Kartusiaani

Kartusiaani, ranskalaisittain chartreux, on monen eurooppalaisen kissaihmisen mieleen. Kartusiaanirodulla on monta määritelmää ja sen historia on monipolvinen.

Monet ovatkin jo kuulleet kartusiaanin lempeästä luonteesta, siniharmaasta turkista ja keltaisista silmistä. Kartusiaani on tullut Suomessakin yleisemmin tunnetuksi Sheba-kissanruokamainoksista. On kuitenkin muitakin kartusiaanin kaltaisia kissarotuja, joilla on sinisenharmaa turkki, kuten sinisävyinen pitkäkarvainen angora ja siniharmaa brittiläinen lyhytkarva.

Kartusiaani (chartreux)

Kartusiaani on yksi kaikkein vanhimpia kissarotuja. Sen alkuperäisen asuinseudun oletetaan olevaan nykyisessä Syyriassa tai Turkin ja Iranin välimaastossa. Koska sillä on tuuhea ja pehmoinen turkki, sitä kohdeltiin monia vuosia turkiseläimen lailla, ja turkkinsa vuoksi se päätyikin alkujaan Lähi-idästä Ranskaan. Sitä alettiin kasvattaa systemaattisesti Ranskassa vuodesta 1925 lähtien. Näin tekivät Légerin sisarukset Bretagnen rannikon saarilla. Saarella kasvaneista puolivilleistä, harmaaturkkisista kissoista muodostui näin kartusiaanirodun (chartreux) kantasuku. Chartreux esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 kansainvälisessä Mignonne de Guerveur -kissanäyttelyssä.

Ulkonäkö

Chartreux on ulkonäöltään samanlainen kuin puoliksi villeillä Bretagnen saarilla kasvaneilla kissoilla. Se on roteva ja lihaksikas, kasvot kulmikkaat ja kallo on trapetsin muotoinen, tyvestä leveä ja otsan kohdalta kapea. Poskien seutu on selkeän voimakas ja kolleilla erityisen korostunut. Sen perusteella pystyykin helposti erottamaan kollit ja naaraat toisistaan. Pystyasennossa olevat korvat sijaitsevat korkealla ja melko lähellä toisiaan. Rintakehä on vahva ja jalat keskipitkät ja lihaksikkaat. Tassut ovat suuret ja leveähköt. Kartusiaanin silmät ovat huomiota herättävän voimakkaan keltaiset. Väri voi vaihdella tumman keltaisesta kuparin keltaiseen. Kartusiaanilla on myös erityinen turkki. Se on väriltään siniharmaa, lyhyt ja hyvin tuuhea, mikä onkin tämän rodun yksi tärkeimmistä tunnuspiirteistä. Turkissa on tiheä pohjavilla mikä tekee siitä villaisen näköisen.

Siniharmaalla värillä on mielenkiintoinen syntyhistoria. Kartusiaanilla ja venäjänsinisellä musta pigmentti (eumelaniini) on laimentunut siniseksi. Tämä väriominaisuus periytyy resessiivisesti. Muilla kissaroduilla tämä geeni toimii niin, että punainen laimentuu cremeksi ja ruskea lilaksi.

Samanlaisesta turkin väristä huolimatta kartusiaanikissat erottuvat ulkonäkönsä puolesta selvästi sinertäväturkkisista venäjänsinisistä ja brittiläisistä lyhytkarvoista. Ei olekaan toivottavaa risteyttää kartusiaaneja näiden kahden muun kissarodun kanssa.

Luonne

Kartusiaani on erityisen älykäs ja ihmisrakas kissarotu. Ranskassa sitä kutsutaan toisinaan koirakissaksi, sillä sen lisäksi että se pitää halailuista, se pitää koiran lailla myös noutoleikeistä. Kartusiaanit tulevat ihmisen seuraksi ehdoitta, kotiutuvat uuteen ympäristöönsä nopeasti ja elävät mieluiten sopusointuisesti. Kartusiaanit ovat luonteensa puolesta varsin helppoja ja konstailemattomia kissoja. Niiden hymyilevältä näyttävät kasvot kuvastavat myös niiden luonnetta oivallisesti. Kartusiaanien äänikin on kuin pelkkää hymyä. Toisin kuin muut melko äänekkäät itämaiset kissarodut, kartusiaani maukaisee hiljaa ja vienosti.

