sen kanssa yhdessä elävien kissojen, seurasta. Birmakissoja, kuten muitakin kissoja, onkin ihanteellista pitää kaksittain, varsinkin jos perheessä on kissaa varten vain vähän aikaa.

Erityisen lempeänä eläimenä, jolla on kohtalainen tarve liikkua, pyhä birma sopii myös sisäkissaksi, jos sille vain on riittävästi virikkeitä asunnossa. Raapimispuu, tarpeeksi piiloja ja paikkoja seurata ympäristön tapahtumia ovat tärkeitä, samoin kuin säännölliset leikkituokiot kissan ja ihmisten kesken.

Rotu

Pyhän birman alkuperästä on olemassa erilaisia tarinoita. Yksi on kuitenkin varmaa, pyhä birma -rodun esivanhempina ovat siamilais- ja persialaiskissat. Ei kuitenkaan tiedetä mikä tämän yhdistelmän sai aikaan.

Joidenkin lähteiden mukaan eräs teollisuusmies toi siamilaiskissaparin itäisiltä mailta mukanaan vuoden 1919 paikkeilla. Uroskissa ei kuitenkaan selvinnyt tästä matkasta. Väitetäänkin että naaraskissan jälkeläiset olivat persialaiskissaristeytyksen tulosta. Toiset lähteet viittaavat siihen, että pyhän birman esivanhempia olivat Birman temppeleissä eläneet kissat.

Omaksi rodukseen tunnustaminen tapahtui Ranskassa vuonna 1925. Vuodesta 1964 lähtien rotu on tunnustettu myös FIFessä.

Sittemmin pyhää birmaa on alettu kasvattaa myös muissa maissa. Saksassa ensimmäinen virallinen pyhä birma oli kollikissa nimeltään Timour de Madalapour. Siitä on olemassa kuvakin vuodelta 1933. Toisen maailmansodan pyörteissä rodun jalostamiseen tuli tauko. Sodan jälkeen tavoitteellinen kasvatusohjelma aloitettiin uudestaan, ja vuonna 1955 voitiin huomata birmakissakannan kasvaneen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa risteytettiin siihen aikaan erityisesti klassisia värejä ruskeanaamio ja sininaamio. Englannissa kasvattajat kulkivat omia teitään ja saivat aikaan birmakissojen geenipoolin värimuodot suklaanaamio ja lilanaamio.

Sittemmin birmoille on tullut jalostuksessa vielä muita uudempia värimuunnelmia. Näistä punanaamio ja sen laimennuksena cremenaamio vain muutamina esimerkkeinä. Nykyään on jopa tabby- ja kilpikonnakuviollisia pyhiä birmoja. Tietysti nämäkin kuviot kaikkien birmakissojen lailla näyttäytyvät vain ns. point-kohdissa eli vartalon ulkokohdissa.

Terveys ja hoito

Birmakissa on rotuna tunnetusti vankka ja terve. Sen puolipitkässä turkissa on vain vähän pohjakarvaa. Sen vuoksi siitä lähtee harvoin paljon karvoja. Usein riittää että birmakissan harjaa kerran tai kahdesti viikossa perusteellisesti. Kannattaa totuttaa kissa jo pentuiässä harjaamiseen ja kampaamiseen. Näin turkinhoito onnistuu myöhemmin paljon helpommin!

Terveellinen ruokavalio on paras keino ehkäistä sairauksia ja on paras tae pitkän ja terveen elämän saavuttamiseksi. Kissan ruokavalion perustan tulisi olla laadukas märkäruoka, jossa on korkea lihapitoisuus ja runsaasti eläinproteiinia. Tieteellisissä tutkimuksissa on vahvistettu, että kissat syövät mieluummin ruokaa, jonka koostumus vastaa hiirtä. Kissan saaliseläimet sisältävät pääsääntöisesti 50–60 prosenttia proteiinia, 20–30 prosenttia rasvaa ja kolmesta kahdeksaan prosenttia hiilihydraatteja eläimen ruoansulatuskanavan sisällöstä.

Lain mukaan pakkauksen ainesosaluettelon sisältö on luokiteltava määrän mukaan. Siksi ei ole yllättävää, että lihan pitäisi näkyä ensimmäisellä sijalla tuoteselostuksessa.

Lajiominaisuuksiltaan oikea kissanruoka auttaa säilyttämään kissan terveenä. Valitettavasti se ei tepsi perinnöllisiin sairauksiin. Monet pyhän birman kasvattajat ja omistajat ovat havainneet lisääntyvästi silmätulehduksia ja taipumuksen silmien kierouteen. Kissoilla on todettu myös dermoidikystia, joita löytyy erityisesti munasarjoista ja kiveksistä sekä lisäksi pään alueelta.