Kartusiaanikissat ovat varsin rauhallisia ja seurallisia eläimiä. Ne eivät yleensä osoita aggressiivisuuden merkkejä ja ovat siksi sopivia kotikissoiksi. Toisaalta ne myös nauttivat kun saavat liikuskella vapaasti puutarhassa tai vaihtoehtoisesti karkaamiselta suojatulla alueella. Lyhyt ja paksu turkki ei takkuunnu kovin helposti ja on helppo puhdistaa, mikä on hyvä etenkin ulkona liikkuville kissoille, jotka puikkelehtivat läpi pensaiden ja kasvillisuuden.

Jos kartusiaania pidetään pelkästään sisätiloissa, on huolehdittava, että sillä on tarpeeksi mielekästä puuhaa, että se pääsee liikkumaan asunnossa ja voi toteuttaa itseään. Niinpä sille on tarjottava kiipeily- ja raapimismahdollisuuksia, taukopaikkoja ja sopivia piilopaikkoja. Monet kattoon asti yltävät raapimispuut ovat tähän tarkoitukseen sopivia ja mahtuvat myös pieniin tiloihin, vaikkakin kukaan ei estä käyttämästä myös omaa mielikuvitusta. Kirjahyllykin voi toimia kissan kiipeilyseinänä ja patteripedit ja liukumattomat ikkunalautapedit ovat hyviä lepopaikkoja, joita voi käyttää myös ympäristön tarkkailuun.

Historia

Kartusiaanirodun sanotaan olevan peräisin nykyiseltä Syyrian alueelta, josta se kulkeutui kauppareittejä pitkin Ranskaan.

Oletettavasti munkit olivat jo keskiajalta lähtien kehittäneet Léger-kartusiaanirotua Grande Chartreuse’n luostarissa lähellä Grenoblea. Vaikka kartusiaanista saakin jalon ja majesteetillisen kuvan ja sen voi hyvin kuvitella sopivan vanhojen luostarin seinien sisäpuolelle, ei asia kuitenkaan ollut ihan niin. Munkit eivät itse asiassa välittäneet paljoakaan kissarodun kasvatuksesta, vaan heitä kiinnosti ennemminkin yrttilikööri Elixir de Vegetal de Chartreuse’n valmistus. Munkit kuitenkin mahdollisesti osallistuivat Ranskassa 1500-luvulla tunnetun kartusiaanivillan kehittämiseen. Kartusiaanikissoilla olikin muutama vuosisata sitten valitettavasti merkitystä villan ja turkisten tuotannossa.

Kartusiaanirodun kasvatus alkoi Bretagnen rannikon saarilla. Siellä Légerin sisarukset alkoivat tavoitteellisesti kasvattaa saarella puoliksi villinä eläneitä harmaansinisiä kissakaunokaisia ja antoivat kasvattamilleen kissoille rodun etuliitteeksi “de Guerveur”. Toisen maailmansodan aikana tämä potentiaalinen siitoskissakanta hävisi, mistä syystä kartusiaania risteytettiin sittemmin muun muassa brittiläisen lyhytkarvan kanssa. Tämä ei ole rotumääritelmän mukaan enää sallittua, mutta rodut ovat aiemman risteytyskäytännön vuoksi yhä läheistä sukua keskenään. 1970-luvun alussa kansainvälinen kissajärjestöjen kattojärjestö FIFe luetteloi nämä kaksi kissarotua niiden turkin sinisen värin perusteella yhdeksi ja samaksi Chartreux-roduksi. Suomessa näitä kissoja kutsuttiin 1960–1970-luvuilla kartusiaanin nimellä. Alkuperäinen chartreux on muuttunut siitä lähtien kun sitä risteytettiin persialaiskissan kanssa. Pysyväksi ominaisuudeksi jäi kuitenkin siniharmaa turkin väritys.

Ranskaan ja Benelux-maihin jäi kuitenkin vielä muutama vanha chartreux-kissa, joita alettiin vähitellen kasvattaa muissakin maissa. Niinpä sen rotuominaisuudet ovat nykyään alkuperäisen mukaiset. Vuonna 1977 FIFe eriytti chartreux-kartusiaanin ja sinisen britin toisistaan ja tunnusti kartusiaanin omaksi rodukseen ja määritteli sille omat standardinsa. Niinpä vain chartreux-kissat ovat aitoja kartusiaaneja. Kuitenkin vieläkin saatetaan turkiltaan sinertäviä brittiläisiä lyhytkarvoja nimittää kartusiaaniksi. Rotumääritelmän mukaisesti kartusiaaneja ovat kuitenkin vain chartreux-rotuiset kissat.

Kartusiaanikissan itselleen haluavan kannattaa hankkia kissa vain ammattitaitoiselta kasvattajalta.

Kasvatus

Onko kartusiaani hurmannut sinut kuuluisalla kartusiaanin hymyllään, turkin pehmeydellä ja mutkattomalla luonteellaan? Suunnitelmista tekoihin ja liikkeelle, jotta sellainen nelijalkainen perheenjäsen löytyisi. Kuten muidenkin kissarotujen kohdalla, myös kartusiaaneista kiinnostuneiden pitäisi luottaa vain ammattimaisiin kasvattajiin. Vaikka ilmoituksissa saatetaankin houkuttelevasti tarjota hyviä rotukissoja edullisesti ja vaikka ei itse olisi kiinnostunut kissan rotutodistuksista vaan vain söpön ja pitkäikäisen kotikissan hankinnasta, ammattitaitoisella kasvattajalla on etunsa.

Ammattikasvattajat painottavat esimerkiksi sitä, että eläinten paritus on tiettyjen tavoitteiden mukaista. Sukusiitoksia ei suosita, perinnölliset sairaudet on minimoitava ja kartusiaanikissan ulkonäön on mukailtava kasvatusstandardeja. Vastuunsa tunteva kissankasvattaja antaa emokissan levätä riittävän pitkän ajan pentueiden välillä ja arvostaa myös emokissan hyvinvointia. Pentueiden kasvattaminen vaatii paljon vaivaa sekä emokissalta että kasvattajalta! Vastuunsa tunteva kasvattaja antaa pennuille tarpeeksi aikaa kasvaa rauhassa ja oppia kaiken kissan tarvitseman tiedon emoltaan ja sisaruksiltaan ennen kuin niiden annetaan siirtyä uuteen kotiin, mikä tapahtuu aikaisintaan kaksitoista viikkoa syntymän jälkeen. Pennut ovat siinä vaiheessa ihanteellisessa tapauksessa jo rokotettu ja ne ovat saaneet lajinmukaista ravintoa ja käyneet monta kertaa eläinlääkärillä. Kissankasvattajalla on annettavanaan pentujen omat sekä niiden vanhempien terveystiedot ja rekisterimerkinnät. Kasvattajan tulisi olla kartusiaanien rotuyhdistyksen, suuren kissayhdistyksen tai jopa Chartreux d’Europe -yhteisön jäsen.

Eläintenkasvatus on kalliinpuoleinen harrastus, mikä näkyy myös hinnoissa. Jos arvostaa sitä, että eläin saa lajinmukaista ravintoa, pääsee käymään eläinlääkärillä ja voi nauttia pentuna lajiyhteisön jäsenenä olemisesta vähintään kaksitoista viikkoa, on pennun hinta noin 1000 euroa kohtuullinen kustannusten kattamiseksi. Näin voidaan myös varmistua, että saa itselleen aidon kartusiaanikissan, joka hymyilee leveää kartusiaanin hymyään ja kirkastaa olemuksellaan pilvisemmänkin päivän.

Terveys

Vastuullinen kasvatus on tärkeää myös kissan terveydelle ja tasapainoiselle luonteelle. Kartusiaani ei onneksi ole erityisen altis perinnöllisille sairauksille. Poikkeuksena on FNI (feline neonatal isoerythrolysis), eli vastasyntyneillä kissoilla tavattava punaverisolujen anemia. Kartusiaanit kuuluvat yleensä B-veriryhmään. Jos B-veriryhmään kuuluva kartusiaani paritetaan A- tai AB-veriryhmään kuuluvan kanssa, urospennut voivat saada kyseisen anemiasairauden. Emokissan B-ryhmään ja kissanpennun A-ryhmään kuuluva veri eivät syntymän jälkeen sovi yhteen. Imiessään emonsa maitoa ensimmäisen kerran pentu saa maidon mukana emonsa tuottamaa A-veriryhmän vasta-ainetta. Vasta-aine liuottaa hemoglobiinin virtsaan ja aiheuttaa kissanpennulle anemian. Akuutti feline neonatale isoerythrolyse on nuorille kissoille kohtalokas. Kartusiaaneilla on 44 prosentin todennäköisyys saada FNI.