Sairaus, jota vastaan voidaan kamppailla sulkemalla sairaat eläimet pois risteyttämisohjelmista, on hypomyelinaatio. Tämä geneettinen vika esiintyy enenemässä määrin myös pyhillä birmoilla. Kyseisestä sairaudesta kärsivät eläimet ovat taipuvaisia solujen välisen viestinnän häiriön takia vahvaan vapinaan ja spastisiin kouristuksiin. Tauti on havaittavissa usein jo kolmannesta viikosta alkaen. Niinpä taudin kouriin joutuneet pennut vaikuttavat spastisilta ja/tai niiden koordinaatiokyky on häiriintynyt. Ne tärisevät ja vapisevat poikkeuksellisen paljon. Usein oireet liittyvät kuulon heikkenemiseen ja/tai alhaiseen eliniänennusteeseen. Nämä ongelmat voivat poikkeustapauksissa kuitenkin tasoittua kasvun aikana, eikä niitä siksi usein oteta vakavasti, mikä onkin kohtalokasta. Tämä hypomyelinaatioksi kutsuttu geneettinen virhe on periytyvä, jopa silloinkin vaikka eläimellä ei näyttäisi olevan (enää) oireita.

Tällainen on oikea eläintenkasvattaja 

Geneettisten sairauksien takia on jälleen painotettava sitä, kuinka tärkeää on valikoida kasvatukseen sopivat eläimet oikein ja parittaa niitä mielekkäällä tavalla. Eläinten kasvattajat, jotka hoitavat eläimiä sydämellään, investoivat rahaa mahdollisesti käytettävissä oleviin geenitesteihin, eivätkä epäröi jättää sairaat eläimet kasvatuksen ulkopuolelle. Sinulle, kissanomistaja, tämä tarkoittaa sitä, että on parasta luottaa vain ammattitaitoisiin kasvattajiin, sillä heillä on tarvittaessa näyttää eläimen terveystiedot ja/tai tulokset kaikista eläimelle mahdollisesti tehdyistä geenitesteistä.

Oikeilla eläinten kasvattajilla on muutakin kuin vain pelkkä eläinten lisääntyminen mielessä. Päinvastoin he sijoittavat kasvatukseen investoimansa rahan eläimistä huolehtimiseen, eläinten hyvään terveydenhoitoon, laadukkaaseen ruokaan ja eläinten huolelliseen sosiaalistamiseen hyviksi eläimiksi. Tämä merkitsee myös sitä, että pentuja ei koskaan toimiteta uuteen kotiin ennen niiden kahdennettatoista elinviikkoa! Tämä aikajakso on välttämätön kissan fyysisen ja henkisen terveyden kannalta, sillä oppiihan se ensimmäisten elinviikkojensa aikana kaiken sen, mikä on sille tärkeää sen koko pitkän, tasapainoiseksi toivotun kissanelämän ajan. Oikea kasvattaja antaa siksi myös emokissalle aikaa toipua rasittavan raskauden ja synnytyksen jälkeen sekä rajoittaa pentueitten määrän yhteen kertaan vuodessa. Hyvämaineinen kasvattaja on jäsenenä jossakin rotukissayhdistyksessä ja hän toimii aina eläinsuojelulain mukaisesti.

Tietenkin kaikki tämä heijastuu myös hintaan. Hinta ei kuitenkaan johdu puhdasrotuisen kissan sukupuusta, vaan siihen vaikuttaa ennen kaikkea eläinten kasvattajan kokemus ja se että hän hoitaa eläimet ja huolehtii niistä hyvin.

Ei siis kannata uskoa mainoksiin, joissa luvataan toimittaa pyhiä birmoja ilman papereita mutta edulliseen hintaan. Useimmissa tapauksissa kyse on henkilöistä, joille eläinten terveydestä huolehtiminen ei ole tärkeää, vaan sen sijaan mielessä on voitontavoittelu.

Tietysti on ymmärrettävää, että kissasta ei välttämättä haluttaisi maksaa 500 tai jopa 1000 euroa. Silloin kannattaa ajatella vaihtoehtoisesti eläinsuojeluyhdistysten kissatarjontaa. Eläinsuojissa on kaikenikäisiä ja -rotuisia kissoja odottamassa pääsemistä hyvään uuteen kotiin – ja vastavuoroisesti niistä voi löytää itselleen oman unelmien kissan!