Veriryhmältään yhteensopimattomien kissojen pariutuminen voidaan välttää selvittämällä kartusiaanikissojen veriryhmät eläinlääkärillä. Lisäksi saatavilla on erilaisia kaupallisia verikokeita. Ammattitaitoiset kasvattajat, jotka tietävät kuinka tärkeää kissojen terveys ja hyvinvointi on, tekevät veriryhmätestin ollakseen varmoja, ettei kissanpennuilla ole FNI:tä.

Hoito ja huolenpito

Huolimatta taipumuksesta saada FNI, rotu on varsin mutkaton ja vahva. Tällä on vaikutusta sen hoitoon ja elinympäristön vaatimuksiin. Kartusiaania voidaan pitää varsin rauhallisena sisäkissana, vaikkakin toivottavaa olisi, että se pääsisi liikkumaan myös ulkosalla. Se tulee toimeen myös muiden kissojen ja lapsien kanssa, jopa koirienkin kanssa. Liika stressi ei ole kuitenkaan hyväksi tälle ystävälliselle ja harmoniaa rakastavalle kissalle. Se voi joissakin tapauksissa elää myös ilman kissakaveria, kunhan sillä vain on riittävästi seuraa omasta ihmisystävästään.

Lajille sopiva hoito auttaa kissaa nauttimaan elämästään pitkään ja terveenä. Tähän kuuluu myös asianmukainen ravitsemus, jossa on runsaasti terveellistä lihaa ja korkealaatuista proteiinia. Tärkeää on myös viedä kissa säännöllisesti eläinlääkärin tarkastukseen. Myös kissan suu pitää tarkastaa, sillä karies voi vaivata kissan hampaistoa.

Ulkona liikkuvat kissat pitäisi tarkastaa säännöllisesti syöpäläisten varalta ja tarpeen vaatiessa ötökät on poistettava. Myös tarpeellisista rokotuksista tulee huolehtia. Ulkona liikkuvat kissat on syytä rokottaa vesikauhua, kissaruttoa ja kissan hengitystiesairauksia vastaan. Jos kissa on pentuiässä, se kannattaa rokottaa leukoosia vastaan. Iäkkäämmille eläimille tämä rokote ei ole niin tärkeä, sillä ne ovat usein jo olleet kosketuksissa taudinaiheuttajaan. Eläinlääkärien rokotussuosituksia päivitetään jatkuvasti. Vuosittaisia rokotuksia ei suosita enää, vaan rokotuksia annetaan vain joka toinen tai kolmas vuosi. Eläinlääkäriltä voi pyytää apua myös kissan siruttamiseen tai tunnistetatuointiin, jotta se voidaan nopeammin toimittaa takaisin kotiinsa karkureissulta. Tärkeää on myös muistaa ilmoittaa kissa mikrosirurekisteriin sirun asennuksen jälkeen.

Kartusiaanikissan hyvinvoinnin kannalta myös lajille sopivalla ympäristöllä on merkitystä. Kaikkien kissojen pitäisi voida saada nauttia mahdollisuuksista raapia, piiloutua, levätä ja leikkiä. Tämä on erityisen tärkeitä sisäkissoille, sillä niiltä puuttuu ulkona liikkumisen monipuoliset virikkeet. Kartusiaani tarvitsee ihmisen seuraa ja pitää siitä, että sen kanssa leikitään ja hellitellään. Chartreux-kissan kuuluisa kartusiaanikissan hymy ja sametinpehmeä turkki tekeekin siitä vastustamattoman kaverin, joka kanssa voisi viettää yhdessä vielä toiset pari minuuttia.

Me toivotamme sinulle ja kartusiaanillesi oikein mukavia yhteisiä hetkiä!